Pushkar

Lopultakin pitkä ja kylmä yö oli ohi ja juna Ajmerin asemalla. Tavarat kantoon ja ulos asemalta. Auringonnousu alkoi sarastaa pikkuhiljaa tuoden valoa. Suunnattiin Dyrkin kanssa ensimmäisenä läheiseen kojuun ostamaan lämmintä chaita. Pohdittiin hetki miten päästään Ajmerista Pushkariin.

Löydettiin juna-aseman edestä pieni bussi jonka kuski sanoi, että on lähdössä kohta Pushkariin. Hypättiin bussin kyytiin odottelemaan ja melkein saman tien kuski tulikin kertomaan, että ei tämä bussi lähdekään. Eihän siinä, ulos bussista ja miettimään mitä seuraavaksi. Samaan bussiin oli tulossa joku intialainenkin menossa Pushkariin joten lähdettiin hänen mukaansa kävelemään kohti paikallista bussiasemaa. Parin kilometrin kävely bussi-asemalle teki hyvää ja sai paikat lämpenemään. Bussiasemalta ostettiin liput Pushkariin hurjaan 12 rupian hintaan. Matka Ajmerin halki kohti ”vuoria” ja niiden yli Pushkariin kesti noin puoli tuntia.

Ajmerin katuja

Pushkar on vanha intialaisten pyhä kaupunki. Se keskittyy vuorten välissä olevan pyhän järven ympärille. Järven kaikki laidat on rakennettu täyteen Ghatteja eli eräänlaisia kylpyportaita. Paikalliset käyvät dippailemassa niitä pitkin pyhään järveen. Pushkarin ollessa pyhä kaupunki, on siellä kiellettyä mm. liha, kananmunat ja alkoholi.

Bussin saavuttua Ajmeriin tuli vastaan paikallinen hyvää englantia puhuva heppu mainostamaan juuri avattua majataloaan. Tuli heitettyä perinteiset ”joo joo katsotaan” ja jatkettua matkaa. Käveltiin tietä pitkin pyhää järveä kohti ja kappas, siellähän sama heppu oli odottamassa mäen päällä. Oli ovela ketku ajanut moottoripyörällä jotain muuta reittiä edellemme.

Koska tyyppi vaikutti yleisistä kiusankappaleista poiketen varsin mukavalta niin päätin käydä kurkkaamassa majoitusta. Pakko myöntää, että guesthouse oli varsin siisti ja erittäin hienolla kattoterassilla varustettu. Iso huone ikkunalla ja omalla vessalla kustansi 250 rupiaa. Dyrk jäi paikkaan, mutta päätin itse käydä katsomassa tarjontaa lähempänä järveä.

Apinat päälliköimässä katolla

Kävelin mäkeä alas ja kävin muutamissa paikoissa kyselemässä hintaa. Lopulta päädyin Moon&Sun nimiseen mestaan vain 100m päähän ”vilkkaimmalta” kadulta. Huone ei ollut lähellekään niin hieno kuin mäenpäällä olevassa paikassa, mutta sijainti oli oivallinen. Sain tingittyä 500rp hinnan 300 rupiaan ja asettauduin taloksi.

Heti check-inin jälkeen heitin pitkäkseni ja tulikin nukuttua pitkälle iltapäivään asti. Ilta meni lähialueen ravintoloissa hengatessa ja palautuessa matkasta. Oli ilo huomata, että Pushkar oli täysin vastakohta Delhin hektisyydelle. Se on rauhallinen pikkukaupunki jossa ihmiset ovat oikeasti ystävällisiä. Riivaajia ei oikeastaan ole ja kaduilla voi rauhassa kävellä ilman, että joku on jatkuvasti kiskomassa hihasta.

Moon & Sun majoituksen huone

Tiistai meni kaupungilla pyöriessä ja ravintoloissa istuen ja kirjaa lueskellen, katujen ja ympäristön elämää seuraillen. Miljöö on erittäin mukava ja viihtyisä.

