My Burmese days - Yangon

-->

19.02.2014

Myanmar (Burma) - Yangoon

Lähdettiin aamusta Burmaan, nykyiseen Myanmariin. Monista lähteistä olin kuullut, että paikallisen rahan hankkiminen voi olla hieman vaikeaa, koska maassa ei ole yhtään automaattia ja vaihdettavaksi kelpaavat usd setelit pitää olla priimakuntoisia.

Rahan kanssa meinasi olla ongelmaa, koska automaatit eivät suostuneet antamaan yli 20000thb ulos ja piti saada koko kuukauden massit kerralla. 20k saatiin vaihdettua uusiksi 100 usd seteleiksi Central Plazalla ja loput lentokentällä.

Don Muang kentällä vaihtaminen onnistui sekä bahteista, että euroista uusiksi dollareiksi. Burman lentokentällä selvisi, että myös sieltä on nykyään mahdollista nostaa rahaa sekä vaihtaa paikallisiksi kyateiksi. Vaihtaminen onnistuu ainakin thai bahteista, usd dollareista, euroista ja singaporen dollareista.

Yksi parhaista asioista matkustaessa on uusien ruokien ja juomien maistaminen. Tällä kertaa testiin pääsi lentokoneessa myytävä omenaviini.

Ei jatkoon.

Ensimmäisenä tuloaulassa olivat isot kyltit jotka mainostivat MasterCardin olevan ensimmäinen joka tarjoaa ATM palveluita maassa. ATM:iä löytyykin nykyään ainakin lentokentältä, keskustasta ja chinatownista.

Varmuuden varalta kannattaa olla kuitenkin olla ainakin jokunen saturainen dollareina. Isoilla seteleillä on paras kurssi.

Rahaa saa

Olin aikaisemmin varannut hotellin pariksi ekaksi yöksi joten lentokentältä säädettiin taksi majoitukseen. Suurin ihmetyksen aihe oli, että toisin kuin Thaimaassa, kaikki tuntuivat puhuvan ainakin vähän englantia. Toisena ihmetyksenaiheena tuli paikallinen miesten hame johon noin puolet äijistä olivat pukeutuneet. Taksi kentältä keskustaan saatiin 7$ hintaan. Karkeasti 1000 paikallista kyatia on 1$ joten puhun jatkossa dollarihinnoista.

Perinteinen miesten hame eli lungi.

Ensituntumana Burma yllätti melkoisesti. Mielikuva oli alunperin jonkinnäköinen kehitysmaa, mutta Yangonin läpi kulkiessa mieleen tulikin joku etelä-eurooppalainen kaupunki kesällä.

Katukuvasta paistaa rauhallinen leppoisa elämäntyyli. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire mihinkään. Kadut ovat täynnä pieniä ruokakojuja 20cm korkeineen muovijakkaroineen.

Ensituntumaa Myanmarilaiseen safkaan

Majapaikka löytyi pienen alkukommelluksen jälkeen, kun Agga guesthouse nimisiä  majapaikkoja löytyikin 2 kappaletta 100m päässä toisistaan.

Majoituksen hinta Myanmarissa on korkeahko verrattuna muuhun hintatasoon. Maksoimme siististä huoneesta tuplasängyllä ja jaetulla vessalla 25$

Agga Guesthousen huone

Kuukauden massit käteisenä

 

Illasta käytiin pyörähtämässä Sakura Tower nimisessä rakennuksessa katsomassa auringonlasku sen 20. Kerroksessa sijaitsevasta Sky Bistrosta.

Sky Bistro

Jälleen ihmetyksen aiheena oli tuo miesten käyttämä hame. Ravintolassa oli myös eräs hienommin pukeutunut herrasmies. Hänellä oli nimittäin kauluspaita ja hienompi miesten hame.

Auringonlaskua ihailemassa

Horisontiss siinti yksi Myanmarin tunnetuimmista monumenteistä, Shwedagon Pagoda

Takaisinpäin tultiin kävellen ja käytiin katselemassa mestoja.

Ruoka on halpaa. Hyvän safkan saa eurosta pariin euroon ja tuoppi paikallista hanaolutta kustantaa 50 senttiä Dagon Beer Station nimisissä juottoloissa. Beer Stationilla istuessa ja meininkiä seuraillessa pisti silmään tai oikeastaan ennemminkin korvaan erityinen “pusuääni”. Hetken asiaa seurattua kävi ilmi, että kyseessä ei ole Myanmarilainen astetta intiimimpi lähestymisyritys vaan se on paikallinen tapa kutsua tarjoilijaa tai ylipäätään jotakuta luoksesi.

Katukojun snäksejä (C) Katja

Myanmarissa majoitukseen kuuluu lähes poikkeuksetta aamupala. Tällä kertaa vastaan tuli yksi nerokkaimmista oivalluksista ikinä vesimeloonin syömiseen.

