Viimeiset kouluviikot

Maanantain myötä alkoi toiseksi viimeinen kouluviikko Kasetsart Universityssa . Maanantaina oli vielä normaaleja oppitunteja, mutta tiistain ohjelmassa oli visiitti Suomen suurlähtystön vieraaksi kuuntelemaan tietoa Thaimaan poliittisesta tilanteesta ja yleisestä turvallisuudesta. Mukana oli myös opiskelijoita jotka olivat tulleet vaihtoon toiseen yliopistoon ja olleet maassa vähemmän aikaa. Vierailu oli ihan OK ja tieto oli yleishyödyllistä, mutta olisi ollut paljon käytännöllisempi tietää jo vaihdon alussa. Suurlähetystön jälkeen mentiin pyörimään kaupungille. Samalla huomattiin, että Bangkokiin oli ruvennut ilmestymään joulukoristeita.

Vaikka kaduilla olikin joulukoristeita, jotenkin en vain päässyt joulun tunnelmaan. Ihan kuin jotain puuttuisi....


Keskiviikkona vuorossa oli luokkaretki paikallisen olut-brändin, Singhan tehtaille. Aamulla suhteellisen aikainen herätys ja koululle, josta matka jatkui kahdella minibussilla noin tunnin matkan päässä sijaitsevaan tehtääseen. Itse tehtailla katseltiin alkuun esittelypätkä brändistä, jonka jälkeen siirryttiin kierrokselle tehdasalueelle. Lopulta tehdasvierailu päättyi siihen jota moni meistä jo odottelikin: itse oluen maisteluun. Tunnin mittaisen maistelusession jälkeen ryhmä suuntasi takaisin minibusseihin ja paluumatkalle.



Maistelusessio


Keli ulkona oli loistava ja keskiviikon koulupäivä oli paketissa jo heti puolenpäivän jälkeen joten kohta melkein koko porukka olikin uima-altaalla kärventelemässä.


Loppuviikko meni perinteiseen Bangkok tyyliin. Käytiin leffassa, pelailemassa pingistä ja biljardia. Käytiimpä ajamassa taas Cartingiakin ja tietysti kärvenneltiin itseämme uima-altaalla niinkuin aikaisemminkin. Viimeaikoina oltiin käyty monesti myös talon katolla katselemassa ja kuvailemassa auringonlaskua.

Kuvaussessiot katolla


Taas yksi auringonlaskukuva


Lauantaina oli luokkaretki Bangkokin pohjoispuolella olevaan vanhaan kaupunkiin, Ayatthaihin joka on listattu myös Unescon maailman perintökohteiden listalle. Lauantaina oli myös synttärini joten päätin skipata reissun, koska ei napannut herätä aikaisin ja toisekseen kerkeän käymään kyseisessä paikassa myöhemmin omalla ajalla. Aamulla nukuin pitkään, pitkästä aikaa kun se olikin mahdollista (ei tarvinnut herätä yhdeksään kouluun). Iltapäivästä lähdettiin syömään läheisen Major Cineplexin yhteydessä olevaan hienompaan italialaiseen ravintolaan Laurin, Henkan ja Katjan kanssa, jotka eivät myöskään olleet lähteneet luokkaretkelle. Synttäreiden kunniaksi tuli vedettyä hieman hienomman kaavan mukaan aperatiivi ja pizza viinin kera. Aperatiiviksi otin listalta camparia. Hetken kuluttua tarjoilija tuli ilmoittamaan, että heillä ei ollut sitä. Tilanne oli sinänsä hämmentävä, koska oikein näkyvästi tiskillä oli pullo kyseistä juomaa. Osoitin pulloa ja tarjoilija meni itsekkin hetkeksi hämilleen. Tilannetta oli hilpeä seurata, koska ilmeisesti kenelläkään työntekijöistä ei ollut mitään hajua kuinka kyseistä juomaa piti tarjoilla. Työntekijöistä oikein näki miten he arpoivat ja pohtivat asiaa. Lopulta jostain keittiön uumenista tuli joku hieman rohkeampi joka uskalsi kaataa juoman on the rocks lasiin ja niin tilanne ratkesi ja sain juoman. Oikeastaan tälleen tekstillä on ihan mahdotonta kuvailla häsellyksen ja arpomisen määrää mitä yhden pienen juoman tilaaminen aiheutti. Oli varmaan hyvin hyvin suosittu juoma kyseisessä ravintolassa...

