Annapurna Circuit - osa 2/3 - komeita maisemia, polvivamma, nyrjähtänyt nilkka

16.12.2012 Trekkipäivä 4

Herätys seiskan maissa jääkylmään huoneeseen. Toinen vesipullo ei ollut yöllä makuupussissa joten se oli pamahtanut jäähän. Tällä kertaa saatiin aamupala varsin nopeasti, koska oltiin tilattu se etukäteen edellisenä iltana.

Laurilla oli vieläkin kuumetta joten pohdittiin eri vaihtoehtoja mitä tehdä. Lopulta päätettiin pysyä aamupäivä vielä samassa paikassa ja katsoa tilanne uudelleen iltapäivästä. Laurin lepäillessä, käytiin Mikon ja Rowanin kanssa kävelemässä ja kuvailemassa kylällä.

Miksi suotta tuhlata ruuveja tai nauloja kattoon, kun se kestää paikallaan vaikka kivillä

Rukouslippuja

Aasit ylittämässä siltaa

Rukousrullia joita pyörittämällä paikalliset kajauttaa mantroja maailmalle

Kylän juomavesipiste

Paikalliset väsäilemässä järeää sähköjohtoa rulliksi

Nepalilaisia rukouslippuja lepattamassa tuulessa

Lisää rukousrullia kylän porteilla

Nepalissa oravilla on onnenpäivät, kun kävytkin ovat tätä kokoluokkaa...

Iltapäivästä syötiin auringonpaisteessa pihalla, jonka jälkeen lähdettiin eteenpäin kohti seuraavaa kylää.

Perhoset ne vaan selviää vuoristossa

Taival Dhukurpokariin kesti 3h 30min. Kylä sijaitsi 3170m korkeudessa. Päivämatka ei ollut pitkä, mutta olo tuntui hieman voimattomalta. Tämän lisäksi jo edellisenä päivänä alkanut polvikipu voimistui entisestään. Kävellessä tuntui jatkuva pistävä kipu polvessa, aivan kuin työntäisi ruuvimeiseliä polvilumpion sisään. Ylämäet menivät suhteellisen hyvin, mutta alamäet oli melkoista tuskaa, kun jalan piti koukistua enemmän.

Kävellessä ohitettiin samainen porukka, joka oli aamulla väsäillyt kaapelikeloja. Kovia äijiä. (C) Rowan Savage

Näkymiä matkalta

Pitkiä kivikkoisia teitä

Dhukurpokarissa jäätiin melkein ekaan paikkaan johon saavuttiin. Paikassa oli kamiina yhteisissä tiloissa ja puulämmitteinen suihku. Huoneeseen päästyämme mittasin kuumeen ja mittari näytti pientä lämpöä.

Majapaikka

Huone

Oloa helpotti kummasti, kun pääsi suihkuun ensimmäistä kertaa 3 päivään. Suihkuvesi ei ollut hirveän lämmintä ja vettä ei tullut kovalla painella, mutta näissä olosuhteissa se oli mahtavaa. Ilman lämmitystä suihkussa on käytännössä mahdotonta käydä. Hanasta tuleva vesi on jääkylmää. Se jäätyisi ellei olisi liikkeessä. Ilman lämpimiä huoneita jääkylmässä vedessä peseytyminen on hullun hommaa.

Suihkun jälkeen olin aivan umpijäässä. Kiireellä lämmintä vaatetta päälle ja kaminaan kylkeen sulattelemaan. Ilta meni jälleen kamiinan vieressä hengailleen ja korttia pelaten.

Vuoristossa päivät menevät aikalailla samalla rutiinilla. Aamuisin on herätys jääkylmästä kämpästä. Hirveällä kiireellä lämmintä vaatetta päälle, että ei jäädy samantien, kun makuupussista kömpii ulos. Päivisin kävellessä on ok-lämmin, mutta, kun hetkeksikin pysähtyy niin on vedettävä lämmintä päälle. Iltaisin majapaikkaan päästyä ensimmäinen toimenpide on vaihtaa märät vaatteet kuiviin ja kaivaa untuvatakki sekä pitkät kalsarit esille. Trekki on yhtä palelemista.

Unirytmi on muuttunut varsin radikaalisti reissun aikana. Porukka on yleensä jo ysin jälkeen nukkumassa. Päivän trekkien jälkeen ei unta tarvitse paljoa houkutella.