Ei likaantuvia suupieliä (C) Katja

Toisena päivänä iltapäivästä suunnattiin kaupungille kävelemään ja kohti keskusrautatieasemaa. Sieltä  pääsi junaan joka kiertää Circle linea pitkin Yangonin ympäri. Rundi maksaa 1$ ja kestää 3h.

Paikallisessa katukahvilassa aamupalaa

Huomio huomio, meillä on "pulu" langalla.

Katja markettien hulinassa

Kadulta tarttui matkaan vielä herkullisia mangoja

Kerettiin istua junassa ehkä 5min, kun luokse tuli 2 paikallista tyttöä ja ilmoittivat reippaana englanniksi, että haluavat jutella. Tytöt opiskelivat englantia ja halusivat harjoitella kieltä juttelemalla kanssamme.

Seuraavat 1,5h menikin nopeasti katsellessa alati vaihtuvaa maisemaa ja jutellessa heidän kanssa, kunnes hyppäsivät kyydistä noin puolessa välissä.

Katja ja paikalliset

Hyvin nopeasti junan lähdettyä liikkeelle huomasi, että ensivaikutelma Yangonista oli hyvin jotain muuta kuin muaalla sen ympäristössä. Keskusta pois päästyä paistoi jälleen köyhyys, roskaisuus ja todella alkeellinen infrastruktuuri. Paikalliset tytöt kertoivat, että keskustassa on työvoimaa jonka tehtävänä on pitää turistialueet siisteinä.

Asutusta Yangonin ulkopuolella

Kerrostaloasumista

Vauhdin huumaa

Paikallinen sikala

Juna välipysäkillä

Ostokset voi kätevästi hoitaa junan ikkunasta

Kierros oli hieno tapa kiertää ympäri Yangonin aluetta, mutta se alkoi puuduttaa viimeistään 2h jälkeen. Suosittelen silti ehdottomasti!

Joko kerkesin mainita, että Myanmarissa ruoka uppopaistetaan? Vaihtoehtoina on uppopaisto rasvassa tai uppopaisto paljossa rasvassa. Jo muutaman päivän jälkeen ruuan rasvaisuus alkaa tympiä.

Ihmiset maassa ovat todella ystävällisiä. Joka puolelta kuuluu kokoajan Hello tai Manglawba huutoja ja pikkulapset vilkuttavat käsiään. Ilmapiiri on tosi lämmin.

Perjantaina päivä meni aamupalan jälkeen kämpillä kärvistellessä. Onnistuin haukkaamaan jotain minkä sisälläolosta kroppa oli erimieltä. Imodiumin avuin onnistuin kuosittautumaan iltapäiväksi siihen kuntoon, että päästiin ihastelemaan Yangonin sekä samalla koko Myanmarin yhtä suurinta nähtävyyttä, Shwedagon Pagodaa.

Taksi Chinatownista maksoi tinkimisen jälkeen 2$ ja pääsymaksu pagodalle oli 8$.

Shwedagon Pagoda - kultaa kultaa kultaa

Temppelialueen toinen torni

2 tornia

Paikallinen nuoriso tyylikkäästi pukeutuneena

Shwedagonia lähempää

Temppelialueella on useampia pyhättöjä joissa jengi käy rukoilemassa

Kyseinen monumentti on yli 100m korkea ja koristeltu sadoilla kiloilla kultaa sekä melkein 80000 timantilla ja muulla jalokivellä. 

Katja tähyilemässä huipun timanttia.

Näin ne ajat muuttuvat. Nykyään munkitkin poseeraavat kamerakännykkään.

Katja ja pojat

Yhdellä tornilla oli tarina kerrottavanaan

Pikkupojat leikkivät gongilla. Ääni kantautui koko temppelialueelle varsin kovana, mutta eipä tuo ketään tuntunut häiritsevän.

Hame päälle ja siivoamaan?

Illan kuluessa paikalle alkoi valumaan enemmän munkkeja. Kohdalle osui kulkue jossa pikkumunkkea opetettiin tavoille.

Munkit

Ajoitus osui nappiin, kun saavuttiin juuri ennen auringonlaskua. Kerettiin näkemään kaikki vaiheet temppelien kultaisessa loistossa. 

Pakollinen turistipose.

Auringon laskiessa näky oli vaikuttava

Joku oli keksinyt laittaa kaikille patsaille irstaat led-taustavalot

Näkymää pimeässä.

Temppeleiltä poislähtiessä taksikuskit yrittivät pyytää korkeampaa hintaa kuin tullessa. Käveltiin sata metriä päätielle ja sieltä saatiinkin jo taksi samaan hintaa kuin tulessa.

Shwedagon Pagoda oli ehdottomasti näkemisenarvoinen paikka. Seuraavaksi tarkoitus on lähteä länsirannikolle biitsille.