Eräällä toisellakin henkilöllä vaihtariporukastamme, Niklaksella oli synttärit samana päivänä. Tainilla oli ollut syndet hieman aikaisemmin, mutta niitä ei ollut keretty juhlia joten päätettiin pitää kaikkien kolmen synttärit samalla kertaa. Juhlat alkoi illasta ja teemana oli ”Naamajaiset”, eräänlainen yhdistelmä sanoista ”naamiaiset” ja ”naamat” siis. Sitä mukaan, kun porukka sai laitettua itsensä juhlakuntoon luokkaretken jäljiltä, rupesi Tainin ja Miikan kämppä täyttymään mitä hämmentävemmistä hahmoista. Oli oikein kiva huomata miten kaikki olivat jaksaneet panostaa juhliin.

Ilmari, Lasse ja Miika työstämässä naamajaisasujaan paria päivää aikaisemmin


Naamajaisten kummajaiset


Supersankari


Ilmari ei tajunnut, että supersankarille EI ryttyillä.

0,2 sekuntia myöhemmin...


Juhlat menivät varsin mukavasti ja kaikilla taisi olla melkoisen hauskaa. Ainakaan aikaisemmin ei vartijat ole koskaan tulleet ilmoittamaan melusta. Loppuillasta siirryttiin paikalliseen bilemestaan Narcissukseen eli tuttavallisemmin Narcciin jatkamaan.

Seuraavalla viikolla edessä oli muutama tentti ja kasa kotitenttejä. Thai-kielen tentti meni kirkkaasti läpi sen suurempia kertaamatta. Ilmeisesti meni kaikilla koska kirjaa sai käyttää apuna. Kaikenkaikkiaan oli muutama vähän työläämpi kotitentti joka vaati tekstin kirjoittamista ja loput helpohkoja pikkutestejä. Perus ”akateemista puppaa” siis.

Ilmarin pari kaveria tulivat reissaamaan Thaimaahan ja tulivat majoittumaan luonnollisesti jo aikaisemminkin kommuunina toimineeseen kämppäämme. Keskiviikkona lähdettiin pyörähtämään Major Cineplexin viereiselle aukealle ilmestyneeseen Chang Festivaaliin. Lavalla esiintyi erilaisia bändejä ja tarjoilu oli ”yllättäen” Changin hanatuotteita isoista torneista tarjoiltuna.

Ilta pimenee


Chang aluetta



Viimeisten tenttien jälkeen meillä oli edessä enää valmistujaispäivä joka oli 13. päivä joulukuuta. Tässä välissä oli sauma lähteä taas reissaamaan. Loppuviikosta osa porukasta lähti tuubailemaan Laosiin. Laurin kanssa päätettiin lähteä pohjoiseen n. 800km Bangkokista sijaitsevaan Chiang Maihin moottoripyöräilemään. Suunnitelma oli vuokrata pyörät ja ajaa Chiang Maista Chiang Raihin ja takaisin. Perjantaina haettiin liput goverment bussiin ja kellotettiin samalla aika mitä matkalla bussiasemalle menee. Samalla reissulla ostin uuden puhelimen, Samsung Galaxy 5 älyluurin.

En ole ikinä aikaisemmin omistanut teknologisesti yhtä edistynyttä puhelinta. Käyttiksenä on Android ja löytyy wlania, gps:sää ja isoa kosketusnäyttöä. Perjantai-ilta meni puhelimella leikkiessä ja kämppää siistiessä sekä tavaroita pakkaillessa. Kämppä oli määrä luovuttaa pois 9.päivä. Ilmari ja Lasse olivat ottaneet varsin kiirelähdön Laosiin joten kämpästä piti roudata valtava määrä sinne kertyneitä tavaroita ja tarvikkeita roskiin sekä käyttökelpoiset isommat tavarat Mikon kämpille varastoon odottamaan kaveria joka tulee samaan vaihto-ohjelmaan tammikuun alusta.