Eräältä pienemmältä kadulta

Pushkaria ympäröivillä vuorilla on 2 temppeliä. Päätin kiivetä toiselle niistä katsomaan auringonlaskua kaupungin ylle. Matka temppelille kesti noin 1,5h ja kerkesin huipulle n. puolituntia ennen auringonlaskua. Kotimatkalla eksyin ja taisin kävellä pari tuntia, ennen kuin löysin takaisin majapaikalle.

Temppeli näkyy kuvassa keskellä olevan vuoren päällä

Vielä on matkaa...

Melkein huipulla

Temppeli vuorenhuipulla

Temppelin huippu

Näkymiä huipulta

Poseerausta

Aurinko laskee Pushkarin ylle

Hetki ennen pimeää

Olin tiistaina käynyt katsomassa muutamia majapaikkoja läpi ja erään hyvän löydettyäni varannut sinne majoituksen keskiviikosta lähtien. (Nimeä en tähän hätään muista enkä jaksa käydä katsomassa, sijaitsee kuitenkin Rainbow ravintolan vasemmalla puolella kadulta katsoessa.) Niinpä ke aamuna pakkasin kamat ja siirryin uuteen majapaikkaan. Huone on siistein mitä olen tähänastisen Intian reissun aikana nähnyt. Sängyssä on jopa lakanat. Ihan luksusta. Mikä tekee kyseisestä paikasta erityisen hyvän on iso 3 kerroksinen terassi josta on suora näkymä järven rantaan ghateille. Mukava hörppiä terassilla chaita ja katsoa elämää rantamilla. Bonuksena terassilla pyörii ajoittain paljon apinoita joten olo on varsin kotoisa.

Siisti huone

Apinat hengailemassa katolla

Ensin ruokitaan poikanen...

...ja sitten tutkitaan jalat

Temppeli jonka edessä ghat-portaat

Huoneessa oli peili joka oli niin puhdas, että siitä näki jopa itsensäkin. Peiliin kurkattua huomasin, että reissuparta oli päässyt yllättämään. Olin juuri kaivamassa partahöylää laukusta, kun satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos ja huomasin vastapäätä tiellä parturi-liikkeen. Perkule, olenhan sentään Intiassa, viiksiniekkojen luvatussa maassa joten laitoin partahöylän takaisin laukkuun ja suunnistin liikkeeseen. Nopean tinkaamisen jälkeen parranajon hinnaksi jäi 30 rupiaa. Parturi levitteli partavaahdot sudilla naamaan ja kaivoi muoveista käyttämättömän terän partaveitseen. 10min myöhemmin oli parta hävinnyt, aftershavet ja lotionit naamassa ja meikäläinen puoli euroa köyhempi. Eipä tarvitse näillä hinnoilla paljon omaa partahöylää kuluttaa…

Päivä meni taas järven ympäri kuljeskellessa ja ravintoloissa hengatessa. Pushkarin kaduilla on huomattavan paljon lehmiä. Lehmät jättävät läsnäolostaan todisteita pitkin katuja. Jokaisellehan on tuttu sana "liukumiina". Sanan todellinen merkitys kävi ilmi, kun astuin sellaiseen ja melkein venäytin selkäni liukastuessa. Onneksi jäänteitä ei jäänyt kuin släbäreiden pohjaan ja nekin kuluivat nopesti pois kaduilla tallustellessa. 

Lehmiä kaduilla

Paikallinen roskahuolto

Luonnonvarainen papukaija

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan...

Temppeli kukkulalla

Takana näkyy temppeli vähän korkeammalla kukkulalla

Jokinnäköinen temppeliraunio

Osaan portaista on rakenettu erillinen allas jossa vesi vaihtuu jatkuvasti

Illan kävin läpi kuvia ja kirjoittelin blogia jo aikaisemmin mainitussa Rainbow Restaurant:issa. Paikassa on ilmainen wlan, äärettömän hyvät safkat, ystävällinen henkilökunta ja loistava kattoterassi. Voin suositella varauksetta.

