Torstai-iltana nettiin päästyäni tein vähän kiinteämpiä reissusuunnitelmia
muutaman lentolipun muodossa. Ostin lennon Jaipurista Goalle 3.3. lauantaille
sekä lentolipun Goalta Delhiin 21.3 siten, että lento on Delhin kentällä 22.30
illalla, kun lentoni lähtee takaisin Suomeen 4 maissa aamuyöllä seuraavan
päivän puolella. Nukun/hengailen ne muutamat tunnit lentokentällä ja säästän
siten matkaamisen Delhin keskustaan sekä yhden hostelliyön hinnan.
Perjantai-aamuna nukuin herätyskellon pommiin, koska tuli nukuttua
kuulokkeet päässä, jotka toimii samalla kätevästi myös kuulosuojaimina
blokkaamaan liikenteen järjettömän melun.
 |
| Hostellihuone |
Jos olisikin kerennyt kirjoittaa edellisen reissun blogin loppuun niin
olisin jo silloin hehkuttanut kuinka jäätävän hyvät matkakuulokkeet
Sennheiserin HD-25 kuulokkeet on. Ne ovat DJ-maailmassa the kuulokkeet mm.
niiden -20db äänenvaimennuksen takia. Huippuluokan äänentoistosta
puhumattakaan. Ne kestää lähes minkälaista vääntämistä vaan eli eivät mene
repussakaan rikki kovin helposti. Tuo äänenvaimennus tekee kuulokkeista
oivalliset matkakäyttöön, koska ne eristävät esim. lentokoneen, bussin tai
junan taustamelun pois.
Herättyäni olo ei ollut minkään hirveän hyvä ja välittömästi alkoivat ne
kuuluisat Delhi bellyn oireet. Bongasin hostellini katolta mukavan
terassiravintolan, Mount Everest restaurant:in jossa kävin vetämässä naamariin
reissun ensimmäisen liharuuan, Chicken Tikka Masalan. Jälleen kerran ruoka oli
älyttömän hyvää. Syödessä tutkin samalla Old Delhin karttaa ja tein plääniä
iltapäiväksi.
 |
| Näkymää terassilta |
Kävin pyörähtämässä nopeasti kadulla apteekissa ja ilokseni huomasin, että
10 imodiumin paketti maksoi 30 rupiaa eli 0,5e.
Varsin kohtuullinen hinta.
Puolenpäivän jälkeen uskalsin lähteä jo yli 100m päähän hostellilta ja
kävinkin pyörimässä Paharganjin kaduilla tehden ostoksia. Hinnoissa on ilmaa.
Paljon. Esimerkkinä sarongi jolle myyjä ilmoitti hinnaksi 275 rupiaa. Lopulta
maksoin siitä 90 rupiaa. Intialaiset hippihousut (vastaavat, kun thaimaalaiset
kalastajanhousut) 250 à 120rp , rento rantapaita
250 à 100rp.
Paharganjin jälkeen otin suunnan vanhaa Delhiä kohti tarkoituksena mennä
pyörimään basaareihin. Useiden hintakyselyjen ja vääntämisen jälkeen sain
polkupyöräriksan Main Bazar Streetiltä Kinari Bazarille hintaan 60rp.
Jokos muistin mainita liikenteestä Intiassa? Luulin, että se on hullua
Aasiassa. Intia on vielä ihan oma lukunsa. Liikenne on täysi kaaos.
Liikenteessä puikkelehtii ajoneuvoja laidasta laitaan ilman mitään logiikkaa. Kaikki
vain tykkää tööttäillä aivan tajuttomasti. Sekaan heitetään vielä ihmisiä ja
eläimiä niin soppa on valmis. Matkalla vanhaan Delhiin pelotti aivan sikana.
Kuski veti pitkin katuja polkupyörällä johon oli lisättyä 2 rengasta ja penkki
taakse. Hän ei koko puolen tunnin matkan aikana katsonut kertaakaan taakseen
väistääkseen tööttääviä ajoneuvoja. Kun kuski päätti ohittaa edessä olevia
esteitä menemällä moottoriajoneuvojen kaistalle, kun takaa tuli rekka varsin
kovalla vauhdilla, oli erittäin lähellä, että en hypännyt kyydistä pois
vauhdissa. Oli lähes kuset housussa.
Intiassa on hyvä olla aina pientä käteistä mukana, että voi maksaa riksat
yms. tasarahalla. Kuskit yrittää poikkeuksetta kusettaa, että ei ole antaa
takaisin esim. 100rp setelistä. Hyvä kikka tähän onkin ottaa raha esiin, että
kuski näkee sen, mutta olla antamatta sitä ennen kuin kuski antaa vaihtorahan
ensin. Muuten voi käydä helposti niin, että kuski antaa alle sovitun summan
takaisin ja siinä vaiheessa on vähä paha ruveta repimään rahaa takaisin, kun
kuski on sujauttanut sen jo taskuunsa…
Pääsin Kinari Bazarin alueelle kaikesta huolimatta hengissä ja lähdin
sokkeloisille kaduille poukkoilemaan. Kerkesin kävellä ehkä 200m kun eteen osui
kuin tilauksesta pikkuinen parturiputiikki. Tiedustelin hiustenleikkuun hinnan
ja istuin penkkiin välittömästi hinnan kuultuani. Viikset hulmuten parturi
sipsutteli saksilla hiuksia uuteen uskoon ja n. 20 min päästä hiukset oli
leikattu. Lopulta hiustenleikkuulle ja päähieronnalle jäi hintaa 110 rupiaa.