Pakko hehkuttaa vielä miten Spotify + wlan kännykässä on aivan tajuttoman kätevä yhdistelmä. Miulla on tietokoneella spotify premium ja soittolistat täynnä musiikkia. Kännykästä laitoin wlanin päälle, asensin spotify mobilen puhelimeen ja tadaa... puhelin alkoi lataamaan soittolistoja. Muutaman tunnin kuluttua biisit olivat puhelimessa ja niitä pystyi kuuntelemaan kuin mistä tahansa mp3 soittimesta. Myös ilman nettiyhteyttä. Kun tietokoneella lisäilen musiikkia spotifyn soittolistalle, niin ei muuta kuin puhelimesta langaton yhteys päälle ja musiikit löytyvät kohta myös puhelimesta. En aikasemmin tiennyt tarvitsevani edistyksellistä puhelinta, mutta nyt en voinut enää tajuta miten olin voinut selvitä ilman.

Koh Chang, episodi 2

16.11.10
Oltiin edellisellä viikolla keksitty uusi ruokapaikka eräältä sivukadulta elefanttitalon vastapäätä ja mentiinkin sinne porukalla istumaan iltaa ja syömään. Aikaisemmin päivällä oli selvinnyt, että loppuviikolla ei ollutkaan enää kuin yksi tunti koulua joten oli loistava tilaisuus skipata se ja lähteä reissuun. Jo jonkunaikaa oli ollut puhetta, että pitäisi lähteä käymään uudestaan Koh Changilla, koska se oli niin mukavan rento paikka. Nyt olisi sopiva, melkein viikon rako, jossa sinne kerkeäisi hyvin. Ruvettiinkin miettimään lähtöä seuraavana päivänä, kun jostain puskista tuli extempore idea, että lähdetäänkin jo tänään puoleltaöin lähtevällä yöbussilla. Aikaa oli vielä ihan riittävästi joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Peli biljardia, ruoka naamaan ja kämpille pakkailemaan kamoja. Ennen puoltayötä sitten istuttiinkin jo bussissa. Mie, Henkka, Katja, J-P ja Lauri. Loput porukasta tulisi myöhemmin loppuviikosta perässä.

Jollain omituisella tavalla miulle on kehittynyt viha-rakkaussuhde pitkiä bussimatkoja kohtaan. On aivan uskomattoman terapeuttista istua pimeässä bussissa, musiikin pauhatessa korvilla, samalla kun katselee ohitse viliseviä maisemia ja tähtiä, kuitenkin ollen täysin omissa ajatuksissaan. Silloin tällöin havahtuu oikomaan koipiaan ja vaihtamaan asentoaan ahtaiden penkkien jumittaessa jäsenet sekä inhaan pelkoon takaraivossa, että jos rupeaa kusettamaan niin onkohan bussissa tällä kertaa vessaa ja jos on niin toimiiko se ja jos ei ole niin montako tuntia on enää seuraavaan pysähdykseen jos sellaista edes tulee. (niinkuin aikaisemmin jo kirjoittelin, bussit eivät tosiaankaan pysähtele turhan usein täälläpäin...)

Itse en osaa oikein nukkua busseissa, mutta Henkalle uni näytti maittavan...


Tälläkin kertaa matkasta selvittiin ja aamun sarastaessa saavuttiin Tratin kaupunkiin. Kaupungista piti värvätä lavataksi heittämään meidät muutaman kymmenen kilometrin matkan päähän laituriin mistä lautta Koh Changille lähti. Osuttiin lautalle mukavasti siten, että sai katsella auringon nousua merestä ja siten kaunista horisonttia. Satamaan päästyämme toinen lavataksi alle ja vielä vajaaksi tunniksi matkalle kohti Lonely Beachia.


Lonely Beachilla käytiin heti alkuun kyselemässä paria guesthousea, mutta vapaita bunglaloweja löytyi tosi nihkeästi. Syötiin aamupalat saman guesthousen meriterassilla missä oltiin viimereissullakin majoituttu ja jatkettiin majapaikan etsimistä. Lopulta löydettiin halvat majoitukset aivan LB:n rannasta, Siam Huts nimisestä paikasta. Päädyttiin varaamaan 3 bungalowia siten, että 2 niistä oli halvimpia mahdollisia kauempana rannasta ja yksi oli hieman kalliimpi suoraan rannasta. Idea oli, että voidaan hengailla sitten rantabungalowin terassilla koko porukka.

