Lennot



lauantai 17. tammikuuta 2015

Bagan - Tuhatvuotinen temppeliperintö




3.3.2014 - Bagan, Myanmar

Huoneen vaihdon jälkeen iltapäivä meni kävellessä katuja pitkin ja kartoittaessa mestaa. Huomasin, että majapaikkani oli aika pelipaikoilla kylän suhteen. Kaikki oli lähellä. Samalla selvisi, että kyseinen pikkukaupunki oli itseasiassa nimeltään Nyaung-U ja varsinainen Bagan oli parin kilometrin päässä.

Reissua oli tässä vaiheessa takana jo reilu 2kk, joten välillä mieli teki jotain länsimaalaisempaa ruokaa. Niinpä päädyinkin italialaiseen raflaan syömään pizzaa. Ai, että kun teki (ja oli) hyvää.

Pizza oli pieni, mutta sitäkin juustoisempi
Raflasta lähdin käppäilemään jälleen katuja pitkin. Kerkesin kävellä ehkä 5min, kun toinen saksalaisista, Jonathan, ajoi vastaan erään sveitsiläisen kanssa. Sovittiin sitten, että mennään illasta syömään porukalla heidän guesthousensä lähellä, joka oli about 3km päässä.

Ennen auringonnousua vuokrasin polkupyörän loppuillaksi hintaan 0,5$ ja suunnistin kohti kylän vieressä menevää jokea. Sattumalta samassa paikassa auringonlaskua oli kyttäämässä myös nämä 2 aikaisemmin törmäämääni tuttua.

Auringonlasku osittain kuivaneelle Ayearwady-joelle
Auringon laskettua suunnattiin porukalla meikäläisen majoitukseen jossa vaihdoin pitkät vaatteet päälle ja löin itikkamyrkyt kuontaloon.

Kavereiden guesthousella törmäsin myös muihin reissareihin ja ilta menikin isolla seurueella aikaa viettäessä. 0,7L pullo paikallista, hyvää Mandalay rommia maksaa 1,5$. Poistettiin pari lekaa matkaan lähikaupasta. Illan aikana selvisi mm. että tuo aikaisemmin mainitsemani 15$ alueelle tulomaksu riippuu ihan tuurista ja kulkuvälineestä jolla kaupunkiin tulee. Temppelialueella on myös tarkastuspisteitä, mutta hyvällä tuurilla niihin ei osu.

Ilta kääntyi yöksi ja yö aamuksi. Aamupalan aikoihin rupesin suunnistamaan kohti omaa majapaikkaa, mutta huomasin, että pyörän avain oli hukassa. Lörppähousujen lörppätaskut kostautuivat jälleen. Vaikka haravoin läpi koko guesthousen pihaterassin, en onnistunut löytämään niitä.

Max ja Jonathan lähtivät aamubussilla kohti Mandalayta ja minä nappasin pyörän kantoon hartioille ja lähdin taivaltamaan kohti majapaikkaani. Kerkesin marssia ehkä 300 metriä, kun tien vieressä oli pyörähuoltamo. Esitin huoleni paikan jampalle ja alle 5 sekuntin jälkeen lukko oli kappaleina. En tiedä oliko tämä ammattimiehen näppäryyttä vai lukkojen paskuutta. Joka tapauksessa, pääsin jatkamaan matkaa jälleen pyöräillen.

Majapaikalle saavuttuani kävin palauttamassa pyörän, joka olisi pitänyt palauttaa jo edellisiltana kymmenen maissa. Tämä myöhäinen palauttaminen ei tuntunut haittaavan millään tavalla ja lukosta ilmoitettuani kävi ilmi, että uusi lukko maksaa 2$ ja homma oli sillä selvä.

Tiistai oli vasymyksestä johtuen chillipäivä. Tuli mm. katsottua koko Madventuresin 3. tuontatokausi  putkeen.

