Mandalay - Pohjoisen pääkaupunki

1.3.2014

Matka yöbussissa taittui jälleen varsin mukavasti, sillä penkit oli tuttua luxustyyppiä. Hieman kolmen jälkeen yöllä heräsin siihen, että bussissa syttyi valot päälle. Hetkeä myöhemmin selvisi, että olemme Mandalayn bussiasemalla. Tämä tuli melkoisena yllätyksenä sillä aikaisemmin meille oli sanottu, että matka kestää 12h ja nyt siihen olikin mennyt ”vain” 7h. Jälleen kerran olimme keskelle yötä, ilman majoitusta vieraassa kaupungissa. Joku juttu tässä varmaan on, että bussit saapuvat aina aamuyöstä…

 

Juttelin hetken muutaman jenkin kanssa ja heiltä sain summittaiset ohjeet alueelle jossa ”halvat” majoitukset sijaitsevat (~25th street ja 83rd street nurkilla). Napattiin taksi ja suunnattiin kohti Nylon Hotellia.

Hotelli oli tietenkin täynnä joten ei auttanut muuta, kuin lähteä etsimään majoitusta. Joku paikallinen liimautui kylkeen ja oli kovin avuliaana etsimässä majoitusta meidän kanssa. Olin aivan varma, että taustalla oli joku kusetus, mutta muutaman hotellin jälkeen, kun suuntasimme kauemmaksi, tyyppi toivotteli hyvät jatkot ja poistui myymättä/tarjoamatta/pyytämättä yhtään mitään.

Tovin käppäilyn jälkeen majoitus löytyi Sabai Phyu Hotel nimisestä paikasta. Double roomille hintaa jäi 25$ ja pystyttiin tekemään early check-in ilman lisäkuluja. Kyseinen hotelli ei ole mikään varsin hieno, mutta ihan ok tasoa. Ensimmäisen kerroksen huoneet olivat aivan hirveitä vankikoppeja, mutta toisesta kerroksesta löytyi jo ihan siedettävä huone omalla vessalla.

Sabai Phyu:n double room

Katunäkymää hotellin katolta

Lauantaina oli varsin hidas lähtö päivään. Nukuttiin pitkään ja oltiin netissä, kun pitkästä aikaa oli taas toimiva sellainen. Iltapäivästä käytiin pyörähtämässä syömässä eräässä aivan mahtavassa Intialaisessa ravintolassa. Suosittelen ehdottomasti käymään siellä, kun Mandalayhyn päätyy. Kyseinen mesta löytyy 81st streetiltä, 26st ja 27st streetin väliseltä pätkältä. Pöydän sai täyteen mielettömän hyvää safkaa 3$ dollarilla.

3 dollarin safkat

Ennen auringonlaskua suunnattiin Mandalay Hillille jonka päälle on rakennettu temppeli. Paikka on suosittu auringonlaskujen kyttäämiseen. Mopotaksi muutaman kilometrin matkalle majoitukselta mäelle kustansi 1,5$. Tähän hintaan piti hieman tinkiä ja pariin otteeseen esittää lähtevänsä pois.

Mäen päelle pääsee kiipeämällä Pitkät portaat ylös. LP sanoo, että aikaa menee 45min, mutta puolijuoksua hikihatussa tarvottuamme kerettiin 20 minuutissa juuri sopivasti näkemään auringonlasku.

Piiiiiitkien portaiden yläpää

Temppelin torni

Näkymiä

Yksi pyhistä patsaista

Näkymiä Mandalayn ylle

Porttikongi... vai onko tuossa naama?

Sunnuntaina aamusta Katja lähti kohti lentokenttää ja Bangkokia. Mä jäin vielä nukkumaan hotellille. Päivällä kävin testaamassa, melkein Intialaista raflaa vastapäätä olevan, Nepalilaisen vegeravintolan. Jälleen aivan huippua apetta. Suosittelen!

Nepalilaista mättöä

Iltapäivä meni Mandalayn kaduilla käppäillen. Erityisenä lämpimänä asiana mieleen jäi ”kommellus”, kun kävin ostamassa pari kappaletta sähköadaptereita eräästä pienestä elektroniikkapuljusta. Olin aikaisemmin käynyt vaihtamassa dollareita paikallisiksi masseiksi ja saanut ensimmäistä kertaa 10000 kyatin seteleitä. Maksoin sitten 1200kyat summan sijasta 10200kyatia, koska en huomannut, että toinen seteli olikin 10k eikä 1k.

Kerkesin jo lähteä kävelemään poispäin, kun mummeli juoksi perään huutaen ja näyttäen seteliä. Nolona ja tyytyväisenä sitten vaihdon setelin pienempään ja jatkoin hyvillä mielin matkaa eteenpäin. Jos näin ei olisi käynyt, tuskin edes olisin missään vaiheessa huomannut setelin puuttuvan. Esimerkiksi Thaimaassa ei varmasti olisi saanut seteliään enää takaisin näin.

Myanmarin maaseuduilla on niin köyhää porukkaa, että hyvä kun rahaa riittää ruokaan. Mandalayn rikkaampi luokka puolestaa ostelee tälläisiä leluja lapsilleen.

