My Burmese days - Yangon

-->

19.02.2014

Myanmar (Burma) - Yangoon

Lähdettiin aamusta Burmaan, nykyiseen Myanmariin. Monista lähteistä olin kuullut, että paikallisen rahan hankkiminen voi olla hieman vaikeaa, koska maassa ei ole yhtään automaattia ja vaihdettavaksi kelpaavat usd setelit pitää olla priimakuntoisia.

Rahan kanssa meinasi olla ongelmaa, koska automaatit eivät suostuneet antamaan yli 20000thb ulos ja piti saada koko kuukauden massit kerralla. 20k saatiin vaihdettua uusiksi 100 usd seteleiksi Central Plazalla ja loput lentokentällä.

Don Muang kentällä vaihtaminen onnistui sekä bahteista, että euroista uusiksi dollareiksi. Burman lentokentällä selvisi, että myös sieltä on nykyään mahdollista nostaa rahaa sekä vaihtaa paikallisiksi kyateiksi. Vaihtaminen onnistuu ainakin thai bahteista, usd dollareista, euroista ja singaporen dollareista.

Yksi parhaista asioista matkustaessa on uusien ruokien ja juomien maistaminen. Tällä kertaa testiin pääsi lentokoneessa myytävä omenaviini.

Ei jatkoon.

Ensimmäisenä tuloaulassa olivat isot kyltit jotka mainostivat MasterCardin olevan ensimmäinen joka tarjoaa ATM palveluita maassa. ATM:iä löytyykin nykyään ainakin lentokentältä, keskustasta ja chinatownista.

Varmuuden varalta kannattaa olla kuitenkin olla ainakin jokunen saturainen dollareina. Isoilla seteleillä on paras kurssi.

Rahaa saa

Olin aikaisemmin varannut hotellin pariksi ekaksi yöksi joten lentokentältä säädettiin taksi majoitukseen. Suurin ihmetyksen aihe oli, että toisin kuin Thaimaassa, kaikki tuntuivat puhuvan ainakin vähän englantia. Toisena ihmetyksenaiheena tuli paikallinen miesten hame johon noin puolet äijistä olivat pukeutuneet. Taksi kentältä keskustaan saatiin 7$ hintaan. Karkeasti 1000 paikallista kyatia on 1$ joten puhun jatkossa dollarihinnoista.

Perinteinen miesten hame eli lungi.

Ensituntumana Burma yllätti melkoisesti. Mielikuva oli alunperin jonkinnäköinen kehitysmaa, mutta Yangonin läpi kulkiessa mieleen tulikin joku etelä-eurooppalainen kaupunki kesällä.

Katukuvasta paistaa rauhallinen leppoisa elämäntyyli. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire mihinkään. Kadut ovat täynnä pieniä ruokakojuja 20cm korkeineen muovijakkaroineen.

Ensituntumaa Myanmarilaiseen safkaan

Majapaikka löytyi pienen alkukommelluksen jälkeen, kun Agga guesthouse nimisiä  majapaikkoja löytyikin 2 kappaletta 100m päässä toisistaan.

Majoituksen hinta Myanmarissa on korkeahko verrattuna muuhun hintatasoon. Maksoimme siististä huoneesta tuplasängyllä ja jaetulla vessalla 25$

Agga Guesthousen huone

Kuukauden massit käteisenä

 

Illasta käytiin pyörähtämässä Sakura Tower nimisessä rakennuksessa katsomassa auringonlasku sen 20. Kerroksessa sijaitsevasta Sky Bistrosta.

Sky Bistro

Jälleen ihmetyksen aiheena oli tuo miesten käyttämä hame. Ravintolassa oli myös eräs hienommin pukeutunut herrasmies. Hänellä oli nimittäin kauluspaita ja hienompi miesten hame.

Auringonlaskua ihailemassa

Horisontiss siinti yksi Myanmarin tunnetuimmista monumenteistä, Shwedagon Pagoda

Takaisinpäin tultiin kävellen ja käytiin katselemassa mestoja.

Ruoka on halpaa. Hyvän safkan saa eurosta pariin euroon ja tuoppi paikallista hanaolutta kustantaa 50 senttiä Dagon Beer Station nimisissä juottoloissa. Beer Stationilla istuessa ja meininkiä seuraillessa pisti silmään tai oikeastaan ennemminkin korvaan erityinen “pusuääni”. Hetken asiaa seurattua kävi ilmi, että kyseessä ei ole Myanmarilainen astetta intiimimpi lähestymisyritys vaan se on paikallinen tapa kutsua tarjoilijaa tai ylipäätään jotakuta luoksesi.

Katukojun snäksejä (C) Katja

Myanmarissa majoitukseen kuuluu lähes poikkeuksetta aamupala. Tällä kertaa vastaan tuli yksi nerokkaimmista oivalluksista ikinä vesimeloonin syömiseen.

