Annapurna Circuit - osa 3/3 - Huipulla tuulee!

20.12.2012 Trekkipäivä 8

Aamulla herätys jälleen ennen kahdeksaa. Oli Mikon synttärit, joten laulaa lurautettiin asiaan kuuluvalla tavalla. Edellisenä iltana ollut päänsärky oli kadonnut yön aikana, kropan tottuessa paremmin korkeaan ilmanalaan.

Aamutunnelmia

Aamupalan yhteydessä portierit soittivat edelliseen kylään majapaikkaamme ja kysyivät oliko kaverimme Rowan päässyt lähtemään kohti sovittua tapaamispaikkaa. Majapaikasta vahvistivat, että hän oli lähtenyt hevosella kohti Ledarin "kaupunkia". Hyvä niin.

Trekkipäivä oli polveni kannalta hyvä. Ei särkenyt yhtään ja matkaan meni korkeintaan 1,5h.
Ledariin päästyämme huomasimme, että vain yksi majatalo oli auki. Luonnollisesti jäimme sinne. Majatalossa oli mukava aurinkohuone joten menimme sinne syömään ja odottamaan Ro:n saapumista.

Leveää polkua solan keskellä.

Riippusiltoja on riittänyt matkan varrella.

Komeaa vuoristomaisemaa.

Aurinkohuone majatalossa.

Pari tuntia kerettiin lueskellla ja pelailla Dumbalia, kun huomattiin, että horisontissa näkyy mies ja pieni hevonen. Suunnattiin pihalle toivottamaan Rowan tervetulleeksi takaisin trekkiporukkaan.

Rowan saapui hevosella kipeän nilkan takia.

Ro oli ratsastanu hevosella suoraan Manangista asti, joten ei pystytty etenemään Thorong Pediin asti tänään vuoristotautiriskin takia. Päädyttiin jäämään Ledarin seuraavaksi yöksi ja tekemään iltapäivästä akklimatisoitumistrekki lähimaaston huipulle.

Lähin huippu oli 4575m korkealla ja kiivetessä saikin puuskutta ihan huolella.

Akklimatisoitumiskävelyllä (C) Rowan Savage

Trekillä ylitettiin jo pysyvä lumiraja (C) Rowan Savage

Poijaat tauolla

Lumen riemuja

King of the hill!

Aurinko alkoi jo laskea

Takaisin majatalolle laskeuduttiin hieman ennen pimeäntuloa.

Koska majatalo oli kylän ainoa auki oleva, illasta sinne alkoi kasaantua enemmänkin trekkaajia. Osa ennestään tuttuja jo muista majapaikoista.

Illasta oli varsin koomista, kun kymmenkunta henkeä kokoontui ison pöydän ääreen katsomaan leffaa Mikon mukana kuljettamasta iPadista. Kaiuttimena oli Ro:n pienenpienet matkakaiuttimet.

Alkuillan aikana meikäläiselle alkoi päänsärky joka vain kasvoi ja kasvoi illan mittaan. Nukkumaan mennessä särky oli ihan mielentön. En muista milloin olisi yhtä kovasti koskenut. Pyörin sängyssä aikani, kunnes nappasin buranaa naaman ja onnistuin nukahtamaan.



21.12.2012

Aamulla päänsärky oli tiessään. Kroppa oli taas sopeutunut hieman paremmin korkeuteen.
Yö oli ollut kylmin tähän mennessä. Mikon superkello oli näyttänyt -5 astetta huoneessa sisällä. Aamullakin oli luonnollisesti melkoisen kylmä. Meikäläistä kylmyys alkoi todella pikkuhiljaa kypsyttää. En malta odottaa, että pääsee Bangkokin lämpöön.

Päivän agendana oli suunnata Thorong Pediin.
Kylä oli suhteellisen lähellä ja matka taittui kahdessa tunnissa.

Rakennelmia matkalla Thorong Pediin.

