Ensimmäinen kuukausi takana, osa 1/2

Ensimmäinen kuukausi thaikuissa alkaa olemaan takana. Mahtavaa on ollut.

Kuukauden aikana ollaan pyöritty Bangkokissa, käyty Koh Sametilla ja Koh Changilla.

Meikäläiselle tämä kuukausi on ollut pelkkää rentoutumista ja lomailua. Täällä on tullut jo sen verran pyörittyä, että uutuudenviehätys on tasoa "Same same, but different" joten en ole myöskään jaksanut hirveästi blogia kirjoitella. Katjalla alkoi koulu ja ilmeisestikkin kaikkea uutta ja jännittävää ihmeteltävää on riittänyt.

Alla ynnäily ensimmäiseltä 2 viikolta.

Kuvat räpsitty kännykällä, Olympus Tough 600u pokkarilla sekä Canon 50D järkkärillä johon kävin ostamassa Tamronin SP24-70mm F/2.8 Di VC USM linssin. Irtosi varsin halvalla suomen hintoihin verrattuna.

Niin ja moni on kysellyt mellakoista. Mellakat eivät ole omaan elämään näkyneet mitenkään muuten, kuin satunnaisina liikennehidasteluina. Media näyttää mitä media haluaa näyttää...

--

1.1.2014

Bangkokiin saapuessa oli jälleen aivan huippu fiilis. Aivan kuin olisi palannut taas toiseen kotiin.

Lentokentältä tottuneeseen tapaan maan alle ja  junalla Phaythain pysäkille. Vaihto varsinaiseen skytrainiin jolla Sam Yan:in pysäkille josta hotelli olikin jo kävelymatkan päässä. Onneksi tuli varattua etukäteen parille ekalle päivälle, koska matkaamisen jälkeen oli aika väsy.

iSanook hotellin huone

Välittömästi nukkumaan ja 4-5h unien jälkeen olikin kuin uusi päivä.

Illasta suunnattiin Khao San Roadille tekemään hieman hankintoja reissua varten sekä safkailemaan ja maistelemaan paikallista norsujuomaa.

Ilta meni varsin mukavasti yön pikkutunneille. Kotiin lähtiessä ostin yöpalaksi vielä muutamia kanavartaita. Syödessä paria varrasta tuli pieni aavistus, että kana ei ole aivan kypsää...

Seuraava päivä menikin ruokamyrkytyksen kourissa. En päässyt koko päivänä ylös sängystä. Kuume nousi ja vessassa sai juosta vähänväliä.

Toinen päivä ei mennyt sekään kovin nappiin. Heti, kun mä aloin tervehtymään niin Katjalla alkoi samat oireet ja päivä meni samalla tavalla sängyssä.

Reissaamisen tulikaste heti alkuun...

Alkuvaikeuksien jälkeen päästiin viimeinkin etsimään kämppää. Katjan koulu on n. 30km Bangkokin keskustasta joten suunnattiin sille suunnalle, Rangsitiin.

Alun perin piti hakea kämppää kampuksen kyljessä olevasta Skyview @TU talosta, mutta paikan päällä selvisi, että eivät voi ottaa miestä ja naista asumaan samaan kämppään. Olisivat voineet hieman katsoa länkkärinä sormien läpi, mutta olisi saatu vain yksi avainkortti joka olisi sitonut liikaa yhteen paikkaan. Mulla on kuitenkin tarkoitus reissailla huomattavasti Katjaa enemmän.

Päädyttiin em. paikasta muutaman kilometrin päähän J-Park nimiseen kompleksiin muutamaksi päiväksi.

J-Parkin asunto

Näkymä parvekkeelta illalla. Keskellä näkyy uima-allas

J-Park oli asuinkompleksina tosi makea. Kämppä oli siisti, uima-allasalue hieno ja kuntosalikin kattava. Ainoa ongelma oli, että kyseinen paikka sijaitsi "keskellä ei mitään". Lähellä oli seven eleven sekä pari ruokapaikkaa, mutta varsinaiseen katuelämään piti tallustella toista kilometriä koululle päin.

