Inle Lake - Trekkausta vuorilla (2/2)

26.2.2014

Olin edellisenä iltana asettanut herätyskellon soimaan aivan luvattoman aikaisin sillä tarkoitus oli lähteä valokuvailemaan ympäristöä. Niimpä päivän alkaessa kirkastua, suuntasimme kylälle katselemaan meininkejä.

Veneet siistissä rivissä valmiina jokireissuja varten

Munkit lähdössä aamuiselle almuretkelleen

Isäntä aamupuuhissa

Katja poseeraamassa aamuauringossa

Bambumetsikkö kylän keskellä

Kylänraitti

Asukkaat menossa aamupuuhiinsa

Munkit palailemassa aamukävelyltään

Aamuisen kuvausretken jälkeen liikkeelle lähtö oli hieman hidasta, koska piti mm. tyhjennellä kameran muistikorttia ja käydä läpi tähän asti kertyneitä kuvia, vielä kun sähköä oli saatavilla.

Lopulta päästiin ravintolalle vasta puolen päivän jälkeen. Raflalla kävi ilmi, että koska tulimme vasta niin myöhään, Min Min ei saanut järkättyä meille opasta reissulle. Hän oli toiminut itsekin vuosia oppaana ja rehtinä miehenä päätti itse lähteä meille oppaaksi, koska oli luvannut trekin järjestää. (myöhemmin kävi ilmi, että tämä oli ehkä tähän asti suurin onnenpotku).

Vedettiin ravintolalla myöhäinen lounas naamariin (kuului hintaan) ja lähdettiin Min Minin asunnolle mihin jätettiin ylimääräiset tavarat, mitä ei tarvittu trekillä.

Iltapäivä kului kävellessä kohti vuoristoa. Pysähdeltiin silloin tällöin teelle ja katsomaan mm. kuinka sokeriruokosta (sugar cane) tehdään juomaa ja kristallisokeria.

Pikku-munkit olivat kylpemässä tuossa kuralammikossa jonka yli oli rakennettu silta

Perinteinen tapa valmistaa ruokosokeria

Wanhan maailman härkävankkuri toimii edelleen luottokyytinä

Reitti kulki samaisen viinitilan läpi missä oltiin aikaisemmin vierailtu

Viinirypäleet kasvamassa

Lisää tiluksia

Maastoa kasketaan rehevämmäksi kasvualustaksi

Tältä näyttää kurkuma-mauste ennen kuin se kuivataan ja jauhetaan jauheeksi

Katja paistattelemassa auringossa

Näkymiä trekkireitiltä

Kasvusto vaihteli paljon trekin aikana

Aurinko laskemassa Inle Lakea ympäröivien kukkuloiden taakse

Paikallinen työläinen

Auringonlaskufiilistelyä

Alkuperäinen plääni oli majoittua yön yli vuoristossa sijaitsevassa luostarissa, mutta koska lähdimme liikkeelle hieman normaalia aikataulua myöhemmin, päätimme auringonlaskun jälkeen mennä yöksi Min Minin tuttavaperheen luokse joka sijaitsi hieman alempana vuorella.

Kaskeamiset ylempää rinteeltä katsottuna

Majoittuminen oli mahtava esimerkki Myanmarilaisesta kulttuurista. Hän ei ollut nähnyt perhettä vähään aikaan, mutta ennalta ilmoittamatta, pääsimme kaikki 5 majoittumaan heidän luokseen yöksi. Suomessahan on nykyään epäkohteliasta tulla edes pimpottamaan hyvän tutun ovikelloa soittamatta ensin…

Ruuan valmistusta sisänuotiolla

Inle Lake sijaitsee n. 1km korkeudessa merenpinnasta ja päivän aikana kerkesimme nousta n. 1500 metriin. Nousu oli vain 500 metriä, mutta tottumattomat jalat huusivat Apua vielä myöhään yöhön.

Iltapalaksi perheen äiti laittoi meille jotain uskomattoman hyvää kasvissafkaa. Parasta ruokaa mitä olen tähänastisen Burman reissun aikana syönyt.

Kasviksia ja riisiä

Reissuseurue ruokapöydän äärellä

Unta ei tarvinnut paljoa houkutella. Nukuimme ”oleskelutilan” lattialle laitetuilla ohuilla patjoilla ja päällä oli pari vilttiä. Yöllä lämpötila vuoristossa laskee melko alhaiseksi.

