maanantai 31. joulukuuta 2012

Annapurna Circuit - osa 1/3 - maisemia, ruokamyrkytys, kylmä

13.12.2012 - Trekkipäivä 1

Herätys pärähti soimaan 6:00. Kamat oli nopeasti paketissa ja äijät aamupalalla. Aamupalan saamisessa kestikin sitten ikuisuus. Ekan bussin piti lähteä Besisaharista Syaneen 7:30, mutta eipä keretty siihen joten lähdettiin kävelemään bussipysäkkiä kohti.

Pysäkillä selvisi, että seuraava bussi olisi lähtenyt vasta 3h kuluttua ja maksanut 600rp / naama, joten ruvettiin selvittelemään paljonko oma jeeppi maksaisi. Melkoisen säätämisen jälkeen kyyti irtosi 5000rp hintaan.

Rowan heittämässä ylävitosia paikallisille koululaisille

Hinta oli kallis 2h kyydistä, mutta sen avulla säästettiin 2pv kävely. Varsinkin, kun näkymät reitin alussa eivät olleet kovin kummoisia. Jeeppi oli 7 hengelle ja kamoille hieman ahdas, mutta tilanpuutetta saatiin kompensoitua sillä, että 2 matkustajaa matkasi jeepin katolla.

Näkymiä rotkoon

Rowan ja Mikko hyppäsi katolle ensin ja matkan puolivälin jälkeen vaihdettiin, että Lauri ja mä tultiin katolle. Näkymät olivat melkoisesti parempia vaikka kyyti olikin hieman kovempaa. Jännitystä toi myös se, että välillä mentiin melkoisen lähellä rotkon reunamia.

Kattomatkustusta (C) Rowan Savage

Matka taittuu

Maisemaa katolta

Valkoinen hiekka saa veden näyttämään siniseltä

Syaneen päästiin aikanaan ja siellä viskattiin reput selkään ja lähdettiin käppäilemään päivätaivalta kohti Tal nimistä kylää 1700m korkeudessa. Ensimmäisen päivän matkaan aikaa meni 4h hiekkatietä ylösalas. Meikäläisellä taisi olla porukan huonoin kunto ja välillä syke nousi 170, kun yritin pysyä "puolijuoksua" painelevien äijien perässä.

Yksi lukuisista riippusilloista matkalla
Sillat oli lujaa tekoa

Rowan "laidalla"

Tal:iin saavuttiin hieman ennen auringonlaskua. 2 hengen huone irtosi hintaan 100rp eli yhdelle henkilölle jäi maksettavaa vähän alle 0,5 euroa / yö. Tässä vaiheessa käytettävissä oli vielä lämmin suihku joten suihkun kautta kuivat vaatteet päälle ja ravintolaan syömään.

Pelailtiin aikamme korttia ruuan jälkeen ja vetäydyttiin hyvissä ajoin nukkumaan. Kämppä alkoi olla varsin kylmä, mutta onneksi hyvät makuupussit pitivät lämpimänä yön ajan.

14.12.2012 - Trekkipäivä 2

Herätys jälleen hyvissä ajoin, seiskalta ja välittömästi tilaamaan aamupalaa. Syötiin, pakattiin ja lähdettiin vaeltamaan.

Kaljapullot laitettu hyötykäyttöön reunustamaan pihatietä

Edellinen päivä oli kuljettu kokonaisuudessaan hiekkatietä pitkin ja nyt haluttiin kulkea hieman parempaa trekkireittiä pitkin. Jossain vaiheessa kulkemista tuli vastaan polku ja päätettiin valita pienempi ja vähemmän käytetyn näköinen. Hieman hälytyskellot soivat, kun katseltiin, että polun eteen oli rakennettu pieni kiviaita (ja kyltti jossa nuoli osoitti toiseen suuntaan). Tästä huolimatta jatkettiin kulkemista pitkin kyseistä polkua.

Reunalla

Aikamme hienoissa maisemissa kuljettuamme huomattiin, että kantajat kanjonin toisella puolella viittoivat meille, että "takaisinpäin"... Ignoorattiin merkit ja jatkettiin matkaa vielä hetki, kunnes huomattiin, että polku eteenpäin on poikki maansortuman takia. Ei auttanut, kuin palata nöyrästi takaisin. Tästä seikkailusta päivätaipaleeseen tuli about 2h ylimääräistä...

Polkuja tallaillen (C) Rowan Savage
Lauri trekkipolulla


Matkalla pysähdyttiin Kartessa syömässä. Ruokatauko venyi 2h mittaiseksi, koska ruuanlaitto täällä päin alkaa sillä, että kokki alkaa väsäilemään keittiössä nuotiota...

Ruokaa odotellessa... (Rowan ja Mikko)

Vuoristokylä
Trekkaaminen on vakavaa hommaa (C) Rowan Savege

Ruokailun jälkeen matka jatkui kohti päivän määränpäätä, Temangia. Kerettiin kulkea ehkä tunti, kun mulla alkoi mahassa tuntumaan siltä, että piti suorittaa äkkisyöksyminen puskaan sipalle. Loppumatkatkasta olo alkoi tuntua hieman huonolta. Temangiin päästiin auringon jo laskettua, 6 tunnin trekkaamisen jälkeen. Päivän aikana noustiin 1200 metriä eli päästiin jo 2,6km korkeuteen.

Sirppi ja vasara...