Pelkkä hiustenleikkuu olisi kustantanut 60 rupiaa eli aika tarkalleen euron.
 |
| Parturi |
Intiassa näkee kyllä niin paljon komeita viiksiä, että olen tässä
alkanutkin vakavasti harkitsemaan jos kasvattaisin oikein kunnon
reissupensselit itsekin jos sitä siten sopeutuisi paremmin joukkoon…
 |
| Pensseleistä parturin tunnistaa |
Vaeltelin iltapäivän pitkin vanhan Delhin katuja ja vastaan tuli ehkä 10
länsimaalaista koko sinä aikana. Varsinkin pienillä sisäkaduilla kävi semmoinen
järjetön ihmisvilinä, että en rehellisesti sanottuna uskaltanut kaivaa
järkkäriä esiin. Kuvatessa keskittyy liikaa kuvan ottamiseen jolloin on helppo
uhri taskuvarkaille. Toisekseen Intialaiset eivät tunnut kovin paljoa tykkäävän
kuvien ottamisesta joten päätin jättää kuvailut väliin. Muutaman kuvan nappasin
pokkarilla ohimennen.
 |
| Isomman kadun hulinaa |
Kun pääsi pois Paharganjin turistikusetus-alueelta, niin Delhi rupesin
vaikuttamaan paljon samanlaiselta, kuin mikä tahansa aasialainen suurkaupunki.
Ainoana erona ehkä kaakkois-aasiaan, että ihmiset eivät hymyile. Vanhassa
Delhissä ei toisaalta esiintynyt yhtä suurta hintakusetusta ja hello mister
meininkiä kuin muualla. Aurinkolaseistani irtosi toisen sangan ruuvi ja vein
lasit korjattavaksi paikallisella silmälasien korjaajalle, kun semmoisen
kadulta bongasin. Koska ruuvi oli kuitenkin tallella, kaveri fiksasi lasit
ilmaiseksi ja kyseli vain mistä pain olen kotoisin.
Kävellessäni katuja pitkin osuin vahingossa Jama Masjid nimiseen moskeijaan
mikä on ilmeisesti maailman suurin. Se valmistui 1658 eli ikääkin on kertynyt.
Sisäänpääsy olisi maksanut jotain 250rp luokkaa niin jätin väliin, koska ei
napannut niin hirveästi käydä kiertelemässä. Nappasin ensimmäisen autoriksan
minkä sain 90rp hintaan heittämään takaisin Paharganjille. Olihan tuossa ehkä
20-30rp ylihintaa, mutta olo oli niin huono, että ei vaan jaksanut alkaa
vääntämään hinnasta. Matkan aikana heräsi muutamia kysymyksiä mieleen. Miksi
jokaisessa kadunkulmassa ei ollut käärmeenlumoajia tai miksi joka paikassa ei
soinut intialainen musiikkia mystisesti ilman, että äänen lähde paljastuisi.
Menetin uskoni elokuvien luomaan mielikuvaan intiasta.
 |
| Jama Masjid |
Yksi asia mikä myös pisti silmään on Intian likaisuus. Tienvieret on aivan
täynnä roskia. Joka puolella. Roskaa on aivan mielettömästi. Paikalliset
heittävät kaikki roskat suoraan kadulle. Ekan kerran juna-asemalla käytyäni
naureskelin julisteelle seinällä jossa mainostettiin jonkinnäköistä ”Vihreää
päivää” jonka teemana oli, että heitä roskat roskikseen, älä kadulle…
Hostellille päästyäni kävin läpi ostoksia ja repesin nauramaan, kun tajusin
kuinka pihiys on iskenyt taas päälle halvassa maassa. Jätin lukemattomia
ostoksia tänään tekemättä, koska ne olivat maksaneet 20 rupiaa enemmän kuin
olin valmis maksamaan. Eli siis 30 eurosenttiä liikaa… niih…
Tuntui, että olin himoshopannut ja käyttänyt mielettömästi rahaa koko iltapäivän
ja loppupelissä olin käyttänyt alle 500 rupiaa jos kyytejä ei lasketa mukaan.
Ostoksiin oli siis mennyt vähän reilu 8 euroa. Pitäisi vähän useammin
suhteuttaa hintoja vastaavaan ostovoimaan suomessa.
Heittäydyin hetkeksi sängylle pitkälleen ja suunnittelin meneväni
kattoterassille hörppimään chaita auringonlaskun ajaksi, mutta muistinkin, että
pitää käydä ostamassa vielä juna-lippu sunnuntaille kohti Ajmer:ia. Ajmeristä
pääsen puolentunnin bussimatkalla Pushkariin jonne olin suunnitellut meneväni alkuviikosta.
