Kuvia on reissulta niin paljon, että niiden läpikäymiseen ja hyvien otosten valikoimiseen menee melkoinen tovi. Mitä suurempi määrä kuvia on läpikäytävä, sitä suurempi kynnys on aloittaa operaatio. Kiva kuitenkin huomata, että ilmeisesti ainakin joku tätä blogia lukee, koska kyselyjä uusista blogipäivityksistä on tullut jo useammalta eri taholta. Löysin myös blogin statiikat mitkä kieltämättä yllättivät. Blogia oli katseltu viimekuussa 680 kertaa. Koko blogin historian aikana 3100 kertaa. Monet ovat päätyneet sivulle googlen kautta, kun ovat etsineet tietoa esim Full Moon partyistä.
Noniin, löpinät sikseen...
Saavuin Balille hieman puolen yön jälkeen ja olin ulos kentältä rajamuodollisuuksien jälkeen noin puolen yhden maissa. Lentokentältä bongasin pari Kanadalaista joilla oli sama määränpää kuin minulla, Kuta Beach, joten jaoimme taksin ja säästimme kaikki rahaa.
Mikon kanssa, joka oli mennyt Balille jo aikaisemmalla lennolla, oli sovittu että hän käy etsimässä pariksi ensimmäiseksi yöksi majapaikan valmiiksi ja soitan hänelle sitten, kun saavun mestoille. Onneksi oli sovittu myös varasuunnitelma, kohtaamispaikka tiettyyn kellon aikaan sen varalle, että en jostain syystä pysty soittamaan. Kutalle päästyäni kävin hankkimassa paikallisen prepaid-liittymän, mutta en saanut jostain syystä soitettua Mikolle ja kysyttyä majoituksen osoitetta. Otin suunnan kohti kohtauspaikkaa ja siellähän Mikko jo odottelikin.
Ensimmäinen yö majoituttiin n. kilometrin päässä rannasta olevassa hotellissa. Hintaa yölle taisi jäädä n. 10e luokkaa siistissä hotellissa uima-altaineen.
Aamulla herättiin suhteellisen aikaisin ja heti oli polttava halu päästä kokeilemaan Balin ykkösaktiviteettia, surffausta. Mikon lisäksi Balille lähti myös Sanni, joka oli matkustanut sinne jo päivää aikaisemmin. Sannin pari kaveria olivat Asia Exchangen vaihdossa Balilla joten hän meni majoittumaan heidän luokseen. Soiteltiin Sannille ja kyseltiin, että jos hekin ovat menossa surffailemaan.
Aamupalalla Poppies 1 kadun varrella.
Kuta Beach oli aivan järkyttävä turistihelvetti. Oli vaikka minkänäköistä hihastarepijää ja rihkamanmyyjää. Otettiin suunta kohti viereistä Double Six rantaa joka oli hieman väljempi turisteista. Lähdettiin kävelemään pitkjin rantaa ja parin kilometrin jälkeen törmättiinkin Sanniin ja hänen kavereihinsa, Tiinaan ja Mikaellaan sekä heidän kämppiksiinsä Simoon ja Eevaan.
Tässä vaiheessa polte surffaamaan oli jo valtava joten ei muuta kuin rannalta surffilauta vuokralle ja kohti aaltoja. Aluksi mietitiiin jos olisi palkattu opettaja neuvomaan perusniksejä, mutta ei sitten jaksettu vaan lähdettiin vain harjoittelemaan omin päin.
Surffaaminen on alkuun varsin vaikeaa hommaa. Onnistuin heti toisella yrityksellä saamaan aallon ja pääsemään laudan päälle, mutta siihen se sitten jäikin. Taisi olla aloittelijan tuuria. Monen tunnin yrityksen jälkeen saatuja aaltoja oli ehkä 3-4kpl. Ekan päivän jälkeen maha ja polvet olivat aivan verillä. Seuraavana ostoslistalla olikin rushguard paidan hankkiminen, että välttyisi pahimmilta nirhaumilta.
Rantafudista Kuta Beachilla.
