16.11.10
Oltiin edellisellä viikolla keksitty uusi ruokapaikka eräältä sivukadulta elefanttitalon vastapäätä ja mentiinkin sinne porukalla istumaan iltaa ja syömään. Aikaisemmin päivällä oli selvinnyt, että loppuviikolla ei ollutkaan enää kuin yksi tunti koulua joten oli loistava tilaisuus skipata se ja lähteä reissuun. Jo jonkunaikaa oli ollut puhetta, että pitäisi lähteä käymään uudestaan Koh Changilla, koska se oli niin mukavan rento paikka. Nyt olisi sopiva, melkein viikon rako, jossa sinne kerkeäisi hyvin. Ruvettiinkin miettimään lähtöä seuraavana päivänä, kun jostain puskista tuli extempore idea, että lähdetäänkin jo tänään puoleltaöin lähtevällä yöbussilla. Aikaa oli vielä ihan riittävästi joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Peli biljardia, ruoka naamaan ja kämpille pakkailemaan kamoja. Ennen puoltayötä sitten istuttiinkin jo bussissa. Mie, Henkka, Katja, J-P ja Lauri. Loput porukasta tulisi myöhemmin loppuviikosta perässä.
Jollain omituisella tavalla miulle on kehittynyt viha-rakkaussuhde pitkiä bussimatkoja kohtaan. On aivan uskomattoman terapeuttista istua pimeässä bussissa, musiikin pauhatessa korvilla, samalla kun katselee ohitse viliseviä maisemia ja tähtiä, kuitenkin ollen täysin omissa ajatuksissaan. Silloin tällöin havahtuu oikomaan koipiaan ja vaihtamaan asentoaan ahtaiden penkkien jumittaessa jäsenet sekä inhaan pelkoon takaraivossa, että jos rupeaa kusettamaan niin onkohan bussissa tällä kertaa vessaa ja jos on niin toimiiko se ja jos ei ole niin montako tuntia on enää seuraavaan pysähdykseen jos sellaista edes tulee. (niinkuin aikaisemmin jo kirjoittelin, bussit eivät tosiaankaan pysähtele turhan usein täälläpäin...)
Itse en osaa oikein nukkua busseissa, mutta Henkalle uni näytti maittavan...
Tälläkin kertaa matkasta selvittiin ja aamun sarastaessa saavuttiin Tratin kaupunkiin. Kaupungista piti värvätä lavataksi heittämään meidät muutaman kymmenen kilometrin matkan päähän laituriin mistä lautta Koh Changille lähti. Osuttiin lautalle mukavasti siten, että sai katsella auringon nousua merestä ja siten kaunista horisonttia. Satamaan päästyämme toinen lavataksi alle ja vielä vajaaksi tunniksi matkalle kohti Lonely Beachia.
Lonely Beachilla käytiin heti alkuun kyselemässä paria guesthousea, mutta vapaita bunglaloweja löytyi tosi nihkeästi. Syötiin aamupalat saman guesthousen meriterassilla missä oltiin viimereissullakin majoituttu ja jatkettiin majapaikan etsimistä. Lopulta löydettiin halvat majoitukset aivan LB:n rannasta, Siam Huts nimisestä paikasta. Päädyttiin varaamaan 3 bungalowia siten, että 2 niistä oli halvimpia mahdollisia kauempana rannasta ja yksi oli hieman kalliimpi suoraan rannasta. Idea oli, että voidaan hengailla sitten rantabungalowin terassilla koko porukka.
Oma bungalowi
Bungalowi rivistö rannassa
Pihanäkymää
Bungalowit olivat todella pelkistettyjä, bambusta väsättyjä häkkyröitä, mutta kyllä niissä yönsä nukkui. Hintakin oli hyvin edullinen. (En valitettavasti tähän hätään muista, mutta ei montaa euroa ollut)
Tässä vaiheessa edellisen yön huonot unet alkoi jo painaa ja nopean meressä pulahtamisen jälkeen tulikin mentyä päiväunille ja nukuttua melkein iltaan asti. Illasta lähdettiin pyörähtämään Dingdong baarin ilmaisella varrasbuffetilla ja istumassa vähän iltaa. Edellisen yön väsymys kuitenkin painoi kaikkia niin pahasti, että kaikki taidettiin olla nukkumassa jo 11 aikaan illalla.
Dingdong bar (dingdong = thaimaaksi hullu)
Lonely Beach
Aamupalalla ollessa joukkoon liittyi myös Niklas joka oli juuri saapunut saarelle matkustettuaan edellisen yön.
Seuraavana päivänä porukkaan liittyi myös Taini ja Victoria, perjantaina myös Ilmari, Lasse ja heidän ruotsalainen ja norjalainen kaverinsa.
Perjantaina Siam Hutsin rantahietikolla oli isommat bileet mitä varten oli rakennettu massiivisemmat äänentoistot ja valolaitteistot. Bileissä porukkaa olikin jo huomattava määrä.
Koko Changin reissu meni kokonaisuudessaan varsin levyttäen. Ei tullut tehtyä mitään muuta kuin rentouduttua ja maattua riippumatossa. Mukana oli mm. snorklailuvälineet, mutta "en kerennyt" missään vaiheessa edes sukeltelemaan. Ihan selvästi eniten aikaa meni jo viimereissulta tutuksi tulleessa Stonefree baarissa. Paikassa on herkulliset safkat ja äärettömän rento atmösfääri. Rentoa musiikkia ja riippumattoja. Mitä sitä muuta tarvitseekaan.
Heti aamusta oli mukava mennä ruokailemaan paikkaan josta sai Kunnon aamupalan!
Reissun voisi kiteyttää näihin kuviin
Sunnuntaina luovutettiin bungalowit pois ja lähdettiin vielä kerran Stonefreehen nappaamaan vähän ruokaa. Mentiin rantaa pitkin kulkevaa oikoreittiä joka olisi toiminut hieman paremmin laskuveden aikana.
Kaatunut puu
Matkalla vastaan tuli myös vanha Treehouse bungalowi-mesta joka nykyisellään oli täysin hylättynä. Siinä ilmainen majoitusvaihtoehto tosibudjettireissaajille.
Aamupalalla
Aamupalan jälkeen alkoi kotimatka ja takaisin Bangkokissa oltiin joskus illasta myöhään.
Ensimmäisen Koh Changin reissun jälkeen tykkäsin saaresta tosi paljon. Nyt toisen reissun jälkeen vielä enemmän. Paikka näytti tällä kertaa aivan erilaiselta, kuin sadekauden aikana. Ihmisiä oli enemmän nyt, mutta silti saari oli varsin rauhallinen ja ilmapiiriltään rento.
