Aamulla herätys jälleen ennen kahdeksaa. Oli Mikon synttärit, joten laulaa lurautettiin asiaan kuuluvalla tavalla. Edellisenä iltana ollut päänsärky oli kadonnut yön aikana, kropan tottuessa paremmin korkeaan ilmanalaan.
 |
| Aamutunnelmia |
Aamupalan yhteydessä portierit soittivat edelliseen kylään majapaikkaamme ja kysyivät oliko kaverimme Rowan päässyt lähtemään kohti sovittua tapaamispaikkaa. Majapaikasta vahvistivat, että hän oli lähtenyt hevosella kohti Ledarin "kaupunkia". Hyvä niin.
Trekkipäivä oli polveni kannalta hyvä. Ei särkenyt yhtään ja matkaan meni korkeintaan 1,5h.
Ledariin päästyämme huomasimme, että vain yksi majatalo oli auki. Luonnollisesti jäimme sinne. Majatalossa oli mukava aurinkohuone joten menimme sinne syömään ja odottamaan Ro:n saapumista.
 |
| Leveää polkua solan keskellä. |
 |
| Riippusiltoja on riittänyt matkan varrella. |
 |
| Komeaa vuoristomaisemaa. |
 |
| Aurinkohuone majatalossa. |
Pari tuntia kerettiin lueskellla ja pelailla Dumbalia, kun huomattiin, että horisontissa näkyy mies ja pieni hevonen. Suunnattiin pihalle toivottamaan Rowan tervetulleeksi takaisin trekkiporukkaan.
 |
| Rowan saapui hevosella kipeän nilkan takia. |
Ro oli ratsastanu hevosella suoraan Manangista asti, joten ei pystytty etenemään Thorong Pediin asti tänään vuoristotautiriskin takia. Päädyttiin jäämään Ledarin seuraavaksi yöksi ja tekemään iltapäivästä akklimatisoitumistrekki lähimaaston huipulle.
Lähin huippu oli 4575m korkealla ja kiivetessä saikin puuskutta ihan huolella.
 |
| Akklimatisoitumiskävelyllä (C) Rowan Savage |
 |
| Trekillä ylitettiin jo pysyvä lumiraja (C) Rowan Savage |
 |
| Poijaat tauolla |
 |
| Lumen riemuja |
 |
| King of the hill! |
 |
| Aurinko alkoi jo laskea |
Takaisin majatalolle laskeuduttiin hieman ennen pimeäntuloa.
Koska majatalo oli kylän ainoa auki oleva, illasta sinne alkoi kasaantua enemmänkin trekkaajia. Osa ennestään tuttuja jo muista majapaikoista.
Illasta oli varsin koomista, kun kymmenkunta henkeä kokoontui ison pöydän ääreen katsomaan leffaa Mikon mukana kuljettamasta iPadista. Kaiuttimena oli Ro:n pienenpienet matkakaiuttimet.
Alkuillan aikana meikäläiselle alkoi päänsärky joka vain kasvoi ja kasvoi illan mittaan. Nukkumaan mennessä särky oli ihan mielentön. En muista milloin olisi yhtä kovasti koskenut. Pyörin sängyssä aikani, kunnes nappasin buranaa naaman ja onnistuin nukahtamaan.
21.12.2012
Aamulla päänsärky oli tiessään. Kroppa oli taas sopeutunut hieman paremmin korkeuteen.
Yö oli ollut kylmin tähän mennessä. Mikon superkello oli näyttänyt -5 astetta huoneessa sisällä. Aamullakin oli luonnollisesti melkoisen kylmä. Meikäläistä kylmyys alkoi todella pikkuhiljaa kypsyttää. En malta odottaa, että pääsee Bangkokin lämpöön.
Päivän agendana oli suunnata Thorong Pediin.
Kylä oli suhteellisen lähellä ja matka taittui kahdessa tunnissa.
 |
| Rakennelmia matkalla Thorong Pediin. |
Juuri ennen kylään saapumista jouduttiin ohittamaan kohta polussa josta polku oli sortunut maanvyörymän seurauksena. Päästiin kyseisestä pätkästä ohi suhteellisen helposti olemalla vain erityisen varovaisia.
Kylään päästyämme kuulimme, että vain tuntia aikaisemmin amerikkalainen trekkiryhmä oli osunut maanvierimään ja valunut yli 100m matkan alaspäin. Kukaan heistä ei onneksi kärsinyt pahempia vahinkoja.
Thorong Ped sijaitsi 4450m korkeudessa ja seuraavana päivänä olisi edessä nousu huipulle, melkein 1km, joten päätettiin helpottaa taakkaa ja mennä suoriltaan High Campiin yöksi. Sinänsä tässä oli riski vuoristotaudista, mutta koska kellään ei ollut mitään oireita, päätettiin mennä. High Campiin oli 300m nousu eli päädyttäisiin 4800 metriin yöksi.
Nousun aikana sai puuskuttaa jälleen melkoisesti. Happi alkoi olla vähissä.
Ilta meni tuttuun tapaan kamiinan vieressä kökkiessä.
 |
| Talviaikaan majapaikkojen sisälläkin oli kovin viileä |
 |
| Kylmyys ei tosin tuntunut paikallista kloppia vaivaavan. |
Vuoristossa ilma on ohutta ja tähtitaivas aivan mieletön. Vaikka yöllä alkoi olla todella kylmä, piti sitä uhmata sen verran, että sai muutaman tähtitaivaskuvan napsittua.
 |
| Tähtitaivas 4800 metrissä |
Aamuherätys aikasemmin, kuin minään muuna aamuna. Kello 04:15 herätyskello herätti meidät jäätävään kylmyyteen. Pakkasta oli -10 astetta huoneen sisällä.