Sannin kaverit olivat lähdössä reissaamaan Malesiaan ja Singaporeen joten he ystävällisesti tarjosivat kämppänsä meidän majoituskäyttöön heidän poissaoloajakseen. Perjantai-aamusta luovutettiin hotellihuone pois ja siirrettiin kamat uuteen majoituspaikkaan, Villa Kumpuliin Double Six beachin lähelle.
Illan viimeisiä surffaajia.
Double Six beach illalla.
Kämppä oli siitä varsin jännä, että siinä oli normaalit umpinaiset huoneet, mutta avonainen keittiö ja olohuone. Ne olivat siis katoksen alla, mutta muuten täysin avoinna ulkoilmaan. Balilla ei tarvitse hirveästi lumesta ja kylmästä syyssäästä stressata.
Seuraavat päivät menivätkin varsin sujuvasti surffausta opetellessa. Surffaus on aivan mahtavaa hommaa. Jollain tavalla siitä tulee sama fiilis kuin lasketellessa. Itse surffaus on varsin fyysista hommaa. Suurin työ on päästä rannasta merelle, kahlata rantaan tulevia aaltoja vastaan ja yrittää sukeltaa isojen aaltojen ali.
Vuokrattiin surffilaudat aina samalta jampalta rannalla ja hinta vakiintuiki heti alkupäivinä luokkaan 2e/tunti tai 5e/ilta (n. 3h). Halvemmallakin olisi saanut jos olisi vuokrannut laudan kauempaa rannalta, mutta sitten sitä olisi pitänyt raahailla aina mukana. Nyt laudan sai kätevästi rannalta ja sen pystyi palauttamaan rannalle.
Pakollinen surffiposeeraus.
Aaltoa nappaamassa.
Vedessä kahlatessa tuli huomattua miten valtava veden voima todella on. Välillä tuli isoja aaltoja jotka heittelivät minuu, kuin räsynukkea. Välistä oli aivan puhki ja voimaton, kun oli turhaan yrittänyt meloa vahvoja virtauksia vastaan. Jouduin pari kertaa syöksuvirtaukseen (rip current) ja ajelehdin huomaamattani melkoisen kauas rannasta. Yhden kerran iski lievä paniikki, kun tajusin, että voimat alkavat ehtyä ja hirveästä käsillä melomisesta huolimatta en pääse pois virtauksesta vaan ajelehdin kokoajan kauemmas.
Periaattesssa niin kauan, kun lauta on mukana, ei pitäisi hätää olla, mutta jos iso aalto tulee ja jostain syystä laudan karkuremmi lähtee irti niin sitten on kusessa. Onneksi onnistuin lopulta nappaamaan ison aallon ja pääsin laudan päällä mahallani maaten surffaamaan takaisin rantaan ja turvaan. Rannoilla oli kyllä tasaisin välein hengenpelastajia, mutta aina ei voi sen varaan jättää.
Iso aalto.
Sunnuntai-iltana päätettiin lähteä käymään eräällä hienommalla rantaklubilla jossa oli sattumalta esiintyjänä John’O Callaghan, eräs todella suosittu trance DJ. Setti jonka DJ soitti upposi meikäläiseen aivan täysiä. Juuri samoja biisejä mitä itsekkin olen seteissäni soittanut sekä muita helmiä kappaleita vuosien varrelta. Liput maksoivat 15e mikä oli suhteellisen halpa hinta. Suomessa hinta olisi ollut 2 tai 3 kertainen. Keikan jälkeen lähdettiin Sky Gardeniin.
Viikonloppu ja maanantai surffattuamme, napattiin tiistaina moottoripyörät vuokralle ja päätettiin lähteä pariksi päiväksi ajelemaan ympäri saarta katsellen maisemia ja nahtävyyksiä. Tällä kertaa vuokrattiin ihan oikeat moottoripyörät sen sijaan, että olisi tyydytty skoottereihin. Pyöräksi sattui valikoitumaan 260 kuutioinen Hondan pyörä joka saatiin n. 15 eurolla kahdeksi päivää.
En ollut eläissäni ajanut koskaan millään manuaalivaihteisella kaksipyöräisellä, mopolla saatikka sitten moottoripyörällä. Aluksi jännitti hirveästi, kun otin ensimetrit kapealla kadulla testaten, että pyörä on kunnossa. Tiesin teoriassa miten kaikki toimii ja miten ajetaan, mutta käytännön kokemus puuttui vain. Onnistuin selviämään lyhyestä ajosta ja sain pyörän vuokralle ilman, että vuokraaja olisi kysellyt minkään ajokortin perään kuten Malesiassa kävi.
