Ensimmäinen kuukausi takana, osa 2/2

Viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen paukkui rikki 26 000 lukukertaa blogissa! Aivan huippua!
Antaa motivaatiota jaksaa dokumentoida reissuja nettiin...

Tällä kertaa hieman kuvapainotteisempi postaus loppukuun tapahtumista.

--
15.1.2014

Katjan ja hänen saksalaisen vaihtarikaverinsa kanssa oltiin sovittu, että lähdetään Koh Changille loppuviikoksi.

Keskiviikkoillasta suunnistettiin kohti Mo Chitin bussiterminaalia josta ostettiin liput Trat nimiseen pikkukylään lähellä Kambodzan rajaa. Suuntana oli Koh Chang joka on lempisaareni thaimaassa.

Matka yöbussilla oli jälleen yhtä juhlaa. Kuulokkeet päähän, penkki nurin mukavaan asentoon ja fiilistelemään matkantekoa.

Tratin bussiasemalle saavuttiin hieman neljän jälkeen aamuyöstä. Neuvottelin meille ja parille kiinalaiselle kyydin lavataksilla satamaan hintaan 80thb/ henki. Puolen tunnin päästä päästin satamaan.

Aamun ensimmäinen laiva saarelle lähti 6:30 joten viriteltiin Katjan kanssa riippumatot sataman katoksen alle ei muuta kuin lepiä lautan lähtöön asti.

Auringonnousu lautalta.

Saarelle päästyämme napatiin taksi kohti Lonely Beachin rantaa ja suunnistettiin tuttuun majapaikkaan, Siam Hutsiin, suoraan rannan tuntumassa.

Samasta majoituksesta bongattiin pari lappeenrannan kaveria, Ilari ja Andis sekä heidän pari vaihtarikaveria jotka olivat tulleet saarelle jo hieman aikaisemmin.

Ilta meni mukavasti Koh Changin yössä.

Katja auringonlaskua väijymässä

Jengi oli niin tulessa, että tanssi baaritiskillä.

Torstaina muutettiin Siam Hutsista pois ja kylän keskellä olevaan SeaFlower majapaikkaan. Tytöt eivät oikeen tykänneet Siam Hutsin sotkuisuudesta...

SeaFlowerista irtosi huomattavasti siistimpi kämppä hintaan 500thb joka jaettiin kolmen nukkujan kesken.

SeaFlowerin bungalowi ja extraleveä sänky.

Ikävänä muutoksena edelliseen visiittiin vuodelta 2011 on saaren kasvanut melu. Jokainen baari luukuttaa musiikkia aivan järjettömän kovaa aina viiteen asti aamulla.

Ah, aina niin makeita auringonlaskuja

Auringonlasku Lonely Beachilla

Torstai-iltana Siam Hutsin rafla yllätti järjestämällä aivan mahtavat Tekno-bileet. Rannalle oli rakennettu miehenkokoinen PA-äänentoisto ja live DJ veivasi päräyttävää teknoa niin pitkään, kuin tanssijat jaksoivat hytkyä. Bilefiilis on kovin erilainen, kun varpaiden alla on vain hiekkaa ja yönpimeydessä lämpöä on vähintään 25 astetta.

Harmi, että illan tekno-bileistä ei ollut tietoa vielä silloin, kun bookkasimme aikaisemmin päivällä snorklausretken perjantaille...

Aamulla reippaana snorklaamaan lähdössä (C) Katja H.

Yksi snorklailumestoista

Toinen

Olihan mulla mukana mm. vedenkestävä digipokkari, mutta empä tajunnut ottaa sitä mukaan sukelteluretkille.

Reissun päätteeksi käytiin moikkaamassa apinoita

Lauantai meni jälleen rannalla. Iltapäivästä vuokrattiin kajakki ja lähdettiin melomaan pitkin rannikkoa. Ajoitettiin reissu siten, että katseltiin auringonlasku merellä.

Kajakkiretkellä

Auringonlaskua fiilistelemässä

Katja ja Susan lähtivät maanantaina takaisin Bangkokiin ja päätin itse jäädä vielä loppuviikoksi Koh Changille. Mennyt loppuviikko oli ollut kovin hektinen, koska oltiin kokoajan tekemässä jotain. Niimpä päätinkin, että loppuviikkona en tee mitään.