Tilanne päällä. Aussi on hullu.
Tästä sillasta ei tarvinnut kulkea


Majapaikkaan päästyämme taas henkilökohtainen huolto: kuivat vaatteet päälle, märät kuivamaan tuuleen ja syömään. Heti, kun ruoka tuli eteen, huomasin, että ruokahalu oli täysin kadonnut. Ei tehnyt mieli syödä yhtään vaikka koko päivän oli ollut liikenteessä ja kuluttanut varmasti melkoisen määrän kaloreja. Vilu alkoi käydä sietämättömäksi ja palelin hullunlailla vaikka päällä oli lämpimät vaatteet ja untuvatakki. Palelusta johtuva tärinä kävi niin pahaksi, että en pystynyt kunnolla juomaan juomapullosta nestettä, kun käsi tärisi niin pahasti, että pullonsuu ei osunut omalle suulle. Tilanne oli melkeimpä koominen.

Ruoka piti hylätä pöytään ja lähteä huoneeseen makuupussiin lämmittelemään. Tilanne alkoi olla hirveä, koska tärisin makuupussissakin kuin mikäkin horkkainen ja hommasta vielä hankalemman teki se, että maha oli aivan sekaisin eli piti vähän väliä juosta vessaan. Mittailin kuumeen ja lämmöt kohosivatkin 38.1 asteeseen. Meni tunti ja olo huononi siihen pisteeseen, että aloin oksentelemaan.

Tässä vaiheessa alkoi olla melkoisen selvää, että kyseessä oli ruokamyrkytys. Syynä ilmeisimminkin aamupala jonka olin syönyt. Päiväruuan jälkeen oireet alkoivat tunnin kuluttua, kun taas ruokamyrkytyksessä menee yleensä vähintään 3-4h syömisestä.

Kyllä sitä taas kerran mietti, että minkä takia sitä tulee aina lähdettyä reissuun, kun makasi kuumeesta täristen, oksennellen huoneessa jossa oli jo miinus-asteita, ilman minkäänlaista lämmönlähdettä.

Tilannetta helpotti valtavasti, kun äijät kävivät hakemassa keittiöstä mulle pulloja jotka olivat täytettynä  kiehuvalla vedellä. Pullot makuupussissa lämmittivät kivasti ja parasetamoli alkoi pikkuhiljaa laskemaan kuumetta ja imodium vähensi vessassa ravaamista. Yöllä heräsin jossain vaiheessa aivan hiestä läpimärkänä, kun kuume oli vihdoin laskenut.

Kämppä aamun valossa

15.12.2012 - Trekkipäivä 3

Edellisen päivän ruokamyrkytyksen johdosta päätettiin ottaa tänään kevyesti. Aamulla tuli nukuttua kymmeneen asti ja hengailtua aamupäivä guesthousen aurinkoterassilla komeissa maisemissa. Keli oli kirkas ja paljastikin mahtavat vuorimaisemat ihan uudella tavalla.

Aamulla aurinko lämmitti mukavasti

Aamuteet maisemissa
Tiimikuva: Lauri, Mikko, mä ja Rowan (C) Rowan Savage

Vaikka yöllä on pakkasta, jotenkin noi perhoset selviää
Olo parani aamulla

Olo oli parantunut huomattavasti edellisesta illasta, vaikkakin oli vielä kovin voimaton olo. Nyt pystyi jo syömään ja ruoka pysyi sisässä. Päätettiin lähteä kohti seuraavaa kylää, Chamea, kahden maissa iltapäivällä. Päivätaival oli lyhyt ja otettiin se vielä kevyesti, koska en ollut vielä täysissä voimissa.

Maisemia

Manaslu, yksi maailman yli 8000m korkeista vuorista auringon laskiessa
Vuoristohökkeleitä

Taival meni mun osalta suhteellisen helposti, mutta nyt vuorostaan Lauri mainitsi hieman heikosta olosta. Löydettiin Chamesta majatalo jossa oli yhteisessa tilassa kamiina joten päätettiin jäädä sinne.  Hinta jälleen 100rp / huone. Illasta Laurille nousi kuume ja alkoi olla flunssainen olo.

Vuoristomaisemia

Ilta meni kamiinan kyljessä makoillessa, syödessä ja korttia pelatessa. Ruokien hinnat alkoivat kallistua kokoajan mitä ylemmäksi vuoristoon nousi.

Huone

Illanviettoa yhteisissä tiloissa



(..ttu näitä blogipäivityksiä... Tähänkin meni aikaa yhteensä about 6h)


perjantai 28. joulukuuta 2012

Besisahariin kohti vuoristoa

Blogin kirjoittamisessa on ollut taas taukoa, kun oltiin trekkailemassa vuoristossa 12 päivää ja luonnollisesti siellä ei ollut läppäri mukana eikä yhteydet käytettävissä.

11.12.2012

Aamulla tuli nukuttua pitkään. Heräiltiin vasta 11 jälkeen. Aamupalan jälkeen vuorossa oli varustehankinnat tulevaa trekkiä varten. Netistä tuli lueskeltua paikasta nimeltä Shona's jonka kehuttiin myyvän laadukasta tavaraa hyvään hintaan. Paikan pitäjä oli austraalialainen vanhempi mies joka tuo tuotteiden vetoketjut ausseista ja teetättää sitten itse varusteet Nepalissa. Ihan hyvä peliliike sillä vetoketjut tuppaavat menemään helposti rikki täkäläisissä vaatteissa.

En muista olenko tässä blogissa jo avautunut siitä miten aasialaiset eivät osaa valmistaa toimivia vetoketjuja. Mulla ei ole yhtään aasiasta ostettua vaatekappaletta jossa olisi enää vetoketjut ehjinä...