Sannin vaihtarikaverit kertoivat, että paikalliset poliisit ovat täysin korruptioituneita ja heitä kannataa aina välttää, koska kohtaamisesta ei voi selvitä ilman ”sakkojen” maksamista. Välillä poliisit järjestävät "ratsioita" ja vaativat sakkorahoja turisteilta ilman syytä vaikka he ovat ajaneet täysin samalla tavalla liikenteen seassa kuin muutkin paikalliset. Tästä syystä myös meillä oli pieni summa rahaa varattuna ”ajokortiksi” jos poliisit sattuvat pysäyttämään kesken ajelureissun.
Alkusäätöjen jälkeen pakattiin vähän tavaraa mukaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Balin pohjoispuolta. Matkasuunnitelma ekalle päivälle oli ajella saaren toiselle rannalle ja olla siellä yötä. Keskustassa eteneminen oli hidasta, mutta päästyämme taajamaan eteneminen helpottui. Ajaessa vastaan tuli hienon näköistä maisemaa. Maaseutua, riisipeltoja, indonesialaistyylisiä rakennuksia sekä paikallisia pienkyliä.
Jätin suunnistamisen täysin Mikolle ja Sannille ja keskityin itse vain fiilistelemään ajelemista ja maisemia.
Tiet olivat ihan OK kuntoisia, lukuunottamatta puolen metrin reikiä mitä saattoi olla asfaltissa siellä täällä. Saarella on paljon korkeuseroja ja mutkaisia teitä joten ajonopeus oli varsin hillitty koko reissun ajan. Keskinopeus pyöri n. 50-60km/h tienoilla.
Juuri illan pimetessä saavuttiin saaren toiselle rannalle ja etsittiin majoituspaikka. Kaikki olivat päivän ajelusta niin väsyneitä, että käytiin nukkumaan varmaan jo yhdeksän aikaan illalla.
Aamulla herätys oli jo kahdeksan aikaan ja nopean aamupalan jälkeen oltiinkin taas matkassa. Lähdettiin ajelemaan takaisin kohti DoubleSix rantaa, tarkoituksena ajella kuitenkin vuorten rinteillä kulkevia teitä pitkin.
Korkeimmillaan ajeltiin 1700m korkeudessa kulkevaa tietä pitkin. Matalimmat pilvet hipoivat samaa korkeutta.
Siinä korkeudessa rupesi jo olemaan kylmä ja pitikin kaivaa housujen lahkeet repusta ja laittaa jalkaan. Pakollinen poseeraus.
Maisemaa ajoreitiltä.
Ajeltiin pitkin vuorenrinteitä ja laskeuduttiin alas käymään kraaterijärvellä. Siellä piti olla kuumia lähteitä joissa pääsee kylpemään, mutta paikalle päästyämme huomattiinkin, että siellä oli vain turistikeidas ja jäätävän kalliit pääsymaksut. Lähdettiin jatkamaan matkaa.
Päästin takaisin majoituspaikkaan illasta vielä valoisan aikaan. Reissun aikana sain melkoisesti ajokokemusta ja varmuutta moottoripyörän ajoon. Ongelma oli vain, että iski järjetön moottoripyöräkuume hankkia kortti ja pyörä Suomessakin. Ehkä se menee ohi... ehkä ei...
Ajoreissun päätteeksi käytiin paikallisessa Hard Rock Cafessa vetämässä ruuat.
Seuraavat päivät menivätkin taas surffaillessa ja kämpillä jumittaessa, kun sateet yltyivät pahemmiksi. Eihän nyt sateella ole kiva olla meressä, kun kastuu vielä.
Onnistuihan se surffi ainakin kerran.