Jälleen länkkärimättöä naamariin. Taisi maksaa 3$
Keskiviikkopäivästä kävin testaamassa LP:n suositteleman Aroma2 nimisen intialaisen raflan, jota kehuttiin alueen parhaaksi. Omasta mielestäni safka ei ollut mitään kovin erikoista, suorastaan mautonta. En tiedä oliko kokilla sitten vain huono päivä vai oliko tilaamani Chicken Masala curry vain huonoa satsia...

Syönnin jälkeen lähdin suuntaamaan kohti Baganin muinaisia temppeleitä, historiallista aluetta jossa on yli 2000 kyhäelmää samalla alueella. Osa niistä 1100-luvulta asti.

Ajeltuani jokusen kilometrin päätieltä Old Baganiin päin, rupesi vanhoja kivikasoja näkymään. Temppeleitä oli joka puolella ja kaikenkokoisia. Jossain vaiheessa käännyin pienemmille hiekkateille ja suunnistin kohti isompia rakennelmia. Ajelin tunteja ristiin rastiin rakennelmilta toisille.

Näkymiä lähestyttäessä Old Baganin temppelialuetta
Indiana Jones maisemia jälleen
Näkymät temppelialueella olivat aivan, kuin olisi aikakoneeseen hypännyt
Varmasti makea paikka 1000 vuotta sitten
Yksi suurista temppeleistä
Muinaista seinäraapustelua temppelin sisällä
Kaikilla ilmansuunnilla löytyi tälläinen veijari oviaukon läheisyydestä
Panoramaa maisemista
Ennen auringonlaskua päädyin jollekin korkealle rakennukselle jonka lähes huipulla, arviolta yli 30 metrissä näkyi heiluvan pari tyyppiä. Kiipesin samaan paikkaan ja jäin odottelemaan auringonlaskua.  Jano painoi kurkkua ja vesi oli tietenkin loppu, mutta päätin kärvistellä vielä tovin katselemassa hämärtymistä.



Oikeassa yläkulmassa näkyy pari jamppaa joiden seuraksi kiipesin katsomaan auringonlaskua

Näkymät korkealta temppelin päältä olivat huikeat
Pikkuhiljaa paikalle valui lisää jengiä ja lopulta auringonlaskua oli katsomassa muutama kymmenen henkeä. Vieressä tyyppi jutteli jollekkin toisele, että oli ollut aikaisemmin toisella temppelillä ja sielä oli ollut satoja ihmisiä odottamassa auringon laskevan.

Aurinko alkaa laskea
Rauhallinen temppelimeri
Joku yli käynyt tuikkaamasaa kynttilät alimman kerroksen portaille pimeän tultua 
Auringon laskettua lähdin ajelemaan pieniä hiekkateitä kohti oletettua suuntaa mistä tulin. Hämärän muututtua pilkkopimeydeksi ja täydellisen hiljaisuuden laskeuduttua, tajusin, että mulla ei ole mitään hajua missä olen. Olin ajellut huomaamattani melkoisen pitkälle pikkuteitä pitkin. Olin eksyksissä.

Asiaa ei auttanut yhtään, että kova jano oli riivannut jo pitkän aikaa ja vettä ei ollut tippaakaan. Hiekkainen tie pöllysi ja sai kurkun tuntumaan niin kuivalta, että välillä oli melkein vaikea hengittää.

Pikkuhiljaa alkoi jännittää ja kerkesin mielessäni hieman sarkastisesti naureskella, että tilanne vaikuttaa pahalta, mutta sentään pyörä on vielä ehjä...
Kerkesin ajella otsalampun valossa vielä tovin, kun pelkäämäni kävi toteen. Pyörän vaihteisto rasahti rikki ja osat vain levisi pitkin polkua. Pyörä oli totaalisen ajokelvoton ja takapyörä oli vielä niin jumissa, että sitä ei voinut edes työntää. Kännykässä ei tietenkään ollut verkkoa eikä gps:tä ollut apua, koska ei ollut mitään karttoja mitä hyödyntää sen kanssa.

