Koh Chang

Maanantaina oli pitkä koulupäivä. Koulua oli peräti klo 09-15. Empä muista milloin olisin ollut noin pitkään koulussa yhtenä päivänä. Kyllähän tälläiset ahkeroimisen jälkeen onkin jo loma paikallaan.

Aikaisemmin suunniteltiin, että lähdetään tiistaiaamuna kohti Koh Chang nimistä saarta Trat:in provinssissa, lähellä Kambodzan rajaa. Netistä katseltiin, että bussilla pääsee kätevästi. Ilta menikin varsin rauhallisissa merkeissä ja kamoja pakkaillessa.

Aamulla suhtkot aikainen herätys ja taksilla kohti Ekkamain bussiasemaa josta matkaan ilmastoidulla bussilla. Lippu yhteen suuntaan taisi olla 260bahtia. Bussi oli todellakin ilmastoitu, suorastaan jäätävän kylmä. Matka kesti noin 5 ja puoli tuntia, että päästiin satamaan. Satamasta lautta alle ja kohti Koh Changin saarta joka näkyikin ihan rannasta.

Rannalla vitsailtiin, että saarellehan pääsisi vaikka uimallakin... Ainakin sinne olisi päässyt nopeammin uimalla kuin lautalla. Autolautta kulki kuin tervassa. Lopulta, noin 45min päästä pääsimme saarelle ja saimme kohdata tervetuliaissateen. Taivas repesi ja vettä tuli hetkellisesti varsin runsaasti.

Satamasta nappasimme lavataksin jolla lähdimme kohti Lonely Beachia josta oli tarkoitus etsiä majapaikkaa. Taksi kulki ja kulki. Lopulta 7-8 tuntia Bangkokin kämpiltä lähtemisen jälkeen pääsimme perille määränpäähän.

Majoitus löytyi Sunset Huts nimisestä mestasta Lonely Beachilta. Hintaa omalle bungalowille jossa majoittui 2 henkeä tuli vähän alle 3e/ henki. Eiiiii paha.

Bungaloweja rannalla


Guesthousen terassi


Terassiposeeraus


Bungalowin terassin kasvi.


Auringonlasku bungalowin terassilta katsottuna


Toinen samanlainen eri iltana


Keskiviikko ja torstai meni rannalla makaillen ja meressä aalloissa lilluskellen. Näin low-seasonin aikaan saarella oli varsin mukavaa, kun ihmisä ei ollut hirveästi. Sai olla rauhassa rannalla.

Lonely Beach


White Sand Beach



Rannalta pois kävellessä vastaan tuli apinalauma joka majaili aivan tien vieressä. Jotenkin oli tosi jännä nähdä apinoita oikeasti, kun niitä normaalisti on nähnyt vain telkkarissa. Kyseiset elikot elävät siis aivan luonnonvaraisena saarella. Välillä ne sluibailet rennosti ja välillä suorittavat rikosaaltojaan pöllien tavaroita ihmisiltä.

Apina väijymässä uhria.


Keskiviikkona oli sopivasti täysikuu joten käytiin juhlistamassa Full Moonia paikallisessa menomestassa johon olikin kerääntynyt kyseiseksi illaksi varsin paljon porukkaa ottaen huomioon vähäisen turistien määrän. Lähdettiin baarista viimeisten joukossa ja samalla huomattiin, että sandaalit olivat lähteneet menemään ainakin 3 porukkamme jäseneltä.
Perjantaina napattiin skootterit alle ja lähdettiin ajelemaan pitkin saarta.

Ensimmäisenä otettiin suunta kohti saaren isointa vesiputousta. Vesiputous oli aivan mieletön mesta. Tropiikin oma uimastadion. Putouksen juurella oli syvä monttu jossa pystyi uimaan. Vesi virtasi jatkuvasti minkä seurauksena välillä sai uida tosissaan, että pääsi eteenpäin. Visiitti oli mieluisa kokemus ja oli täysin pääsymaksun, 250bahtin arvoinen.

Vesiputous




Uimahyppy luonnon omalla uimastadionilla.


Vesiputouksen jälkeen käytiin White Sand Beachilla katsastamassa paikat. Samalla pysähdyttiin syömäan ja uimaan meressä.

Illasta käytiin vielä ajelemassa ympäriinsä vaan ajelemisen ilosta. Mukavaa ajaa mutkaisia jyrkkiä ”vuoristo”teitä edestakaisin.

Auringonlasku eräältä maisemapaikalta kuvattuna.


