Arambol

16.03.2012

Rantaan päästyäni kävelin ensimmäiseen bungalowimestaan joka oli rannassa. Kämpät näyttivät hyvin pelkistetyiltä ja niissä oli täydellinen terassi riippumatolle, joten matkustamisesta väsyneenä päätin jäädä kyseiseen paikkaan. Viereisen kämpän terassilla oli 3 saksalaista tyttöä joiden kanssa juttelin hetken ja kyselin paljonko he olivat maksaneet omasta bungalowistaan. Heti, kun sain kamat heitettyä nurkkaan, suuntasin mestan ravintolaan syömään.

Bungalowini

Olin syömässä, kun yksi juuri aikaisemmin tapaamistani saksalaisista tuli kysymään, että haluaisinko lähteä heidän kanssaan drinkille. Oli perjantai-ilta ja eipä ollut muutakaan tekemistä niin ilman muuta ilmoitin lähteväni mukaan.

Hieman myöhemmin näiden kolmen lisäksi samaan bungalowi-mestaan saapui vielä 2 heidän kaveriaan jotka olivat juuri saapuneet Arambolalle. Istuttiin iltaa, kunnes jossain vaiheessa päätettiin lähteä Karolinen ja Christinen kanssa katsomaan mistä rannalle kuuluva bile-musiikki tuli. Paikaksi paikallistui Cocoloko niminen baari, jossa oli menossa GOA-trance bileet. Musiikki pauhasi, laserit viuhuivat ja ihmiset tamppasivat tanssilattialla.

Seuraavana päivänä Karoline, Christine ja Ulrike lähtivät käymään vanhassa Goassa. Chillailtiin Lotan ja Jenniferin kanssa aamupalaa mutustellen koko aamupäivä majapaikan raflassa. Iltapäivästä lähdettiin kävelemään rannan pohjoispäätyä kohti ja käytiin kiertelemässä rantakaduilla. Trekattiin myös pohjoisinta rantaa ja meidän rantaamme halkovan ison kukkulan päälle. Kukkulan päällä huomattiin, että paikka oli sopiva riippuvarjoiluun ja siellä olikin jatkuvasti porukkaa liitelemässä taivaalla. Selvisi, että 1200rp hintaan pääsisi itsekkin varjoilemaan.

Rannan eteläinen pääty missä majapaikka sijaitsee

Rannan pohjoista puolta

Blue Fin

Grafiitteja

Paheiden puu

Maisemia ihailemassa

Näkymät kukkulan päältä

Rantaa Arambolalla

Auringonlasku

Tytöt palailivat päiväretkeltään takaisin ja lähdettiin porukalla rannan kalaravintolaan syömään. Tilattiin porukalla iso läjä safkaa, Red Snapperia, Kingfishiä, lehtikalaa, kalmaria ja muutamakymmentä katkarapua. Safkan jälkeen suunnattiin rannalle istuskelemaan. Jossain vaiheessa yötä rannalla käveli kaksi paikallista tyyppiä (normaaleissa rantavaatteissa) jotka tulivat luoksemme ja alkoivat esittää kysymyksiä. Henkilöt väittivät olevansa poliiseja. Seurueessa oli meikäläisen lisäksi 5 naista ja jostain syystä "poliisit" vaativat mua tulemaan syrjemmälle, että voisivat kysellä jotain. Koko tilanne vaikutti tosi hämärältä ja kieltäydyin poistumaan seurueesta ja samalla vaadin nähdä tyyppien poliisi-paperit. Poliisit kaivoivat taskustaan jotain lappuja joissa oli kämäiset kuvat ja tekstit police. Vastaavia olin nähnyt jo Delhissä taksikuskeilla ja laput vaikuttivat erittäin tökeröiltä väärennöksiltä.

Illallisella

Erehdyin epäilemään lappujen aitoutta ääneen ja varsin suoraan suomalaiseen tyyliin. Tästähän "poliisit" riehaantuivat ja alkoi hirveä huuto ja uhkailu, että heittävät mut vankilaan. Saatiin tilanne lopulta rauhoittumaan peliliikkein, ylimalkaisella pahoitteluilla ja tyhmän esittämisellä. Tyypit jatkoivat matkaansa, mutta missään vaiheessa ei selvinnyt, että minkä takia he alunperin halusivat siirtää meikäläisen syrjään ja kysellä jotain.