Viisumin metsästystä - Myanmar/Burma & Kiina

Aikaisemmassa blogikirjoituksessa sivusinkin, että tuli tehtyä melkoista viisumirumbaa välissä.

Myanmarin viisumi irtosi varsin helposti ja vaivattomasti, mutta Kiinan viisumia varten joutuikin jo täyttelemään lippulappuja jo hieman enemmän.

Netistä löytyi aika paljon ristiriitaista tietoa joten arvelimpas kirjoittaa viisumien hakemisesta Bangkokissa lyhyen postauksen.

Tilanne siis helmikuun alussa 2014:

Myanmarin viisumi Bangkokista

Myanmarin embassy löytyy Bangkokissa, kun menee skytrainilla Surasak BTS pysäkille ja lähtee kävelemään junan etenemissuuntaan katsoen oikealta puolelta "takaisin päin". Toisen risteyksen jälkeen vasemmalla puolella pitäisi näkyä jo seinässä laatta jonka avulla ovi löytyy helposti.

Ennen visiittiä kannattaa katsoa vielä http://www.myanmarembassybkk.com/?page_id=357 , että ei ole mikään juhlapäivä ja konsulaatti on auki.

Viisumihakemuksen jättöaika on 09-12 joten ei ole niin tarkkaa, että mihin aikaan sinne menee.  Itse taisin mennä joskus 11 jälkeen ja aikaa meni noin puoli tuntia.

Heti sisään mennessä on ohjeet teipattuna seinälle.

Toimintaohjeet

Ensimmäisenä pitää hakea lomake luukulta 4. Luukulle on kuitenkin pitkä jono joten kannattaa härskisti vain ohittaa jono vasemmalta ja pyytää lappua siitä. Ihmiset jonossa jonottavat myöhempää vaihetta varten.

Lippuluukku

Lomake on tälläinen http://www.myanmarembassybkk.com/wp-content/uploads/2013/07/APPLICATION-FOR-ENTRY-TOURIST-VISA.pdf

Lomakkeen eka sivu on normaalia kauraa, mutta siinä saattaa olla pari hämmentävää kohtaa.
Complexion tarkoittaa rotua. Eli vaikka white/european/nordic toimii useimmille suomalaisille.
Address in Myanamar: Monella reissarilla ei valmista majoitusta joten tähän kohtaa voi soveltaa yleispätevää Travellers Guesthousea. Tässä tapauksessa: Travellers Guesthouse, Yangon.

Seuraavalle sivulle pitää täyttää tiedot työhistoriasta. Helpoimmalla pääsee, kun kirjoittaa vaan Student ja jonkun yliopiston nimi.

Hakemukseen lätkäistää mukaan 2 kappaletta värillisiä passikuvia.

Tämän jälkeen mennään jälleen jonottelemaan luukulle 4 ja tällä kertaa ei ehkä kannata enää ohitella...

Lomakkeet virkailijalle ja vastapalloon tulee jonotuslappu jonka perusteella viisumi mennään maksamaan ja passi jätetään virkailijalle.

Jonotuslappu

Jengi venailemassa vuoroaan

Viisumin hinta riippuu kuinka nopeasti sen tarvitsee. Itse otin seuraavan päivän viisumin, koska oli kiire saada jätettyä passi Kiinan konsulaattiin.

Hinnat helmikuussa 2014

Seuraavana päivänä menin hakemaan viisumia. Tällä kertaa huomasin, että olisi kannattanut olla ajoissa.

Passin hakemiseen on varattu aikaa vain 1h joten jengiä oli aivan tajuttomasti. Tulin paikalle noin varttia vaille neljä ja jono oli niin pitkä, että piti jonottaa jonkun aikaa, että pääsin edes sisälle rakennukseen. Sisätila oli aivan täynnä jengiä ja jono mutkitteli pitkin huonetta, kuin pahinkin pyythoni. Lämpötila vastasi ruotsalaista saunaa.

Tunnin jonottelun jälkeen sain passin jossa komeili kuukauden oleskeluun oikeuttava viisumileima.

Seuraavana päivänä lähdin metsästämään Kiinan viisumia.



Kiinan viisumi Bangkokista

Olin lukenut internetistä etukäteen melkoisia kauhutarinoita miten jengiä on kyykytetty Bangkokin Kiinan konsulaatissa byrokraattisten paperinpyörittäjien toimesta, joten olin varautunut etukäteen varaamalla mukaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat paperit viisumia varten.

Konsulaatti löytyy Phra Ram 9 MRT pysäkin läheltä. Kun nousee metrosta ja katsoo IT Fortune Mall ostoskeskusta, on konsulaatti oikealla puolella n. 500 metrin päässä olevalla sivukujalla.

