Ngwe Saung Beach - Rantaelämää Burmassa

Illasta lähdettiin yöbussilla kohti Ngwe Saung Beach nimistä rantamestaa Yangonista länteen. Bussiliput kustansivat 18$ edestakaisin. Koska bussi oli aikataulun mukaan perillä 04:00 aamuyöstä, varattiin majoitus jo pe-la yöksi ja ilmoitettiin saapuvamme yöllä. Hotelli kustansi hurjat 25 euroa / yö.  Aivan rosvousta… Myöhemmin selvisi, että ei olisi tarvinnut varata pe-la yöksi vaan olisi riittänyt, että varauksen yhteydessä olisimme maininnut tulevamme vain aikaisemmin. (Tämä on itseasiassa yleinen tapa koko Myanmarissa)

25e huone

Näkymä terassilta kylään

Lauantai heilahti nukkumalla ensin puoleen päivään ja sen jälkeen hengailemalla rannalla iltapäivä.

Pikkukylän pääraitti

Aamupalaksi kokonainen ananas

Heti rannalle päästyämme naamaan iski järkyttävä löyhkä. Nopeasti selvisi, että paikalliset keräilevat rannalle ajautuneita pikkukaloja ja laittavat ne pienien verkojen päälle kuivumaan. Koko rantahietikko oli aivan täynnä pientä kalaa jota ensin haravoidaan kasoihin ja siitä sitten siivilän läpi verkkojen päälle.

Kalaa kuivumassa

Paikalliset työntouhussa

Rantatepastelua

Katja poseeraa rannalla

Illasta käytiin huitaisemassa iltapala naamariin Wine Wine Restaurant nimisessä ravintolassa, josta nimestä huolimatta ei kuitenkaan saanut viiniä. “Se oli vain mainos.”

Katkaravut sen sijaan olivat mainioita.

Grillattuja katkarapuja

Sunnuntaipäivän agendana oli vuokrata polkupyörät ja lähteä tutkimaan lähiympäristöä. Rullailtiin pitkin teitä kohti rannan pohjoispäätyä josta löytyikin autiota rantaa ja hienoja puitteita uimiseen.

Rannalla ei ollut ruuhkaa

Sinänsä jännä, että koko ranta oli täynnä hienoja resortteja vieri vieressä, mutta missään ei näkynyt ketään. Ilmapiiri oli välillä suorastaan aavemainen.

Jopa rannalle oli rakennettu Myanmarille tyypillisiä stubia

Katja ja stubat

Hiekkakuviota rannalla

Menomatkalla oltiin bongattu mukavannäköinen ravintola joten paluumatkalla päätettiin pysähtyä siihen syömään.

Ruokaa odotellessa silmiin sattui lemipaikkani, riippumatto

Tiesittekö, että banaanit kasvavat tertussa "ylöspäin" ?

Ruuaksi kiinalaisruokaa burmakiina fuusiokeittiöstä

Illasta suunnistettiin läheiselle rannalle katsomaan auringonnousua ja senjälkeistä tähtitaivasta joka oli aivan mahtava.

Paikallisesta Alepasta löytyi hirveää tärpättiä, 12 volttista olutta.

Sunset boat

Yksi niistä etelän klisheisitä kuvista...

Luonnon värimaalaus

Kalamiehet saapuivat tonteille

Valkoisella hevosella auringonlaskuun

Maanantaina ohjelmassa oli paluu Yangoniin. Bussi haki meidät hieman yhdeksän jälkeen hotellilta ja matka alkoi. Heti  bussin jätettyä Ngwe Saung Beachin tomut taakseen huomattiin, että bussissa oli melkeinpä yksi rivi jokaiselle henkilölle. Matka meni erittäin mukavissa merkeissä, kun pystyi makaamaan suorana penkkirivien päällä.

Bussi saavutti Yangonin jälleen 7 tunnissa joten kerettiin saman tien matkatoimistolle josta bookattiin bussiliput kohti Inle Lakea. Bussi lähti Yangonin pohjoispuolelta johon matka taksilla kesti 1h ja kustansi 7$. Bussiasemalla jouduttiin maksamaan vielä 200 kyatia maksua, että taksi sai tulla bussiaseman alueelle. Myöhemmin selvisi kuitenkin, että tämä maksu kannattaa maksaa. Kävi ilmi, että kaikki 150 Yangonista eteenpäin toimivaa bussiyhtiötä pitää majapaikkaansa tällä asemalla ja alue on ISO.

Kerettiin bussiin kohti Inle Lakea ja matkan odotusarvo oli 12h. Tällä kertaa bussi oli aivan luxusta. Hintaa VIP-bussille oli 17$ / henki. Penkkirivejä oli bussissa vain 3 ja penkit muistuttivat lentokoneen penkkejä, mutta olivat isompia.

Luxuspenkki (C) Katja

Olen monesti ihmetellyt mikä ihmeen fetissi aasialaisilla on huudattaa ilmastointia täysillä busseissa. Tällä kertaa tuli uudet pohjat. Bussin lämpömittari kävi matkan loppupuolella 8 asteessa. Edes bussissa vakiona ollut lämmin vilttikään ei riittänyt pitämään kylmää kunnolla loitolla.