Aamulla heräsin ennen auringonnousua siinä toivossa, että näkymä alas Inle Lakelle olisi ollut jotain spektaakkelimaista. Valitettavasti tänä aamuna ei mitään erikoisempaa.

Aamupalana oli jälleen talon emännän laittamaa herkkua. Kovin erilaista settiä mihin suomessa ollaan totuttu. Ruokana oli riisiä, useampaa erilaista kasviscurryä, riisileipää sekä teetä.

Aamupesulla vuoristokylän ainoalla vesipisteellä

Perhe aamupalalla keittiön puolella

Liikkeelle päästiin kahdeksan jälkeen ja suunta oli vielä ylemmäksi vuorille. Aikamme käveltyämme polku lähti viimein viemään alaspäin. Etureidet huusivat hunajaa ja olivat melko hapoilla, kun päästiin lopulta järven tasolle.

Paikallinen päiväkoti

Näkymiä matkalta

Reissuporukka: Minä, Min Min, Max ja Jonathan

Bambut voivat kasvaa uskomattoman korkeiksi

Lisää mittakaavaa edelliseen kuvaan

Alhaalla solassa näkyin riisipelto ja siellä kyykkiviä paikallisia

Villinä kasvava banaanipuu

Taktinen palaveri

Matkaa oli vielä jäljellä melkoisesti kuvan keskellä näkyvälle järvelle

Aivan sininen taivas loi melkoisen kontrastin kuiville keltaisille kasvustoille

Pläninä oli ottaa vene takaisin joten suunnistettiin jonkun kylän laituria kohti. Vielä ennen veneeseen menoa pysähdyttiin Min Minin kavereiden luona, jossa he ystävällisesti tarjosivat meille teetä ja pikkupurtavaa.

Venematkalle poistettiin vielä lähikojusta bisset. Kylläpä maistui hyvälle trekin päätteeksi veneen lipuessa aurinkoisen järven päällä kohti kylää.

Paluumatkalla

Kippis ja kulaus. Jallua Inle Lakella! Katja ottaa siivun Jaloviinaa keskipäivän piristeeksi. Jallu on aina Jallu, vaikka ollaankin Burmassa eikä Köyliön Lallintalolla.

Aikaisemmin oltiin pohdiskeltu, että olisi hyvä päästä käymään suihkussa ennen yöbussiin menoa. Min Minillä oli tähän loistava ehdotus. Hän tarjoutui heittämään meidät omalla autollaan läheiselle, paikallisten suosimalle kuumalähde kylpylälle. Kylän lähellä oleva turistisempi kylpylä maksaa 8$ / henkilö. Tämä kyseinen maksoi 1$.

Paikalliset ovat loistavasti ratkaisseet ongelman miten vaientaa auton hälytysääni jos turvavyö ei ole kiinni

Kylpylässä oli pieniä yksityisiä huoneita, joissa kaikissa oli pieni ”palju” ja vesihanat. Lämmin vesi tuli suoraan läheisestä kuumasta lähteestä ja näin ollen he sanoivat sen olevan erityisen hyvää iholle. Tunti hujahti hetkessä.

Kahden hengen vulkaaninen huljusammio

Saksalaiset lähtivät illasta kohti Baganin legendaarista tempplelikaupunkia ja me kohti Mandalayta. Äijien kanssa oli vielä puhetta, että nähtäisiin Baganissa maanantaina.

Annapurna Circuit - osa 1/3 - maisemia, ruokamyrkytys, kylmä

13.12.2012 - Trekkipäivä 1

Herätys pärähti soimaan 6:00. Kamat oli nopeasti paketissa ja äijät aamupalalla. Aamupalan saamisessa kestikin sitten ikuisuus. Ekan bussin piti lähteä Besisaharista Syaneen 7:30, mutta eipä keretty siihen joten lähdettiin kävelemään bussipysäkkiä kohti.

Pysäkillä selvisi, että seuraava bussi olisi lähtenyt vasta 3h kuluttua ja maksanut 600rp / naama, joten ruvettiin selvittelemään paljonko oma jeeppi maksaisi. Melkoisen säätämisen jälkeen kyyti irtosi 5000rp hintaan.

Rowan heittämässä ylävitosia paikallisille koululaisille

Hinta oli kallis 2h kyydistä, mutta sen avulla säästettiin 2pv kävely. Varsinkin, kun näkymät reitin alussa eivät olleet kovin kummoisia. Jeeppi oli 7 hengelle ja kamoille hieman ahdas, mutta tilanpuutetta saatiin kompensoitua sillä, että 2 matkustajaa matkasi jeepin katolla.