Oma bungalowi


Bungalowi rivistö rannassa


Pihanäkymää


Bungalowit olivat todella pelkistettyjä, bambusta väsättyjä häkkyröitä, mutta kyllä niissä yönsä nukkui. Hintakin oli hyvin edullinen. (En valitettavasti tähän hätään muista, mutta ei montaa euroa ollut)



Tässä vaiheessa edellisen yön huonot unet alkoi jo painaa ja nopean meressä pulahtamisen jälkeen tulikin mentyä päiväunille ja nukuttua melkein iltaan asti. Illasta lähdettiin pyörähtämään Dingdong baarin ilmaisella varrasbuffetilla ja istumassa vähän iltaa. Edellisen yön väsymys kuitenkin painoi kaikkia niin pahasti, että kaikki taidettiin olla nukkumassa jo 11 aikaan illalla.

Dingdong bar (dingdong = thaimaaksi hullu)


Lonely Beach


Aamupalalla ollessa joukkoon liittyi myös Niklas joka oli juuri saapunut saarelle matkustettuaan edellisen yön.


Seuraavana päivänä porukkaan liittyi myös Taini ja Victoria, perjantaina myös Ilmari, Lasse ja heidän ruotsalainen ja norjalainen kaverinsa.

Perjantaina Siam Hutsin rantahietikolla oli isommat bileet mitä varten oli rakennettu massiivisemmat äänentoistot ja valolaitteistot. Bileissä porukkaa olikin jo huomattava määrä.

Koko Changin reissu meni kokonaisuudessaan varsin levyttäen. Ei tullut tehtyä mitään muuta kuin rentouduttua ja maattua riippumatossa. Mukana oli mm. snorklailuvälineet, mutta "en kerennyt" missään vaiheessa edes sukeltelemaan. Ihan selvästi eniten aikaa meni jo viimereissulta tutuksi tulleessa Stonefree baarissa. Paikassa on herkulliset safkat ja äärettömän rento atmösfääri. Rentoa musiikkia ja riippumattoja. Mitä sitä muuta tarvitseekaan.
Heti aamusta oli mukava mennä ruokailemaan paikkaan josta sai Kunnon aamupalan!


Reissun voisi kiteyttää näihin kuviin



Sunnuntaina luovutettiin bungalowit pois ja lähdettiin vielä kerran Stonefreehen nappaamaan vähän ruokaa. Mentiin rantaa pitkin kulkevaa oikoreittiä joka olisi toiminut hieman paremmin laskuveden aikana.


Kaatunut puu


Matkalla vastaan tuli myös vanha Treehouse bungalowi-mesta joka nykyisellään oli täysin hylättynä. Siinä ilmainen majoitusvaihtoehto tosibudjettireissaajille.


Aamupalalla


Aamupalan jälkeen alkoi kotimatka ja takaisin Bangkokissa oltiin joskus illasta myöhään.


Ensimmäisen Koh Changin reissun jälkeen tykkäsin saaresta tosi paljon. Nyt toisen reissun jälkeen vielä enemmän. Paikka näytti tällä kertaa aivan erilaiselta, kuin sadekauden aikana. Ihmisiä oli enemmän nyt, mutta silti saari oli varsin rauhallinen ja ilmapiiriltään rento.

Bangkokissa taas!

Pitkästä aikaa taas blogin pariiin...

Sillä aikaa, kun olin ollut poissa Bangkokista, kaverini Jarkko ja hänen tyttöystävänsä olivat käyttäneet kämppäämme majoitukseen sen aikaa kun kaupungissa viipyivät reissunsa lomassa.

Oli kiva palata takaisin reissusta kämpille ja huomata, että jääkaappi oli täytetty oluella ja kämppään ilmestynyt kaikenlaista pientä naposteltavaa. Asustelijat olivat jättäneet ne ilmeisesti kiitokseksi lainasta.