Shona'sista tuli hankittua untuvamakuupussi talvikäyttöön. Hintaa jäi vähän reilu 70 euroa. Varsin kohtuullinen hinta sillä vastaavien hinnat pyörivät suomessa 250-350 euron luokassa. Tuli ostettua myös lämpimät hanskat, lämmin fleece (850rp = 7,3e) ja teleskooppisauvat.

Varustehankintojen jälkeen lähdettiin säätämäään tarvittavat luvat trekkaukseen sekä kantajat.
Trekkaamiseen tarvittava TIMS lupa kustansi 10$ ja Annapurna Sanctuary pääsymaksu 23$.
Päätettiin palkata reissuun mukaan 2 kantajaa joille heitetään päivätaipaleiden ajaksi rinkat kantoon, että pystyy itse keskittymään enemmän valokuvaukseen. Kantajien päiväpalkaksi jäi 2x13$ eli 6,5$ / henki/ päivä.

Alunperin oltiin suunniteltu, että vuokrataan untuvatakit trekkiä varten, mutta Shona'sissa niiden hinta näytti olevan 42 euroa. Mikko hehkutti omaa untuvatakkiansa hyvin lämpöiseksi ja Suomessahan on kylmä, kun palaan,  joten tulipa ostettua semmoinenkin omaksi. Suomessa kunnon untuvatakista saa pulittaa monta sataa...

Lähdettiin illasta syömään aikasemmin hyväksi todettuun Gozy Bar ravintolaan. Seuraan liittyi myös Laurin kaveri Olli joka oli vaihto-opiskelijana Nepalissa.

Nepalilainen lämmin olut
Ruokalistalta tuli bongattua Nepalilainen lämmin olut. Pitihän sitä maistaa, kun sen verran erikoiselta vaikutti. Kun juoma viimeinen saapui, jäi sen maistelu melkeimpä ensimmäisiin hörppyihin. Aivan hirveää tököttiä. Olut koostui astian pohjalla olevasta liejusta, jonkinnäköisestä mäskiseoksesta sekä kiehuvasta vedestä. Sekoitusta sitten juotiin alumiinisella pillillä kolpakosta.

Paikan erikoisuus, friteerattuja sieniä. Oli hyviä.

Safkailujen jälkeen siirryttiin istumaan iltaa vielä Full moon chill out bariin jossa oli thaikkutyyliin matalat pöydät ja levyttelypatjoja.

Full Moon Chill out bar

Illan päätteeksi pakattiin vielä trekille tarvittavat neljän henget varusteet 2 rinkkaan jotka otetaan mukaan. Loput tavarat pakattiin muihin rinkkoihin ja jätetään ne hostellin säilytykseen trekin ajaksi.


12.12.2012

Aamulla herätys 7:30, huoneen luovutus ja pikainen aamupala. Käytiin hakemassa kantajat messiin ja suunnistettiin kohti bussiasemaa josta paikallisbussilla kohti Besisaharia, trekin aloituspaikkaa.
Bussimatka kesti 8h ja oli kohtuullisen ikävä. Paikallisbussin jalkatila oli niin pieni, että jalat eivät mahtuneet ollenkaan väliin vaan joutui istumaan koko matkan vinossa jalat käytävän puolella. Loppumatkasta selkä alkoi jo kipeytyä monen tunnin vinossa istumisen seurauksena.


Bussimatka alkamassa

Rowan ja bussiin maalattu Che Guevara


Lopulta päästiin perille ja saatiin majapaikka. Hintaa jäi majoitukselle 4 hengen huoneessa 125 rp / henki eli hieman päälle euro yöltä. Illan päätteeksi käytiin vielä kävelemässä hieman kaupungilla, mutta koko kylä tuntui olevan jo pimeänä vaikka kello ei ollut hirveän paljon.

Majoitus Besisaharissa
Makuupussi pääsi testiin jo käytännössä, koska huoneessa ei ollut minkäänlaista lämmitystä ja lämpötila laski yön aikana lähelle nollaa.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Thamelin kaduilla



9.12.2012

Lento Helsingistä Delhiin meni varsin leppoisasti vaikkakin kone lähti tunnin myöhässä johtuen jäänpoistosta ja viimehetkellä lentokoneessa sattuneesta sairastapauksesta. Finnair yllätti positiivisesti sekä ruuan , että tarjoilun suhteen. Ruoka oli intialaistyyppistä makoisaa kanasafkaa. Juomatarjoilu toimi koko lennon ajan ja sekös lämmitti kahden teekkarin mieltä. Lento kesti reilu 6h. 

Delhissä meillä oli reilu 5h vaihtoaika Delhi-Kathmandu lentokoneeseen joka lähti lähti 12.40 paikallista aikaa (sunnuntain puolella). Laurin kanssa oli tarkoituksena kummallakin ottaa pullo Jallua mukaan reissuun tarkoituksena ottaa kuvia “Jallu around the world” ryhmään. Ostin omani Helsinki-Vantaan tax freesta. Mentäessä turvatarkastukseen Kathmandun lennolle kävikin ilmi, että koska tax free myyjä ei ollut pakannut pulloa sinetöityyn pussiin niin en saanut viedä sitä lentokoneeseen. Se omasta pullostani sitten. Harmitusta helpotti ajatus siitä, että Laurilla oli toinen pullo joka oli pakattu ruumaan menevään rinkkaan ja siten menisi ainakin Nepaliin asti.