Lauantaina osa porukasta lähti takaisin kohti Bangkokia. Meillä, vielä yhdeksi yöksi jääneillä päivä meni rennosti chillaillessa ja tekemättä mitään. Rentouttavaa.

Riippumattoparhautta.


Sunnuntai meni käytännössä kokonaan matkustaessa. Aamusta alkaen satoi vettä ja ajatus pitkästä kylmästä bussimatkasta märkänä hirvitti hieman mielessä.

Noh, matkasta selvittiin heittämällä enemmän vaatetta niskaan. Itseasiassa matkakin oli varsin rentouttava, sai fiilistellä musiikin tahdissa, täysin omissa ajatuksissa samalla kuin maisemat vilisivät silmissä ja matka taittui.

Kaikenkaikkiaan Koh Changin reissu oli varsin onnistunut. Kelit suosivat loistavasti. Vaikka olikin sadekausi niin joka päivä sunnuntaita lukuunottamatta oli aurinkoista ja kirkasta. Vettäkin tuli, mutta se satoi yöaikaan. Oli ihan hienoa katsella bungalowin parvekkeelta ukkosen pauhetta horisontissa.

Koh Changille on aivan pakko mennä vielä toistamiseen tämän reissun aikana. Ainoana miinuksena reissussa oli jatkuva päänsärky ja ajoittainen heikko olo johtuen edellisen viikon poskiontelotulehduksesta joka ei oikein tykännyt kylmästä bussimatkasta.

Ensimmäinen kouluviikko takana

Taas on viikko hujahtanut. Ensimmäinen virallinen kouluviikko. Koulussa on tullut pyörähdettyä pari kertaa, on käyty leffassa muutaman , syömässä sushia ja paikallista sekä käyty ostoksilla ja keilaamassa.

Kuva koulun sisäpihalta.


All you can eat - sushi buffet. Käytiin vaa'alla ennen ja jälkeen. Painoa tuli tunnissa 1,4kg. Hintaa 300thb.



Maanantaina oli koulua 9-15 ja perjantaina 01-03. Muu aika olikin vapaata. Ensimmäinen luento maanantaina oli kansainvälistä kaupankäyntiä joka tuntui olevan aika peruskauraa suurimmalle osalle porukasta joilla pääaineena on kauppatieteet. Toinen luento oli thai-kieltä jossa opettajana on varsin... omaperäinen kaveri. Selväksi tuli, että meille ei edes yritetä opettaa mitään paikallisia koukeroita vaan keskitytään perussanontoihin ja sanoihin.

Thai-kieli kuuluu phoneettisiin kieliin joilla äänenpainolla ja kululla on merkitystä sanan tarkoitukseen. Tämä onkin jo kuluneen 2 viikon aikana tullut selväksi ihan käytännössä, kun kuskit eivät meinaa vieläkään ymmärtää mihin ollaan kotimatkalla menossa. Kun yritämme sanoa thaimaaksi ”Elephant tower – [thag tsaaang]” seuraa kuskin puolelta vain epämääräistä tuijotusta. Lopulta, kun kuski tajuaa osoitteen, hän lausuu sanan meidän korviin aivan samalla tavalla kuulostavalla tavalla. Käsittämätöntä. Thai-kielessä on siis 5 erilaista sävelkulku sanoa sana.

Tiistaina lähdettiin käymään Chinatownissa, kiinalaisten kaupunginosassa, pyörimässä ja katselemassa paikkoja. Käytiin joissain buddhalaisissa temppeleissäkin vilkuilemassa, kun munkit harjoittivat päivämantrojaan.






Chinatown-kierroksen jälkeen päätettiin lähteä MBK ostoskeskukseen keilaamaan. Hohtokeilaaminen maksaa 110thb eli n. 2,6e/kierros. Ei paha hinta. Radan vieressä on sohvat ja pöytä johon voi tilata ruokaa ja juomaa.

Keskiviikon missio oli mennä käymään Bangkokin suurimmassa temppelissä. Valitettavasti kukaan ei selvittänyt aukioloaikoja joten mentiin paikalle ½h ennen sulkemista. Osa porukasta maksoi 300thb pääsymaksun ja lähti vilkuilemaan paikkaa, toiset taas suunnistivat läheiselle Khao San Roadille hengailemaan.

Illasta oli pientä iltamatoimintaa, mutta itse jätin lähtemättä kaupungille, kun oli varsin kipeä olo ja kuumetta toista tai kolmatta päivää.

Torstaipäivä chillailtiin altaalla ja katseltiin porukalla leffaa Miikan ja Tainin kämpillä, kun heillä DVD-soitin sattuu olemaan.