Juuri ennen kylään saapumista jouduttiin ohittamaan kohta polussa josta polku oli sortunut maanvyörymän seurauksena. Päästiin kyseisestä pätkästä ohi suhteellisen helposti olemalla vain erityisen varovaisia.

Kylään päästyämme kuulimme, että vain tuntia aikaisemmin amerikkalainen trekkiryhmä oli osunut maanvierimään ja valunut yli 100m matkan alaspäin. Kukaan heistä ei onneksi kärsinyt pahempia vahinkoja.

Thorong Ped sijaitsi 4450m korkeudessa ja seuraavana päivänä olisi edessä nousu huipulle, melkein 1km, joten päätettiin helpottaa taakkaa ja mennä suoriltaan High Campiin yöksi. Sinänsä tässä oli riski vuoristotaudista, mutta koska kellään ei ollut mitään oireita, päätettiin mennä. High Campiin oli 300m nousu eli päädyttäisiin 4800 metriin yöksi.
Nousun aikana sai puuskuttaa jälleen melkoisesti. Happi alkoi olla vähissä.
Ilta meni tuttuun tapaan kamiinan vieressä kökkiessä.

Talviaikaan majapaikkojen sisälläkin oli kovin viileä

Kylmyys ei tosin tuntunut paikallista kloppia vaivaavan.

Vuoristossa ilma on ohutta ja tähtitaivas aivan mieletön. Vaikka yöllä alkoi olla todella kylmä, piti sitä uhmata sen verran, että sai muutaman tähtitaivaskuvan napsittua.

Tähtitaivas 4800 metrissä

Aamuherätys aikasemmin, kuin minään muuna aamuna. Kello 04:15 herätyskello herätti meidät jäätävään kylmyyteen. Pakkasta oli -10 astetta huoneen sisällä.
Pakkailtiin kamat kasaan ja lähdettiin aamupalalle joka oli edellisenä iltana pyydetty etukäteen.
Päärakennuksen ovet olivatkin yllätykseksi lukossa ja ketään ei näkynyt mitään. Aikamme ovea hakattua ovi aukesi ja siellä oli juuri heränneen näköinen kokki... Prkl. manasimme tyyppiä, koska nyt aikataulu tulisi varmasti myöhästymään.

Saatiin safkat ja päästiin lopulta lähtemään hieman kuuden jälkeen. Ulkona oli vielä varsin pimeää ja ennenkaikkea mielettömän kylmä. Noustiin puoli tuntia ylöspäin, kun päivä alkoi pikkuhiljaa kirkastua.

Auringonnousun aikaan

Eteneminen tapahtui hyvin pienin askelin ja vähänväliä sai pysähtyä hengittelemään. Happea oli entistä vähemmän. Kylmyys vitutti entistä enemmän. Tuuli puhalti kylmästi ja sormet olivat paikoitellen tunnottomat. Lauri totesi pitävänsä tälläisestä kylmästä sissimeiningistä. Katsoin Lauria, kuin hullua...
Rowan eteni hieman meitä muita hitaammin ja jäi noustessa kokoajan enemmän. Yritettiin välistä pysähtyä odottamaan, mutta kylmyys ei antanut olla pitkänaikaa paikallan joten matkaa oli jatkettava.

Viimeiset 200 metriä olivat hankalia. Happi tuntui loppuvan aivan totaalisesti. Edettiin askel askeleelta ja lopulta solan huippu alkoi näkyä.

Alla videopätkä tunnelmista nousun viimehetkillä ja huipulla:

Thorong-La Pass from janive on Vimeo.

Destination: Thorong-La Pass
Altitude: 5416 meters
Crew:
Jani Vehviläinen
Mikko Kultanen
Lauri Laine
Rowan Savage

Huipulla tunne oli aivan mieletön!