Pakkailtiin kamat kasaan ja lähdettiin aamupalalle joka oli edellisenä iltana pyydetty etukäteen.
Päärakennuksen ovet olivatkin yllätykseksi lukossa ja ketään ei näkynyt mitään. Aikamme ovea hakattua ovi aukesi ja siellä oli juuri heränneen näköinen kokki... Prkl. manasimme tyyppiä, koska nyt aikataulu tulisi varmasti myöhästymään.
Saatiin safkat ja päästiin lopulta lähtemään hieman kuuden jälkeen. Ulkona oli vielä varsin pimeää ja ennenkaikkea mielettömän kylmä. Noustiin puoli tuntia ylöspäin, kun päivä alkoi pikkuhiljaa kirkastua.
 |
| Auringonnousun aikaan |
Eteneminen tapahtui hyvin pienin askelin ja vähänväliä sai pysähtyä hengittelemään. Happea oli entistä vähemmän. Kylmyys vitutti entistä enemmän. Tuuli puhalti kylmästi ja sormet olivat paikoitellen tunnottomat. Lauri totesi pitävänsä tälläisestä kylmästä sissimeiningistä. Katsoin Lauria, kuin hullua...
Rowan eteni hieman meitä muita hitaammin ja jäi noustessa kokoajan enemmän. Yritettiin välistä pysähtyä odottamaan, mutta kylmyys ei antanut olla pitkänaikaa paikallan joten matkaa oli jatkettava.
Viimeiset 200 metriä olivat hankalia. Happi tuntui loppuvan aivan totaalisesti. Edettiin askel askeleelta ja lopulta solan huippu alkoi näkyä.
Alla videopätkä tunnelmista nousun viimehetkillä ja huipulla:
Thorong-La Pass from janive on Vimeo.
Destination: Thorong-La Pass
Altitude: 5416 meters
Crew:
Jani Vehviläinen
Mikko Kultanen
Lauri Laine
Rowan Savage
Huipulla tunne oli aivan mieletön!
 |
| Merkki Thorong-La Pass:in huipulla |
 |
| Tyytyväinen trekkaaja |
10 päivää hidasta nousemista ja luihin hiipivää kylmyyttä oli takana. Nyt oltiin viimeinkin saavutettu Thorong-La Pass sola 5416 metrissä. Kerettiin olla hyvä tovi huipulla, kun näimme myös Rowanin saapuvan paikalle parin muun trekkaajan kanssa. Viimeinkin koko 6 henkinen ryhmämme oli kasassa. Ylös päästiin vaikka matkalla oli jos minkälaista ongelmaa.
 |
| Trekkitiimimme: Rowan, Mikko, Jani ja Lauri. Keskellä portierit. |
 |
| Monet trekkaajat ovat tuoneet huipulle rukouslippuja, joita sinne onkin kertynyt melkoinen määrä |
Puolisen tuntia oltiin huipulla ja sitten piti lähteä laskeutumaan alaspäin, koska kylmyys kävi niin pahaksi. Seuraavaan kylään oli 1620 metriä laskeutumista. Kulkiessa polkuja alaspäin, polvi kävi jälleen temppuilemaan. Alaspäin meneminen rasitti huomattavasti enemmän kuin nouseminen.
 |
| Kivinen sola alaspäin |
Suunnattiin alaspäin kohti Muktinahia. Polveen särki vietävästi, mutta mieltä lämmitti ajatus, että lämpötila nousee kokoajan sitä mukaa, kun mennään alaspäin.
 |
| Maisemia matkalla Muktinahiin |
 |
| Henkeä salpaavat maisemat. (C) Mikko Kultanen |
Tuntien laskeutumisen jälkeen Muktinah alkoi näkyä horisontissa.
 |
| Muktinah |
Kylään päästyämme lämpötila alkoi olla jo huomattavasti enemmän meikäläisen mieleen. Muktinah oli kokoluokaltaan jo isompi. Löytyi kauppaa, majataloa ja putiikkia vaikka mihin lähtöön. Kiertelimme läpi muutamia majapaikkoja ja lopulta päädyimme yhteen jossa oli kivanoloinen kattoterassi. Paikassa oli myös kaasulla toimiva lämmin suihku joka oli aivan ehdoton valtti 6 päivän suihkussa käymättömyyden jälkeen.
Majapaikassa kamat lensi nurkkaan ja alkoi välitön kuosittautuminen. Trekkiparrat olivat päässeet hieman kasvamaan ja olemukseltaan porukka oli muutenkin varsin räjähtänyt. Henkilökohtaisen huollon jälkeen suunnattiin kattoterassille nauttimaan kylmät oluet. Fiilis oli ihan uskomaton, kun trekki oli takana ja aurinko lämmitti kuumasti. Huomattiin myös, että lähes kaikki jotka olivat High Campissa samaan aikaan, päätyivät samaan majataloon.
 |
| Majoitus Muktinahissa |
Huipulle päästiin ja onneksi myös alas. Trekki opetti ainakin itselle, että kovatkaan kivut eivät ole esteenä jos tahtoa on tarpeeksi päämäärän saavuttamiseen.( Samalla tuli jälleen kerran vahvistettua oma tiedostus, että kylmä ilmasto ei vain yksinkertaisesti ole minulle. Vihaan kylmää. )
Blogi jatkuu lämpimimmissä merkein!