Inle Lake - Trekkausta vuorilla (2/2)

26.2.2014

Olin edellisenä iltana asettanut herätyskellon soimaan aivan luvattoman aikaisin sillä tarkoitus oli lähteä valokuvailemaan ympäristöä. Niimpä päivän alkaessa kirkastua, suuntasimme kylälle katselemaan meininkejä.

Veneet siistissä rivissä valmiina jokireissuja varten

Munkit lähdössä aamuiselle almuretkelleen

Isäntä aamupuuhissa

Katja poseeraamassa aamuauringossa

Bambumetsikkö kylän keskellä

Kylänraitti

Asukkaat menossa aamupuuhiinsa

Munkit palailemassa aamukävelyltään

Aamuisen kuvausretken jälkeen liikkeelle lähtö oli hieman hidasta, koska piti mm. tyhjennellä kameran muistikorttia ja käydä läpi tähän asti kertyneitä kuvia, vielä kun sähköä oli saatavilla.

Lopulta päästiin ravintolalle vasta puolen päivän jälkeen. Raflalla kävi ilmi, että koska tulimme vasta niin myöhään, Min Min ei saanut järkättyä meille opasta reissulle. Hän oli toiminut itsekin vuosia oppaana ja rehtinä miehenä päätti itse lähteä meille oppaaksi, koska oli luvannut trekin järjestää. (myöhemmin kävi ilmi, että tämä oli ehkä tähän asti suurin onnenpotku).

Vedettiin ravintolalla myöhäinen lounas naamariin (kuului hintaan) ja lähdettiin Min Minin asunnolle mihin jätettiin ylimääräiset tavarat, mitä ei tarvittu trekillä.

Iltapäivä kului kävellessä kohti vuoristoa. Pysähdeltiin silloin tällöin teelle ja katsomaan mm. kuinka sokeriruokosta (sugar cane) tehdään juomaa ja kristallisokeria.

Pikku-munkit olivat kylpemässä tuossa kuralammikossa jonka yli oli rakennettu silta

Perinteinen tapa valmistaa ruokosokeria

Wanhan maailman härkävankkuri toimii edelleen luottokyytinä

Reitti kulki samaisen viinitilan läpi missä oltiin aikaisemmin vierailtu

Viinirypäleet kasvamassa

Lisää tiluksia

Maastoa kasketaan rehevämmäksi kasvualustaksi

Tältä näyttää kurkuma-mauste ennen kuin se kuivataan ja jauhetaan jauheeksi

Katja paistattelemassa auringossa

Näkymiä trekkireitiltä

Kasvusto vaihteli paljon trekin aikana

Aurinko laskemassa Inle Lakea ympäröivien kukkuloiden taakse

Paikallinen työläinen

Auringonlaskufiilistelyä

Alkuperäinen plääni oli majoittua yön yli vuoristossa sijaitsevassa luostarissa, mutta koska lähdimme liikkeelle hieman normaalia aikataulua myöhemmin, päätimme auringonlaskun jälkeen mennä yöksi Min Minin tuttavaperheen luokse joka sijaitsi hieman alempana vuorella.

Kaskeamiset ylempää rinteeltä katsottuna

Majoittuminen oli mahtava esimerkki Myanmarilaisesta kulttuurista. Hän ei ollut nähnyt perhettä vähään aikaan, mutta ennalta ilmoittamatta, pääsimme kaikki 5 majoittumaan heidän luokseen yöksi. Suomessahan on nykyään epäkohteliasta tulla edes pimpottamaan hyvän tutun ovikelloa soittamatta ensin…

Ruuan valmistusta sisänuotiolla

Inle Lake sijaitsee n. 1km korkeudessa merenpinnasta ja päivän aikana kerkesimme nousta n. 1500 metriin. Nousu oli vain 500 metriä, mutta tottumattomat jalat huusivat Apua vielä myöhään yöhön.