Merkki Thorong-La Pass:in huipulla

Tyytyväinen trekkaaja

10 päivää hidasta nousemista ja luihin hiipivää kylmyyttä oli takana. Nyt oltiin viimeinkin saavutettu Thorong-La Pass sola 5416 metrissä. Kerettiin olla hyvä tovi huipulla, kun näimme myös Rowanin saapuvan paikalle parin muun trekkaajan kanssa. Viimeinkin koko 6 henkinen ryhmämme oli kasassa. Ylös päästiin vaikka matkalla oli jos minkälaista ongelmaa.

Trekkitiimimme: Rowan, Mikko, Jani ja Lauri. Keskellä portierit.

Huipulla kerettiin muistella myös tulliin jäänyttä sekä hajonnutta Jallu-pulloa. Nyt olisi ollut hieno hetki ottaa huikka ja pari valokuvaa.

Monet trekkaajat ovat tuoneet huipulle rukouslippuja, joita sinne onkin kertynyt melkoinen määrä

Puolisen tuntia oltiin huipulla ja sitten piti lähteä laskeutumaan alaspäin, koska kylmyys kävi niin pahaksi. Seuraavaan kylään oli 1620 metriä laskeutumista. Kulkiessa polkuja alaspäin, polvi kävi jälleen temppuilemaan. Alaspäin meneminen rasitti huomattavasti enemmän kuin nouseminen.

Kivinen sola alaspäin

Suunnattiin alaspäin kohti Muktinahia. Polveen särki vietävästi, mutta mieltä lämmitti ajatus, että lämpötila nousee kokoajan sitä mukaa, kun mennään alaspäin.

Maisemia matkalla Muktinahiin

Henkeä salpaavat maisemat. (C) Mikko Kultanen

Tuntien laskeutumisen jälkeen Muktinah alkoi näkyä horisontissa.

Muktinah

Kylään päästyämme lämpötila alkoi olla jo huomattavasti enemmän meikäläisen mieleen. Muktinah oli kokoluokaltaan jo isompi. Löytyi kauppaa, majataloa ja putiikkia vaikka mihin lähtöön. Kiertelimme läpi muutamia majapaikkoja ja lopulta päädyimme yhteen jossa oli kivanoloinen kattoterassi. Paikassa oli myös kaasulla toimiva lämmin suihku joka oli aivan ehdoton valtti 6 päivän suihkussa käymättömyyden jälkeen.

Majapaikassa kamat lensi nurkkaan ja alkoi välitön kuosittautuminen. Trekkiparrat olivat päässeet hieman kasvamaan ja olemukseltaan porukka oli muutenkin varsin räjähtänyt. Henkilökohtaisen huollon jälkeen suunnattiin kattoterassille nauttimaan kylmät oluet. Fiilis oli ihan uskomaton, kun trekki oli takana ja aurinko lämmitti kuumasti. Huomattiin myös, että lähes kaikki jotka olivat High Campissa samaan aikaan, päätyivät samaan majataloon.

Majoitus Muktinahissa

Huipulle päästiin ja onneksi myös alas. Trekki opetti ainakin itselle, että kovatkaan kivut eivät ole esteenä jos tahtoa on tarpeeksi päämäärän saavuttamiseen.( Samalla tuli jälleen kerran vahvistettua oma tiedostus, että kylmä ilmasto ei vain yksinkertaisesti ole minulle. Vihaan kylmää. )

Blogi jatkuu lämpimimmissä merkein! 

Annapurna Circuit - osa 2/3 - komeita maisemia, polvivamma, nyrjähtänyt nilkka

16.12.2012 Trekkipäivä 4

Herätys seiskan maissa jääkylmään huoneeseen. Toinen vesipullo ei ollut yöllä makuupussissa joten se oli pamahtanut jäähän. Tällä kertaa saatiin aamupala varsin nopeasti, koska oltiin tilattu se etukäteen edellisenä iltana.

Laurilla oli vieläkin kuumetta joten pohdittiin eri vaihtoehtoja mitä tehdä. Lopulta päätettiin pysyä aamupäivä vielä samassa paikassa ja katsoa tilanne uudelleen iltapäivästä. Laurin lepäillessä, käytiin Mikon ja Rowanin kanssa kävelemässä ja kuvailemassa kylällä.