Reilun tunnin jonotuksen jälkeen sainkin lipun yöjunaan joka lähtee
sunnuntai-iltana vanhan Delhin juna-asemalta. Reilun 8h matkalle lippu 2nd
class sleeper luokassa jäi hintaa 197 rupiaa.
Junalippujen osto Delhin asemalla on oma lukunsa. Ulkomaalaisille on oma
toimistonsa juna-aseman 2. kerroksessa. Matkalla sinne törmään kymmeniin
”virkailijoihin” jotka yrittää ohjata johonkin ”lipunmyyntitoimistoon”, josta
he myisivät sitten samaan junaan saman lipun moninkertaisella hinnalla.
Lipunmyyntitoimistossa pitää ensin ottaa lappu ja mennä jonottamaan
infotiskille kysymään junan tietoja ja kirjata ne lappuun. Jos infotiskillä
sattuu olemaan joku ja onnistut saamaan junan tiedot, sen jälkeen mennään
seiniä epämääräisesti kiertävien penkkien jonoon odottamaan vuoroa lipunmyyntitiskille.
Ihmiset hyppivät jatkuvasti seuraavalle paikalle, kun jonon päässä olevat
siirtyvät tiskille. Varsin erikoista ja sekavaa touhua. Lopulta saat junalipun
ja voit maksaa sen. Pahimmassa tapauksessa jokin mättää ja pääset uudestaan
infotiskille josta suunta on jonon perälle lippujonoon ja sama tunnin / tuntien
jonotus voi alkaa uudestaan.
Lopulta pääsin takaisin majoitukseen junalipun kanssa ja kävin pitkäkseni.
Vaikka ulkona onkin iltaisin melkoisen viileä niin palelti oudon paljon vaikka
olin kääriytyneenä päivällä ostamaani sarongiin. Mittasin kuumeen ja pientä
lämpöä näkyi olevan, 37.6. Vedin buranan naamaan ja kuulokkeet korville ja
nukahdin melkein saman tien. Parin tunnin päästä herätessäni olo oli varsin
hyvä joten suunnistin kattoterassin ravintolaan syömään. Koska päivällä olin
shoppaillut maltillisesti niin päätin vähän revitellä ruuan kanssa. Ruuaksi
valikoitui jonkinnäköinen paistettu puolikas kana kasvishöystöllä,
palanpainikkeeksi Naan-leipää ja chaita. Tuli syötyä reissun tähän asti kallein
ateria. Hintaa jäi melkein 4 euroa. Varmaan turha mainita, että ruoka oli
jälleen kerran aivan suussa sulavaa.
Ruuan jälkeen kävin pyörähtämässä Main Bazar Streetin toisessa päässä
MyBar:ssa iltaoluella. Baari oli melkoisen täynnä joten hetken kuluttua samaan
pöytää istui korelainen heppu joka oli kanssa reissussa yksin. Vaihdeltiin
reissukuulumisia ja kokemuksia oluen verran jonka jälkeen suuntasin takaisin
majoitukseen.
Tätä riviä kirjoittaessa kello onkin jo melkein yksi yöllä eli kerkeän
nukkua muutaman tunnin ennen kuin pitää herätä ja valmistautua lähtemään
Agraan. Toivottavasti huomenna olisi jo terve ja jaksaisi kiertää Taj Mahal:ia.
Edittiä nykyhetkessä 26.2 illalla:
Olin lisäämässä tätä blogipäivitystä eräässä nettikahvilassa, kun normaalia
hienommin pukeutuneempi intialainen mies tuli hyvällä englannilla esittelemään
itsensä. Hän oli erään Bollywood-elokuvayhtiön edustaja ja kertoi, että ovat
kuvaamassa elokuvaa 29. päivä lähistöllä ja tarvitsevat 10 länsimaalaista
henkilöä johonkin pieneen sivurooliin. Yhtiö olisi maksanut ruuat, kyyditykset
ja pienen summan rahaa esiintymisestä. Nyt harmittaa, että olen lähdössä parin
tunnin sisällä Old Delhin juna-asemalle ja kohti Pushkaria. Olisi varmasti
ollut mielenkiintoinen päivä ja olisihan se hienoa esiintyä oikeassa Bollywood
elokuvassa. Lueskelin netistä, että tämä taitaa olla melkoisen yleistä
intiassa, että haluavat länkkäreitä pieniin sivurooleihin. Kyllähän tuo ihan
hauskaa oli koska, harvoinpa sitä tulee kohdalle tilannetta, että joku tulee
ravintolan pöydästä värväämään elokuvarooliin.
Eilen tuli käytyä Agrassa Taj Mahallissa, mutta en ole kerennyt kirjottaa vielä muistiinpanoja puhtaaksi enkä käymään kuvia läpi joten niitä sitten seuraavassa blogipäivityksessä. Nyt pitää lähteä etsimään metroa, että pääsen Old Delhin juna-asemalle.