Nyt tilanne vaikutti inhottavan pahalta, mutta onneksi ei ollut ensimmäinen kerta vastaavanlaisessa tilanteessa. Viimeksi hieman vastaava eksymistilanne oli 2011, kun eksyttiin vuoristoon Lake Toballa, Indonesiassa. Silloin tosin, meitä oli 3 henkeä. Nyt olin ypöyksin. ( Lake Toban reissublogi-kirjoitus )

Ei auttanut, kun ottaa pyörä kantoon ja lähteä tarpomaan eteenpäin. Yritin katsoa tähdistä suuntaa, että en ainakaan kulje ympyrää jatkuvasti haarautuvia hiekkateitä pitkin ja samalla mielessä pyöri jälleen inhottavia ajatuksia kyseisestä tilanteesta johon olin itseni saattanut. Eniten pelotti kuitenkin nestehukka sillä olin hikimärkä ajamisesta ja kantamisesta sekä en ollut eläissäni tuntenut sellaista janoa.

Kerkesin tarpoa pimeydessä puolisentuntia, kun näin jostain kaukaa mopon valon tulevan kohti. Aloin heilutella ja vilkutella otsavaloa valon suuntaan.
Lähemmäksi päästyä valo pysähtyi ja lopulta hävisi kokonaan. Aloin huudella englanniksi tervehdyksiä ja kertoa, että pyörä on rikki. Vastaukseksi tuli jotain huutoa Myanmariksi. Jonkin aikaa meni, kun lähistöltä rupesi kuulumaan rahinaa. Mopon kuski käveli pellon poikki luokseni.

Vanhemmanpuoleinen äijä ei montaa sanaa englantia puhunut, mutta ymmärsi tilanteen, kun näytin valossa pyörää ja siitä tippuneita osia. Sain elekielellä ja muutamilla englannin sanoilla kysyttyä häneltä jos hän veisi minut mopolla jonnekkin päätielle. Jätin pyörän tienvarteen ja hyppäsin mopon kyytiin. Hetken päästä saavuimme miehen kotitalolle jossa hänen perheensä majaili. Sain vettä ja se maistui parhaalta vedeltä ikinä. Aavistuksen arvelutti tosin juoda, koska vesi oli peräisin isosta saviruukusta ja siihen se oli varmaan tullut jostan paikallisten kaivosta. Ei ollut mitään varmuutta onko vesi puhdasta vai onko se täynnä loisia, ameeboita tai rotanpaskaa. Puoli litraa hujahti naamaan hetkessä.

Mies heitti mukanaan olleet tavarat kotiin ja sitten lähdimme eteenpäin kohti toista paikkaa. Hetken ajon jälkeen pysähdyimme pimeälle tiellä jossa oli kymmenhenkinen joukko tekemässä jotain. Mielessäni pyörittelin jo worst-case scenariota, että nyt lähtee kaikki kamat ja päädyn johonkin ojanvarteen mukiloituna.

Kävi kuitenkin ilmi, että henkilöt ovat hänen kavereitaan ja yksi heistä puhui ymmärrettävää englantia. He asuivat lyhyen matkan päässä, jonne menimme ja selvittelimme tilannetta sekä mihin minun pitäisi päästä. Onnekseni taskusta löytyi majapaikan käyntikortti ja heillä sattui olemaan puhelin joka toimi. Yksi tyypeistä soitti majataloon ja kyseli missä tämä sijaitsee. Talon emännällä sattui olemaan lava-auto, mutta ei ajokorttia (tai ajotaitoa). Hän soitti jollekkin kaverilleen joka puolen tunnin kuluttua saapuikin mopolla jostain lähikaupungista. Ajeltiin hakemaan pyörä auton kyytiin ja tämän jälkeen sain kyydin majapaikkaani, Eden Motelliin.

Sen verran kauas olin onnistunut ajamaan, että autokyydilläkin takaisin Nyaung-U:hun kesti vajaa puolituntia. Kävin palauttamassa pyörän takaisin ja näytin jälleen tämänkertaiset vauriot. Aavistuksen nolotti, että jälleen pyörä kappaleina vuokraamiseni jäljiltä. Putiikin kaveri vain hymyili ja sanoi, että ei väliä, näin sattuu toisinaan. Pahoitteli vielä hajoamisesta minulle syntynyttä vaivaa.