Maanantai alkoi puolen päivän jälkeen aamupalalla meren rannalla.

Tyttöjen lähdettyä vaihdoin hieman halvempaan majoitukseen Cafe Del Sunset nimisen raflan bungaloweihin. Koska on edelleen high season, joutuin kämpästä pulittamaan 400thb / yö.

Loppuviikon majoitus

Kyseisen majapaikan ravintolan yläkerrassa oli todella lungi alue jossa vietinkin huomattavan osuuden loppuviikosta.

Vasemmanpuoleisesta riippumatosta tuli mun 2. koti

Maanantait on maanantaita myös Aasiassa...

Maanantaina huomasin riippumatossa köllötellessä, että viereisellä kaiteella kulkee hirveä muurahaistrafiikki. Halusin ottaa siitä muutaman kuvan järkkärillä, mutta päätin jättää moisen rehkimisen tiistaille.

Auringonlaskua maanantaina

Koh Changin rannoilla

Postikorttikuvia

Illasta päädyin grilliravintolaan jossa lautaselle eksyi puolikas kana

Puolikas kana hintaan 100thb (2,3e)

Tiistaina otin kameran mukaan riippumattoon.

Työmuurahaist kiirehtimässä palaveriin

Tuli testailtua uuden objektiivin bokeh efektiä.

Keskiviikko oli rantapäivä. Ilta meni mukavasti terassilla auringonlaskua katsellessa, mikä olikin erityisen hieno tänään.

Elämä on valintoja

Komea taivas

Auringonlaskun värejä

Lisää värejä

Illasta oli niin kova nälkä, että teki mieli syödä kokonainen kana.

Kokonainen kana hintaan 200thb (5,2e)

Safka valmistumassa

--

25.01.2014

Back In Bangkok. Aamulla kuului takapihalta rapinaa. Menin katsomaan ja piti ihan hieraista silmiä. Hetken mietin, että jatkuuko liskojenyö vielä aamullakin.

Iso lisko syömässä

Lisko lähempää

Äijät oli löytänyt lauantain kunniaksi allasbileet Sofitel nimisestä hotellista Bangkokin keskustasta. Suunnattiin siis BKK yöhön.

Bileissä soi elektohouse ja jengi biletti altaan ympärillä.

Näkymää allastasolta Bangkokin yöhön

Infinitypool

Antti, Ilari, Andis ja Katja

Auringon laskettua vesi oli niin kylmää, että ei siinä kärsinyt uittaa kuin jalkoja

Elektrohouse toimi!

Allasbileiden loputtua suunnattiin yöhön ja törmättiin barrikaadeihin ja mellakoihin

Koska oma kämppämme sijaitsi 30km päässä Bangkokin keskustasta, mentiin yöksi äijien kämpille rakkaaseen Norsutaloon, missä asuin itsekkin vaihtoni aikana. Oli varsin legendaarista mennä aamulla altaalle aamu-uinnille.

Ilari aamu-uinnilla

Sunnuntai aamusta suunnattiin suoraan Chatukchakin weekend marketille. Väsyneet ja nälkäiset bilettäjät kuositti onneksi Noodle chiken a solution.

ratkaisu nälkään

Myöhemmin päivästä omille hoodeille päästyämme käytiin safkailemassa 3 annoksen ateria juomineen kahdelle hintaan 160thb (~4e)

Palolem - Gokarna

Blogin päivittäminen on taas vähän viivästynyt, mutta uutta tekstiä on tulossa, kun pääsin taas toimivien nettien äärelle...

Torstaina kävin aamupalalla ja heilahdin rantaan aurinkoon levyttelemään. Törmäsin Katyyn ja juteltiin aikamme, kunnes lämpö kävi ylitsepääsemättömäksi ja piti lähteä varjoon nukkumaan. Päivä meni levytellessä riippumatossa.

Sain luettua loppuun reissun toisen kirjan, The White Tiger:in. Nyt täytyy sanoa, että jos joku suunnittelee Intiaan lähtemistä niin kyseinen kirja on aivan MUST lukemista. Kirja on fiktiivinen, mutta kertoo aivan loistavasti intialaisesta sosiaalisesta hierarkiasta, kulttuurista ja elämästä ylipäätänsä. Ei voi muuta kuin suositella lämpimästi. Kumpa olisin tiennyt kirjasta ennen reissua...