Torstai-illasta nousi taas kuume ja päätinkin lähteä seuraavana päivänä käymään lääkärillä. Kuumetta, päänsärkyä ja hirveää paineen tunnetta otsassa ja poskionteloissa oli tuntunut jo 3-4 päivää. Itseasiassa jo lauantaina Koh Larnilla en pystynyt snorklatessa sukeltamaan kovin syvälle, koska jo tuolloin ei paine tasaantunut otsaontelosta vaan aiheutti pistävän kivun.
Perjantaina koulun jälkeen lähdinkin käymään Vibhavadi-hospitalissa jolla oli suoraveloitussopimus Eurooppalaisen vakuutuksen kanssa. Täten ei tarvinnut maksaa mitään itse vaan kaikki kulut meni matkavakuutuksen piikkiin. Matkan koululta sairaalalle kävelin aivan hirveässä vesisateessa. Perille päästyä olinkin aivan kuin vaatteetpäällä uinut. Onneksi elektroniikka oli minigrip-pussissa ja laukussa.

Lääkärille ilmottautuessa tuli vastaan varsin hassuja ilmeitä, kun kaivoin taskusta läpimärän mytyn paperia... Passikopion josta he halusivat passinumeron ylös.
Sairaalameininki oli varsinainen yllätys verrattuna suomeen. Ympärillä hääräsi jatkuvasti monta eri henkilöä. Yksi mittasi verenpainetta, toinen kuumetta, kun kolmas kirjasi tietoja ylös.
Kävin myös verikokeissa joilla varmistettiin, että kyseessä ei ole Dengue-kuume. Yksi meidän suomalaisista vaihtareista oli onnistunut saamaan harvinaisen version denguesta ja oli saman sairaalan vuodeosastolla. Kävin morjenstamassa häntä samalla, kun odottelin verikokeen tuloksia.

Lopulta, reilun 3 tunnin päästä pääsin kotia hillittömän lääkekassin kanssa.
Paperissa luki: Diagnosis – Acute Sinusis eli akuutti poskiontelon tulehdus.
Lääkkeistä... aivan uskomatonta mitä kaikkea laittoivat mukaan. Ensinnäkin, antibiootit ovat hillittömiä möhkäleitä, 1 gramman nappeja joita vedetään 3krt päivässä. Lisäksi tuli pillereitä allergiaan, kurkkukipuun, päänsärkyyn, nuhaan sekä unilääkettä. Ja kaikki pyytämättä. Mihin hittoon jotain unilääkettä tarvitsee poskiontelotulehduksen yhteydessä?

Kaikenkaikkiaan lääkärissä käynnistä jäi varsin positiivinen kuva. Sairaala oli siisti ja moderni.
Lauantai-aamuna aikainen herätys suunta kohti Chatuchakin weekend markettia – maailman suurinta ulkoilmatoria. Myyjiä on noin 15000 ja kävijöitä n. 200 000 päivässä. Pinta-alaa yli 15 hehtaaria. Se mitä et löytä kyseisiltä markkinoilta – sitä et tarvitse.

Viikonloppumarkkinat ovat kuuluisat tavaramäärästään ja halvoista hinnoista. Päivän aikana tulikin tehtyä muutamia varsin hyviä(?) diilejä.

Esimerkkejä:
Siisti kauluspaita city-käyttöön: alle 4e
Ruutushortsit: 3,5e
”Deutur” 35L rinkka: 17e
Nahkainen käsimatkatavara-olkalaukku: 13e
Nahkainen tai ”nahkainen” vyö: 3e
Lacosten (luultavimmin ”Lacosten”) kengät: 17e

Markkinoilla tuli törmättyä myös varsin erikoisempiin kauppakohteisiin kuten liskoihin, käärmeisiin, papukaijoihin sekä krokotiiliin. Huhujen mukaan siellä on ainakin ollut myynnissä myös kenguruita ja jopa tiikerin poikasia. Tokihan markkinoilla pitää olla myös huvia kansalle joten tuli todistettua mm. kukkotappelua ja taistelukala matsia missä paikalliset löivät vetoa keskenään voittajasta.

Kukkomyllyä.


Myydään papukaija. Ei kiroile.



Iso lisko.


Kanikanikanikani.


Varsin häijyn näköinen veijari.


