Koh Phangan

Koh Phanganilla on oleiltu nyt jo useampi päivä. Kuume on tiessään ja olokin parempi.

Koh Taolta lähtiessä tänne Phanganille oli tarjolla useammanlaisia laivalippuja. Oli nopeaa katamaraania ja hitaampaa laivaa. Tuomas ja May ottivat nopean ja mie hitaamman. Eihän tässä matkustaessa mikään kiire ole. Laivamatka kesti reilun pari tuntia ja maksoi 250bahtia. Laivalla linnoittauduin koko matkaksi keulalla olevalle tasanteelle jossa oli hengailemassa myös Amerikkalaisten reissaajien joukko. Oli varsin rentoa makailla auringossa samalla, kun jonkun soitin soitteli loistavia konemusabiisejä ilmoille. Itseasiassa ipod joka soittimessa oli, olisi ihan hyvin voinut kuulua miulle, koska biisit olivat niin samoja mitä itsellänikin on. Koh Phanganille saavuttuani soittelin Tuomakselle ja he olivatkin jo vuokranneet itselleen skootterin ja olivat jo kiertelemässä saaren länsirantaa.

Edellisenä päivänä olin Koh Taolla törmännyt rantaravintolassa Hollantilaiseen Gunn:iin joka oli juuri tullut Phanganilta. Hän kehui kovasti saaren eteläpuolella olevalla Baan Kai Beachillä olevia guesthouseja. Otin taksin rannalle ja läksin etsimään majoituspaikkaa. Taksista päästyäni rupesi satamaan ensimmäistä kertaa koko Thaimaanreissuni aikana. Sade erosi varsin paljon suomalaisesta, koska tuntui, että pisarat olivat vähintään golf-pallon kokoisia ja kastelivat kuin vesi konsanaan. Koko sen 2 tuntia mitä kävelin rantaa pitkin etsiskellen guesthousea, satoi vettä. Onneksi tuli gläditettyä kaikki tavarat rinkassa muovipussein ennen lähtöä. Lopulta löysin varsin mukavan guesthousen nimeltä Golden Beach Bungalows. Tuomas ja May olivatkin jo ottaneet itselleen bungalowin toiselta rannalta, koska oli ruvennut satamaan, joten otin itselleni kivan pikku bungalowin omalla terassilla hintaan 300 bahtia yö.

Vietin melkein koko päivän guesthousen mäenpäällä olevalla terassilla riippumatossa ja lueskellen Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä. Istuskelin iltaa myö englantilaisen 46 vuotiaan Steven kanssa joka oli 19 vuotta elämästään reissaillut ympäri palloa ristiin rastiin. Nyt hän oli väsähtänyt matkusteluun ja oli ostanut Koh Phanganilta asunnon johon meinasi asettua lopullisesti. Hän kertoi paljon reissuvinkkejä Thaimaata ja Koh Phangania koskien. Auringonlasku oli jälleen mahtavaa seurattavaa.

Olimme sopineet Tuomaksen kanssa, että tavataan seuraavana päivänä satamassa Thongsalanissa joten aamulla herättyäni ja syötyäni, guesthousen eräs työntekijä heitti minut moottoripyörällä satamaan. Satamasta otin myös itselleni skootterin vuokralle. Tällä kertaa kyseessä olikin varsin mukava vekotin. Verrattain uusi peli joka kulkee "vähän eritavalla" kuin suomessa käytössä olevat. Lähdettiin porukalla etsimään majoitusta ja kiertelemisen jälkeen löydettiinkin siisti paikka omalla uima-altaalla ja vain 500bahtia yö. Paikka sijaitsi myö Baan Kai Beachillä, itseasiassa vain n. 600m päässä viimeöisestä majoituspaikasti. Varattiin majoitus suoraan 2. päivä maaliskuuta asti, koska legendaariset Full Moon Partyt olivat tulossa ja sen myötä jokainen majapaikka Haad Rin -rannan lähellä meinaa täyttyä hetkessä.

Majoituksen löydyttyä tehtiin peliveto ja päätettiin tänään pitää nappopäivä. Skootterit alle ja lähimmästä Seven elevenistä hakemaan kaljaa, Seven elevenillä oli eräs koira joka oli päättänyt tehdä samoin.

Smirnoff icea ja Bacardi breezereita. Juomat jäillä täytettyihin pusseihin ja altaalle makoilemaan.