Delhin kentältä

Delhi-Kathmandu lento meni nopeasti, alle 2 tuntia. Lähes heti lennon alkamisen jälkeen horisontissa alkoi siintää pilvien yläpuolelle kohoavat vuoret jotka vain kasvoivat, kun lähestyttiin Nepalia.
Lentokoneesta päästäessä ensimmäinen ihmetyksen aihe oli lentokentän pienyys ja rauhallisuus. Kyse oli kuitenkin maan päälentokentästä. Kathmadussa elelee 0,8 miljoonaa ihmistä.

Täyteltiin viisumipaperit ja maksettiin 30 päivän viisumista 40 dollaria. Rinkkoja hakiessa Lauri huomasi heti pistävän Jallun hajun. Lasipullo oli hajonnut matkan aikana samalla hajoittaen kaikki Jallu around the world suunnitelmat…

Aikaisemmin oltiin sovittu kaverimme Mikon kanssa, että tavataan Hotel Silver Home nimisessä majatalossa heti, kun hän kerkeää Bangladeshista Nepaliin. Meillä piti olla myös tyyppi hakemassa lentokentältä, mutta jonkun aikaa lentokentän edessä pyörittyämme todettiin että ei taida olla kyytiä. Hetken aikaa kyseltiin hintoja taksille lentokentältä Thamelin kaupunginosaan missä majapaikka sijaitsi. Suurin osa kuljettajista pyysi 500-600 intian rupiaa. Lopulta maksettiin kyydistä 350 rupiaa eli n. 3,1 euroa.

Taksissa tuli todettua, että Googlen joku aika sitten lanseeraama offline maps + gps toimi loistavasti. Latasin suomessa valmiiksi puhelimeen koko Kathmandun tiekartastot ja nyt olikin kätevä seurata puhelimen näytöltä auton etenemistä kohti Thamelia. Liikenne yllätti rauhallisuudellaan. Olin odottanut jotain Intian tyyppistä kaaosta, mutta nyt liikenne oli todella rauhallista ja leppoisaa.

Majapaikasta saatiin 3 hengen huone pienen neuvottelun jälkeen hintaan 800 rupiaa (7,1e) mikä ei todellakaan ole paha hinta 3 hengen majoituksesta lämpimällä suihkulla, länsimaisella wc:llä ja alakerrassa olevalla langattomalla netillä.

Hotel Silver Home, meidän huone

Kannettiin rinkat huoneeseen ja suunnattiin lähes samoilla vauhdeilla suoraan syömään läheiseen ravintolaan. Koko reissun aikana ei ollut tullut nukuttua yhtään joten kumpikin alkoi muistuttaa jo zombieta ajatuksenjuoksultaan.

Iloisena seikkana tuli huomattua, että ruoka on Nepalissa todella halpaa. Aterian saa halvimmillaan alle eurolla ja 0,66L kokoinen Everest olutkin kustansi ravintolassa vain 2,7e.

Ruokailun jälkeen oli mahtava päästä kuosittautumaan matkustamisesta suihkuun. Majoitushuone itsessään on varsin kylmähkö joten lämmin suihku pelasti nyt päivän.

Nukkumaan tuli mentyä seitsemän jälkeen illalla ja nyt kirjoittelenkin tätä blogia kellon näyttäessä 3 aamuyöllä. Hieman on uniryhmissä vielä korjaamista...

10.12.2012

Viimeyönä herättiin Laurin kanssa kumpikin vähän kahden jälkeen. Unirytmit olivat aivan sekaisin. Pari tuntia tuli oltua koneella sekä kuunneltua musiikkia. Lopulta rupesi väsyttämään kuitenkin sen verran, että pystyi nukkumaan uudestaan. Aamulla herättiinkin sitten 12 jälkeen seuraavan kerran eli tuli nukuttua  n. 15 tuntia yhteensä.

"Aamusta" suunnattiin kaupungille ja syömään. Safka Nepalissa on mielettömän hyvää. Päivä meni aika pitkälti kaupungilla kävellessä ja tuotteiden hintoja vertaillessa.  Tuli hankittua mm. jodi-tabletit veden puhdistukseen sekä alumiininen juomapullo (3,5e).


Thamelin katuja


Thamelia

Katuja kierrellessä tuli huomattua, että Thamelissa kaikki kadut ovat täynnä liikkeitä jotka myyvät piraatti-trekkivaatteita. Onnistuttiin löytämään lopulta muutama liike jotka myivät aitojakin vaatteita. (Saatiin vahvistus sekä netistä, että eräältä Austraalialaiselta tyypiltä joka on asunut täällä jo vuosikymmenen verran). Päädyttiin lopulta Marmolin liikkeeseen josta bongasin kuoritakin itselleni. Kyseinen takki oli normihinnaltaan 4990 rupiaa, mutta nyt niitä oli vain muutama jäljellä joten olivat tarjouksessa -50% ja siten sain oivan kuoritakin n. 40e hintaan. Bongasin myös eräästä liikkeestä Nortfacen kuoritakki-kopion hintaan 7e. Voi olla, että ennen Nepalista lähtöä käyn hankkimassa myös kyseisen kopion, koska sen hinta/käyttöarvo on kuitenkin erinomainen.




Trekkitakki
Päästiin kaupungilta takaisin majapaikalle, kun huomattiin eteisaulassa tuttu rinkka. Kaverimme Mikko oli juuri saapunut Bangladeshista Nepaliin ja majapaikkaamme.
Oli mielettömän mukava nähdä monen kuukauden jälkeen. Tutustuttiin samalla Mikon austraaliaiseen kaveriin joka lähtee kanssamme trekkailemaan Annapurnalle.