Maanantaina olisi taas koulupäivä. Suunnitelma on lähteä tiistai-aamuna kohti Koh Chang nimistä saarta, lähelle Kambodzan rajaa julistaen riippumattoilu ja yleinen chillailu alkaneeksi. Koh Changilla on myös mahdollisuus laitesukelteluun mikäli vain poskiontelontulehdus paranee ennen sitä.
Perjantaina olisi 2 tuntia koulua, mutta huhun mukaan suuri osa vaihtareista on silloin vatsataudissa, joten tarkoitus on tulla vasta sunnuntaina takaisin.

Riemulomalla Pattayalla - NOT

Perjantai 13. päivä – Sunnuntai 15.08

Pattayalle päästyämme hajaannuimme etsimään majapaikkaa. Lopulta löytyi Beverly Plaza niminen hotelli, jossa oli oma uima-allas sisäpihalla, johon koko porukka mahtui majoittumaan.

Hintaa majoitukselle jäi n. 10e/yö henki. Heti kun tavarat lensivät nurkkaan, otimme suunnan kohti uima-allasta. Illasta lähdettiin rantaan katselemaan auringonlaskua ja sitten kaupungille katselemaan paikkoja ja syömään.

Vähän auringonlaskun jälkeen


Pattayan Walking Street - syntien katu



Lauantai-aamuna lähdettiin kohti satamaa ja otettiin sieltä laiva kohti Koh Larn nimistä saarta.
Saari oli noin tunnin laivamatkan päässä Pattayasta. Hintaa kertyi n. 70 senttiä/suunta. Koh Larn oli ns. rantamesta, mutta valitettavasti hyvin turismin pilaama. Tästä huolimatta paikassa pääsi jo fiilistelemään rantaelämää.

Osa porukasta jäi heti ensimmäiselle rannalle mihin laiva saapui ja muut käveli ”vuorten” yli toiselle rannalle.

Kävelyretkellä



Päivä meni varsin rattoisasti meressä.


Paluumatkalta Koh Larn:ilta


Illasta takasiin hotellille ja kaupungille ulos. Olimme kuulleet, että illasta on monen maan välinen ilotulituskilpailu joten hakeuduimme rannalle josta oli hyvä näkyvyys merelle.
Ilotulitus olikin varsin näyttävä verrattuna esimerkiksi suomen normaaleihin uudenvuoden paukkuihin. Olihan tulituksella kestoakin toista ellei kolmatta tuntia.

Syömässä kaupungilla



Sunnuntaina luovutettiin hotellihuone puolenpäivän aikaan ja jäätiin vielä pariksi tunniksi altaalle ottamaan aurinkoa. Kotimatkalle saatiin varattua pikkubussi jolloin paluu oli vielä hieman halvempi kuin menomatka.

"Pakolliset" Pattaya-paidat



Yhteenvetona Pattayasta – aivan karsea turistihelvetti.

Tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen kertani käydä Pattayalla. Kun näkee Pattayan katukuvaa ei ihmettele yhtään miksi monille tulee sanasta ”Thaimaa” mieleen seksiturismi, prostituoidut ja laittomuudet. Pattaya on juuri sitä mistä nämä negatiiviset mielikuvat tulevat. Katukuvaa edusti suurimmilta osin lihavat länsimaiset miehet, nuori thai-tyttö tai –poika kainalossa. Helvetin sairasta. Kadut ovat täynnä tyttöbaareja, rihkamakauppoja ja kaikenlaisia kusettajia. Paikka on mielestäni kyllä vihoviimeinen paikka lähteä lomalle. Noh, tulipahan nyt nähtyä tämäkin puoli Thaimaan kulttuurista.

Ensimmäinen viikko takana

Lauantai 7.8.2010

Yöllä iski nälkä joten lähdin vielä käppäilemään kaduille etsien ruokapaikkaa. Eksyin hieman ja päädyinkin jollekkin pienelle sivukadulle jossa oli pelkkiä paikallisia syömässä. Päätin tilata ruuat eräästä vanhan miekkosen pitämästä katukojusta jossa näytti käyvän paikallisia jatkuvalla syötöllä. Tämä ratkaisu ei ollut pettymys vaan tuli syötyä parhaat katuruuat mitä olen ikinä syönyt. Hintaa aterialla oli vieläpä 25 bahtia eli n. 60 senttiä. Söin 2 annosta koska oli niin hyvää.

Aamulla heräilin hotellilla ja pakkailin kamat kasaan check outtia varten. Ennen lähtöä soittelin suomalaiselle Sinille, joka on samassa vaihto-ohjelmassa kuin minäkin ja lähdössä etsimään kämppää. Sovimme, että käymme porukalla katsomassa asuntoja. Otin taksin alle ja kohti Chang Toweria (Elefanttitorni) johon aikaisemmin lentokentällä törmäämäni Lauri oli mennyt majoittumaan Markuksen kanssa. Päästyäni em. rakennuksen luokse, tapasinkin koko porukan jossa oli vielä lisäksi viideskin vaihtari, Sanni.