Täällä Thaimaassa Smirnoffit ja Bacardit ovat noin 3 kertaa halvempia kuin suomessa. Illasta käytiin syömässä ja muuten loppuilta menikin altaalla samoissa merkeissä, paitsi aurinkoisen tilalla oli öinen meri, kuu ja tähdet. Aivan mahtavaa.

Illalla löysin vessani lattialta hämähäkin jonka onnistuin humaanisti ajamaan pihalle tappamatta sitä.

Aamulla ei minkäänlaisia oloja. Itseasiassa unirytmi on mukautunut sellaiseksi, että yleensä jo ysin jälkeen alkaa väsyttää ja 10 maissa on jo nukkumassa, joten aamulla pääsee jo kahdeksan jälkeen ylös. Aamupalan jälkeen taas altaalle makoilemaan aurinkoon. Iltapäivästä käytiin ajelemassa pitkin jyrkkiä ja kiemuraisia "vuoristoteitä". Kivaa ajelua. Käytiin katsomassa valmiiksi paikka jossa Full Moon Partyt ovat 1. maaliskuuta. Kun tuolla skootterilla ajelee melkein satasta ajovarusteina pelkkä styroksinen "potta" ja aurinkolasit niin pakko myöntää, että alkaa vähän hirvittää. Pelkka kaatuminen tekisi jo niin pahat jäljet, että ei uskalla kuvitella.

Full Moonin järjestysaika tuli meile yllätyksenä, koska aikaisemmin syksyllä ajankohtaa tarkistettaessa luki, että se olisi ollut 28. päivä. Tehtiin samalla päätös jättää Kambodzan kierros seuraavaan reissuun, koska tulisi hirveä kiire juosta paikasta toiseen. Amatöörimaisesti tuli siis kuukauden reissulle alunperinkin ahnehdittua liikaa kohteita. Matkustamisesta häviää mukavuus jos on jatkuvasti kiire. Full Moon - bileiden jälkeen jatkosta ei ole vielä mitään tietoa, mutta toisaalta ei tarvitse ollakkaan. Katsotaan mitä eteen tulee.

Illalla käytiin kiertelemässä rannalla otettiin kuvia.

Palmusta tippu pähkinä. MIUN pähkinä!

Pari Tuomaksen paremmalla kameralla ottamaa, aivan käsittämättömän hienoa kuvaa:

Näissä maisemissa valaistuminen on lähellä.

Auringonlaskun jälkeen mentiin syömään paikalliseen grillibuffeeseen. Varsin kattava ateria kustansi 110bahtia eli noin 2,2e.

Illalla kaverimme Simo soitteli, että on tulossa myös Full Moon partyille Koh Phanganille.

Aamulla kävin hakemassa Simon satamasta skootterilla ja suunnistimme aamupalalle.

Aamupalapaikassa olikin edessä varsin huvittava näky. Pieni apina joka leikkisästi pomppi ympäriinsä. Oli kyseisen ravintolan omistajien lemmikki.

Aamupalan jälkeen käytiin saaren suurimmalla vesiputouksella joka oli valitettavasti varsin kuivunut tähän aikaan vuodesta.



Tulipahan ainakin kiivettyä useita satoja metrejä pitkin viidakkometsäpolkuja. Nyt tietokone kiinni ja rannalle levyttelemään.

Malariaa ja Dengue-kuumetta odotellessa

Noniin, fuck the small animals. Selkä täynnä moskiiton puremia.(Voin vaikka vannoa, että tästä oli kuva, mutta se katosi mystisesti digitaaliseen limboon). Vaikka suljimmekin bunglalowin oven hyvissäajoin ennen pimeäntuloa ja ennen kuin moskiitot alkoivat lennellä enemmälti, ei turvatoimet olleet riittävät. Kahdella muulla bungalowin asukkaalla ei mitään jälkiä ja paikallisten mukaan tämä on vielä ihan normaalia, että moskiitot syövät vain yhtä henkilöä. Pistää vituttamaan hieman.

Eikä siinä vielä kaikki. Seuraavana yönä suojasin yläkropan pitkähihaisella paidalla ja laitoin jalkoihin hyönteismyrkkyä. Aamulla oli jalkapyödät ja polven yläpuolelta, housujen sisästä aivan täynnä puremia. Nopealla laskemisella pelkistä jaloista löytyi yli 200 puremaa. Ja taas sama juttu, Tuomaksella ja Maylla ei yhtään puremaa. Perkele.