Seuraava aamu hujahti nopeasti biitsillä. Kerrottin kukkulan päällä olevasta liitovarjoilu-touhusta muillekkin ja porukka innostui lähtemään sinne. Iltapäivästä suunnistettiin kukkullalle ja saatiin neuvoteltua diili, että jos kaikki mennään liitelemään niin hintaa jää 1000rp. Oltiin liikkeellä loppuiltapäivästä ja tuuli alkoi tyyntyä iltaa kohti. Kaikki muut kerkesivät liidellä, mutta meikäläinen ja Lotta eivät. Tuuli ei riittänyt enää luomaan nostetta varjolle, joten sain vain liidon lähdeiselle rannalle. Ei auttanut muuta, kuin sopia, että tulen seuraavana päivänä uudestaan.

Liitovarjoilun valmisteluja

Liitovarjoilua

Liitovarjoilua

Lotta

Aamulla törmättiin rannalla englantilaiseen Jan:iin ja saksalaiseen Thimoon jotka liittyivät porukkaan illalliselle. Päätettiin vetää oikein iso katkarapu-setti ja tilattiinkin 60 katkarapua. Puolet tiikerikatkarapuja, puolet kuningaskatkarapuja.

Oli Karolinen, Christinen ja Ulriken vika ilta ennen lähtöä joten päätettiin juhlia hieman. Iloksemme bongattiin kyseisen kalaravintolan ruokalistalta Gin Tonicit hintaan 80rp (1,3e). Kelpasi.
Aterian jälkeen lähdettiin kuljeskelemaan rantaa pitkin eteenpäin ja löydettiin paikka johon oli pienistä kynttilöistä kasattu "nuotio". Ympärillä oli arviolta 30-40 henkeä. Porukka soitteli kitaraa ja lauloi. Jäätiin istuskelemaan nuotiolle ja ilta vierähtikin nopeasti pikkutunneille asti.

Lähdin nuotiolta hieman sivummalle tyhjentämään rakkoa, kun paluumatkalla luokseni tuli paikallinen henkilö. Tyypillä oli vaalea uniformumainen kauluspaita ja ilman mitään kyselyjä hän esitti poliisin-henkilötodistuksensa (joka tällä kertaa näytti aidommalta) ja sanoi suorittavansa ratsian huumeiden varalta. Näytin poliisille taskuni sekä olkalaukkuni sisällön jonka jälkeen pääsin jatkamaan matkaa takaisin nuotiolle. Tällä kertaa kyseessä oli luultavimmin aito poliisi ja hänen käyttäytyminenkin oli täysin erilaista, kuin aikaisemman illan tyyppien.

Aamuyöstä lähdettiin kävelemään majapaikalle päin, kun joku tytöistä sai idean, että menään uimaan. Hetken päästä oltiinkin jo kaikki polskimassa meressä jossa yllätykseksi huomattiin planktonia joka hohti liikkeestä pimeässä. Vastaavaa olin nähnyt vuosi aikaisemmin Kambodzassa.

Aamupäivästä kävin uudestaan kokeilemassa liitovarjoilua ja tällä kertaa tuuli olikin otollinen ja sain hyvät liidot. Pääsin liitelemään noin puolen tunnin ajan kukkulan yläpuolella.

Iltapäivästä saksalaiset lähtivät menemään ja jäin itse vielä viimeiseksi päiväksi ennen kotiinpaluuta. Hyppäsin iltapäivästä paikallisbussiin ja matkustin läheiseen Mapusan kaupunkiin ostoksille. Ostin mausteita sekä vaatteita kotiin vietäväksi. Mausteet maksoivat keskimäärin 1rp / gramma. Esimerkiksi 5 grammaa mustapippuria maksoi siis alle 10 senttiä (vastaava suomessa 4 euroa).

Mausteita

Maustekauppias

Illasta lähdin pyörähtämään vielä kerran rannan hyväksitodetussa kalaravintolassa. Tilasin 20 rapua ja kalmarin chilillä. Rantaa majapaikalle päin kävellessäni huomasin, että Cocolokossa oli meneillään Dancehall/Reggae bileet. Meno vaikutti ihan mielettömältä joten päätin pyörähtää katsomassa. Seinällä oli 2 metrin korkuinen Bob Marleyn kuva legendaarisin One Love teksteineen. Tummahipiäinen MC huudatti yleisöä mikillään ja bassot järisyttivät tanssiyleisöä. DJ:llä oli pisimmät ikinä näkemäni rastat. Ne ulottuivat melkein maahan asti eli pituutta varmaan 1,6-1,7 metriä..
Bilemeininki oli niin hyvä, että jäin mukaan tapahtumaan ja palasin majapaikkaan vasta aamuyön pikkutunteina.