Suunnattiin nopeiden kuulumistenvaihtamisien jälkeen läheiseen ravintolaan syömään mikä oli bongattu jo päivällä, kun kierreltiin pitkin Thamelin katuja. Raflassa tilattiin safkaa vähän reilummalla kädellä ja tälläkään kertaa ruoka ei ollut pettymys. Tuli syötyä paras jakki-pihvi mitä olen ikinä syönyt.  Hintaa pihville jäi alle 4 euroa. 

Huomenna olisi tarkoitus käydä ostamassa talvimakuupussit sekä käydä katsomassa Kathmandun nähtävyyksiä. Keskiviikkona on tarkoitus suunnistaa vuoristoon.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Nepal - Vuoriston kutsu

Hellou hei!

Blogi teki jälleen comebackit ja tällä kertaa astetta rivakammalla aikataululla. Kirjoittelen tätä tekstiä parhaillaan Helsinki-Vantaan lentokentältä. Lentokone lähtee tunnin kuluttua ja tällä kertaa suuntana on Kathmandu, Nepal.

Vuoristot on kiehtoneet jo pitkään reissukohteena erityisesti niiden valokuvauksellisuuden takia. Ajatus vuoristotrekkauksesta syntyi (tai oikeastaan vahvistui), kun törmäsin alkuvuodesta Intiassa portugalilaiseen Andreen joka oli juuri tullut Nepalista. Hän näytti valokuvia ja kertoi juttuja reissultaan Annapurnalle. Sain häneltä myös loistavan kartan Annapurnan seudun alueesta.

Ajatus reissusta jäi polttelemaan ja alkukesästä kysyinkin kaveriani Lauria, johon tutustuin vaihdossa Bangkokissa, mukaan reissuun. Lauri oli välittömästi mukana ja niin alkoikin trekkireissun suunnittelu.

Suunnitelmat konkretisoituivat kesäkuun lopussa, kun varattiin lentoliput Helsinki-Delhi-Kathmandu-Delhi-Bangkok-Helsinki.

Plääni on siis lentää Delhin kautta Kathmanduhun mistä lähteä Pokharan kautta vaeltamaan Annapurna Circuit niminen trekkireitti. Parhaimmillaan reitti kulkee solan yli 5,5 kilometrissä. Kaverimme Mikko lähti reissuun jo monta kuukautta sitten ja tulee näillä näkymin Nepaliin pari päivää meidän jälkeen.

Kathmandusta lennetään uudeksi vuodeksi Bangkokiin josta puolestaan heilahdetaan Laosiin heti, kun porukkaan liittyy vaihtarikaverimme Henkka joka saapuu 3. päivä. Sattuman kautta Bangkokissa on samaan aikaan myös muita vaihtarikavereitamme, joten uudesta vuodesta tulee varmaan loistava juhla.

Reissu eroaa aikaisemmista reissuistani ennenkaikkea varustuksen suhteen. Kun normaalisti on riittänyt pelkkä etelän rantavarustus, nyt mukaan pitää ottaa myös talvivaatteet. Myös vaellusreitit, korkeassa ilmanalassa liikkuminen ja vaeltelu vuoristossa on myös vaatinut selvitystyötä ja perehtymistä aiheeseen.

Nepalissa on alkamassa talvi ja high season on päättymässä. Trekkaajamäärät tipahtavat radikaalisti ilman kylmetessä. Samoin tippuvat majoituksien hinta. Parhaillaan majoituksen saa vuoristomajasta ilmaiseksi, kun vain lupaa syödä pari ateriaa kyseisessä mestassa.
Vuoristossa saattaa majoitushuoneissa olla pakkasasteita sisällä joten kunnollisen talvimakuupussin.
Internetin perusteella Kathmandusta pitäisi löytyä kunnollisia untuvamakuupusseja huomattavasti suomea edullisemmin.

Reissua varten hankin myös kunnolliset vaelluskengät jotka löytyivätkin onnekseni alennusmyynnistä Savonlinnan Sport Gear Servicestä. Kenkiä on tullut käytettyä lähes päivittäin, että ne ovat sisäänajautuneet ja siten eivät aiheuta rakkoja pitemmilläkään kävelymatkoilla.

Koko trekin pituus on tarkoitus olla yli 100km. Päivittäiset etapit eivät ole pitkiä, mutta niissä menee paljon aikaa koska polut risteilevät ylös-alas pitkin vuoriston rinteitä.

Blogin päivittämisessä tulee olemaan pitkiä taukoja johtuen valluksesta vuoristossa. Läppäriä ei ole mitään järkeä ottaa mukaan turhaksi painolastiksi trekille, eikä siellä toisekseen ole edes mitään yhteyksiä. Puhelimessakaan ei välttämättä ole kenttää.

Laitan tähän vielä varustelistan näkyville. Listamuodossa näyttää jälleen kerran, että minulla on koko omaisuus mukana, mutta kyseiset kamat menevät varsin kätevästi rinkkaan ja päiväreppuun.

Rinkan sisältö



RINKKA:
Vaatetus:
2 hihatonta paitaa
5 alushousut
shortsit
uikkarit
flipflopit
fisherman päntsit
pitkähihainen rantapaita
reissulätsä
villasukat
2 paria teknisiä sukkia
2x vaellussukat
villapaita
kaulaliina (puffi)
tekninen aluskerrasto (merinovillaa)
tekninen aluskerrasto
Juomapullo
Vesitiivis säläpussi


Lisäksi päällä alushousut, t-paita, poolopaita, ultrakevyt takki ja reisitaskuhousut, vaelluskengät, pipo ja lämpimät rukkaset.