Hirveät kuumotukset päällä, että kaikki inhat Malariat ja Denguet iskevät vielä päälle.

Sukelluskurssin seuraavana päivänä pidin rehellisen lepopäivän. Vietin koko päivän riippumatossa chillaillen, kun sillävälin Tuomas ja May kiertelivät saarta ympäri skoottereilla.

Illalla kävimme BBQ buffetissa jossa oli lukemattomat määrät raakaa lihaa valittavana. Lihat haettiin lautasille ja sitten itse grillailtiin pöydissä olevilla grilleillä. Lihan lisäksi oli myös salaatteja, mereneläviä ja kaikkea mahdollista. Ruokaa sai syödä niin paljon kun halusi ja se oli tosi hyvää. Parasta kaikessa oli, että hintaa aterialle tuli 139 bahtia eli noin 2,8 euroa. Itse tosin kuittasin julman summan sukelluskurssiltani saamalla ilmaislipulla.

Aikaisemmin, sukeltaessa räpylät olivat hiertäneet kummankin jalan akillesjänteen kohdan verille. Toisen jalan haavauma oli tulehtunut varsin pahasti, amiseptillä puhdisteluista huolimatta. Pikkurillin kynnen kokoinen haavauma oli levinnyt yli peukalon kokoiseksi tulehtuneeksi punoitukseksi. Kävin apteekista hakemassa antibioottista voidetta haavaumaan. Apteekista sai suoraan ostettua salvaa jonka vaikuttava aine on fusidiini. Suomessa vastaava tökötti on reseptilääkettä.

Seuraavana päivänä otimme skootterit vuokralle ja kiertelimme ympäri saarta. Käytiin rannoilla missä Tuomas ja May eivät vielä olleet kerenneet käymään. Skootteri jossa oli offroad-renkaat, kulki varsin kivasti, välillä varsin jyrkähköjäkin rinteita pitkin. Välillä tiet olivat aivan järkyttäviä, täynnä pään kokoisia kivenmurikoita yms. muuta sälää kuten lehtiä ja rakennusjätteitä. Pimeällä ajaminen on näillä teillä hengenvaarallista. (Toinen hengenvaarallinen tapa tuntuu olevan paikallisten ja varsinkin ruotsalais- ja austraalialaisturistien tapa ajella kännissä... Eräs ilta tuli vastaan joku länsimaalainen jolle ei meinannut 2 kaistainen tie riittää leveydeltään ajelemiseen. Hyvä, että en jäänyt alle.)

Ajeluista huolimatta, koko päivän oli ollut hieman heikko ja väsynyt olo sekä kaikkiin lihaksiin särki ja kolotti. Loppupäivästä en voinut käydä meressä uimassa, kun vesi tuntui niin kylmältä (29 astetta) ja palelti hitosti. Takaisin bungaloweille palattuamme mittasin kuumeen ja sitä olikin 38.2 astetta. Kelailin mielessäni vaihtoehtoja kuumeen aiheuttajaksi. Mielessä kävi jalan tulehduksesta Dengue-kuumeeseen.

Panadolia naamaan ja pienen levon jälkeen, kun paleleminen loppui, rantaravintolaan syömään. Ravintolasta palattuamme kävin suoraan nukkumaan. Tulikin nukuttua melkein 12h.

Aamulla olo oli taas huomattavasti parempi. Palautimme skootterit ja luovutimme bungalowin pois. Etsiskelimme aikamme bungaloweja ja sataman läheisyydestä löytyikin varsin mukava bungalowi hintaa 400 bahtia yö. Otin omani ja Tuomas ja May omansa. Ja mikä tärkeintä, bungalowissa on varsin mukava parveke johon saa viritettyä riippumaton. Bungalowia tutkiessani löysin vessan seinältä hauskan näyn. Gekkohan se siellä rötväili ja odotti illan pimentymistä ja sen mukana tuomia moskiittoaterioitaan. Otimme bungalowit vain yhdeksi yöksi, sillä huomeaamuna on tarkoitus lähteä aamulautalla kohti Koh Phangania.

PADI OWD Certification

Päivät tuntuvat todella pitkiltä kun aamulla herää jo kahdeksan jälkeen. Toisaalta tälläinen unirytmi tulee täällä tosi helposti koska heti aamusta aikaisin on valoisaa ja illalla pimennyttyä alkaa jo väsyttämään tosi paljon.