Illasta lähdin pyörähtämään syömässä jälleen kerran Dropadi raflassa joka oli osoittautunut loistavaksi. Kerkesin hetken istua pöydässä, kun tajusin, että perkule, vieressähän istuu kaksi suomalaista naista. Olin kerennyt reissata tässä vaiheessa jo melkein 20 päivää ja vasta nyt törmäsin ensimmäisiin suomalaisiin.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_White_Tiger

Jutusteltiin Pauliinan ja Marin kanssa aikamme ja siirryttiin toiseen rennompaan paikkaan drinkille. Huhu kertoi, että illalla oli Silent Partyt jossain rannan päädyssä, joten lähdettiin vierailemaan siellä. Bileiden idea oli, että kaikilla juhlijoilla oli päässään langattomat kuulokkeet joista musiikki soi. Kuulokkeiden vuokra oli suolaiset 500rp, mutta kävi tuuri ja törmäsin erääseen tanskalaiseen tyyppiin jonka kanssa olin useana päivänä jutustellut. Hänellä sattui olemaan ylimääräiset kuulokkeet, kun kaverinsa oli väsähtänyt kesken bileiden. Sain sitten nämä kuulokkeet ilmaiseksi.

Silent Partyjen konsepti on hieman hämmentävä. Bileissä oli kunnon valot ja laserit, mutta musiikki  tuli kuulokkeista. Jos itsellä oli kuulokkeet ja kuuli musiikin, bileet tuntui ihan asiallisilta Goa-Raveilta, mutta jos kuulokkeet otti päästä pois, näytti aivan käsittämättömän tyhmältä, kun ihmiset hytkyivät ympärillä ja oli suhteellisen hiljaista. Vastaavia on ollut suomessakin ainakin GM:ssä.

Isoja muurahaisia matkalla bileisiin

Silent Party

Oltiin bileissä loppuun asti, jonka jälkeen suunnistettiin takaisin rannalle. Matkalla törmäsin muutamiin edellisiltä päiviltä tuttuihin tanskalaisiin ja venäläisiin ja jäin heidän kanssaan istumaan nuotiolle. Nuotiolla oli paljon porukkaa ja jatkuvasti kerääntyi lisää, kun ohi kävelevät travellerit pysähtyivät turinoimaan keskenään. Muutaman tunnin kuluttua päätin pyörähtää vielä rantaraflassa joka oli auki 24h. Mari ja Pauliina olivat siellä vieläkin joten istuttiin porukalla vielä tovi raflassa ennen kuin lähdettiin rannalle katsomaan auringonnousua. Porukkana oli tässä vaiheessa löytynyt vielä yksi suomalainen lisää. Nimeä en muista, mutta ulkoasusta päätellen heppu oli ollut reissussa KAUAN.

Full moon

Nuotiolla

Joku hippi auringonnousua fiilistelemässä

Perjantai meni aamupäivän osalta nukkuessa. Iltapäivästä kävin kaupungilla kävelemässä ja selvittämässä juna-aikataulut Gokarnalle jonne tarkoitus oli lähteä lauantaina.

Rannalla törmäsin jälleen englantilaisiin mimmeihin ja heidän kaveriinsa Ryaniin sekä Annan poikaystävään Eddie:hen joka oli myös tullut Goalle lyhyelle lomalle. Sovittiin, että lähdetään porukalla illalliselle myöhemmin. Päädyttiin rantaan tyypilliseen fisumestaan missä tiskiltä sai valita haluamansa kalat lautaselle. Valitsin jälleen hain.

Auringonlasku Palolem beachilla

Katy, Anna ja tanskalainen mimmi

Tuoretta kalaa

Tuoretiski

Lauantaina tuttuun tyyliin kamat kasaan ja bungalowin luovutus. Jätin rinkan vielä jemmaan majapaikkaan ja suunnistin Cafe Del Mar:een aamupalalle.