Yleissälät:
Satiininen makuupussi (ohut ja kevyt)
Sarongi (Todella kevyt ja kuivaa nopeasti)
Riippumatto (lähes tärkein kaikista)
4 metriä narua riippumaton kiinnitykseen / pyykkinaruksi
Rinkan suojapussi lentokoneita varten
Jätesäkki ja pusseja likapyykille / muulle tavaralle
Kynttilä ja tulitikut
Metalliketjua
SA-int nasselaukku (kameralaukuksi)
Kompassi

Säläpussi:
1 kiinnityshihna
kasa nippusiteitä
luha
muutama metri "jekkulankaa" (osoittautunut aivan korvaamattomaksi reissussa)
wannabe Leatherman
kääntöveitsi
pieni lukko ja avaimet
ompelusetti

Hygisäkki:
kynsisakset
partahöylä
aurinkorasva
palasaippua
tiikeribalsami (toimii kaikkeen)
hammasharja + tahna

Lääkintä-säkki:
Parasetamolia päänsärkyyn (Parasetamoli toimii myös Dengue-kuumeeseen)
imodiumia "delhi bellyyn"
bepanthenia haavoihin ja naarmuihin
hydrokortisonia örriäisten puremiin
cetiriziä allergiaoireisiin (itikan pistot)
laastaria (nalle puh) ja compeed-rakkolaastaria (Puolustusvoimien ajoilta)
puhdistusainetta
kuumemittari
antibact - käsidesi

PÄIVÄREPPU:
aurinkolasit
Macbook
kännykän ja Ipodin laturi sekä itse laitteet
kamera ja oheissälät (Olympus u - pokkari)
Tikka Petzl Zipka2 - otsavalo
tarvittavat sähköadapterit
deodorantti
sykemittari

kuulokkeet + lentokone-adapteri (Senkun HD-25, aivan lyömättömät reissussa)
nappikuulokkeet
Koss Porta pro - kuulokkeet
korvatulpat
kirjoja
muistiinpanovälineet
vessapaperirulla
valokopiot tärkeistä papereista
-passi
-visa/pankkikortti
-lentoliput
-vakuutustodistus
tärkeät puhelinnumerot
-pankkikortinsulkupalvelu
-vakuutusyhtiön numero
-suomen suurlähetystön numero
Canon EOS 50D + Tokina 12-24mm f/4 + Canon 50mm f/1.8
Akkukahva 50D:hen
Canon Speedlite 430EX - Salamalaite
Salaman ETTL-kelpoinen etäkaapeli
kameran laturi ja muistikortinlukija

RAHAVYÖ:
isommat käteiset
passi
lentoliput
vakuutustodistus
valokopiot pankkikorteista
pari imodiumia
pari buranaa

Lisäksi Nepalista pitää hankkia:
Talvimakuupussi (untuvaa)
Kuoritakki
Trekkisauvat
Jodi-tippoja veden puhdistukseen vuoristossa

Ja vuokrata:
Untuvatakki


Tälläistä tälläkertaa... :-)









lauantai 31. maaliskuuta 2012

Arambol


16.03.2012

Rantaan päästyäni kävelin ensimmäiseen bungalowimestaan joka oli rannassa. Kämpät näyttivät hyvin pelkistetyiltä ja niissä oli täydellinen terassi riippumatolle, joten matkustamisesta väsyneenä päätin jäädä kyseiseen paikkaan. Viereisen kämpän terassilla oli 3 saksalaista tyttöä joiden kanssa juttelin hetken ja kyselin paljonko he olivat maksaneet omasta bungalowistaan. Heti, kun sain kamat heitettyä nurkkaan, suuntasin mestan ravintolaan syömään.

Bungalowini

Olin syömässä, kun yksi juuri aikaisemmin tapaamistani saksalaisista tuli kysymään, että haluaisinko lähteä heidän kanssaan drinkille. Oli perjantai-ilta ja eipä ollut muutakaan tekemistä niin ilman muuta ilmoitin lähteväni mukaan.

Hieman myöhemmin näiden kolmen lisäksi samaan bungalowi-mestaan saapui vielä 2 heidän kaveriaan jotka olivat juuri saapuneet Arambolalle. Istuttiin iltaa, kunnes jossain vaiheessa päätettiin lähteä Karolinen ja Christinen kanssa katsomaan mistä rannalle kuuluva bile-musiikki tuli. Paikaksi paikallistui Cocoloko niminen baari, jossa oli menossa GOA-trance bileet. Musiikki pauhasi, laserit viuhuivat ja ihmiset tamppasivat tanssilattialla.

Seuraavana päivänä Karoline, Christine ja Ulrike lähtivät käymään vanhassa Goassa. Chillailtiin Lotan ja Jenniferin kanssa aamupalaa mutustellen koko aamupäivä majapaikan raflassa. Iltapäivästä lähdettiin kävelemään rannan pohjoispäätyä kohti ja käytiin kiertelemässä rantakaduilla. Trekattiin myös pohjoisinta rantaa ja meidän rantaamme halkovan ison kukkulan päälle. Kukkulan päällä huomattiin, että paikka oli sopiva riippuvarjoiluun ja siellä olikin jatkuvasti porukkaa liitelemässä taivaalla. Selvisi, että 1200rp hintaan pääsisi itsekkin varjoilemaan.