Eilen oli sukelluskurssin 2 viimeistä sukellusta. Mentiin Champon Pinnacle nimiseen paikkaan joka nimensä mukaisesti on "vuoren huippu" keskellä merta. Tosin sillä erotuksella, että merenpinnan yläpuolelle ei näy mitään.

Ekalla sukelluksella harjoiteltiin alkuun vielä sukeltajan perustaitoja ja loppu olikin niin sanottua fun dive:ä. En ole ikinä eläissäni nähnyt yhtä paljon kaloja kuin tällä sukelluksella. Kaloja oli miljoonia. Pieniä kaloja silmänkantamattomiin, keskikokoisia kaloja silmänkantamattomiin sekä muutama isompikin kala, ehkä reilun metrin mittaisia.

Tällä sukelluksella mentiin 18 metriin asti mikä on OWD luokan suurin sallittu syvyys. Kun sukellettiin 18m syvyydessä ja pohja oli puolen metrin päässä mahasta ja tultiin syvänteen kohdalle jossa alapuolella näkyi yli 10 metriä syvemmällä pohja, oli fiilis aivan kuin olisi lentänyt. Kellui vai painottomasti kaiken yläpuolella. Aivan uskomaton tunne.



Sukelluksien välissä pidettiin reilun tunnin tauko, että ylimääräinen typpikaasu, mitä muodostuu vereen sukeltaessa, kerkeää poistumaan elimistöstä.

Toisella sukelluksella harjoiteltiin vielä suunnistamista kompassin avulla veden alla.

Sukelluksien jälkeen palattiin takaisin sukeluskoululle ja täyteltiin viralliset laput.

Sukelluskurssi oli takana ja olin virallisesti PADI OWD sertifioitu laitesukeltaja. Aivan mahtava kokemus, onneksi tuli lähdettyä kurssille. Nyt olen siis oikeutettu menemään missä vaan fun dive sukelluksille 18m syvyyksiin asti.

Loppupäivä meni riippumatossa rentoutuen. Ei jaksanut lähteä edes käymään missään.
Auringonlaskut täällä ovat uskomattoman kauniita. Kävin illalla istumassa guesthousen lähirannalla kallioilla katsellen auringonlaskua ja huikkaillen samalla kylmää Changia.



Illan pimennyttyä takaisin riippumattoon ja suomesta roudaamani kynttilä palamaan terassille samalla, kun matkakaiuttimet soittavat letkeää chillailumusiikkia.

Vedenalaiseen maailmaan

Illalla tein päätöksen repäistä hieman ja ilmoittautua PADI Open Water diver - laitesukelluskurssille.

Aamulla herätys klo 08.15 ja suunta kohti sukellusfirmaa. Luotin aikaisemmin tapaamiini suomalaisiin ja valitsin Golden Diversin joka oli Crystal Diversiä huomattavasti pienempi. Päätös osoittautui loistavaksi sillä olin ainut kurssin osallistuja kyseisenä päivänä joten sain yksityistä opetusta. Tyypit Golden Diversissa ovat todella rentoja ja opetus on laadukasta.

Aamu käynnistyi oppitunnilla jossa käytiin perusasioita läpi katsomalla dvd:tä sekä käymällä läpi harjoituksia.
Ennen puoltapäivää lähdettii sukelluskoulun veneelle ja suunta kohti jotain sukelluspaikkaa.

Laivalla oli myös edellisenä päivänä sukelluskurssin aloittanut itävaltalainen pariskunta, kiinalainen tyttö sekä pari muuta sukelluskoulun henkilökuntaa

(tähän välikommentti: Makailen juuri tätä kirjoitellessa guesthousen terassilla ja tarjoilija toi just tuoreen kookospähkinä avattuna eteeni. Lämmin tuuli puhaltaa, ei hyttysiä, letkeä musiikki soi ja makea kookosmaito valuu kurkusta alas. Elämä on ihanaa.)

Matkalla sukelluspaikkaan kävimme läpi sukelluslaitteiden osat ja niiden toiminnan, kokoamisen ja purkamisen. Alkuun uimme rantaan ja noin metrin korkuiseen veteen jossa opeteltiin perusasioita. Maskintyhjennysta, regulaattorin tyhjennysta yms. Alku meni varsin vauhdilla, koska suuri osa asioista oli tuttuja johtuen aikasemmasta sukellusharrastuksestani perusvälineillä.