Markuksella ja Laurilla oli kämppä valmiina Chang Towerissa ja niin sovinkin, että punkkaan heidän sohvallaan kunnes löydän oman kämpän. Heitin rinkan ja tavarat kämppään ja rupesimme Sinin ja Sannin kanssa selvittämään olisiko kyseisessä talossa vapaita asuntoja. Tytöt olivatkin jo kerenneet käydä pari asuntokohdetta läpi ja Chang Tower oli ollut selkeästi hienoin. Näinhän myös omin silmin Markuksen ja Laurin kämpän ja sen tason.

Säätämisen jälkeen kaikille löytyi kämpät kyseisestä talosta. Tytöt saivat kolmen makuuhuoneen kämpän 24 kerroksesta. Varasin alustavasti 2 makuuhuoneen, 2 kylpyhuoneen, 100m2 ”vaatimattoman opiskelijaboxin” 23. kerroksesta. Talossahan on lisäksi kuntosali, uima-allas ja SAUNA. (Tätä kirjoittaessa on jo saunottukkin.).

Kämpän eteinen.

Olohuone ja ruokapöytä

Kylpyhuone pesukoneineen ja kuivaustorneineen.

Pienempi makuuhuone.

Isompi makuuhuone joka ainakin nyt alkuun on miulla.

Makuuhuoneen yhteydessä oleva toinen kylpyhuone. Kylpyammeessa maisemaikkuna.

Näkymä maisemaikkunasta.

Näkymää makuuhuoneen ikkunasta.

Kämpän keittiö. (Jokseenkin turha, kun syödään aina ulkona.)

Kuva jääkaapista. Thaimaalaista keittövälipalaa.

Chang Tower sijaitsee hieman bangkokin keskustasta syrjässä. Alueella ei hirveästi paikallisia näy mikä on hyvä, koska hintataso on halvelmpi. Kouluun on matkaa n. 3km ja saman verran lähimmälle Sky Train pysäkille josta pääsee keskustaan hetkessä. Nyt täytyi vain löytää kämppis jakamaan vuokrakuluja.

Lauantai-illasta lähdettiin heittämään kierros kaupungille ja tutustumaan baareihin ja klubeihin. Markus oli bongannut netistä jonkin tapahtuman jossa 300 bahtin rannekkeella pääsi 3 baariin ja klubiin ilmaiseksi ja sai juomatarjouksia. Otimmekin rannekkeet ja lähdimme radalle.

Kuva Qbarista. Jonkin hotellin katolla oleva avonainen baari.

Sunnuntai 8.8.2010

Tytöt saivat kämppänsä avaimet ja pääsivät muuttamaan alkuillasta. Illaksi lähdettiin MBK nimiseen ostoskeskukseen shoppailemaan tarvittavia varusteita, kuten koulupukuja yms. vastaavaa.

Tässä vaiheessa tajusin, että olin lähtenyt matkaan ”hieman” liian ”reissaamisvarusteissa”. Eli mukana oli riippumattoa ja moskiittoverkkoa, mutta ei mitään kaupunkiasumiseen tarvittavia vaatteita kuten klubikelpoisia pitkiä housuja, vyötä, siistejä kenkiä tai shortseja. Kaikenlaisia muitakin hankintoja tuli tehtyä siinä ohessa, kuten LG:n kosketusnäyttöpuhelin ja uusi lompakko. Illasta menin vielä punkkaamaan Sinin ja Sannin kämpän tyhjään huoneeseen mihin ei ollut vielä heidän 3 kämppiksensä tullut.

Maanantai 9.8.2010 – Torstai 12.8.2010

Kylläpäs viikko hujahti nopeasti.

Maanantaina oli ensimmäinen ”koulupäivä”. Tutustuttiin muihin vaihto-ohjelman ihmisiin ja saatiin ”survival-tiedot” Bangkokin kaupunkielämästä.

Thaimaassahan käytetään koulupukuja, joten itsekin piti sonnustautua sellaiseen.

Löysin kämppiksen asuntoon ja sain kirjoitettua vuokrasopimuksen. Vuokra tuossa 100m2 kämpässä on reilu 200e/kk + sähkö ja netti. Illasta käytiin pelailemassa biljardia lähikuppilassa.