17.12.2012 Trekkipäivä 5

Aamulla jälleen perusrutiinit. Päivän määränpäänä oli Managin kylä johon pääsi 2 eri reittiä. Mikko ja Rowan lähtivät puolituntia aikaisemmin kulkemaan, koska menivät Upper-Pisangin reittiä joka oli pitempi, mutta vaikeakulkuisempi. Laurin kanssa päätettiin mennä Lower-Pisangin reittiä.

Polvi tuntui jo heti aamusta huomattavasti kipeämmältä, kuin edellisenä päivänä. 

 

Päivän trekkailu oli yhtä tuskaa. Polveen särki entistä enemmän ja ei pystynyt käytännössä kävelemään 10 metriäkään ajattelematta polven kipua. Ensimmäistä kertaa trekin aikana meinasi alkaa epätoivoiset ajatukset virtaamaan, että näinköhän pystyn vetämään trekkiä loppuun jos polvi on yhtä kipeä.

Maisemia matkanvarrelta

Lauri taukoa viettämässä. Oli yllättävän lämmin päivä trekata.

Horisontissa siintää kiitorata

Virallinen lentokenttähotelli

Karu lentokenttä vuoristossa

Loputtomia hiekkateitä

Päästiin lopulta Manangiin 5,5h taipaleen jälkeen. Loppumatka meni mun osalta täysin linkatessa. Ei pystynyt kävelemään enää ollenkaan normaalisti.

Kerettiin kylään n. 1,5h ennen Mikkoa ja Rowania joten etsittiin meille majoitus. Löytyi iso huone johon mahtui kaikki 4 henkeä. Hintaa jäi 50rp / yö / henki.

Majoitus Manangissa

En ollut polviongelmaisena ainoa jolla ei mennyt trekki putkeen. Rowan oli nyrjäyttänyt päivän aikana nilkkansa joka oli turvonnut tennispallon kokoiseksi patiksi. Tilannetta helpotti kuitenkin se, että Manangissa oli tarkoitus viettää yksi lepopäivä akklimatisoitumista varten, joten huomenna ei tarvitsisi rasittaa jalkoja.

Majapaikassa oli huone jossa oli iso kamiina. Illasta huoneessa oli kymmeniä trekkaajia ja kamiina mansikkana. Tuntui mahtavalta, kun kerrankin ei tarvinnut palella ilta-aikaan.

Yhteinen tila Manangissa

Iltapalaksi tuli tilattua kunnon jakinlihapihvillä oleva hampurilainen ja kyytipojaksi kokista. Hieman kaloreita takaisin. Sykemittari oli laskenut, että ensimmäisen 4 päivän aikana olin polttanut pelkästään 10000 kilokaloria kävelyn aikana. Ruuasta ei ollut mitään saumaa saada samaa kalorimäärää takaisin.

Jakkiburgeri. Kyllä maistui!

Auringonlasku vuoristossa

Ennen nukkumaanmenoa käytiin kuvailemassa hieman tähtiä majapaikan katolla olevalta terassilta.

Tähtitaivasta

Tähdet näkyvät kirkkaasti vuoristossa

18.12.2012 Trekkipäivä 6 (Akklimatisoitumispäivä)

Tänään pidettiin lepopäivä ja annettiin kropan akklimatisoitua ilmastoon. Ylöspäin mentäessä hapen määrä vähenee jatkuvasti, joten välillä pitää pysähtyä lepäämään ja antaa kropan sopeutua korkeuteen. Kun hapen määrä vähenee, keho alkaa tuottaa lisää punasoluja, että hapen kuljetus tehostuu. Nyrkkisääntönä onkin, että 3km korkeuden jälkeen turvallinen nousuvauhti on maksimissaan 400m ylöspäin / vuorokausi. Alaspäin mentäessä vastaavaa ongelmaa ei luonnollisestikkaan ole.

Ohjeet vuoristotaudin varalta (C) Lauri Laine

Aamu meni rennosti. Nukuttiin pitkään ja lätkittiin korttia aamupalan yhteydessä. Safkailun jälkeen oli pyykkäyksen vuoro. Ostettiin porukalla sangollinen lämmintä vettä, että pyykkiaine toimisi edes jotenkuten. Nyrkkipyykin jälkeen vaatteiden huuhtelu jääkylmällä vedellä. Kädet olivat 10 ensimmäisen sekuntin jälkeen aivan tunnottomat.

Iltapäivästä käytiin kävelemässä läheisellä vuoristojärvellä. Matkalla löydettiin lehmän haaskaruho jossa ohikulkiessa oli koira mutustelemassa jäänteitä. Takaisinpäin tullessa koira oli lähtenyt ja korppikotkat olivat vallanneet haaskan.  Varsin vakuuttavan kokoisia lintuja.