Harjoittelujen jälkeen syötiin laivalla kevyt lounas ja sen jälkeen lähdettiin sukeltamaan.
Ensimmäinen sukellus oli 12 metriin ja kesti 40min. Sukeltamisen tunne on aivan sanoinkuvaamaton, kun voi samaan aikaan hengittää. Aluksi kyllä pelotti pelotti hieman, koska vedessä paniikki iskee kovin helposti jos ei tiedä mitä tekee missäkin tilanteessa.

Ekalla sukelluksella en kerennyt hirveästi nauttimaan itse maisemista, koska suurin huomio meni kaikkien elintärkeiden perusasioiden muisteluun sekä nosteen (buoyancy) hallinnan opetteluun. Kokemus oli silti mahtava.

Sukelluksen jälkeen takaisin sukelluskoululle ja teoriaopintojen pariin.
Lopulta päivälle tuli mittaa 10h. Illalla olin aivan rättiväsynyt.

Illalla käytiin vielä samassa rantaravintolassa syömässä, kuin edellisenäkin päivänä.

Aamulla herätys taas 8.15 ja aamutoimien jälkeen suunta kohti sukelluskoulua. Aamu alkoi samalla kaavalla, kuin eilenkin. Ensin teoriaa, pieniä välikokeita ja ennen puolta päivää laivalle ja kohti sukelluspaikkaa. Ensin suunnistettiin taas matalaan veteen harjoittelemaan lisää sukeltajan perustaitoja. Kerrattiin edellisen päivän opitut asiat sekä käytiin lisää uutta asiaa. Tänään harjoituksia olikin varsin paljon ja sain nosteenhallinnasta jo varsin hyvän tuntuman.

Jälleen kevyt lounas ja sitten pidempi sukellus. Tällä kertaa sukelluskohteena oli White rocks niminen paikka. Sukellettiin jälleen 12 metriin ja sukellukselle kertyi mittaa 45min.
Nyt pystyin jo keskittymään enemmän näkymiin jotka olivatkin aivan upeita. Sukellettiin jonkunlaisella koralliriutalla jossa oli aivan tajuton määrä kaloja. Valehtelematta voin väittää, että kaloja oli ainakin miljoona. Oli jännä tunne sukeltaa kalaparven keskellä jossa oli satojatuhansia parin sentin mittaisia kaloja. Joukossa uiskenteli myös isompien kalojen parvia sekä muita yksittäisiä isompia kaloja. Yksi komea näkö oli yli 30cm halkaisijaltaa oleva lehtikala.
Tunne oli, kuin olisi sukellellut järjettömänkokoisessa akvaariossa. Ympärillä kuului vai tasainen kohina ja näkymät olivat kuin telkkarista, paitsi, että vielä realistisemmat.

Sukellus meni hyvin ja sen jälkeen takaisin laivaan ja kohti sukelluskoulua.
Vasemmalla sukelluksenopettajani, englantilainen Oliver. Keskellä toinen sukellusopettaja, austraalialainen Steve.


Viimeinen teorian oppitunti ja sen jälkeen suoritin PADI:n virallisen loppukokeen. 50 kysymystä joista 75% piti olla oikein läpäistääkseen. Läpäisin testin heittämällä saaden 46 kysymyksistä oikein.

Huomenna on vielä 2 kappaletta sukelluksia ja tarkoitus olisi mennä 18 metriin. Oliver ja Steve puhuivat, että kyseisessä sukelluspaikassa tähän aikaan kuusta voi "hyvällä" tuurilla nähdä haita. Saas nähdä kuinka käy.

Ennen sukelluskurssia en osannut edes kuvitella kuinka paljon laitesukellukesen liittyy teoriaa ja asioita joita on osattava ja otettava huomioon. Yleensä vain luullaa, että laitetaan sukelluslaitteet päälle ja hypätään veteen sukeltamaan.

Varsinkin sukellussyvyyksiin ja turvarajoihin ja -aikoihin liittyy paljon teoriaa.

Tulipas taas kirjoiteltua. Nyt on paras siirtyä riippumattoon relaksoitumaan.

Koh Taolla

Taas on pari päivää kulunut saapumisesta saarelle.