Iltapalaksi perheen äiti laittoi meille jotain uskomattoman hyvää kasvissafkaa. Parasta ruokaa mitä olen tähänastisen Burman reissun aikana syönyt.

Kasviksia ja riisiä

Reissuseurue ruokapöydän äärellä

Unta ei tarvinnut paljoa houkutella. Nukuimme ”oleskelutilan” lattialle laitetuilla ohuilla patjoilla ja päällä oli pari vilttiä. Yöllä lämpötila vuoristossa laskee melko alhaiseksi.

Aamulla heräsin ennen auringonnousua siinä toivossa, että näkymä alas Inle Lakelle olisi ollut jotain spektaakkelimaista. Valitettavasti tänä aamuna ei mitään erikoisempaa.

Aamupalana oli jälleen talon emännän laittamaa herkkua. Kovin erilaista settiä mihin suomessa ollaan totuttu. Ruokana oli riisiä, useampaa erilaista kasviscurryä, riisileipää sekä teetä.

Aamupesulla vuoristokylän ainoalla vesipisteellä

Perhe aamupalalla keittiön puolella

Liikkeelle päästiin kahdeksan jälkeen ja suunta oli vielä ylemmäksi vuorille. Aikamme käveltyämme polku lähti viimein viemään alaspäin. Etureidet huusivat hunajaa ja olivat melko hapoilla, kun päästiin lopulta järven tasolle.

Paikallinen päiväkoti

Näkymiä matkalta

Reissuporukka: Minä, Min Min, Max ja Jonathan

Bambut voivat kasvaa uskomattoman korkeiksi

Lisää mittakaavaa edelliseen kuvaan

Alhaalla solassa näkyin riisipelto ja siellä kyykkiviä paikallisia

Villinä kasvava banaanipuu

Taktinen palaveri

Matkaa oli vielä jäljellä melkoisesti kuvan keskellä näkyvälle järvelle

Aivan sininen taivas loi melkoisen kontrastin kuiville keltaisille kasvustoille

Pläninä oli ottaa vene takaisin joten suunnistettiin jonkun kylän laituria kohti. Vielä ennen veneeseen menoa pysähdyttiin Min Minin kavereiden luona, jossa he ystävällisesti tarjosivat meille teetä ja pikkupurtavaa.

Venematkalle poistettiin vielä lähikojusta bisset. Kylläpä maistui hyvälle trekin päätteeksi veneen lipuessa aurinkoisen järven päällä kohti kylää.

Paluumatkalla

Kippis ja kulaus. Jallua Inle Lakella! Katja ottaa siivun Jaloviinaa keskipäivän piristeeksi. Jallu on aina Jallu, vaikka ollaankin Burmassa eikä Köyliön Lallintalolla.

Aikaisemmin oltiin pohdiskeltu, että olisi hyvä päästä käymään suihkussa ennen yöbussiin menoa. Min Minillä oli tähän loistava ehdotus. Hän tarjoutui heittämään meidät omalla autollaan läheiselle, paikallisten suosimalle kuumalähde kylpylälle. Kylän lähellä oleva turistisempi kylpylä maksaa 8$ / henkilö. Tämä kyseinen maksoi 1$.

Paikalliset ovat loistavasti ratkaisseet ongelman miten vaientaa auton hälytysääni jos turvavyö ei ole kiinni

Kylpylässä oli pieniä yksityisiä huoneita, joissa kaikissa oli pieni ”palju” ja vesihanat. Lämmin vesi tuli suoraan läheisestä kuumasta lähteestä ja näin ollen he sanoivat sen olevan erityisen hyvää iholle. Tunti hujahti hetkessä.

Kahden hengen vulkaaninen huljusammio

Saksalaiset lähtivät illasta kohti Baganin legendaarista tempplelikaupunkia ja me kohti Mandalayta. Äijien kanssa oli vielä puhetta, että nähtäisiin Baganissa maanantaina.