Näkymiä rotkoon

Rowan ja Mikko hyppäsi katolle ensin ja matkan puolivälin jälkeen vaihdettiin, että Lauri ja mä tultiin katolle. Näkymät olivat melkoisesti parempia vaikka kyyti olikin hieman kovempaa. Jännitystä toi myös se, että välillä mentiin melkoisen lähellä rotkon reunamia.

Kattomatkustusta (C) Rowan Savage

Matka taittuu

Maisemaa katolta

Valkoinen hiekka saa veden näyttämään siniseltä

Syaneen päästiin aikanaan ja siellä viskattiin reput selkään ja lähdettiin käppäilemään päivätaivalta kohti Tal nimistä kylää 1700m korkeudessa. Ensimmäisen päivän matkaan aikaa meni 4h hiekkatietä ylösalas. Meikäläisellä taisi olla porukan huonoin kunto ja välillä syke nousi 170, kun yritin pysyä "puolijuoksua" painelevien äijien perässä.

Yksi lukuisista riippusilloista matkalla

Sillat oli lujaa tekoa

Rowan "laidalla"

Tal:iin saavuttiin hieman ennen auringonlaskua. 2 hengen huone irtosi hintaan 100rp eli yhdelle henkilölle jäi maksettavaa vähän alle 0,5 euroa / yö. Tässä vaiheessa käytettävissä oli vielä lämmin suihku joten suihkun kautta kuivat vaatteet päälle ja ravintolaan syömään.

Pelailtiin aikamme korttia ruuan jälkeen ja vetäydyttiin hyvissä ajoin nukkumaan. Kämppä alkoi olla varsin kylmä, mutta onneksi hyvät makuupussit pitivät lämpimänä yön ajan.

14.12.2012 - Trekkipäivä 2

Herätys jälleen hyvissä ajoin, seiskalta ja välittömästi tilaamaan aamupalaa. Syötiin, pakattiin ja lähdettiin vaeltamaan.

Kaljapullot laitettu hyötykäyttöön reunustamaan pihatietä

Edellinen päivä oli kuljettu kokonaisuudessaan hiekkatietä pitkin ja nyt haluttiin kulkea hieman parempaa trekkireittiä pitkin. Jossain vaiheessa kulkemista tuli vastaan polku ja päätettiin valita pienempi ja vähemmän käytetyn näköinen. Hieman hälytyskellot soivat, kun katseltiin, että polun eteen oli rakennettu pieni kiviaita (ja kyltti jossa nuoli osoitti toiseen suuntaan). Tästä huolimatta jatkettiin kulkemista pitkin kyseistä polkua.

Reunalla

Aikamme hienoissa maisemissa kuljettuamme huomattiin, että kantajat kanjonin toisella puolella viittoivat meille, että "takaisinpäin"... Ignoorattiin merkit ja jatkettiin matkaa vielä hetki, kunnes huomattiin, että polku eteenpäin on poikki maansortuman takia. Ei auttanut, kuin palata nöyrästi takaisin. Tästä seikkailusta päivätaipaleeseen tuli about 2h ylimääräistä...

Polkuja tallaillen (C) Rowan Savage

Lauri trekkipolulla

Matkalla pysähdyttiin Kartessa syömässä. Ruokatauko venyi 2h mittaiseksi, koska ruuanlaitto täällä päin alkaa sillä, että kokki alkaa väsäilemään keittiössä nuotiota...

Ruokaa odotellessa... (Rowan ja Mikko)

Vuoristokylä

Trekkaaminen on vakavaa hommaa (C) Rowan Savege

Ruokailun jälkeen matka jatkui kohti päivän määränpäätä, Temangia. Kerettiin kulkea ehkä tunti, kun mulla alkoi mahassa tuntumaan siltä, että piti suorittaa äkkisyöksyminen puskaan sipalle. Loppumatkatkasta olo alkoi tuntua hieman huonolta. Temangiin päästiin auringon jo laskettua, 6 tunnin trekkaamisen jälkeen. Päivän aikana noustiin 1200 metriä eli päästiin jo 2,6km korkeuteen.

Sirppi ja vasara...

Tilanne päällä. Aussi on hullu.