Kannattaa tarkastaa aukiolo mahdollisten juhlapäivien varalta http://www.chinaembassy.or.th/eng/
Samoilta sivuilta löytyy myös viisumin hakulomakkeet, mutta ainakin omalla kohdalla kyseiset lomakkeet olivat eri, mitä paikanpäällä jaettiin.

Viisumin hakuaika on 09-11:30 ja paikalla todellakin kannattaa olla ajoissa. Saavuin n.  09:30 maissa ja jono kiemurteli pitkälle talon ulkopuolelle asti. 11:30 jälkeen ei enää pääse hakemaan viisumia, mutta rakennukseen pääsee vielä sisälle jos on esittää vuoronumero eli on siis mahdollista käydä syömässä ja lämmittelemässä ulkona välillä. Kyllä, sisällä on ilmastointi. Kylmä ilmastointi.

Viisumijono

Jonottelun aikana virkailija kävi jakamassa viisumilappuja ihmisille, joten niitä kerkeää hyvin täytellä jonottaessa. Niitä todellakin kerkesi täytellä...

Itku meinasi päästä, kun viimein sisälle päästyäni sain käteen lapun jossa komeili vuoronumero 285 ja taululla luvut rullasi 30 paikkeilla.

Väkeä riitti

Netissä oli ollut monia listoja viisumia varten tarvittavista asiakirjoista. Konsulaatin seinältä löytyi vielä virallinen kappale.

Vaadittavat asiakirjat viisumiin

Viisumihakemukseen piti jälleen täytellä melkoinen määrä tietoja. Mm. yksityiskohtainen reittisuunnitelma missä aikoo käydä ja kuinka kauan viipuä missäkin. Googlettelin kännykällä jotain paikkoja ja lätkin niitä uskottavassa järjestyksessä suunnitelmaan.

Hain 30 päivän viisumia 2 maahantulolla, koska tarkoitus oli vierailla vielä myöhemmin Shanghaissa.

Noin viiden tunnin jonottelun jälkeen pääsin lopulta luukulle jossa oli erittäin tyly ja vittuuntuneen oloinen virkailija.

Loppupelissä tarvittavat paperit olivat:

• Monisivuinen viisumilomake täytettynä
• Kopio passin tietosivusta
• Kopio thaimaan maahantuloleimasta
• Kopio suomalaisesta opiskelijakortista (onneksi olin tajunnut internetin tekstien perusteella varautua tähän)
• Lentoliput Kiinaan ja sieltä pois
• Kopio hotellivarauksesta (olin varannut hostelworldista ekaksi yöksi majoituksen Cloudland hostellista)
• Värillinen passikuva liimattuna paperiin

Näiden lisäksi olin ottanut mukaan viimeisen palkkakuitin töistä (koska sellainen oli sattunut mukaan eksymään) ihan siltä varalta, että olisivat kyselleet pankkitilin saldoa. Monessa netin tekstissä luki, että ovat kyselleet tietoja. Todellisuudessa virkailijoita ei taida paljon kiinnostaa eivätkä muutenkaan ymmärrä suomea. Pääasia siis, että on jokin lappu jossa on tarpeeksi isoja lukuja.

Muutenkin, kun mietti tilannetta, niin tarvittavat asiakirjat voisi tekaista varmasti photarilla 10 minuutissa ja menisi varmasti läpi. (lentoliput, tiliotteet, kopiot opiskelijakortista yms)

Paikanpäällä kävi ilmi, että jos maksaisi jollekkin matkatoimistolle 10-20 euroa ylimääräistä niin he hakisivat viisumin ja huolehtisivat itse kaikista tarvittavista asiakirjoista. Ei loppupelissä välttämättä huono diili, kun ottaa huomioon kuinka paljon aikaa kyseiseen prosessiin meni.

Päivän aikana näki myös varsin hajonneita ilmeitä, kun virkailija käännytti 4 tunnin jonottamisen jälkeen jonkun pois tiskiltä, koska puuttui joku yksittäinen valokopio. Tämän jälkeen uudestaan jonottamaan...

Jonotusta

Neljän päivän jälkeen menin hakemaan viisumia. Jälleen aivan tajuton määrä jengiä. Tällä kertaa olin sentään hyvissäajoin ja jono muutenkin liikkui nopeammin.
Viisumien haku on klo 15-16.

Viisumi maksettiin ensin yhdelle luukulle salin vasemmassa laidassa josta saatiin kuitti jonka perusteella seuraavalta kassalta sai kerättyä passin. Hintaa jäi 4 päivän odottelulla 1100 thb.

Tarkastin tiedot passista ja huomasin, että minulle oli myönnetty 15 päivän viisumi yhdellä entryllä. Kahteen entryyn olisi pitänyt kuulemma esittää myös toisen visiitin lentoliput ja majoitustiedot yms.
VMP.

Tälläistä tälläkertaa, toivottavasti on jollekulle hyötyä!