Feidattiin soppari viimehetkellä ja päädyttiin lopulta Skyview @BU paikkaan joka sijaitsi noin 4km Katjan koululta (AIT) , Bangkok Universityn vieressä, kadulla jossa asuu n. 10000 opiskelijaa.

Vaikka pytinki kuuluu samaan puljuun kuin @TU niin täällä eivät nihkeilleet sen suhteen, että asuttaisiin samassa kämpässä. Tälle asunnolle jää hintaa veden, sähkön ja 10mb/s netin kanssa kuukaudessa n. 210e. Viereisen talon katolla on uima-allas ja alakerrassa kuntosalo jotka ovat käytössä.

52m2 kämppä SkyView @BU:lla

Parveke auringossa

Käytävä kaapistoineen

Vessan eteinen

Kylpyhuone ammeineen

Mahtuu nukkumaan (2x 160cm)

Kämpän saamisen jälkeen käytiin pyörähtämässä keskustammassa hankkimassa hieman kämppätarpeita, kuten pöytätuuletin ja pyyhkeitä yms. krääsää. Nähtiin myös eräs tuttu, Juuso joka oli syksyn vaihto-opiskelemassa Thaimaassa ja häneltä saatiin iso säkillinen lakanoita ja pyyhkeitä.

Öistä Bangkokin liikennettä

Katu jolle muutettiin on todellakin eloisa. Muutaman kilometrin pätkällä on satoja ruokapaikkoja sekä useita yökerhoja sekä "isompi" klubi. 

Valitettavasti kyseinen klubi sattuu olemaan juuri kämppämme edessä soittaen musiikkia helvetillisellä äänenpaineella joka yö klo 03:00 asti.

Täälläpäin talot rakennetaan hieman erilaisella mentaliteetilla, kuin suomessa joten äänieristyksetkin on useimmiten luokkaa A4-paperi. Muutaman yön jälken päädyttiin hakemaan toista kämppää talon vastakkaiselta puolelta ja onneksemme saatiinkin täysin identtinen sellainen.

Miinuksena, että kämppä on varjon puolella jolloin se ei ole läheskään niin valoisa, kuin edellinen sekä iltaisin on hieman viileämpi eli edes tuuletinta ei tarvitse käyttää.

Näkymä uuden kämpän parvekkeelta pellolle

Vaikka henkilökohtaisesti en ole mikään suurin ympäristönsuojelija ja viherpiiperö niin yksi asia on ruvennut ärsyttämään suunnattomasti. Thaimaalaisten ja etenkin tämän talon opiskelijoiden ajattelumaailma luontoa kohtaan. Vaikka jokaisen kerroksen hissien vieressä on roskis johon roskat voisi viedä niin on näköjään helpompi vain viskata ne parvekkeelta alas... Roskia lentääkin vähintään 10min välein kaarella maahan.

Näkymä parvekkeelta, kun kääntää kameraa vähän alaspäin

Kun roskia heitetään korkeista kerroksista niin väkisinkin niitä lentää myös asuinkompleksin alemmille parvekkeille sekä katutason terassille. Sen sijaan, että roskia ei vaan heitettäisi, on kätevämpää työllistää yksi henkilö lakaisemaan roskat terassilta luontoon.

Näin päästään roskista eroon

---

8.1.2014

Kämppä oli hankittu ja päätettiin suunnistaa loppuviikoksi Koh Sametille.

Suunnistettiin illasta kohti Ekkamain bussiasemaa josta napattiin bussi kohti Ban Bhe kylää, jonka satamasta laivat kulkivat saarelle.

Saavuttiin paikalle sen verran myöhään, että isot laivat eivät enää kulkeneet ja tarjolla olisi ollut vain speedboateja kalliiseen 1000thb hintaan. Päädyttiin ottamaan hostellihuone yöksi ja menemään aamulla.

Huone Diamonds-hostellissa hintaan 300thb /yö

Aamusta satamaan ja liput saarelle.