Vuoristokylä

Kotieläimiä kivestä tehdyissä aitauksissa

Koira murkinoimassa

Korppikotkat ottivat haaskan haltuun

Isoja lintuja

Vuoristojärvi Manangissa

Alla olevassa videossa tunnelmia reissusta:

 

Ilta meni jälleen korttia lätkien ja syöden. Tällä kertaa ruuaksi valikoitui jakkipihvi sienikastikkeessa. Aivan huippua safkaa.

Jakkipihvi sienikastikkeella. Normaalisti en koskisikaan perunaan, mutta nyt kalorit oli tarpeen.

Illasta jälleen katolle kuvailemaan tähtiä. Yöstä tuli jälleen kylmä. Ärsyttävintä vuoristossa on yölliset kusihädät jolloin joutuu kaivautumaan esiin makuupussin syövereistä ja lähtemään pihalle pomppimaan kohti vessaa. Vuoristossa nestettä täytyy juoda huomattavasti normaalia enemmän ja vastaavasti virtsaa erittyy merenpinnantasoon verrattuna paljon enemmän. Käytännössä siis vessassa joutuu ravaamaan pahimmillaan monta kertaa yössä. Kylmä!

Ryhmäkuvaa katolta (C) Rowan Savage

Kuu mollottaa taivaalla kirkkaana

Kirkas tähtitaivas

19.12.2012 Trekkipäivä 7 

 

Aamulla oli jälleen taktiikkapalaverin paikka. Pohdittiin plääniä kuinka lähdetään etemään, koska Rowanin nilkka oli edelleen todella kipeä. Mun polvi tuntui jo huomattavasti paremmalta, kun edellisenä päivänä oli pystynyt lepäämään.

Päädyttiin lopulta ratkaisuun, että me muut kävellään tänään Yakhariin ja Rowan jää vielä vuorokaudeksi lepäämään Manangiin josta hän tulee sitten seuraavana päivänä hevosella Ledariin jossa törmätään.

Päivä oli varsin sumuinen, mutta aurinkoinen. Polvi tuntui tosi hyvältä verrattuna aikaisempiin trekkipäiviin. Maisemat olivat mahtavia ja kokonaisuutena tämä olikin paras trekkipäivä koko reissun aikana.

Rakennelmia vuoristossa

Hieman ennen Yakharia meni 4km korkeusraja rikki. Trekkipäivä oli lyhyt, vain 3,5h ja se meni erittäin mukavasti. Yakharissa saatiin 3 hengen huone hyvällä näkymällä. Kiivettiin ennen auringonlaskua läheiselle kukkulalle hieman valokuvailemaan. Kiipeäminen oli helppoa, mutta alastulo pimeän tultua olikin astetta kinkkisempää.

Näkymiä Yakhariin saapuessa

Kiva huone Yakharissa

"Luksus-WC" komealla vuoristonäkymällä

Chili-chickeniä iltapalaksi

Auringonlaskun aikaan

Illalla nukkumaan mennessä oli pientä korkeudesta johtuvaa päänsärkyä. Korkeassa ilmassa on tullut huomattua, että unenlaatu huononee varsin merkittävästi ja nähtyjen unien määrä kasvaa. Yön aikana näkee hirveän määrän unia ja aamulla muistaa ne.

(Olen palannut reissusta jo takaisin Suomeen, joten blogin päivitys jatkuu takautuvasti...)

Annapurna Circuit - osa 1/3 - maisemia, ruokamyrkytys, kylmä

13.12.2012 - Trekkipäivä 1

Herätys pärähti soimaan 6:00. Kamat oli nopeasti paketissa ja äijät aamupalalla. Aamupalan saamisessa kestikin sitten ikuisuus. Ekan bussin piti lähteä Besisaharista Syaneen 7:30, mutta eipä keretty siihen joten lähdettiin kävelemään bussipysäkkiä kohti.

Pysäkillä selvisi, että seuraava bussi olisi lähtenyt vasta 3h kuluttua ja maksanut 600rp / naama, joten ruvettiin selvittelemään paljonko oma jeeppi maksaisi. Melkoisen säätämisen jälkeen kyyti irtosi 5000rp hintaan.