Tuore jäätee

Torstai alkoi chaita terassilla hörppiessä ja kirjaa lueskellessa. Päätin hieman irstailla pyhässä kaupungissa ja niinpä heitinkin paidan pois ensimmäistä kertaa koko reissun aikana. Pari tuntia tulikin lueskeltua auringossa, kunnes rupesi tuntumaan siltä, että on parempi siirtyä varjoon.

Ihmisiä kastautumassa ghateilla

Vesi järvessä on niin saastaisen näköistä, että itse en kyllä mistään hinnasta pulahtaisi vaikka se miten tekisi pyhäksi...

Iltapäivä meni jälleen kaupungilla pyöriessä ja ravintoloissa maistellen erilaisia ruokia ja juomia. Baba restaurantissa join ehkä elämäni parhaan mango-mehun. Oli vielä parempi, kuin Kambodzhassa juodut. Hintaa 30 senttiä.

Ruoka tulee yleensä pienessä kulhossa mistä se mätetään riisin päälle

Löysin eräästä räätäli-shopista mukavanoloiset housut, mutta niistä puuttui muuta yksityiskohta mitä halusin. Räätäli teki housuihin pyytämäni muutokset odotellessa ja pöksyille jäi lopulta hintaa vähän reilu 3e. Pakko tykätä Intiasta! Jatkoin kaupungilla pyörimistä, kun jossain vaiheessa huomasin, että kameralle ostamastani hippilaukusta on toinen kantohihnan kiinnike revennyt. Vein laukun jälleen räätälille ommeltavaksi ja tällä kertaa korjaus kesti 5min ja maksoi 20 rupiaa eli 0,3e. Tulipa kaupunkikierroksen päätteeksi käytyä vielä katsomassa Brama-temppeliä joka on ilmeisesti ainoita maailmassa.

Suomalaiset voisivat ottaa mallia asujen väreihin esim. Intiasta

Alkuilta vierähti kuvia läpikäydessä ja koneella surffaillessa. Huomasin, että Rainbow Restaurant:in wlan kantaa omaan majoitukseeni asti, joten mikäs tässä on omalla sängyllä dataillessa.

Suihkussa käydessä huomasin, että selkä helottaa aivan palaneen punaisena. Kaiken lisäksi olin onnistunut polttamaan kaupungilla pyöriessä oikein komeat wife-beatterin rajat etupuolelle. Kuvaa en laita, koska ette voisi lopettaa nauramasta kuitenkaan…

Auringonlasku terassilta kuvattuna

Huomenna olisi aamulla tarkoitus pakata kamat ja suunnistaa kohti Jaipuria. Kävin aikaisemmin tänään selvittämässä missä on bussiasema ja kuinka bussit kulkevat. Valmiin pakettimatkan olisi saanut Jaipuriin parinsadan rupian hintaan, mutta taidanpa matkustaa paikallisbusseilla. Pushkarista lähtee paikallisbusseja Ajmeriin 30min välein ja Ajmerista Jaipuriin 15min välein.

Kokonaisuuten pitää mainita, että Pushkar on mahtava paikka tulla chillailemaan hektisen Delhin jälkeen. Olen niin iloinen, että en tehnyt mitään reissusuunnitelmia aikaisemmin vaan menin avoimin suunnitelmin ja kuulin tästäkin paikasta suositteluja muilta reissaajilta. Tänne Pushkariin voisi jumahtaa helposti vaikka kuukaudeksi. Olen koko tähänastisen reissun aikana syönyt vain yhtenä päivänä lihaa, mutta täällä se ei oikeastaan haittaa. Ruoka on joka puolella niin mielettömän hyvää, että ei asiaa ole tullut edes sen enempää mietittyä. Monessa ruuassa on eräänlaista tuorejuustoa ”Paneer” mistä saa tarvittavat proteiinit.