Miksi suotta tuhlata ruuveja tai nauloja kattoon, kun se kestää paikallaan vaikka kivillä

Rukouslippuja

Aasit ylittämässä siltaa

Rukousrullia joita pyörittämällä paikalliset kajauttaa mantroja maailmalle

Kylän juomavesipiste

Paikalliset väsäilemässä järeää sähköjohtoa rulliksi

Nepalilaisia rukouslippuja lepattamassa tuulessa

Lisää rukousrullia kylän porteilla

Nepalissa oravilla on onnenpäivät, kun kävytkin ovat tätä kokoluokkaa...

Iltapäivästä syötiin auringonpaisteessa pihalla, jonka jälkeen lähdettiin eteenpäin kohti seuraavaa kylää.

Perhoset ne vaan selviää vuoristossa

Taival Dhukurpokariin kesti 3h 30min. Kylä sijaitsi 3170m korkeudessa. Päivämatka ei ollut pitkä, mutta olo tuntui hieman voimattomalta. Tämän lisäksi jo edellisenä päivänä alkanut polvikipu voimistui entisestään. Kävellessä tuntui jatkuva pistävä kipu polvessa, aivan kuin työntäisi ruuvimeiseliä polvilumpion sisään. Ylämäet menivät suhteellisen hyvin, mutta alamäet oli melkoista tuskaa, kun jalan piti koukistua enemmän.

Kävellessä ohitettiin samainen porukka, joka oli aamulla väsäillyt kaapelikeloja. Kovia äijiä. (C) Rowan Savage

Näkymiä matkalta

Pitkiä kivikkoisia teitä

Dhukurpokarissa jäätiin melkein ekaan paikkaan johon saavuttiin. Paikassa oli kamiina yhteisissä tiloissa ja puulämmitteinen suihku. Huoneeseen päästyämme mittasin kuumeen ja mittari näytti pientä lämpöä.

Majapaikka

Huone

Oloa helpotti kummasti, kun pääsi suihkuun ensimmäistä kertaa 3 päivään. Suihkuvesi ei ollut hirveän lämmintä ja vettä ei tullut kovalla painella, mutta näissä olosuhteissa se oli mahtavaa. Ilman lämmitystä suihkussa on käytännössä mahdotonta käydä. Hanasta tuleva vesi on jääkylmää. Se jäätyisi ellei olisi liikkeessä. Ilman lämpimiä huoneita jääkylmässä vedessä peseytyminen on hullun hommaa.

Suihkun jälkeen olin aivan umpijäässä. Kiireellä lämmintä vaatetta päälle ja kaminaan kylkeen sulattelemaan. Ilta meni jälleen kamiinan vieressä hengailleen ja korttia pelaten.

Vuoristossa päivät menevät aikalailla samalla rutiinilla. Aamuisin on herätys jääkylmästä kämpästä. Hirveällä kiireellä lämmintä vaatetta päälle, että ei jäädy samantien, kun makuupussista kömpii ulos. Päivisin kävellessä on ok-lämmin, mutta, kun hetkeksikin pysähtyy niin on vedettävä lämmintä päälle. Iltaisin majapaikkaan päästyä ensimmäinen toimenpide on vaihtaa märät vaatteet kuiviin ja kaivaa untuvatakki sekä pitkät kalsarit esille. Trekki on yhtä palelemista.

Unirytmi on muuttunut varsin radikaalisti reissun aikana. Porukka on yleensä jo ysin jälkeen nukkumassa. Päivän trekkien jälkeen ei unta tarvitse paljoa houkutella.

17.12.2012 Trekkipäivä 5

Aamulla jälleen perusrutiinit. Päivän määränpäänä oli Managin kylä johon pääsi 2 eri reittiä. Mikko ja Rowan lähtivät puolituntia aikaisemmin kulkemaan, koska menivät Upper-Pisangin reittiä joka oli pitempi, mutta vaikeakulkuisempi. Laurin kanssa päätettiin mennä Lower-Pisangin reittiä.