Katja odottelemassa laivaa

Sataman kalastajalaivoja

Samassa vastassa oli viehättävä merenneito

Saarelle päästyämme heti laiturissa piti maksaa 10thb laiturivero. (WTF???)
Satama oli kehittynyt melkoisesti viimekerrasta, kun kävin saarella syksyllä 2010. Sieltä löytyi iso seven eleven, ATM:iä ja kauppaa sekä kojua.

Lähdettiin kävelemään satamasta poispäin, kunnes pysäytettiin ohi ajanut taksi. Kuski otti meidät kyytiin ja pyysi 100thb kyydistä Ao Phain viereiselle rannalle. Summa oli kyseisestä matkasta paljon, mutta tehtiin diili, että hän "salakuljettaa" meidät lava-auton sisähytissä (tummennetut lasit) tarkastuspisteen ohi ja näin vältymme maksamasta 200thb /henki entry-maksua. Ihan ok diili.

Kämppä 300m päässä biitsistä. 500thb.

Koh Samet oli muuttunut melkoisesti sitten vuoden 2010 syksyn. Kaikki halvat bungalowit oli revitty alas ja paikalle rakennettu hienoja resortteja. Saaren hinnat olivat nousseet myös melkoisesti. High Season nosti entisestään majoituksen hintoja.

Loppuviikko menikin syödessä, juodessa, rannalla ollessa, pannukakkuja mutustellessa ja tulileluilla leikkiessä. Same same. En jaksa sen enempää dokumentoida. Koh Sametista voit lukea lisää vuoden 2010 blogikirjoituksestani http://janimatkalla.blogspot.com/2010/09/koh-samet.html

En jaksanut koko loppuviikkona kantaa kameraa mukana joten lainaan Katjalta pari kuvituskuvaa:

Rannalla (C) Katja H.

Auringonlaskua odotellessa (C) Katja H.

Lauantaina palailtiin takaisin Bangkokiin. Ensimmäinen rantareissu takana. Oli ihan mukava päästä hankkimaan pientä rusketusta, että ei loistaisi niin pahasti valkoisena paikallisten joukossa.

Sunnuntaina kävin pyörähtämässä Chatukchakin weekend marketilla ostelemassa hieman kaupunkikelpoisia vaatteita. Kyseinen markkinapaikka on kyllä aivan huippu. Aivan ykköspaikka shopata Bangkokissa.

--
13.1.2014

Seuraavan viikon alkupuoli menikin jälleen Bangkokissa. Päivät menee iisisti. Katja on koulussa, mä nukun pitkään, käyn syömässä, oon internetissä, luen kirjaa... Simple life.

Auringonlasku SkyViewin katolta

Full moon ja kattoallas.

Katja auringonlaskua katselemassa

Tiistaina oli päivä jota olin odottanut melkein vuoden siitä lähtien, kun viimeksi kävin kyseisessä paikassa... Käytiin nimittäin all you can eat sushi buffeessa nimeltä Shabushi by Oishi.

Lähin mesta kämpiltä on Future Parkin yhteydessä olevassa Major Cineplexissä. Mukaan lähti Katjan saksalainen vaihtokaveri Susan.

Tykkään katkaravuista

Tykkään katkaravuista paljon

PALJON

Future Park on yksi Aasian suurimmista (suurin???) ostoskeskus. Siellä saa palamaan aikaa ja rahaa.

Sellaista. Ensipäivityksessä juttua Koh Changin reissusta ja loppukuusta.

Uusi vuosi - uusi reissu

31.12.2013

Blogin paluu osa n+1

Vuosi on vierähtänyt viime reissusta Nepal-Thaimaa-Laos akselille. (Blogijuttua reissun loppuosasta tulee ehkä, jos jaksan kirjoitella.  Anyway, vuorilta palattuamme hengailtiin joulunseutu Pokharassa, käytiin Laurin kanssa hyppäämässä maailman korkein canyon swing ja 2. korkein benji (160m) paikassa nimeltä Last Resort, uusivuosi meni Bangkokissa ja vuodenvaihteen jälkeen suuntasimme mekongin alajuoksulle Laosiin Don Detin saarelle chillailemaan ja tuubailemaan.)