Intiassa on kerennyt tottua jo siihen, että kaikki kestää ja kauan. Nyt Cafe Del Mar veti pohjat. Kesti 30min ennen kuin sain ruokalistan. Äijät seisoskelee tyhjänpanttina, mutta mitään ei tapahdu. En kiusallanikaan käynyt itse pyytämässä listaa vaan päätin testata kauanko kestää, koska ei mulla mitään kiirettä ollut. Kokonaisuudessaan tilaus, ruuan odottelu ja laskun saaminen kesti yhteensä 1,5h…

Aamupalan jälkeen kävin hakemassa rinkan jemmasta ja lähdin kohti juna-asemaa. Parin kilometrin matkasta riksakuskit yrittivät pyytää 70 rupiaa. Rannan kuskeilla on selkeästi kartelli, koska kukaan ei suostunut edes tinkimään hinnasta. Koska aikaa oli hyvin ja matka oli vain pari kilsaa, päätin kävellä. Kerkesin kävellä ehkä 200m kun vastaan tuli joku paikallinen skootterilla ja kysyi tarvitsenko kyytiä. 50 rupiaa oli paras mihin äijä olisi suostunut joten sanoin, että kävelen mielummin. Puhuttiinhan kuitenkin melkein kokonaisesta eurosta! Lähdin jatkamaan matkaa ja minuutin päästä tyyppi ajoi uudestaan vierelle ja suostui esittämääni 40rp hintaan. Erävoitto mulle! 10rp on noin 15 eurosenttiä, mutta kyse on periaatteesta.

Canaconan juna-asema lähellä Palolem beachia

Juna-asemalla venailin tovin ennen kuin lipunmyynti aukesi.

Intiassa on ruvennut ärsyttämään kovasti se, miten ihmiset ryntäävät suunapäänä joka paikkaan. Jonottaminen on täysin tuntematon käsitys. Tavallaanhan sen kyllä ymmärtää, koska maassa on jotain 1,2 miljardia ihmistä niin paikalliset ovat oppineet, että jos ei pidä puoliaan ja ole ensimmäinen, jää ilman.

Olin lippuluukulla 20 cm päässä luukusta niin eikös joku paikallinen vielä tunge kättään väliin ja yritä saada ostettua lippua. Teki mieli tarttua kädestä kiinni ja vääntää äijä tonttiin. Maassa maan tavalla, joten blokkasin tyypin kyynerpäällä tieltä ja peitin koko lipunmyyntiluukun käsien taakse. Lippu Palolemin juna-asemalta Gokarnaan kustansi 15rp.

Juna tuli tyypilliseen tapaan 30min myöhässä. Tällä kertaa junassa ei ollut paikkalippuja joten sain talsia hyvän tovin ennen kuin löysin paikan mihin istua. Matka kesti n. 1h 15min ja paikalliset mukavasti kertoivatkin milloin hypätä junasta.

Gokarnan juna-asemalla menin juttelemaan parille saksalaiselle tytölle kysellen onko hajua miten rannalle pääsee. He olivat menossa samaan paikkaan, kuin itsekin eli Kudle-beach nimiselle rannalle joka on 2km Gokarnan päärannalta etelään päin, joten napattiin riksa kolmestaan rannalle.

Hypättiin riksasta mäenpäällä lähellä rantaa ja lähdettiin kävelemään kohti rantaa. Tytöillä oli tiedossa jo paikan nimi mihin olivat menossa, koska olivat sopineet tapaavansa kaverinsa siellä jotka tulevat parin päivän päästä mestoille. Itse kyselin vastaantulijoilta suosituksia ja hintoja majoituksista. Eräs tyyppi osasikin suositella aivan rannan etelä-kärjessä olevaa Uma Huts nimistä paikkaa joka oli rannan ainoa, jossa bungalowit ovat aivan rannassa. Tytöt löysivät oman mestansa ja suunnistin kohti rannan päätyä.

Paikasta neuvottelin itselleni bungalowin omalla bathroomilla hintaan 300rp yö ja viskasin kamat nurkkaan. Rupesin myöhemmin etsimään vessaa ja tajusin, että eihän kämpässä ollutkaan vessaa vaan pelkkä suihku ja vessan huuhteluhana. Mitä helvettiä? Hieman väsymystä ilmassa, kun tutkailin kämppää aikaisemmin ja en huomannut kyseistä seikkaa...