Tästä sillasta ei tarvinnut kulkea

Majapaikkaan päästyämme taas henkilökohtainen huolto: kuivat vaatteet päälle, märät kuivamaan tuuleen ja syömään. Heti, kun ruoka tuli eteen, huomasin, että ruokahalu oli täysin kadonnut. Ei tehnyt mieli syödä yhtään vaikka koko päivän oli ollut liikenteessä ja kuluttanut varmasti melkoisen määrän kaloreja. Vilu alkoi käydä sietämättömäksi ja palelin hullunlailla vaikka päällä oli lämpimät vaatteet ja untuvatakki. Palelusta johtuva tärinä kävi niin pahaksi, että en pystynyt kunnolla juomaan juomapullosta nestettä, kun käsi tärisi niin pahasti, että pullonsuu ei osunut omalle suulle. Tilanne oli melkeimpä koominen.

Ruoka piti hylätä pöytään ja lähteä huoneeseen makuupussiin lämmittelemään. Tilanne alkoi olla hirveä, koska tärisin makuupussissakin kuin mikäkin horkkainen ja hommasta vielä hankalemman teki se, että maha oli aivan sekaisin eli piti vähän väliä juosta vessaan. Mittailin kuumeen ja lämmöt kohosivatkin 38.1 asteeseen. Meni tunti ja olo huononi siihen pisteeseen, että aloin oksentelemaan.

Tässä vaiheessa alkoi olla melkoisen selvää, että kyseessä oli ruokamyrkytys. Syynä ilmeisimminkin aamupala jonka olin syönyt. Päiväruuan jälkeen oireet alkoivat tunnin kuluttua, kun taas ruokamyrkytyksessä menee yleensä vähintään 3-4h syömisestä.

Kyllä sitä taas kerran mietti, että minkä takia sitä tulee aina lähdettyä reissuun, kun makasi kuumeesta täristen, oksennellen huoneessa jossa oli jo miinus-asteita, ilman minkäänlaista lämmönlähdettä.

Tilannetta helpotti valtavasti, kun äijät kävivät hakemassa keittiöstä mulle pulloja jotka olivat täytettynä  kiehuvalla vedellä. Pullot makuupussissa lämmittivät kivasti ja parasetamoli alkoi pikkuhiljaa laskemaan kuumetta ja imodium vähensi vessassa ravaamista. Yöllä heräsin jossain vaiheessa aivan hiestä läpimärkänä, kun kuume oli vihdoin laskenut.

Kämppä aamun valossa

15.12.2012 - Trekkipäivä 3

Edellisen päivän ruokamyrkytyksen johdosta päätettiin ottaa tänään kevyesti. Aamulla tuli nukuttua kymmeneen asti ja hengailtua aamupäivä guesthousen aurinkoterassilla komeissa maisemissa. Keli oli kirkas ja paljastikin mahtavat vuorimaisemat ihan uudella tavalla.

Aamulla aurinko lämmitti mukavasti

Aamuteet maisemissa

Tiimikuva: Lauri, Mikko, mä ja Rowan (C) Rowan Savage

Vaikka yöllä on pakkasta, jotenkin noi perhoset selviää

Olo parani aamulla

Olo oli parantunut huomattavasti edellisesta illasta, vaikkakin oli vielä kovin voimaton olo. Nyt pystyi jo syömään ja ruoka pysyi sisässä. Päätettiin lähteä kohti seuraavaa kylää, Chamea, kahden maissa iltapäivällä. Päivätaival oli lyhyt ja otettiin se vielä kevyesti, koska en ollut vielä täysissä voimissa.

Maisemia

Manaslu, yksi maailman yli 8000m korkeista vuorista auringon laskiessa

Vuoristohökkeleitä

Taival meni mun osalta suhteellisen helposti, mutta nyt vuorostaan Lauri mainitsi hieman heikosta olosta. Löydettiin Chamesta majatalo jossa oli yhteisessa tilassa kamiina joten päätettiin jäädä sinne.  Hinta jälleen 100rp / huone. Illasta Laurille nousi kuume ja alkoi olla flunssainen olo.

Vuoristomaisemia

Ilta meni kamiinan kyljessä makoillessa, syödessä ja korttia pelatessa. Ruokien hinnat alkoivat kallistua kokoajan mitä ylemmäksi vuoristoon nousi.

Huone

Illanviettoa yhteisissä tiloissa

(..ttu näitä blogipäivityksiä... Tähänkin meni aikaa yhteensä about 6h)