Muutaman päivän kuluttua Ilmari, kämppiskin, palasi reissusta mukanaa tyttöystävänsä joka oli tullut suomesta käymään. Asunto alkoi pikkuhiljaa muistuttaa kommuunia, kun 5 henkeä asui yhtäaikaa samassa paikassa.

Saku ja Rane kiertelivät Bangkokia ympäriinsä ja välillä tuli lähdettyä mukaan katselemaan nähtävyyksiä missä ei aikaisemmin ollut tullut käytyä. Yksi sellainen oli Bangkokin kuuluisa "transu-kabaree".

Suurin osa Thaimaalaisista on uskonnoltaan buddhalaisia. Heidän uskomuksessaa on 3 sukupuolta, mies, nainen ja ladyboy. Ladyboyt ovat siis miehiä jotka tuntevat olevansa naisia vankeina miehen vartalossa ja käyttäytyvät ja pukeutuvat sen mukaan. Calypso Cabaree on kabaree performanssi joka on näiden ihmisten esittämä. Lähdettiin katsomaan Sakun, Ranen ja Katjan kanssa kyseinen show ja pakko sanoa, että varsin hieno ja hätkähdyttävä show oli kyseessä. Kabareeseen kuului erilaisia laulu, tanssi- ja koreografiaesityksiä. Hämmentävintä showssa oli, että välillä ei meinannut millään uskoa kaikkien esiintyjien olevan miehiä. Kaverin sanoja lainaten: "Syntisen kauniita miehiä". Suosittelen kyllä ehdottomasti kaikkia poikkeamaan showssa Bangkokin vierailun aikana. http://www.calypsocabaret.com/show.html

Aikaisemmin kirjoitin blogiin, kun käytiin katsomassa Thaiboxing matsia Lumpinilla Henkan ja Markuksen kanssa. Kyseinen reissu oli totaalinen pettymys. Ottelijat olivat tuolloin jotain 40 kiloisia nuoria ja paikalla ei ollut kuin kourallinen länsimaalaisia.

Viimekerrasta viisastuneena selvitettiin oikeat matsipäivät ja nyt lähdettiinkin katsomaan otteluita tiistaina. Tällä kertaa meininki oli täysin erilainen. Heti Lumpini Stadioinille päästyämme kimppuu hyökkäsi riivaajien lauma joka joka yritti kaupitella ökyhintaisia lippuja Ringside paikkaan lähimmäksi ottelukehää. Marssittiin kuitenkin lipputiskille kyselemään paikkoja 3. luokkaan eli ns. "huonoimpaan luokkaan". Haluttiin päästä paikallisten keskelle, sinne missä meininki on. Tällä kertaa käytiin sisällä katsomassa oliko porukkaa ja olihan sitä. Myös ottelulistat ja painoluokat tarkistettiin ennen lippujen ostoa. Lopulta liput olivat kädessä ja istuttiin areenan ulkopuolella hörppien virvokkeita ja odottaen matsien alkua. Kun meinattiin mennä sisälle niin turvamiehet näyttivät, että ei saada viedä pulloja sisälle. Lopulta tämäkin ratkesi, huomatessamme että virvoikkeet saa viedä sisään, kun vain ne ensin kaataa muovipusseihin. Ilmeisesti järjestäjät eivät halunneet, että ihmisillä on mitään heiteltävää sisällä.

Meininki ja yleistunnelma areenalla oli uskomaton. Ei voinut viimekertaa verrata missään mittapuussa. Ei edes meinannut uskoa, että kyseessä oli sama paikka. Paikalla oli tuhansia ihmisiä. Jokaisen potkun ja lyönnin aikana koko sali huudahteli, vedonlyöjät välittivät vetojaan ja tunnelta oli erittäin hektinen. Ottelijat olivat aikuisia ja nyt pääsi näkemään kunnon Thaiboxing otteluja joissa nytkit, potkut, polvet ja kyynärpäät sinkoilivat. Illan viimeisessä matsissa nähtiin vielä tyrmäyskin. Reissu oli totaalisen onnistunut.