Sanni lähti torstai-iltana takaisin kohti Bangkokia ja Mikon kanssa jäätiin vielä majoittumaan kämppään. Perjantai meni taas vaihteeksi rannalla aaltoja napaten. Mikon kanssa oli alunperin tarkoitus lähteä samalla lennolla Balilta, mutta jotenkin epähuomiossa olin sanonut väärän lentopäivän. Näin ollen hänen piti lähteä kohti lentokenttää, kun miulla lento olikin vasta sunnuntaina. Jäin vielä pariksi yöksi majoittumaan kämppään. Sannin vaihtarikaverit tulivat lauantai-aamuyöstä takaisin reissultaan joten väsäilin uima-altaalta ”löytyneestä” aurinkotuolista ja hyttysverkosta sängyn kämpän avoimeen olohuoneeseen.
Lauantaikin meni mukavasti surffaamisen merkeissä. Aamusta käytiin Simon kanssa surffailemassa jo tutuksitulleella Double Sixin rannalla, kun taas iltapäivällä mentiin hieman kauemmaksi toiselle rannalle jonka nimeä en tähän hätään muista. Aallot tällä toisella rannalla olivat huomattavasti isompia ja melkoisesti erilaisia, kuin Double Sixillä.
Illalla (kun lauantai sattui olemaan), lähdettiin pyörähtämään Balin bilekadulla jo tutuksi tulleessa Sky Garden baarissa. Paikka on nimensä mukaisesti varsin korkea ja jokaisessa kerroksessa on erityyppistä musiikkia soittava baari. Katolla on ulkoilmaan avoin Sky-terassi. Samassa baarissa sattui jokuinen vuosi sitten terroristien pommi-isku jossa kuoli satoja ihmisiä, mutta eipä se paljoa nykypäivänä enää huolettanut.
Jossain aamuyön pikkutunteina satuin törmäämään erääseen suomalaiseen Balin vaihtariin. Hetken juteltuamme selvisi, että hänen kämppikset ovat lähdössä samalla lennolla, kuin mie kohti Bangkokia. Lisäksi kävi ilmi, että he asuivat samassa Villassa, melkein naapurihuoneistossa missä oltiin reilu viikko asuttu. Sovittiin toisen lähtijän kanssa, joka oli myös baarissa, että napataan aamulla yhteinen taksi kohti lentokenttää.
Niimpä aikaisin aamusta laitoin kamat kasaan ja suunnistin naapuriin jossa Saku ja Rane olivatkin jo lähtövalmiita. Suunnistettiin lentokentälle ja siitä kohti Bangkokia.
Tähän on pakko todeta, että elkää hemmetti menkö baariin jos teillä on aikainen aamulento. Aivan kauheaa tuskaa istua 4 tuntia pienessä AirAsian lentokoneessa kuin sillit suolassa ja vielä, kun penkkiä ei saa kallistetttua taaksenpäin kuin nimeksi.
Piinallisen lentomatkan jälkeen päästiin Bangkokiin ja lopulta takaisin kämpille Elefanttitaloon. Saku ja Rane osoittautuivat varsin hyviksi tyypeiksi joten pyysin heidät majoittumaan meille reissunsa ajaksi. Olihan meillä tilaa kämpässä joten mitä suotta maksamaan majoituksesta jostain hostellissa. Kävihän meilläkin tuuri Balilla, kun päästiin Sannin kavereiden luokse majoitukseen.
Bali Bali Bali, Aivan mahtava paikka jonne on päästävä vielä uudestaan. Surffaamaan. Ärsyttävä puoli oli uskomaton kusettajien ja muiden rihkamanmyyjien määrä. Vielä enemmän kuin Bangkokissa. Millekkään tavaralle, vaatteelle tai vuokralle ei ollut hintaa vaan aina piti vääntää hirveästi, että sai hinnat järkevälle tasolle. Tässä auttoi suuresti, kun paikalliset vaihtarit osasivat valmiiksi kertoa hintatasoja niin tiesimme mitä maksaa.
Ensimmäistä kertaa reissun aikana todella harmitti, että olin käymässä vain 11 päivää. Aika meni hetkessä ja niin paljon enemmän olisi voinut surffata ja ajella moottoripyörällä. Hyvä puoli on se, että jos aikanaa suoritan moottoripyöräkortin suomessa niin ei enää paljoa pelota lähteä ajelemaan keskelle Helsingin ruuhkia, kun on kokenut Balin sekasortoisen liikenteen ja ruuhkat, sekä selvinnyt siitä hengissä.