Polvi tuntui jo heti aamusta huomattavasti kipeämmältä, kuin edellisenä päivänä. 

 

Päivän trekkailu oli yhtä tuskaa. Polveen särki entistä enemmän ja ei pystynyt käytännössä kävelemään 10 metriäkään ajattelematta polven kipua. Ensimmäistä kertaa trekin aikana meinasi alkaa epätoivoiset ajatukset virtaamaan, että näinköhän pystyn vetämään trekkiä loppuun jos polvi on yhtä kipeä.

Maisemia matkanvarrelta

Lauri taukoa viettämässä. Oli yllättävän lämmin päivä trekata.

Horisontissa siintää kiitorata

Virallinen lentokenttähotelli

Karu lentokenttä vuoristossa

Loputtomia hiekkateitä

Päästiin lopulta Manangiin 5,5h taipaleen jälkeen. Loppumatka meni mun osalta täysin linkatessa. Ei pystynyt kävelemään enää ollenkaan normaalisti.

Kerettiin kylään n. 1,5h ennen Mikkoa ja Rowania joten etsittiin meille majoitus. Löytyi iso huone johon mahtui kaikki 4 henkeä. Hintaa jäi 50rp / yö / henki.

Majoitus Manangissa

En ollut polviongelmaisena ainoa jolla ei mennyt trekki putkeen. Rowan oli nyrjäyttänyt päivän aikana nilkkansa joka oli turvonnut tennispallon kokoiseksi patiksi. Tilannetta helpotti kuitenkin se, että Manangissa oli tarkoitus viettää yksi lepopäivä akklimatisoitumista varten, joten huomenna ei tarvitsisi rasittaa jalkoja.

Majapaikassa oli huone jossa oli iso kamiina. Illasta huoneessa oli kymmeniä trekkaajia ja kamiina mansikkana. Tuntui mahtavalta, kun kerrankin ei tarvinnut palella ilta-aikaan.

Yhteinen tila Manangissa

Iltapalaksi tuli tilattua kunnon jakinlihapihvillä oleva hampurilainen ja kyytipojaksi kokista. Hieman kaloreita takaisin. Sykemittari oli laskenut, että ensimmäisen 4 päivän aikana olin polttanut pelkästään 10000 kilokaloria kävelyn aikana. Ruuasta ei ollut mitään saumaa saada samaa kalorimäärää takaisin.

Jakkiburgeri. Kyllä maistui!

Auringonlasku vuoristossa

Ennen nukkumaanmenoa käytiin kuvailemassa hieman tähtiä majapaikan katolla olevalta terassilta.

Tähtitaivasta

Tähdet näkyvät kirkkaasti vuoristossa

18.12.2012 Trekkipäivä 6 (Akklimatisoitumispäivä)

Tänään pidettiin lepopäivä ja annettiin kropan akklimatisoitua ilmastoon. Ylöspäin mentäessä hapen määrä vähenee jatkuvasti, joten välillä pitää pysähtyä lepäämään ja antaa kropan sopeutua korkeuteen. Kun hapen määrä vähenee, keho alkaa tuottaa lisää punasoluja, että hapen kuljetus tehostuu. Nyrkkisääntönä onkin, että 3km korkeuden jälkeen turvallinen nousuvauhti on maksimissaan 400m ylöspäin / vuorokausi. Alaspäin mentäessä vastaavaa ongelmaa ei luonnollisestikkaan ole.

Ohjeet vuoristotaudin varalta (C) Lauri Laine

Aamu meni rennosti. Nukuttiin pitkään ja lätkittiin korttia aamupalan yhteydessä. Safkailun jälkeen oli pyykkäyksen vuoro. Ostettiin porukalla sangollinen lämmintä vettä, että pyykkiaine toimisi edes jotenkuten. Nyrkkipyykin jälkeen vaatteiden huuhtelu jääkylmällä vedellä. Kädet olivat 10 ensimmäisen sekuntin jälkeen aivan tunnottomat.