Yleisöä


Matsi käynnissä


Saku ja Rane pussilla


Kommuunielämä Elefanttitalon kämpässä jatkui, kun Ilmarin tyttöystävä lähti takaisin suomeen ja seuraavana päivänä "vaihdossa" tuli Ilmarin kaveri Lasse.

Aikaisemmin Miika ja hänen kylässä olleet kaverinsa olivat keksineet, että paloportaita pitkin pääsee Elefanttitalon katolle, jonne muuten ei ole mitään asiaa. Seuraavina viikkoina tulikin sitten käytyä porukalla siellä useampia kertoja vilkuilemassa maisemia ja auringonlaskuja.

Talon katto näyttää siltä, että se jostain syystä jäänyt kesken. Siellä on uima-allas ja poreallas joita tuskin on koskaan käytetty.





Näkymät katolta on vielä paremmat ku kämpän ikkunasta. Bangkokia silmänkantamattomiin.




Auringonlaskun fiilistelyä








Saku ja Rane lähtivät loppuviikosta takaisin Balille ja kämppään jäi asumaan miun ja Ilmarin lisäksi vielä Lasse joka on reissussa pitemmänaikaa.

Syysloman loputtua alkoi koulukin taas. Nyt erona oli vain, että koulua oli joka päivä ja päivät olivat pitkiä. Seuraavat pari viikkoa meni aika perusrutiinilla taas. Käytiin leffoissa, syömässä, bilettämässä, makoiltiin uima-altaalla, pelailtiin pingistä... Uutuutena käytiin ajelemassa Cartingia joka sijaitsi kilometrin päässä kämpästä. Koko 3kk oli ollut puhetta, että "joku päivä pitää mennä ajamaan". Viimeinkin saatiin aikaiseksi ja mentiin. Ajaminen on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. 10min ajo maksaa 250b ennen neljää ja 350b neljän jälkeen eli 6 eurosta 8 euroon. 10 minuuttia kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta ei kyllä paljoa pitempään jaksaisi ajaa. Ajon jälkeen kädet olivat kipeät melkein viikon.

Race team


Ajon jälkeen kaikki oli hiestä märkiä


Marraskuun puolenvälin jälkeen meillä oli mahdollisuus osallistua paikallisten Thai-opiskelijoiden valmistujaisbileisiin. Meitä lähti edustamaan 5 hengen iskujoukko: mie, Markus, Lauri, Niklas ja J-P. Aamulla bussi starttasi kohti toisessa provinssissa olevaa armeijan koulutuskeskusta, missä kertoman mukaan piti olla jotain "extreme-toimintaa".



Käytännössä osoittautui, että siellä olikin laululeikkejä ja tehtävärasteja. Vähän samanlaisia juttuja mitä tehtiin suomessa ripari-ikäisenä... Illasta saavuttiin Green Mountain hotelli-resorttiin jossa ohjelmassa oli illanvietto.

Majoittauduttiin hotelliin joka olikin varsin hieno. Tuskin tulen reissun aikana majoittumaan kertaakaan yhtä hienoon majapaikkaan. Koulu maksoi meidän puolesta huoneet.


Illan ohjelmassa oli buffet syöminen, eri luokkien vapaamuotoiset esitykset ja yleistä illanistumista.

Hotellihuoneessa valmistautumassa iltaan.


Tosimiehen laser-efektilaite


Käytiin meidän iskuryhmän kanssa vetämässä lavalla tanssiesitys Shakiran tahtiin.


Koreografioina toimi perinteisen Suomalaisen pilkkitanssin liikkeet (Klubeiltakin tuttu).
Show oli menestys.

Loppuilta meni Thai-opiskelijoiden kanssa iltaa istuessa.


Aamusta lähdettiin takaisin kohti Bangkokia. Poikettiin matkalla syömässä hyvä ja runsas päivällinen sekä pistäydyttiin isolla padolla katselemassa maisemia.

Resortin pihajoki


Juomatauko.


Päivällinen. (kuva pöllitty ilman lupaa Markuksen galleriasta)


Reissu oli ihan mielenkiintoinen. Tuskin tälläisiä mahdollisuuksia tulee muuten reissussa ellei nytkin koulu olisi sitä meille mahdollistanut.

Palaillaan taas. Pitää yrittää saada blogia ajantasalle vähän useammin.