Bungalow with bathroom

Kämppä on turvassa, kun käyttää Hitler-lukkoa

Näkymää terassilta

Hieman kapea portti

Termiittipesä

Chilejä kuivamassa auringossa

Majapaikan valpas vahtikoira

Rapuja illassa

Kävin illalla vielä syömässä ja kerkesin istahtaa ravintolaan ehkä viideksi minuutiksi. kun saksalaiset Sonja ja Paula osuivat samaan paikkaan. Istuttiin iltaa ja sovittiin dinner-tapaaminen seuraavaksi illaksi kuudeksi. Illan päätteeksi suunnistin rannalla olleen nuotion suuntaan. Nuotion äärellä oli arviolta 30 henkeä jotka olivat kerääntyneet istumaan iltaa. Yhdellä tyypillä oli kitara, toisella bongo-rummut ja kolmannella didgeridoo joilla he soittivat musiikkia. Aivan uskomattoman chilliä meininkiä alla aivan mahtavan tähtitaivaan. Suuri sitä rantafiilistelyä mitä olin Gokarnalle tullut etsimään.

Gokarnan Kudle-beachin ranta on todella hiljainen. Aivan eri luokkaa kuin muualla tähän asti. Rannalla on ravintoloita eturivissa ja bungaloweja niiden takana. Ravintolat menevät kiinni 22-23 maissa jolloin ranta jää pimeäksi ja hiljaiseksi. Ei puhettakaan mistään diskohiteistä rannalla.


Seuraavana aamuna vaihdoin kämppää samassa paikassa halvempaan kämppään jossa ei ollut suihkua. Nyt yölle jäi hintaa 200rp eli vähän reilu 3e/yö. 

Halvempi majoitus

Päivä meni rannalla. Aamupäivästä rannalla näki ehkä kymmenkunta henkeä. Todella hiljaista varsinkin, kun nyt on off-season. Rannalla törmäsin jälleen Sonjaan ja Paulaan ja istuskeltiinkin rantaravintolassa lounasta napostellen. Iltapäivästä käytiin kävelemässä Gokarnan kaupungissa jonne rannalta meni mäen yli n. 2km pituinen reitti. Kylä on pieni ja hiljainen. Suhteessa asukasmäärään siellä on paljon temppeleitä.

Paikallisia pelaamassa krikettiä auringonpaisteessa

Roskan määrä on järkyttävä

Kali-temppelin sisältä

Mausteita

Värejä ja mausteita

Jokin muistomerkki

Intialainen versio troijanhevosesta?

Kotimatkalla lehmä meinasi uida liiveihin

Gokarna <3

Näin hoituu logistiikka

Kerettiin takaisin Kudle-beachille ennen auringonlaskua jota mentiin fiilistelemään rannalle. Auringonlaskun jälkeen illallinen jonka jälkeen takaisin rannalle istuskelemaan tähtitaivaan alle. Tähdet näkyvät Gokarna erittäin hyvin, koska turhaa valosaastetta ei ole ravintoloiden sulkeuduttua. Jotain aivan mieletöntä mitä harvemmin Suomessa pääsee näkemään.

Kudle-beach sunset

Krikettiä auringonlaskussa

Sonja ja Paula

Lehmät fiilistelemässä auringonlaskua

Meikä fiilistelemässä auringonlaskua

Komea auringonlasku

Jälleen kerran päivä meni rannalla. Sonjan ja Paulan kaverit Rika, Anne ja Chris tulivat mestoille ja liittyivät porukkaan. Käytiin isommalla porukalla illallisella jonka jälkeen taas rannalle chillailemaan. Porukkaan liittyi myös muita saksalaisia joten meitä oli 8 saksalaista ja meikäläinen. Pakko sanoa, että välillä oli aavistuksen ulkopuolinen olo, vaikka ystävällisesti porukka yrittikin puhua englantia. Väistämättä tälläisellä saksa-suomi suhteella puhe kääntyi saksaksi vähän väliä.


Paula ja Sonja lähtivät tiistaina eteenpäin jatkamaan reissuaan. Päivä meni rannalla ja rafloissa henglaillessa Annen, Rikan ja Chrisin sekä porukkaan liittyneen englantilaisen Josefin kanssa.
Ilta meni jälleen kerran rannalla hengaillessa.