Reissukuume on ollut valtava ja tässä välissä tulikin pyörähdettyä Prahassa, Tsekeissä pääsiäisenä sekä tehtyä road trip autolla Helsinki-Tallinna-Parnu-Riga akselille. Ei niistä sen enempää tässä blogissa.

Hieman edellisen Aasian reissun jälkeen alkoi mielessä pyöriä idea lähteä kevääksi 2014 reissuun jälleen.

Muutin kesällä Espooseen ja loppuvuosi meni duunissa ATK:ta tehden, koulun viimeisiä kursseja suorittaen ja reissumasseja keräillen. Työt sain sovittua määräaikaisella työsuhteella loppumaan juuri sopivasti vuodenvaihteeseen.

Loppuvuodesta tuli bookattua varsin edulliset lennon hel-bkk-hel joissa lähtö on uudenvuoden aattona. Hinta oli n. 200e halvempi kuin muissa vastaavan ajankohdan lennoissa. Yhtiönä euroopan lempparini, Turkish Airlines.

Jälleen kerran safka oli hyvää ja tarjoilu pelasi koko lennon.

Kirjoittelen tätä blogia nyt lentokoneessa. Edessä on 5 kuukautta rinkkaelämää.
Tällä kertaa lähdin reissuun Katjan kanssa, joka on menossa Bangkokiin vaihto-opiskelemaan. Tarkoitus on vuokrata Bangkokista edullinen kämppä joka toimii tukikohtana reissuille K-aasiassa. 

Tällä hetkellä ei ole muuta varmaan suunnitelmaa, kuin lennot Hongkongiin maaliskuun loppupuolella, jotka piti hankkia, jotta sain haettua 3kk turistiviisuminen Thaimaaseen. Kaakkois-Aasiaa on tullut koluttua jo jonkin verran, mutta vielä on monta paikka tutkittavana ja reissattavana.

Tämän reissun ehdottomia kohteita on ainakin Filippiinit ja Burma/Myanmar. Muita mielessä olevia vaihtoehtoja on mm. Borneo, Brunei, Bangladesh ja Kiina. Aika näyttää minne sitä päätyy. Alkuun pari vikkoa kuitenkin pelkkää nollailua ja rentoutumista Bangkokissa/lähisaaristossa.

Jengi kysyy monesti, että miten mulla on varaa reissata “jatkuvasti”. Sanoisimpa melkein, että ei se ole rahasta kiinni vaan halusta matkustaa. Pitää vain haluta niin paljon, että on valmis tekemään kompromisseja ja näkemään vaivaa sen eteen. Matkustamisen ei loppupelissä tarvitse olla kallista. Esimerkiksi Aasiassa eläminen on halpaa jos ei majoitu 5-tähden resorteissa ja syö hotellin buffeessa 30e lounaita. Helsingissä yksiön vuokra saattaa helposti olla 800e kuussa ja siihen ruuat + harrastukset ja paheet päälle... TaDaa… vastaavalla summalla pystyy elämään vaikka thaimaassa 1,5kk...


Reissukamojen pakkaamisesta sen verran, että itsellä suurena apuna toimii aikaisemmille reissuilleni tehdyt listat. Niistä on helppo kerrata mitä kaikkea tarvitsee mukaan. Jokaisella kerralla säätää listan vain sovikasi tulevaa reissua varten.

Sen verran hyvää palautetta on tullut listoista, että ovat ilmeisesti auttaneet muitakin, joten laitetaampa tämänkin reissun lista näkyviin:

RINKKA:

Vaatetus:
*2 hihatonta paitaa
*5 alushousut
*Shortsit
*Uikkarit
*Flipflopit (edelliset hajosi, ostan reissusta)
*Fisherman päntsit
*Kevyt kuoritakkitakki
*Krama-huivi
*2 ohutta rantapaitaa
*surffipaita

Lisäksi päällä alushousut, aluspaita merinovillaa, ohut pitkähihainen ja reisitaskuhousut sekä trekkikengät sukkineen.