Ei likaantuvia suupieliä (C) Katja

Toisena päivänä iltapäivästä suunnattiin kaupungille kävelemään ja kohti keskusrautatieasemaa. Sieltä  pääsi junaan joka kiertää Circle linea pitkin Yangonin ympäri. Rundi maksaa 1$ ja kestää 3h.

Paikallisessa katukahvilassa aamupalaa

Huomio huomio, meillä on "pulu" langalla.

Katja markettien hulinassa

Kadulta tarttui matkaan vielä herkullisia mangoja

Kerettiin istua junassa ehkä 5min, kun luokse tuli 2 paikallista tyttöä ja ilmoittivat reippaana englanniksi, että haluavat jutella. Tytöt opiskelivat englantia ja halusivat harjoitella kieltä juttelemalla kanssamme.

Seuraavat 1,5h menikin nopeasti katsellessa alati vaihtuvaa maisemaa ja jutellessa heidän kanssa, kunnes hyppäsivät kyydistä noin puolessa välissä.

Katja ja paikalliset

Hyvin nopeasti junan lähdettyä liikkeelle huomasi, että ensivaikutelma Yangonista oli hyvin jotain muuta kuin muaalla sen ympäristössä. Keskusta pois päästyä paistoi jälleen köyhyys, roskaisuus ja todella alkeellinen infrastruktuuri. Paikalliset tytöt kertoivat, että keskustassa on työvoimaa jonka tehtävänä on pitää turistialueet siisteinä.

Asutusta Yangonin ulkopuolella

Kerrostaloasumista

Vauhdin huumaa

Paikallinen sikala

Juna välipysäkillä

Ostokset voi kätevästi hoitaa junan ikkunasta

Kierros oli hieno tapa kiertää ympäri Yangonin aluetta, mutta se alkoi puuduttaa viimeistään 2h jälkeen. Suosittelen silti ehdottomasti!

Joko kerkesin mainita, että Myanmarissa ruoka uppopaistetaan? Vaihtoehtoina on uppopaisto rasvassa tai uppopaisto paljossa rasvassa. Jo muutaman päivän jälkeen ruuan rasvaisuus alkaa tympiä.

Ihmiset maassa ovat todella ystävällisiä. Joka puolelta kuuluu kokoajan Hello tai Manglawba huutoja ja pikkulapset vilkuttavat käsiään. Ilmapiiri on tosi lämmin.

Perjantaina päivä meni aamupalan jälkeen kämpillä kärvistellessä. Onnistuin haukkaamaan jotain minkä sisälläolosta kroppa oli erimieltä. Imodiumin avuin onnistuin kuosittautumaan iltapäiväksi siihen kuntoon, että päästiin ihastelemaan Yangonin sekä samalla koko Myanmarin yhtä suurinta nähtävyyttä, Shwedagon Pagodaa.

Taksi Chinatownista maksoi tinkimisen jälkeen 2$ ja pääsymaksu pagodalle oli 8$.

Shwedagon Pagoda - kultaa kultaa kultaa

Temppelialueen toinen torni

2 tornia

Paikallinen nuoriso tyylikkäästi pukeutuneena

Shwedagonia lähempää

Temppelialueella on useampia pyhättöjä joissa jengi käy rukoilemassa

Kyseinen monumentti on yli 100m korkea ja koristeltu sadoilla kiloilla kultaa sekä melkein 80000 timantilla ja muulla jalokivellä. 

Katja tähyilemässä huipun timanttia.

Näin ne ajat muuttuvat. Nykyään munkitkin poseeraavat kamerakännykkään.

Katja ja pojat

Yhdellä tornilla oli tarina kerrottavanaan

Pikkupojat leikkivät gongilla. Ääni kantautui koko temppelialueelle varsin kovana, mutta eipä tuo ketään tuntunut häiritsevän.

Hame päälle ja siivoamaan?

Illan kuluessa paikalle alkoi valumaan enemmän munkkeja. Kohdalle osui kulkue jossa pikkumunkkea opetettiin tavoille.

Munkit

Ajoitus osui nappiin, kun saavuttiin juuri ennen auringonlaskua. Kerettiin näkemään kaikki vaiheet temppelien kultaisessa loistossa. 

Pakollinen turistipose.

Auringon laskiessa näky oli vaikuttava

Joku oli keksinyt laittaa kaikille patsaille irstaat led-taustavalot

Näkymää pimeässä.

Temppeleiltä poislähtiessä taksikuskit yrittivät pyytää korkeampaa hintaa kuin tullessa. Käveltiin sata metriä päätielle ja sieltä saatiinkin jo taksi samaan hintaa kuin tulessa.

Shwedagon Pagoda oli ehdottomasti näkemisenarvoinen paikka. Seuraavaksi tarkoitus on lähteä länsirannikolle biitsille.