Tiistaina oli taas varsin lyhyt koulupäivä ja sovittiinkin porukan kanssa, että illalla järjestetään illanistujaiset minun ja kämppiksen, Ilmarin kämpillä.

Ilmari, mie ja Lauri

Vaihtariporukkaa

Alkuyöstä lähdettiin käymään lähikuppiloissa pelailemassa biljardia. Kun porukka lähti baarista kämpilleen, lähdimme Ilmarin kanssa vetämään rehelliset naamat. Eli menimme siis läheiseen katuruokalaan syömään ankannaamoja. Erityisesti nokassa vielä kiinnioleva kieli on hyvää.

Keskiviikkona oli vain lyhyt kiertoajelu kampuksella jossa meille esiteltiin rakennuksia ja mm. kuntosalit ja uima-altaat. Vuoden kortti kuntosalille maksaa rikollisen kalliit 100bahtia eli n. 2,5e. VUODEN KORTTI!

Loppuviikko on vapaata koska on kuningataräitin synttärit. Jo alkuviikosta teimme suunnitelman lähteä rentoutumana ”raskaasta kouluviikosta” jonnekkin biitsimestaan. Illasta käytiin katsomassa läheisen ostoskeskuksen elokuvateatterissa uutusäksöntoimintapläjäyksen Salt. Liput maksoivat hieman paremman luokan penkeissä 100bahtia eli noin. 2,5e. Jännä tapa mikä Thaimaalaisilla on, jokaisen elokuvan alussa on lyhyt ylistysvideo heidän suuresti rakastamalleen kuninkaalle. Tämän videon aikana pitää seisoa ja kunnioittaa. Yöllä käytiin vetämässä kämppiksen kanssa taas ankannaamoja.

Ruokailemassa katukeittiössä. (Ei ankannokkakerta)

Torstaina oli illasta ilotulitus bangkokissa joten keräännyimme Sannin, Sinin ja Mian penthouseen katselemaan sitä. Ilotulituksien jälkeen lähdimme pyörähtämään jollain hienommalla klubilla mistä jatkoimme matkaa vielä Khao San Roadille joka on siis Bangkokin backpacker-ghetto jossa on bileet 24/7.

Yöllä heräsin n. 5 aikaan, kun kämppis soitti ja ilmoitti olevansa Laurin kanssa jo Pattayalla.

Perjantaiaamuna otimme muulla porukalla taksit alle ja lähdimme perässä sinne Pattayalle. Kaikenkaikkiaan matkaan lähdettiin siis 14 hengen iskuryhmällä. Taksimatka kesti n. 2h ja maksoi 300thb eli 7,4e / henkilö.

Matkalle kaemmas ja pidempään!

Torstai 05.08.2010

Noniin, viimeisimmästä kirjoituksesta onkin venähtänyt jo hyvä tovi. Tarkoitus oli kirjoitella blogiin vielä yksi kappale palattuani suomeen, mutta se "hieman" jäi. Myöhemmin ei enää viitsinyt kirjoitella, kun oli kulunut jo niin pitkä aika paluusta.

Lyhykäisyydessään... Paluu oli pitkä. Matka Bangkokista kotiin Lappeenrantaan kesti päälle 34 tuntia. En enää muista tarkalleen. Viimein saavuttuani kämpilleni Skinnarilaan, oli mahtava fiilis heittää kamat nurkkaan, mennä lämpimään suihkuun ja sitte nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Onneksi tuli lähtiessä vaihdettua puhtaat lakanat.

Rinkka pysyi nurkassa osittain purettuna melkein kaksi  viikkoa. Jotenkin sitä varmaan alitajuisesti ei halunnu vielä hyväksyä sitä, että reissu on ohi vaan halusi pitkittää fiilistä.

Aikaisemmin minulla oli ollut suunnitelmissa lähteä opiskelijavaihtoon Kuala Kumpuriin Malesiaan, mutta muiden siellä olleiden kertomuksien perusteella rupesin harkitsemaan Bangkokia Thaimaassa. Viimeistään tämä reissu sai minut vakuuttumaan, että Bangkok olisi parempi vaihtoehto. Olihan vaihto-ohjelmakin yli 1000e halvempi.

Keväällä sitten ilmoittauduin Asia Exchangen kautta vaihtoon Bangkokiin, Thaimaaseen.

Vähän ajan kuluttua tulikin hyväksymiskirje Kasetsart Universityyn lukemaan kauppatieteitä. Pääaineeni Lappeenrannassa on tietoliikennetekniikka, mutta vaihdon aikana käytävillä kursseilla olisi tarkoitus kuitata kauppatieteiden sivuaine tutkintooni.