Rowan heittämässä ylävitosia paikallisille koululaisille

Hinta oli kallis 2h kyydistä, mutta sen avulla säästettiin 2pv kävely. Varsinkin, kun näkymät reitin alussa eivät olleet kovin kummoisia. Jeeppi oli 7 hengelle ja kamoille hieman ahdas, mutta tilanpuutetta saatiin kompensoitua sillä, että 2 matkustajaa matkasi jeepin katolla.

Näkymiä rotkoon

Rowan ja Mikko hyppäsi katolle ensin ja matkan puolivälin jälkeen vaihdettiin, että Lauri ja mä tultiin katolle. Näkymät olivat melkoisesti parempia vaikka kyyti olikin hieman kovempaa. Jännitystä toi myös se, että välillä mentiin melkoisen lähellä rotkon reunamia.

Kattomatkustusta (C) Rowan Savage

Matka taittuu

Maisemaa katolta

Valkoinen hiekka saa veden näyttämään siniseltä

Syaneen päästiin aikanaan ja siellä viskattiin reput selkään ja lähdettiin käppäilemään päivätaivalta kohti Tal nimistä kylää 1700m korkeudessa. Ensimmäisen päivän matkaan aikaa meni 4h hiekkatietä ylösalas. Meikäläisellä taisi olla porukan huonoin kunto ja välillä syke nousi 170, kun yritin pysyä "puolijuoksua" painelevien äijien perässä.

Yksi lukuisista riippusilloista matkalla

Sillat oli lujaa tekoa

Rowan "laidalla"

Tal:iin saavuttiin hieman ennen auringonlaskua. 2 hengen huone irtosi hintaan 100rp eli yhdelle henkilölle jäi maksettavaa vähän alle 0,5 euroa / yö. Tässä vaiheessa käytettävissä oli vielä lämmin suihku joten suihkun kautta kuivat vaatteet päälle ja ravintolaan syömään.

Pelailtiin aikamme korttia ruuan jälkeen ja vetäydyttiin hyvissä ajoin nukkumaan. Kämppä alkoi olla varsin kylmä, mutta onneksi hyvät makuupussit pitivät lämpimänä yön ajan.

14.12.2012 - Trekkipäivä 2

Herätys jälleen hyvissä ajoin, seiskalta ja välittömästi tilaamaan aamupalaa. Syötiin, pakattiin ja lähdettiin vaeltamaan.

Kaljapullot laitettu hyötykäyttöön reunustamaan pihatietä

Edellinen päivä oli kuljettu kokonaisuudessaan hiekkatietä pitkin ja nyt haluttiin kulkea hieman parempaa trekkireittiä pitkin. Jossain vaiheessa kulkemista tuli vastaan polku ja päätettiin valita pienempi ja vähemmän käytetyn näköinen. Hieman hälytyskellot soivat, kun katseltiin, että polun eteen oli rakennettu pieni kiviaita (ja kyltti jossa nuoli osoitti toiseen suuntaan). Tästä huolimatta jatkettiin kulkemista pitkin kyseistä polkua.

Reunalla

Aikamme hienoissa maisemissa kuljettuamme huomattiin, että kantajat kanjonin toisella puolella viittoivat meille, että "takaisinpäin"... Ignoorattiin merkit ja jatkettiin matkaa vielä hetki, kunnes huomattiin, että polku eteenpäin on poikki maansortuman takia. Ei auttanut, kuin palata nöyrästi takaisin. Tästä seikkailusta päivätaipaleeseen tuli about 2h ylimääräistä...

Polkuja tallaillen (C) Rowan Savage

Lauri trekkipolulla

Matkalla pysähdyttiin Kartessa syömässä. Ruokatauko venyi 2h mittaiseksi, koska ruuanlaitto täällä päin alkaa sillä, että kokki alkaa väsäilemään keittiössä nuotiota...

Ruokaa odotellessa... (Rowan ja Mikko)

Vuoristokylä

Trekkaaminen on vakavaa hommaa (C) Rowan Savege

Ruokailun jälkeen matka jatkui kohti päivän määränpäätä, Temangia. Kerettiin kulkea ehkä tunti, kun mulla alkoi mahassa tuntumaan siltä, että piti suorittaa äkkisyöksyminen puskaan sipalle. Loppumatkatkasta olo alkoi tuntua hieman huonolta. Temangiin päästiin auringon jo laskettua, 6 tunnin trekkaamisen jälkeen. Päivän aikana noustiin 1200 metriä eli päästiin jo 2,6km korkeuteen.

Sirppi ja vasara...

Tilanne päällä. Aussi on hullu.