*Satiininen makuupussi
*Sarongi (todella kevyt ja kuivaa nopeasti)
*Riippumatto
*4 metriä narua riippumaton kiinnitykseen / pyykkinaruksi
*Rinkan suojapussi lentokoneita varten.
*Jätesäkki ja pusseja likapyykille / muulle tavaralle
*Kynttilä, tulitikut
*Aurinkorasva ja aftersun (edellisten reissujen jäämistöä)
*Maski ja snorkkeli

Säläpussi:
*1 kiinnityshihna
*Kasa nippusiteitä
*Luha
*Muutama metri "jekkulankaa" (osoittautunut aivan korvaamattomaksi reissussa)
*Wannabe Leatherman
*Kääntöveitsi
*Pieni lukko ja avaimet
*Ketjua

 Hygisäkki:
*Hammasharja ja tahna
*Hammaslankaa
*Kynsisakset
*Parranajotarvikkeet
*Tiikeribalsami
*Naamarasva
*Huulirasva 

Lääkintä-säkki:
*Buranaa ja parasetamolia (Parasetamoli toimii myös Dengue-kuumeeseen)
*Imodiumia turistivatsaan
*Järeitä intialaisia mahalääkkeitä (???)
*Bepanthenia haavoihin ja naarmuihin
*Hyrdokortisonia örriäisten puremiin
*Cetiriziä allergiaoireisiin (itikan pistot)
*Laastaria ja Compeed-rakkolaastaria
*Puhdistusainetta - Betadine
*Kuumemittari
*Antibact – käsidesi (bangkokista halvalla)
*Injektioneula – tikkujen kaivamiseen käsistä
*Haavapeite
*Malarone tabltetteja (kiitos Ilu, samat 2011 jäämistöt)
*Pienet sakset

PÄIVÄREPPU:

*Aurinkolasit
*Silmälasit (tulin saatana vanhanksi ja piti tälläisetkin hankkia...)
*Macbook - läppäri
*Kännykän laturi sekä itse laite
*Kamera ja oheissälät (pokkari)
*Sähköadaptereita, lentokone-kuulokeliitin
*Tikka Petzl - otsavalo
*Dödö
*Kuulokkeet (Senkun HD-25, -20dB eristävänä aivan lyömättömät reissussa)
*JBL on stage micro 2 matkakaiutin + poweri
*Korvatulpat
*Kirjoja
*Muistiinpanovälineet

Valokopiot tärkeistä papereista:
-passi
-visa/pankkikortti
-lentoliput
-vakuutustodistus

Tärkeät puhelinnumerot
-pankkikortinsulkupalvelu
-vakuutusyhtiön numero
-suomen suurlähetystön numero

KAMERALAUKKU (SA-INT nasselaukku):

*Canon EOS 50D + Tokina 12-24mm f/4 + Canon 50mm F/1,8
*Canon Speedlite 430EX - salamalaite
*Akkukahva ja sidesträp-hihna
*Kameran laturi ja muistikortinlukija ja sälää
*Vesitiivis säkki

Rahavyö:

*Isommat käteiset *Passi *Lentoliput
*Vakuutustodistus
*Valokopiot pankkikorteista
*Pari ripulilääkettä
*Pari päänsärkylääkettä

Jälleen kerran. Listana tuntuu, että on tajuton määrä tavaraa mukana, mutta menevät oikein kätevästi rinkkaan. Lentokentän punnitus näytti 14.1kg ja rinkassa on kirjoja varmaan 3-4kg edestä...

Reissukamat räjäytettynä sängylle

Jatkoa seuraa...

Annapurna Circuit - osa 3/3 - Huipulla tuulee!