Kerrataampa taas vähän tapahtumia.
Saavuttiin siis aamulla aikaisin ja käytiin ensin syömässä aamupala ja tutkimassa hieman saaren karttaa ja laatimassa toimintasuunnitelmaa.

Pienen hengähdyksen ja tutkailun jälkeen lähdettiin etsimään majoitusta ranskalaisen Hermannin kanssa joka tavattiin matkalla Phi Phi:ltä Koh Taolle. Kiertelimme paikkoja läpi ja päädyimme ottamaan kämpän läheltä Sairee Beachia, aluksi yhdeksi yöksi.
Hermann halusi matkustamisen jälkeen huoneen ilmastoinnilla joten hän jatkoi vielä kämpän etsintää eteenpäin. Kaveri muuten oli varsin huoleton veikko. Kertoi lähteneensä Phi Phillä melomaan ympäriinsä vuokraamallaan kajakilla. Löysi jonkun kivan pikkusaaren rantoineen joten viritti riippumaton palmujen väliin ja vietti yön riippumatossa. Hän oli tietenkin unohtanut jo välissä, että vuokrasi kajaakkia vain muutamiksi tunneiksi joten vuokrapaikan henkilöt hyppivät onnesta, kun Hermann seuraavana päivänä palasi hengissä takaisin. Olivat ihan varmoja, että hän olisi löytynyt Andamaanienmeren pohjasta.

Tässä vielä muutama kuva matkalta.

Surat Thanissa vaihdettiin bussista laivaan ja samalla oli parin tunnin ruokabreikki. Kuvassa myös ranskalainen Hermann.


Pöydässä istuskellessamme huomasin jonkun massiivisen lähestyvän. Se oli elefantti. Hitto sentään, varsinainen otus livenä nähtynä. Pakkohan sitä oli lähteä töllistelemään.


Näkymä laivalta toi väkisinkin mieleen luksusmallisen orjalaivan. Matka sujui kuitenkin varsin mukavasti.


Bungalowiin majoitettuamme kävin juttelemassa viereisen mökin asukkaiden kanssa, kahden hollantilaisen tyypin kanssa jotka olivat lähteneet reissuun valmistuttuaan koulusta. He kertoivat, että kämpät joihin sattumalta olimme tulleet, olivat kyseisen alueen parhaita hintalaatusuhteeltaan. Pariskunta oli ollut reissussa jo 1,5kk ja tämä oli heidän viimeinen yö saarella.

Tuomaksen thaimaalainen kaveri May saapui myös saarelle ja tuli majoittumaan kanssamme. Oma bungalowi merinäkymällä ja omalla parvekkeella (täydellinen riippumatolle) maksaa tällä hetkellä 330 bahtia eli n. 6.6e yö.

Näkymä parvekkeelta merelle.


Ja koko bungalowi kuvassa.


Bungalowin aivan juurella on korkea palmu. Kookospähkinät houkuttelivat joten olihan sinne pakko yrittää kiivetä.

En päässyt ylös asti. Ei uskaltanut. Pitää kokeilla uudestaan jossain pehmeämmällä alustalla.

Jo useamman päivän ajan mielessäni oli kytenyt ajatus mennä laitesukelluskurssille. Olihan se ollut yksi unelmistani aina pienestä lähtien.

Aikani riippumatossa levyteltyäni lähdin kiertelemään sukellusmestoja läpi (ja niitä Koh Taolla riittää). Kierreltyäni paikkoja, 2 paikkaa valikoitui yri muiden. Crystal Divers ja Golden Divers.
Myöhemmin iltapäivällä guesthousen ravintolassa törmäsin pariin suomalaiseen tyyppiin ja kävi ilmi, että he olivat saarella pitempään oleskelleita, Dive Mastereiksi kouluttautuvia hemmoja. He antoivat vinkkiä, että kannattaa valita joku pieni sukellusfirma, että saa yksityista opetusta isojen ryhmien sijaan.

Alkuillasta kävin vuokraamassa guesthousen läheltä maskin ja räpylät ja kävin lähirannassa snorklailemassa. Kaloja näkyi melkoiset määrät.

Ennen auringonlaskua lähdettiin Sairee Beachin toiseen päähän erääseen rantaravintolaan syömään ja mukaan liittyi May:n kaveri ja hänen saksalainen miehensä joka työskentelee sukellusopettajana saarella. Hänen kanssaan tuli keskusteltua paljon laitesukelluksesta.