Rannan eteläinen pääty missä majapaikka sijaitsee

Rannan pohjoista puolta
Blue Fin
Grafiitteja

Paheiden puu
Maisemia ihailemassa

Näkymät kukkulan päältä

Rantaa Arambolalla

Auringonlasku


Tytöt palailivat päiväretkeltään takaisin ja lähdettiin porukalla rannan kalaravintolaan syömään. Tilattiin porukalla iso läjä safkaa, Red Snapperia, Kingfishiä, lehtikalaa, kalmaria ja muutamakymmentä katkarapua. Safkan jälkeen suunnattiin rannalle istuskelemaan. Jossain vaiheessa yötä rannalla käveli kaksi paikallista tyyppiä (normaaleissa rantavaatteissa) jotka tulivat luoksemme ja alkoivat esittää kysymyksiä. Henkilöt väittivät olevansa poliiseja. Seurueessa oli meikäläisen lisäksi 5 naista ja jostain syystä "poliisit" vaativat mua tulemaan syrjemmälle, että voisivat kysellä jotain. Koko tilanne vaikutti tosi hämärältä ja kieltäydyin poistumaan seurueesta ja samalla vaadin nähdä tyyppien poliisi-paperit. Poliisit kaivoivat taskustaan jotain lappuja joissa oli kämäiset kuvat ja tekstit police. Vastaavia olin nähnyt jo Delhissä taksikuskeilla ja laput vaikuttivat erittäin tökeröiltä väärennöksiltä.

Illallisella

Erehdyin epäilemään lappujen aitoutta ääneen ja varsin suoraan suomalaiseen tyyliin. Tästähän "poliisit" riehaantuivat ja alkoi hirveä huuto ja uhkailu, että heittävät mut vankilaan. Saatiin tilanne lopulta rauhoittumaan peliliikkein, ylimalkaisella pahoitteluilla ja tyhmän esittämisellä. Tyypit jatkoivat matkaansa, mutta missään vaiheessa ei selvinnyt, että minkä takia he alunperin halusivat siirtää meikäläisen syrjään ja kysellä jotain.

Seuraava aamu hujahti nopeasti biitsillä. Kerrottin kukkulan päällä olevasta liitovarjoilu-touhusta muillekkin ja porukka innostui lähtemään sinne. Iltapäivästä suunnistettiin kukkullalle ja saatiin neuvoteltua diili, että jos kaikki mennään liitelemään niin hintaa jää 1000rp. Oltiin liikkeellä loppuiltapäivästä ja tuuli alkoi tyyntyä iltaa kohti. Kaikki muut kerkesivät liidellä, mutta meikäläinen ja Lotta eivät. Tuuli ei riittänyt enää luomaan nostetta varjolle, joten sain vain liidon lähdeiselle rannalle. Ei auttanut muuta, kuin sopia, että tulen seuraavana päivänä uudestaan.

Liitovarjoilun valmisteluja
Liitovarjoilua


Liitovarjoilua
Lotta

Aamulla törmättiin rannalla englantilaiseen Jan:iin ja saksalaiseen Thimoon jotka liittyivät porukkaan illalliselle. Päätettiin vetää oikein iso katkarapu-setti ja tilattiinkin 60 katkarapua. Puolet tiikerikatkarapuja, puolet kuningaskatkarapuja.

Oli Karolinen, Christinen ja Ulriken vika ilta ennen lähtöä joten päätettiin juhlia hieman. Iloksemme bongattiin kyseisen kalaravintolan ruokalistalta Gin Tonicit hintaan 80rp (1,3e). Kelpasi.
Aterian jälkeen lähdettiin kuljeskelemaan rantaa pitkin eteenpäin ja löydettiin paikka johon oli pienistä kynttilöistä kasattu "nuotio". Ympärillä oli arviolta 30-40 henkeä. Porukka soitteli kitaraa ja lauloi. Jäätiin istuskelemaan nuotiolle ja ilta vierähtikin nopeasti pikkutunneille asti.

Lähdin nuotiolta hieman sivummalle tyhjentämään rakkoa, kun paluumatkalla luokseni tuli paikallinen henkilö. Tyypillä oli vaalea uniformumainen kauluspaita ja ilman mitään kyselyjä hän esitti poliisin-henkilötodistuksensa (joka tällä kertaa näytti aidommalta) ja sanoi suorittavansa ratsian huumeiden varalta. Näytin poliisille taskuni sekä olkalaukkuni sisällön jonka jälkeen pääsin jatkamaan matkaa takaisin nuotiolle. Tällä kertaa kyseessä oli luultavimmin aito poliisi ja hänen käyttäytyminenkin oli täysin erilaista, kuin aikaisemman illan tyyppien.

Aamuyöstä lähdettiin kävelemään majapaikalle päin, kun joku tytöistä sai idean, että menään uimaan. Hetken päästä oltiinkin jo kaikki polskimassa meressä jossa yllätykseksi huomattiin planktonia joka hohti liikkeestä pimeässä. Vastaavaa olin nähnyt vuosi aikaisemmin Kambodzassa.

Aamupäivästä kävin uudestaan kokeilemassa liitovarjoilua ja tällä kertaa tuuli olikin otollinen ja sain hyvät liidot. Pääsin liitelemään noin puolen tunnin ajan kukkulan yläpuolella.