Luovaa terveydenhuoltoa? Siis mitä?

Kaupungilla kävellessäni huomasin ohi menevät kiskot ja tästä tuli mieleen, että rautatieaseman pitäisi sijaita jossain lähellä. Lähdinkin seuraamaan kiskoja ja myöhemmin päädyinkin rautatieasemalle. Matkalla oli jotain sivuraiteita joissa paikalliset pakkasit valtavia riisisäkkejä junaan. Yhden vaunun vieressä oli yli kymmenhenkinen miesporukka. Kun tervehdin heidän paikallisella Mangalawba huudolla, tuli vastaus yhteen äänen kuin armeijassa konsanaan.

Asemalle päästyäni syntyi ajatus, että voisinkin matkustaa Baganiin junalla, jääkylmän bussin sijaan.  Pieni selvittely ja kävi ilmi, että juna lähtee sopivasti klo 21:00 asemalta.

Vaihtoehtoina oli Upper-class (10$) tai Second-class (4$). Matka-aika olisi jotain 8 tuntia. Asemalla oli pysäköitynä yksi juna, joten kävin nopeasti suorittamassa pientä tiedustelua mitä nämä upper ja second käytännössä tarkoittavat.

Matka oli jälleen yöllä, joten päädyin valitsemaan huomattavasti mukavamman oloisen Upper-classin. Lippua ostaessa selvisi, että maksu onnistuu vain dollareilla. Sinänsä hassua, että maassa ei kelvannut maan oma valuutta…

Sillä hetkellä mulla sattui olemaan vai 100$ seteli, jonka virkailija suostui ottamaan vastaan vasta melkoisten mutinoiden ja kyselyiden jälkeen. Vaihtorahan saaminen olikin melkoinen ruljanssi. Turistia yritettiin jallittaa ja meikäläiselle yritettiin syöttää kaikki mahdolliset ”huonot” setelit joilla Myanmarissa ei pysty maksamaan.

Oli repaleista, taiteltua, ruttuista, piirreltyä ja leimailtua seteliä. Käytännössä vaihdatin jokaisen setelin pari kertaa ennen kuin sain hyväkuntoisia tilalle joita voisin käyttää jatkossakin. Virkailija alkoi jossain vaiheessa jo hieman hermostua, mutta oli vähän voi voi, kun en voinut maksaa upouusilla 5000 kyatin seteleillä.

Kävin vielä tsekkailemassa etukäteen miltä laiturilta juna lähtee ja suuntasin sen jälkeen hotellille latailemaan akkuja.

Juna lähti liikkeelle hämmästyttävän aikataulussa ja matka kohti Bagania alkoi. Ikkunat olivat avonaisia ja ilmastoinnista ei ollut tietoakaan. Täydellistä.

Juna-aseman meininkejä. Kyytien odottajat asettautuneet mukavasti.

Viereisellä penkkirivillä istui ranskalainen pariskunta ja paikallinen pariskunta joista mies puhui hyvää englantia ja oli itse asiassa varsinainen suupaltti. Puheista kävi ilmi, että hän vieraili Baganissa varsin usein ja tunsi paikat ilmeisen hyvin. Häneltä sainkin paljon hyviä vinkkejä liittyen matkailuun ja paikkaan.

Junanvaunu

Matkan edetessä rautatie kävi pomppuisemmaksi ja jossain vaiheessa tulikin mieleen vuoristorata. Välillä juna sheikkasi puolelta toiselle ja välillä oli perse irti penkistä, kun sopivia pomppuja tuli eteen. Itse asiassa en edes tiennyt, että juna voi heilua niin paljon ja pysyä silti raiteillaan.

Loppumatkasta keksin nerokkaan pläänin. Koska penkit olivat aina vastakkaisia, jäi selkänojien väliin yhden miehen mentävä ”luola”. Kaivoin rinkasta riippumaton alustaksi ja viltin päälle. Loppumatka menikin penkkien alla nukkuessa hyvin leppoisissa merkeissä.

Leponurkkaus junassa

Baganin rautatieasemalla tämä englantia puhuva kaveri sääti meille jaetun taksin, joten hintaa asemalta kylään ei tullut kuin 1$. Matkalla pysähdyimme johonkin valvontapisteeseen jossa piti maksaa samanlainen maksu, kuin Inle Lakelle mennessä. Tällä kertaa 15$.

Olin aikaisemmin katsonut määränpääksi jonkun hotellin, mutta sehän oli jälleen täynnä. Paikallinen ehdotti jotain toista hotellia ja kuski heitti minut sitten sinne.

Kyseinen majapaikka oli nimeltään Eden Motel 1. Heillä ei ollut tähän hätään single roomeja, mutta sain double roomin seuraavaan puoleen päivään asti hintaan 5$. Puolelta päivin oli vapautumassa single room omalla vessalla jonka sain hintaan 20$. Reissusta väsyneenä ei tarvinnut pitkään sängyllä maata, kun olin jo täydessä unessa.

Eden Motel 1 todella siisti huone