Tästä sillasta ei tarvinnut kulkea

Majapaikkaan päästyämme taas henkilökohtainen huolto: kuivat vaatteet päälle, märät kuivamaan tuuleen ja syömään. Heti, kun ruoka tuli eteen, huomasin, että ruokahalu oli täysin kadonnut. Ei tehnyt mieli syödä yhtään vaikka koko päivän oli ollut liikenteessä ja kuluttanut varmasti melkoisen määrän kaloreja. Vilu alkoi käydä sietämättömäksi ja palelin hullunlailla vaikka päällä oli lämpimät vaatteet ja untuvatakki. Palelusta johtuva tärinä kävi niin pahaksi, että en pystynyt kunnolla juomaan juomapullosta nestettä, kun käsi tärisi niin pahasti, että pullonsuu ei osunut omalle suulle. Tilanne oli melkeimpä koominen.

Ruoka piti hylätä pöytään ja lähteä huoneeseen makuupussiin lämmittelemään. Tilanne alkoi olla hirveä, koska tärisin makuupussissakin kuin mikäkin horkkainen ja hommasta vielä hankalemman teki se, että maha oli aivan sekaisin eli piti vähän väliä juosta vessaan. Mittailin kuumeen ja lämmöt kohosivatkin 38.1 asteeseen. Meni tunti ja olo huononi siihen pisteeseen, että aloin oksentelemaan.

Tässä vaiheessa alkoi olla melkoisen selvää, että kyseessä oli ruokamyrkytys. Syynä ilmeisimminkin aamupala jonka olin syönyt. Päiväruuan jälkeen oireet alkoivat tunnin kuluttua, kun taas ruokamyrkytyksessä menee yleensä vähintään 3-4h syömisestä.

Kyllä sitä taas kerran mietti, että minkä takia sitä tulee aina lähdettyä reissuun, kun makasi kuumeesta täristen, oksennellen huoneessa jossa oli jo miinus-asteita, ilman minkäänlaista lämmönlähdettä.

Tilannetta helpotti valtavasti, kun äijät kävivät hakemassa keittiöstä mulle pulloja jotka olivat täytettynä  kiehuvalla vedellä. Pullot makuupussissa lämmittivät kivasti ja parasetamoli alkoi pikkuhiljaa laskemaan kuumetta ja imodium vähensi vessassa ravaamista. Yöllä heräsin jossain vaiheessa aivan hiestä läpimärkänä, kun kuume oli vihdoin laskenut.

Kämppä aamun valossa

15.12.2012 - Trekkipäivä 3

Edellisen päivän ruokamyrkytyksen johdosta päätettiin ottaa tänään kevyesti. Aamulla tuli nukuttua kymmeneen asti ja hengailtua aamupäivä guesthousen aurinkoterassilla komeissa maisemissa. Keli oli kirkas ja paljastikin mahtavat vuorimaisemat ihan uudella tavalla.

Aamulla aurinko lämmitti mukavasti

Aamuteet maisemissa

Tiimikuva: Lauri, Mikko, mä ja Rowan (C) Rowan Savage

Vaikka yöllä on pakkasta, jotenkin noi perhoset selviää

Olo parani aamulla

Olo oli parantunut huomattavasti edellisesta illasta, vaikkakin oli vielä kovin voimaton olo. Nyt pystyi jo syömään ja ruoka pysyi sisässä. Päätettiin lähteä kohti seuraavaa kylää, Chamea, kahden maissa iltapäivällä. Päivätaival oli lyhyt ja otettiin se vielä kevyesti, koska en ollut vielä täysissä voimissa.

Maisemia

Manaslu, yksi maailman yli 8000m korkeista vuorista auringon laskiessa

Vuoristohökkeleitä

Taival meni mun osalta suhteellisen helposti, mutta nyt vuorostaan Lauri mainitsi hieman heikosta olosta. Löydettiin Chamesta majatalo jossa oli yhteisessa tilassa kamiina joten päätettiin jäädä sinne.  Hinta jälleen 100rp / huone. Illasta Laurille nousi kuume ja alkoi olla flunssainen olo.

Vuoristomaisemia

Ilta meni kamiinan kyljessä makoillessa, syödessä ja korttia pelatessa. Ruokien hinnat alkoivat kallistua kokoajan mitä ylemmäksi vuoristoon nousi.

Huone

Illanviettoa yhteisissä tiloissa

(..ttu näitä blogipäivityksiä... Tähänkin meni aikaa yhteensä about 6h)