Kun kerta näin kauaksi tulee lähdettyä niin tässähän on hyvä sauma matkustella vähän enemmän. Niimpä varasinkin lennot siten, että Alustava paluupäivä on vasta 4.4.2011. Nopeaseti laskettuna siitä tulee siis 252 reissupäivää. Tarkoituksena olisi lähteä vaihdon loputtua joulukuun puolessa välissä Kaakkois-Aasian kierrokselle. Potentiaalisia paikkoja on Thaimaan lisäksi ainakin Laos, Kambodza, Vietnam, Hong Kong, Singapore, Macau, Indonesia, Malesia ja Filippiinit. Pitää sitten lähempänä katsoa minne kaikkialle neljässä kuukaudessa kerkeää. Ei ole kuitenkaan kiva reissata liian kiireellä aikataululla.

Kevään ja kesän aikana tuli läheteltyä suuri määrä papereita ja odoteltua byrokratian suurten, mutta kankeiden rattaiden pyörähtelyä.

Tuli haettua stipendiä koululta (jota en koskaan saanut), hankittua tarvittava viisumi, kilpailutettua vakuutukset, alivuokrattua asunto Lappeenrannasta, tehtyä postinkäännöt ja ilmoitukset maistraattiin, haettua opintotukia ulkomaille ja muuta vastaavaa säätöä.

Kesällä tuli hankittua myös muutamia reissuvarusteita edellisten lisäksi, kuten laadukas sukellusmaski, ultrakevyt sateen- ja tuulenkestävä takki, permitriinikäsitelty moskiittoverkko ja järjestelmäkamera sekä uripullo. Uripullo eli kusipullo tuli hankintaan, koska viimereissulla tuli huomattua, että aasialaiset eivät kuse. Bussit sahaavat pitkin karuja hiekkateitä pahimmillaan yli 4h putkeen ilman taukoja ja mikäli bussissa olisikin vessa niin se on rikki. Ainakin meikäläiselle, joka EI omaa ns. seurapiirirakkoa, kyseinen pullo takaa helpotuksen pitemmilläkin matkoilla.

Vakuutuksista vielä sen verran, että usean yhtiön kilpailuttamisen jälkeen päädyin ottamaan matkavakuutuksen Pohjolasta joka tarjoaa Eurooppalainen matkavakuutusta. Samalla vaihdoin kaikki muutkin vakuutukset samaan yhtiöön jolloin säästöä keskittämisestä syntyi toista sataa vuodessa. Kyseisen matkavakuutuksen lisäksi hankin erillisen sukellusvakuutuksen joka kattaa kaikki mahdolliset painekammiohoitoa myöten. Sukellusvakuutus irtosi Divers Alert Networkin kautta hintaan 58e vuosi joka on kirkkaasti halvempi kuin minkään suomalaisen vakuutuksen kylkeen pakosta otettava urheilulisä joka kattaa laitesukelluksen,

Tsädäm. Paluu nykyhetkeen.

Viimeinkin odotettu päivä koitti. Vieläkään tätä kirjoittaessa ei tunnu, että olisi lähdössä pitemmälle matkalle. Vaikka aloitin vaihtoon ja reissaamiseen liittyvät järjestelyt jo keväällä, silti iski viimehetken stressi, kun tuntui että n+1 asiaa oli vielä hoitamatta. Onneksi sain ainakin suurimman osan asioista hoidettua ja ainakin tärkeimmätkin tavarat pakattua rinkkaan ja reppuun.

Pakkaamisessa uskomattoman suuri apu oli aikaisemman reissuni alussa tekemä lista josta nyt pystyin katsomaan rautalankamallin ja muokkaamaan sitä tarpeen mukaan. Nyt tavaraa tuli viimereissua enemmän, koska reissussakin on tarkoitus olla 7-8kk pitempään. Silti sain pakattua tavarat siten, että rinkka painoi tavaroineen 11,8kg ja tilaa on vielä ihan kivasti. Lista tämänkin reissun pakkailuista on olemassa, mutta jäi välitettavasti toiselle tietokoneelle suomenmaassa.

Tälle reissulle päätin ottaa myös läppärin mukaan, että on helpompi päästä nettiin käsiksi eri mestoilta. Niin ja tarvittaessa pystyy syksyllä tekemään myös jotain kouluun liittyviä juttujakin.