Iltapäivästä käytiin kävelemässä läheisellä vuoristojärvellä. Matkalla löydettiin lehmän haaskaruho jossa ohikulkiessa oli koira mutustelemassa jäänteitä. Takaisinpäin tullessa koira oli lähtenyt ja korppikotkat olivat vallanneet haaskan.  Varsin vakuuttavan kokoisia lintuja.

Vuoristokylä

Kotieläimiä kivestä tehdyissä aitauksissa

Koira murkinoimassa

Korppikotkat ottivat haaskan haltuun

Isoja lintuja

Vuoristojärvi Manangissa

Alla olevassa videossa tunnelmia reissusta:

 

Ilta meni jälleen korttia lätkien ja syöden. Tällä kertaa ruuaksi valikoitui jakkipihvi sienikastikkeessa. Aivan huippua safkaa.

Jakkipihvi sienikastikkeella. Normaalisti en koskisikaan perunaan, mutta nyt kalorit oli tarpeen.

Illasta jälleen katolle kuvailemaan tähtiä. Yöstä tuli jälleen kylmä. Ärsyttävintä vuoristossa on yölliset kusihädät jolloin joutuu kaivautumaan esiin makuupussin syövereistä ja lähtemään pihalle pomppimaan kohti vessaa. Vuoristossa nestettä täytyy juoda huomattavasti normaalia enemmän ja vastaavasti virtsaa erittyy merenpinnantasoon verrattuna paljon enemmän. Käytännössä siis vessassa joutuu ravaamaan pahimmillaan monta kertaa yössä. Kylmä!

Ryhmäkuvaa katolta (C) Rowan Savage

Kuu mollottaa taivaalla kirkkaana

Kirkas tähtitaivas

19.12.2012 Trekkipäivä 7 

 

Aamulla oli jälleen taktiikkapalaverin paikka. Pohdittiin plääniä kuinka lähdetään etemään, koska Rowanin nilkka oli edelleen todella kipeä. Mun polvi tuntui jo huomattavasti paremmalta, kun edellisenä päivänä oli pystynyt lepäämään.

Päädyttiin lopulta ratkaisuun, että me muut kävellään tänään Yakhariin ja Rowan jää vielä vuorokaudeksi lepäämään Manangiin josta hän tulee sitten seuraavana päivänä hevosella Ledariin jossa törmätään.

Päivä oli varsin sumuinen, mutta aurinkoinen. Polvi tuntui tosi hyvältä verrattuna aikaisempiin trekkipäiviin. Maisemat olivat mahtavia ja kokonaisuutena tämä olikin paras trekkipäivä koko reissun aikana.

Rakennelmia vuoristossa

Hieman ennen Yakharia meni 4km korkeusraja rikki. Trekkipäivä oli lyhyt, vain 3,5h ja se meni erittäin mukavasti. Yakharissa saatiin 3 hengen huone hyvällä näkymällä. Kiivettiin ennen auringonlaskua läheiselle kukkulalle hieman valokuvailemaan. Kiipeäminen oli helppoa, mutta alastulo pimeän tultua olikin astetta kinkkisempää.

Näkymiä Yakhariin saapuessa

Kiva huone Yakharissa

"Luksus-WC" komealla vuoristonäkymällä

Chili-chickeniä iltapalaksi

Auringonlaskun aikaan

Illalla nukkumaan mennessä oli pientä korkeudesta johtuvaa päänsärkyä. Korkeassa ilmassa on tullut huomattua, että unenlaatu huononee varsin merkittävästi ja nähtyjen unien määrä kasvaa. Yön aikana näkee hirveän määrän unia ja aamulla muistaa ne.

(Olen palannut reissusta jo takaisin Suomeen, joten blogin päivitys jatkuu takautuvasti...)