Jälleen kerran kinkkinen tilanne ratkesi paikallisten ystävällisyydellä ja avulla.

Torstai heilahti jälleen kevyemmin ottaen. Hieman kelailin mielessä edellisen illan eksymistä ja mietin miten hemetissä olin saattanut ajella niin holtittomasti olematta kartalla omasta sijainnista. 

Kävin pyöräilemässä kaupunkia ympäri ja syömässä Black Bamboo nimisessä ravintolassa. Rafla on rakennettu hienosti puutarhaan sisäpihalle ja onkin viihtyisyydeltään mainio. Join ruuan kanssa elämäni parhaan sangria-lasillisen täällä.

Pyöräillessä löysin tilan jossa tarjoiltiin perinteista Toddya [todia] joka on siis käytettyä palmuviiniä joka valmistetaan suoraan nuorissa kookospähkinöissä tekemällä niihin viilto ja ujuttamalla hiivaa sisään käymisen aloittamiseksi.
Oikein tarkkaan, kun katsoo niin näkee tikapuut palmun juurella kohti Toddy-kookoksia

Jälleen kerran, suunnistin hyvissäajoin ennen pimeää jokivarteen lueskelemaan ja katsomaan auringonlaskua.

Tällä kertaa kylän nuoriso oli pelaamasaa jalkapalloa kuivahtaneella joenpätkällä



Erittäin oivallinen tuopillinen Myanmarin nimikko lageria

Perjantaina herätyskello pärähti soimaan 5:30. Pääsin huoneesta liikkeelle 6 maissa ja suunnistin vuokraamaan polkupyörää, jolla olisi tarkoitus sotkea temppeleille katsomaan auringonnousua. Matkalla otin yhden risteyksen väärin ja onnistuin eksymään jälleen hetkellisesti, mutta löysin oikean paikan kuitenkin hetkeä myöhemmin. Eksymisestä johtuen en kuitenkaan kerennyt näkemään auringon nousua ja pimeän hälvenemistä vaan aurinko valaisi jo melkoisesti.

Harmitti aivan älyttömästi. Huomenna täytyy ottaa uudestaan ja herätys puoli tuntia aikaisemmin. Auringon noustua tuli kuitenkin hieno usva joka sai aikaan maagisen loisteen koko temppeliaron ylle.

Aamukajastus
Aamuvalo saa kaiken näyttämään eläväiseltä
Bagan on Myanmarissa tunnettu aamuisin taivaalle nousevista kuumailmapalloista. Kyytiinkin olisi mahdollista päästä ryöstöhintaan.
Palloja ilmassa


Auringon noustua jatkoin matkaa entistä pidemmälle. Ajelin etelään Old Baganin kaupunkiin asti ja kävin matkalla katsomassa vielä muutamia kuuluisia pytinkejä.

Lisää mahtipytinkejä
Yksityiskohtia riittää

Kerrostalo on itseasiassa hemmetien vanha keksintö. Kuvassa budhien oma talo.

Uuden Baganin temppeli
Näkymiä korkeemmalta
Maisemia
Baganin turistimmassa kaupunginosassa oli hieman uudempi nähtävyyksiä
 
Takaisin omille kämpille pääsin 5 tuntia myöhemmin, juuri ennen päivän kuuminta aikaa. Pyöräilyn jälkeen olikin hyvä vetää siestaa seuraavat 3h. Jossain vaiheessa havahduin ulkoa kuuluvaan kovaan meluun ja huomasin, että suoraan hotellini ohi oli tulossa iso karnevaalikulkua. Ei muuta kuin kamera käteen ja katselemaan meininkejä. Yritin kysellä paikallisilta mikä juhla on tänään, mutta en löytänyt siihen hetkeen ketään joka olisi osannut kertoa englanniksi.