Iltapäivästä saksalaiset lähtivät menemään ja jäin itse vielä viimeiseksi päiväksi ennen kotiinpaluuta. Hyppäsin iltapäivästä paikallisbussiin ja matkustin läheiseen Mapusan kaupunkiin ostoksille. Ostin mausteita sekä vaatteita kotiin vietäväksi. Mausteet maksoivat keskimäärin 1rp / gramma. Esimerkiksi 5 grammaa mustapippuria maksoi siis alle 10 senttiä (vastaava suomessa 4 euroa).

Mausteita
Maustekauppias

Illasta lähdin pyörähtämään vielä kerran rannan hyväksitodetussa kalaravintolassa. Tilasin 20 rapua ja kalmarin chilillä. Rantaa majapaikalle päin kävellessäni huomasin, että Cocolokossa oli meneillään Dancehall/Reggae bileet. Meno vaikutti ihan mielettömältä joten päätin pyörähtää katsomassa. Seinällä oli 2 metrin korkuinen Bob Marleyn kuva legendaarisin One Love teksteineen. Tummahipiäinen MC huudatti yleisöä mikillään ja bassot järisyttivät tanssiyleisöä. DJ:llä oli pisimmät ikinä näkemäni rastat. Ne ulottuivat melkein maahan asti eli pituutta varmaan 1,6-1,7 metriä..
Bilemeininki oli niin hyvä, että jäin mukaan tapahtumaan ja palasin majapaikkaan vasta aamuyön pikkutunteina.

Vikan illan safka

Aamupäivällä herätessä oli varsin huono olo. Jo illalla oli hieman ollut tukkoinen olo, mutta nyt flunssa oli iskenyt päälle todenteolla. Kävin shoppailemassa vielä hieman lisää mausteita sekä pyörähtämässä netissä ensimmäistä kertaa viikkoon. Piti tarkistaa mihin aikaa lento Delhiin lähti illasta. Selvittelin samalla miten lentokentälle pääsisi kätevimmin ja hintoja. 1500rp hintaan olisi saanut suoran kyydin lentokentälle taksilla. Hinta oli jäätävä joten päätin mennä julkisilla.

Paikallisbussi

Tavarat kasaan ja check-out majapaikasta. Kävelin rinkka selässä pari kilsaa rannalta kuumassa keskipäivän auringossa keskustaan josta bussi lähtikin välittömästi, kun pääsin sinne. Reilu tunti Mapusaan ja 30rp hitaan. Mapusassa vaihdoin bussia 1min odotusajalla toiseen bussiin joka kulki Pajim nimiseen pikkukaupunkiin. Hintaa jäi 10rp. Aikaa oli lennon lähtöön joten päätin mennä syömään. Lähdin kävelemään kohti Pajimin kuuluisaa Portugalilaista kaupunginosaa, kun vastaan tuli vanhempi länsimaalainen mies joka näytti siltä, että oli ollut täällä jo jonkun aikaa. Kysyin häneltä tietääkö mitään hyvää ruokapaikkaa ja sainkin neuvot erääseen LP:nkin hehkuttamaan raflaan.

Näkymiä Pajimissa
Portugalilainen kaupunginosa


Koska kyseessä oli viimeinen ateriani Intiassa, päädyin tilaamaan 2 eri pääruokaa, paikallista makkaraa sekä riisiä. Juomaksi Ison 0,66L oluen sekä paikallisen viskin. Koko aterialle jäi hintaa 375 rupiaa eli hieman päälle 5 euroa.

Safkailun jälkeen takaisin kohti bussiasemaa josta seuraava bussi kohti Vasco:a lähtikin 5min päästä. Lipulle jäi hintaa 28rp. Hyppäsin bussista pois Chicalin kohdalla niin kuin paikalliset olivat neuvoneet minua tekemään. Bussista hypättyäni katselin hieman ympärilleni, kun eräs paikallinen huomasi minut rinkkoineni ja ohjasi tien yli toiselle bussipysäkille johon saapuikin välittömästi lentokentälle menevä bussi. Hintaa 5rp.

Lentokentälle päästyäni olin hyvin tyytyväinen, että suoran kyydin sijaan olin lähtenyt julkisilla liikenteeseen, koska pääsin paljon halvemmalla ja kerkesin käydä syömässä erinomaisen aterian Pajimissa.

Lensin Goalta Delhiin ja venailin lentokentällä muutaman tunnin, että lento Helsinkiin lähti. Delhin lentokentällä on erityisen mukavia sohvia joissa on hyvä nukkua jos joutuu viettämään aikaa lentokentällä.
Lentokenttäelämää
Himalaja

Paluu suomeen oli jälleen jäätävä
Flunssan takia olo oli lennolla hyvin tukkoinen ja lentokoneen laskeutuessa tuntui, kuin pää meinaisi räjähtää koska paine ei tasaantunut. Alkoi valtava kipu ja melkein lähti taju sen takia. Lopulta koneen laskeuduttua kipu lopulta helpotti.

Yhteenvetona reissusta voisin todeta, että pidin Intiasta todella paljon. Delhi oli helvetti maanpäällä, mutta siitä pääsi hyvin helposti eroon lähtemällä vain pois sieltä rauhallisimmille alueille. Pidin Goan alueesta paljon ja erityisesti sen eteläpuolella olevasta Gokarnasta joka ei ollut läheskään niin turistisoitunut kuin Goa. Tulen ehdottomasti palaamaan Intiaan vielä!

Vasemmalla valkoinen paita. Oikealla valkoisia paitoja kuukauden reissun jälkeen