Jokaisessa rannalla olevassa kiikussa on pakko käydä kiikkumassa.


Auringonlasku Sairee Beachilta.



Auringon laskettua mentiin erääseen rantabaariin istuskelemaan ja katselemaan tulishowta. Samaan aikaan lavalla joku aussi soitteli akustista musiikkia livenä. Varsin rentoa etten sanoisi.

Makuualustoja rannalla. Edessä näkyy palmuja, meri, kuu ja tähtiä. Tähtitaivas täällä etelässä on jotain todella hypnoottista. Aivan erilaista kuin pohjoisessa Suomessa.


Tulishowta rannalla.

Matkalle suunta taas

Aamulla kirjauduttiin ulos guesthousesta ja otettiin tavarat kantoon. Tarkoitus oli suunnata pari päivää aikaisemmin löytämäämme rauhallisempaan rannanpätkään ottamaan aurinkoa ja chillailemaan riippumatoissa. Kun pääsimme paikalle niin huomasimme, että joku muukin oli löytänyt spotin ja vallannut paikkamme. Jäätiin sitten kahden rannan väliin kallioille loikoilemaan ja kuluttamaan aikaan.
Edellisenä iltana oltiin bookattu joint-ticket (bussi+lautta) Krabilta Koh Taolle jonne oli tarkoitus lähteä sukeltelemaan ja chilaxoitumaan viikoksi. Laiva lähti satamasta puoli 4 maissa ja tällä kertaa tehtiinkin todellinen peliveto. Tullessa oltiin kyhjötetty laivan sisällä epämukavilla penkeillä ja semi-kuumuudessa. Nyt jäätiin laivan kannelle istuskelemaan, jalat vapaasti roikkuen laivan kyljessä. Valittiin vielä sopivasti varjopuoli jossa merituuli kivasti vilvoitti ravunpunaista ihoa (operaatio Rusketus).
Laivamatka meni todella nopeasti mitä nyt välillä säikähti, kun säpsähti hereille pilkkimisestä ja pelkäsi tippuvansa mereen. Tällä hetkellä kirjoittelen tekstiä bussista matkalla Surat Thaniin jossa vaihdetaan bussi lauttaan. Lauttamatka kestää koko yön, mutta siellä on makuupaikat, joten säästetään yhden yön guesthouse-majoituksen rahat.
--
Paivitysta Koh Taolta. Yo meni varsin leppoisasti lautalla. Lautalla oli koko laivan mittainen lavetti joka oli vuorattu patjoilla. Jokaiselle oli varattu noin 50 cm tila.
Tultiin maihin ja nyt istutaan kahvilassa aamupalalla ja mietitaan minne mennaa. Aikaisemmin bussissa tapaamamme ranskalainen Hermann lahti mukaamme ja nyt etsitaan porukalla majapaikkaa. Tarkoitus olisi ottaa ensin yhdeksi paivaksi bungalow ja sitten etsia parempi paikka rauhalliselta rannalta ja lojua siella vajaa viikko.
Mutta mutta, nyt pitaa lopettaa kirjoittaminen. Ruoka jaahtyy.

Venereissu rannoille

Eilinen meni rauhallisissa merkeissä. Käytiin syömässä illalla ja sen jälkeen pistäydyttiin rannalla bileissä. Tuomas ei jaksanut jäädä rannalle joten jäin vielä hetkeksi yksikseni katselemaan meininkiä. Hetken kuluttua löysinkin itseni Austraalialaisten tyyppien porukasta jotka olivat tulleen Phi Phille pariksi viikoksi. Lähdin rannalta hyvissa ajoin guesthouselle päin, koska huomenna edessä oli kiertelyretki.

Aamulla lähtö oli 10.40. Napattiin kamat matkaan ja suunta kohti lähtöpaikkaa.
Päivä kierrettiin Phi Phi:n ympäristöä ja eri rantoja. Välillä pysähdyttiin snorklailemaan, välillä rannalle levyttelemään. Veneenä oli tyypillinen Thaimaalainen long boat.



Jouluna olin hankkinut uuden digikameran. Nyt pääsin testailemaan kameran vesitiiviyttä oikeassa tilanteessa.







Välillä meno oli kuin sky trainissa ruuhka-aikaan.



Kiertoajelulta löytyi varsin komeita paikkoja.


Klassinen "peukalo kuvassa" harhautus.