Paraati maalattuine naamoineen
Paikalliset tykkäävät kirkkaista väreistä
Mukaan oli päässyt myös feikki-norsu
Paikallisilla oli semmoinen mobiilipoppivehje, että siinä jää Clusterin Poppisalkkukin toiseksi...
Vankkuaria kuljettaneet lehmätkin olivat saaneet omat koristeensa
Olin onnistunut rikkomaan lörppähousuni kiipeillessäni temppeleilla pari päivää aikaisemmin joten lähdin etsimään paikkaa, jossa voisin korjauttaa ne. Hetken käveltyäni vastaan tulikin nainen ompelukoneen kanssa, joka suostui korjaamaan housut puolella dollarila. Jälki oli hyvää ja olin tyytyväinen, koska homma onnistui niin helposti joten maksoin tuplana eli kokonaisen dollarin!


Housut korjattavana

Parina iltana olin katsellut rannalta, kun paikalliset ovat pelaamassa kuivuneella joenpätkällä jalkapalloa. Päätin tänä iltana lähteä etsimään paikkaa, josta pääsee rantaan ja lähteä itsekkin kulkemaan pitkin jokea.


Paikalliset tulevat auringon laskun aikoihin pesemään pyykkiä ja peseytymään itse joelle
Veneilijä auringonlaskussa
Edellisenä päivänä olin missannut auringonlasku joten lauantaina herätys olikin klo 05:00. Tällä kertaa reittikin oli jo tutumpi ja löysin isommat temppelit hyvissä ajoin hämärän aikaan. Paikalle oli kerennyt jo sekalainen porukka muitakin auringonnousun bongaajia.

Aamun sarastus
Temppeleitä temppeleitä temppeleitä
Jälleen oli aavistuksen sumua joka loi maagisen näkymän
Tänään palloja oli huomattavasti vähemmän
Heräävä maa
Viereisilläkin temppeleillä oli jengiä katselemassa maisemia
Aurinko jatkaa nousuaan, päivä valkenemistaan
Maaginen usva saapui jälleen
Panoraama-maisemaa
Pakollinen turistiposeeraus
Aamun kuvailureissun jälkeen päivä meni jälleen kaupungilla hengaillessa ja lueskellessa.

Aikaisemmin olin kuullut vinkkiä, että kannattaa vuokrata vene ja lähteä katsomaan auringonlaskua joelta käsin. Niimpä viimeisenä iltanani Baganissa pyöräilin joen varrelle ja kovan tinkimisen jälkeen sain bookattua veneen ja kuljettajan retkelle hintaan 4$.

Suunta kohti aurinkoa
Kyläläisiä joenvierusfarmeillaan
Pitkin jokivartta oli yhtenään pieniä viljelyksiä. Kontrasti hiekan ja vihreyden välillä oli huikea.
Auringonlaskua
Iltapalaksi herkullista paikallista safkaa parilla dollarilla
Suosittelen veneretkeä ehdottomasti kaikille jotka käyvät paikassa! Itseasiassa Baganissa voi viettää rennon biitsipäivän, kun vuokraa veneen kuskeineen koko päiväksi, nappaa safkat, bisset ja frisbeen mukaan ja suunnistaa joen yli toiselle puolelle hiekkasärkille.

Veneretken jälkeen ajelin vielä kylän satamaan katsomaan mistä laivat lähtee ja ostamaan laivalippua seuraavalle päivälle kohti Mandalayta. Lipputiskejä oli useampia ja kaikki myivät tikettejä samoihin laivoihin about samaan hintaan. Kyselin lippuja erään kojun luona, kun omistajan veli tuli tuhannen päissään juttelemaan kanssani. 

Kysellessäni mahdollisia kyytivaihtoehtoja kylästä hieman kauempana olevaan satamaan aamuyöstä, tämä veli lupasi sitten siinä heiluessaan tulla hakemaan hotellilta aamulla muutamaa dollaria vastaan. Olin hyvin skeptinen tarjoukseen ottaen huomioon tarjoajan yleisen kunnon tässä vaiheessa iltaa, mutta kun ei parempaakaan ollut tiedossa niin sovittiin, että hän tulee hakemaan hotellin edestä aamulla.

Palasin takaisin hotellilleni ja suuntasin siitä syömään hyväksi toteamaani ruokapaikkaan.