Kaikki tuo tulikin kirjoiteltua junamatkalla. Aikaa nimittäin riitti sillä empä ole ennen matkustanut Savonlinnasta Helsinkiin yli 6 tuntia. Nyt syy ei pelkästään ollut VR:n vaan edellisenä yönä riehunut myrsky joka oli kaatanut taas puita linjoille.

Lopulta selvisin kuitenkin ajoissa oikeaan lentokoneeseen ja matkalle kohti Bangkokia.

Perjantai 6.8.2010

Lento meni aikataulun mukaisesti. Kesti 10h. Pakko heti alkuun kritisoida, että Finnair häviää ihan heittämällä palveluntasossa Turkish Airlinelle millä matkustin viimeksi. Ruoka oli huonompaa, juomatarjoilu konkreettisesti huonompaa, matkavarustukset (matkalle jaettavat accessoryt) pienempiä... Noh, kyllä silti oli mukavampi matkustaa suoralla lennolla ilman 6h lentokenttävenailuja.

Bangkokin lentokentällä kaikki menikin jo edellisestä kerrasta tutulla rutiinilla ja selvisin ennätysajassa koneesta maahantuloselvitykseen. Passi ja maahantulokaavake virkailijalle ja hymyilemään kameraan joka napsaisee jokaisesta tulijasta kuvan. HETKINEN!!! Pöydällä oli pienen kissan kokoisin kirjaimin teksti TRAINEE. Tästä syntyi välittömästi fiilis, että nyt pitää olla tarkkana, jotta kaikki menee minun kannalta oikein. Sain passin leimattuna käteen ja rupesin vielä varmuudeksi em. syystä tarkistamaan leimoja. Se piilevä 7. aisti ei mennyt pieleen – maahantulovirkailija oli lätkäissyt normaalin suomen kansalaisille annettavan 30pv maassaolo-oikeuden. Kyselin asiasta ja siinä vaiheessa vasta virkailija huomasi, että passin eräällä sivulla oli vuoden multi-entry stundet visa. Tarvittavat korjaukset leimoihin ja nyt passissa komeili 3kk maassaolo-oikeus. Näiden 3kk aikana tulee imigration-officeen viedä koulusta lappu jossa todistetaan, että olen oikeasti opiskelemassa ja sitten saan taas seuraavat 3kk lisää. Onneksi tuli tarkistettua leimat passista. Olisi ollut varsin ikävä käydä selittelemään viranomaisille, miksi olen oleskellu maassa 2kk leimaa pitempään.

Helsinki-Vantaalla olin tavannu Laurin joka tuli samaan vaihto-ohjelmaan opiskelemaan kuin minäkin. Otimme taksin keskustaan ja keskustassa hajaannuimme kumpikin omaan majoituspaikkaan. Otin taksin ja lähdin suunnistamaan kohti Royal Hotel Bangkokia johon olin etukäteen varannu yhden yön, viimekerrasta oppineena kuinka väsynyttä majapaikan etsintä on pitkän lennon jälkeen.

Thaimaan ”kuuluisat” ruuhkat näyttivät nyt todelliset kyntensä ja 3h kentältä lähtemisen jälkeen pääsin viimein hotellille ja tässäkin tapauksessa kävelin vielä viimeiset 1,5km itse, koska autot olivat tunnin aikana edenneet noin 100m. Todella suuri plussa oli aivan mahtava taksikuski. Kyseinen heppu puhui Thaimaan mittakaavalla varsin hyvää englantia ja toimi turisti-oppaana pitkin matkaa. Näytti paikat missä taannoinen kapina oli ja missä ostoskeskuksia oli poltettu, kertoi parhaat reitit ja kulkutavat tulevien reittien välillä (esim. Koulu-keskusta) sekä kerkesi mainita missä on parhaat ring-side paikat Lumpini Stadionin viikonloppuisissa Thai-boxing matseissa.

Ainoa ongelma tälläisissä symppiskuskeissa on aina, että tekee mieli ”tipata” kohtuuttomia summia, koska 3h aikana kerkee tutustua varsin paljon ja käydä läpi monta seikkaa. Hillitsin silti itseni ja annoin vain 50bahtia eli noin euron ”hyvän kuskin lisää”.

Aikaa siitä, että lähdin Savonlinnasta kotoa ja pääsin Bangkokissa hotellille kesti noin 27h. Olin varsin väsynyt.

Nyt on aika kuosittautua reissusta lämpimällä kylvyllä hyvän musiikin ja kylmän Changin kera. (Kyllä äiti, otin vain yhden.) Palaillaan.

(teksti tuli vähän myöhässä nettiin, kun en ole päässyt käsiksi vähään aikaan. Riistohintaa en maksa.)