Vikan illan safka

Aamupäivällä herätessä oli varsin huono olo. Jo illalla oli hieman ollut tukkoinen olo, mutta nyt flunssa oli iskenyt päälle todenteolla. Kävin shoppailemassa vielä hieman lisää mausteita sekä pyörähtämässä netissä ensimmäistä kertaa viikkoon. Piti tarkistaa mihin aikaa lento Delhiin lähti illasta. Selvittelin samalla miten lentokentälle pääsisi kätevimmin ja hintoja. 1500rp hintaan olisi saanut suoran kyydin lentokentälle taksilla. Hinta oli jäätävä joten päätin mennä julkisilla.

Paikallisbussi

Tavarat kasaan ja check-out majapaikasta. Kävelin rinkka selässä pari kilsaa rannalta kuumassa keskipäivän auringossa keskustaan josta bussi lähtikin välittömästi, kun pääsin sinne. Reilu tunti Mapusaan ja 30rp hitaan. Mapusassa vaihdoin bussia 1min odotusajalla toiseen bussiin joka kulki Pajim nimiseen pikkukaupunkiin. Hintaa jäi 10rp. Aikaa oli lennon lähtöön joten päätin mennä syömään. Lähdin kävelemään kohti Pajimin kuuluisaa Portugalilaista kaupunginosaa, kun vastaan tuli vanhempi länsimaalainen mies joka näytti siltä, että oli ollut täällä jo jonkun aikaa. Kysyin häneltä tietääkö mitään hyvää ruokapaikkaa ja sainkin neuvot erääseen LP:nkin hehkuttamaan raflaan.

Näkymiä Pajimissa

Portugalilainen kaupunginosa

Koska kyseessä oli viimeinen ateriani Intiassa, päädyin tilaamaan 2 eri pääruokaa, paikallista makkaraa sekä riisiä. Juomaksi Ison 0,66L oluen sekä paikallisen viskin. Koko aterialle jäi hintaa 375 rupiaa eli hieman päälle 5 euroa.

Safkailun jälkeen takaisin kohti bussiasemaa josta seuraava bussi kohti Vasco:a lähtikin 5min päästä. Lipulle jäi hintaa 28rp. Hyppäsin bussista pois Chicalin kohdalla niin kuin paikalliset olivat neuvoneet minua tekemään. Bussista hypättyäni katselin hieman ympärilleni, kun eräs paikallinen huomasi minut rinkkoineni ja ohjasi tien yli toiselle bussipysäkille johon saapuikin välittömästi lentokentälle menevä bussi. Hintaa 5rp.

Lentokentälle päästyäni olin hyvin tyytyväinen, että suoran kyydin sijaan olin lähtenyt julkisilla liikenteeseen, koska pääsin paljon halvemmalla ja kerkesin käydä syömässä erinomaisen aterian Pajimissa.

Lensin Goalta Delhiin ja venailin lentokentällä muutaman tunnin, että lento Helsinkiin lähti. Delhin lentokentällä on erityisen mukavia sohvia joissa on hyvä nukkua jos joutuu viettämään aikaa lentokentällä.

Lentokenttäelämää

Himalaja

Paluu suomeen oli jälleen jäätävä

Flunssan takia olo oli lennolla hyvin tukkoinen ja lentokoneen laskeutuessa tuntui, kuin pää meinaisi räjähtää koska paine ei tasaantunut. Alkoi valtava kipu ja melkein lähti taju sen takia. Lopulta koneen laskeuduttua kipu lopulta helpotti.

Yhteenvetona reissusta voisin todeta, että pidin Intiasta todella paljon. Delhi oli helvetti maanpäällä, mutta siitä pääsi hyvin helposti eroon lähtemällä vain pois sieltä rauhallisimmille alueille. Pidin Goan alueesta paljon ja erityisesti sen eteläpuolella olevasta Gokarnasta joka ei ollut läheskään niin turistisoitunut kuin Goa. Tulen ehdottomasti palaamaan Intiaan vielä!

Vasemmalla valkoinen paita. Oikealla valkoisia paitoja kuukauden reissun jälkeen