Melkoinen konna

Intialaisten nerokas ratkaisu tarjota länsimainen vessa kyykkyvessan sijaan

Keskiviikko samalla kaavalla.
Joku varmaan miettii mitä ihmettä tälläisissä mestoissa jaksaa tehdä päivästä toiseen. Vastaus on simppeli. Aika menee chillaillessa ja rentoutuessa.


Päivien kulku on karkeasti seuraava:
Aamulla herätys, kun bungalowi lämpiää auringossa tarpeeksi.
Siirtyminen gh:n ravintolaan aamupalalle ja chaille.
Chillailua riippumatossa tai ravintoloissa lueskellen tai muiden reissaajien kanssa jutustellen tai vaihtoehtoisesti rannalla levyttelyä.
Lounas samassa paikassa tai vaihtoehtoisesti jossain rannan ravintoloista.
Chillailua lisää.
Päivällinen jossain raflassa.
Hengailua ravintolassa tai biitsillä.
Nukkumaan, kun väsyttää.

Mukavaa, kun ei tarvitse tehdä mitään. Voi vain rentoutua.

Torstaina vaihdoin majapaikaa rannan päädystä lähemmäksi rannan toista päätyä, koska tarkoitus olisi lähteä perjantaina takaisin Goalle, tarkemmin pohjois-Goalle Arambol-beachille.

Majoitus Kudlen pohjoispuolella

Käytiin iltapäivästä Chrisin, Rikan ja Annen kanssa pyörähtämässä jälleen Gokarnan kaupungissa. Selvittelin junan aikataulun ja shoppailin itselleni ison rantapyyhkeen.
Vietettiin viimeistä iltaa jälleen rannalla. C & R ja A olivat bookanneet päivällä myös itselleen bussiliput seuraavaan kohteeseensa.

Intialainen grafitti

Perjantai-aamuna joutui turvautumaan herätyskellon jonka olin asettanut pirisemään jo kahdeksalta. Kamat nopeasti kasaan ja riksalla kohti juna-asemaa. Hinta suolaiset 200rp, mutta no can do. Junaa odotellessa tutustuin sveitsiläisiin Alexandraan ja Jasminiin. Oltiin menossa samaan suuntaan joten kuljettiin porukassa kohti pohjoista. Juna Gokarna roadin asemalta Margaohon maksoi 20rp. Margaossa käytiin syömässä jonka jälkeen Alexandra selvitteli itselleen bussikyydin kohti Mumbaita. Jasminin kanssa ostettiin junaliput kohti Mapusaa mikä oli lähin kaupunki matkalla pohjois-Goan biitsejä. Juna 60rp. Juna-asemalla paikalliset neuvoivat kävelemään kilometrin asemalta tienvarteen jossa hypättiin lennosta paikallisbussiin kohti keskustaan. Ei olisi parempi ajoitus voinut olla. Mapusan bussiasemalla Jasmin hyppäsi Morjim beachille menevään bussiin ja meikäläinen Arambolin suuntaan menevään bussiin.

Intiassa itsenäinen matkustaminen on äärettömän helppoa. Kaikki kyltit ovat englanniksi, jokainen virkailija puhuu ainakin jonkun verran englantia sekä paikalliset ovat varsin avuliaita neuvomaan ja ohjaamaan. Ihmisiä on niin paljon, että julkisetkin kulkevat varsin tiheästi, joten pitkiä odotuksia tarvitsee harvemmin kärsiä. Kaiken lisäksi julkisilla kulkeminen on lähes ilmaista.

Bussimatka oli varsin mielenkiintoinen. Pieneen bussiin, sellaiseen mikä suomessa olisi rekisteröity ehkä 20 hengelle, oli ahtautunut ehkä 40-50 ihmistä. Taustalla pauhasi intialainen dance-musiikki samalla, kun kuski ajeli pitkin mutkikkaita pikkuteitä. Reilun tunnin kuluttua bussi saapui Arambolin kadulle, mistä oli vielä 2km matka itse rannalle. Kysäisin ensimmäiseltä länkkäriltä neuvoa miten päästä rantaan ja lähdin kävelemään. Kerkesin kävellä ehkä 20 metriää, kun vierelle ajoi joku hippi moottoripyörällään ja kysyi olenko menossa rannalle. Suunta oli sama, joten sain kyydin ilmaiseksi suoraan rantaan. Jälleen kävi hyvä tuuri.