Tuomaksen tekemä panoraama-kuva maisemista.


The Beach - leffan tunnetuksi tekemä Maya Bay laskuveden aikaan. Ei ihan kuin leffassa vaikka tosi komea paikka olikin.


Kierroksen lopuksi katseltiin, kun aurinko laski Andamaanien mereen kadotakseen sinne.


Kierros oli hyvä ja tuli nähtyä paljon komeita maisemia ja oli mukava päästä taas pitkästä aikaa sukeltelemaan vähän parempiin olosuhteisiin. Snorklausta olisi voinut olla omasta mielestäni enemmän, mutta sitä kerkeää tekemään Koh Taolla lisää.

Kierroksen jälkeen palailtiin takaisin kämpille ja keksin viritellä riippumaton guesthousen parvekkeelle. Alkuilta menikin mukavasti levytellen riippumatossa ja seuraten gekko ryhmittymän toimintaa seinällä. Siellä ne vain olivat seinällä ja välillä napsivat hyönteisiä pitkällä kielellään.

Illasta tuli käytyä rannalla bileissä. Meininki oli kuin Goom-risteilyllä, mutta lämpöä oli enemmän, vaatteita vähemmän ja suomailaiset oli korvattu erittäin näyttävillä ruotsalaislla sekä austraalialaisilla. Varsin kelpo meininki siis. Harmi, että bileet loppuivat jo yhden maissa.

Huomenna aamulla guesthousesta ulos ja päiväksi rannalle. Illasta lähtee matka jatkumaan kohti Koh Tao:a joka kestää reilu 15h.

Kävelyä ja aurinkoa

Tänäaamuna herättiin aikaisin, jo ysin maissa. Käytiin kiipeilemässä guesthousen taakse mäelle kulkevalle polulle jossa oli näköalapiste. Korkeutta oli huimat 189 metriä vedenpinnasta ja laittoi puuskuttamaan melkoisesti johtuen jyrkästä noususta. Kiipeämisen jälkeen käytiin aamupalalla ja sitten tultiin pakkailemaan rinkat ja kirjauduttiin ulos guesthousesta.

Kuva näköalapaikalta:


Tarkoitus oli tänään lähteä metsästämään halvempaa guesthousea tai omaa bungalowia vähän kauempaa pahimmista turistirysista.

Lähdettiin kävelemään Long Beachin suuntaan kaikki tavarat mukana, rinkat selässä ja reput kannossa. Ei tarvinnut ainakaan paleltua kävellessä.



Löydettiin turistirantojen vierestä yksi vähän rauhallisempi rannanpätkä, mutta valitettavasti kaikki bungalowit sen ympärillä oli varattu. Jatkettiin kulkemista ja lopulta tultiin Long Beachille. Kävi selväksi, että paikka olivan kauhistuttava turistirysä (niinkuin koko Phi Phi). Ranta täynnä ruotsalaisia turisteja ja Villa Resortteja.

Parin tunnin kävelyn ja usean kilometrin jälkeen palattiin takaisin aikaisemmin löytämäämme rauhalliseen rannanpätkään. Reput lensi samantien santaan ja alkoi riippumattojen armoton viritys.



Iltapäivä menikin rennosti riippumatossa ja auringossa levytellen. Tuli käytyä meressä uimassa ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana.




Oli ongelma, "Kuinka saisin rikki kookospähkinän..."



Alkuillasta lähdettiin metsästämään uutta guesthousea yöksi. Samalla päätettiin lähteä Phi Philtä pois jo päivää aikaisemmin. Löysimme eilisen guesthousen vierestä mukavan 3 hengen kämpän joka oli kaiken lisäksi vielä halvempi. Nyt hintaa jäi yölle 7,5e / henkilö. Otettiin kämppä 2 päiväksi.



Bongattiin alkuillasta syömässä käydessä rannalta bilemainos. Bileet olivat menneet, mutta varmasti menoa löytyy joka ilta. Pitää lähteä tarkastamaan mikä meno on. Paikka näytti varsin rennolta.





Huomenna olisi tarkoitus ottaa vene alle ja lähteä kiertelemään lähisaaristoa sekä snorklailemaan.

Sen verran onnistuin saamaan päivällä aurinkoa, että niska ja hartiat paloivat. Selkään tosin jäi varsin katu-uskottavat rusketusraidat rinkan hihnoista.