20.12.2012 Trekkipäivä 8

Aamulla herätys jälleen ennen kahdeksaa. Oli Mikon synttärit, joten laulaa lurautettiin asiaan kuuluvalla tavalla. Edellisenä iltana ollut päänsärky oli kadonnut yön aikana, kropan tottuessa paremmin korkeaan ilmanalaan.

Aamutunnelmia

Aamupalan yhteydessä portierit soittivat edelliseen kylään majapaikkaamme ja kysyivät oliko kaverimme Rowan päässyt lähtemään kohti sovittua tapaamispaikkaa. Majapaikasta vahvistivat, että hän oli lähtenyt hevosella kohti Ledarin "kaupunkia". Hyvä niin.

Trekkipäivä oli polveni kannalta hyvä. Ei särkenyt yhtään ja matkaan meni korkeintaan 1,5h.
Ledariin päästyämme huomasimme, että vain yksi majatalo oli auki. Luonnollisesti jäimme sinne. Majatalossa oli mukava aurinkohuone joten menimme sinne syömään ja odottamaan Ro:n saapumista.

Leveää polkua solan keskellä.

Riippusiltoja on riittänyt matkan varrella.

Komeaa vuoristomaisemaa.

Aurinkohuone majatalossa.

Pari tuntia kerettiin lueskellla ja pelailla Dumbalia, kun huomattiin, että horisontissa näkyy mies ja pieni hevonen. Suunnattiin pihalle toivottamaan Rowan tervetulleeksi takaisin trekkiporukkaan.

Rowan saapui hevosella kipeän nilkan takia.

Ro oli ratsastanu hevosella suoraan Manangista asti, joten ei pystytty etenemään Thorong Pediin asti tänään vuoristotautiriskin takia. Päädyttiin jäämään Ledarin seuraavaksi yöksi ja tekemään iltapäivästä akklimatisoitumistrekki lähimaaston huipulle.

Lähin huippu oli 4575m korkealla ja kiivetessä saikin puuskutta ihan huolella.

Akklimatisoitumiskävelyllä (C) Rowan Savage

Trekillä ylitettiin jo pysyvä lumiraja (C) Rowan Savage

Poijaat tauolla

Lumen riemuja

King of the hill!

Aurinko alkoi jo laskea

Takaisin majatalolle laskeuduttiin hieman ennen pimeäntuloa.

Koska majatalo oli kylän ainoa auki oleva, illasta sinne alkoi kasaantua enemmänkin trekkaajia. Osa ennestään tuttuja jo muista majapaikoista.

Illasta oli varsin koomista, kun kymmenkunta henkeä kokoontui ison pöydän ääreen katsomaan leffaa Mikon mukana kuljettamasta iPadista. Kaiuttimena oli Ro:n pienenpienet matkakaiuttimet.

Alkuillan aikana meikäläiselle alkoi päänsärky joka vain kasvoi ja kasvoi illan mittaan. Nukkumaan mennessä särky oli ihan mielentön. En muista milloin olisi yhtä kovasti koskenut. Pyörin sängyssä aikani, kunnes nappasin buranaa naaman ja onnistuin nukahtamaan.



21.12.2012

Aamulla päänsärky oli tiessään. Kroppa oli taas sopeutunut hieman paremmin korkeuteen.
Yö oli ollut kylmin tähän mennessä. Mikon superkello oli näyttänyt -5 astetta huoneessa sisällä. Aamullakin oli luonnollisesti melkoisen kylmä. Meikäläistä kylmyys alkoi todella pikkuhiljaa kypsyttää. En malta odottaa, että pääsee Bangkokin lämpöön.

Päivän agendana oli suunnata Thorong Pediin.
Kylä oli suhteellisen lähellä ja matka taittui kahdessa tunnissa.

Rakennelmia matkalla Thorong Pediin.

Juuri ennen kylään saapumista jouduttiin ohittamaan kohta polussa josta polku oli sortunut maanvyörymän seurauksena. Päästiin kyseisestä pätkästä ohi suhteellisen helposti olemalla vain erityisen varovaisia.

Kylään päästyämme kuulimme, että vain tuntia aikaisemmin amerikkalainen trekkiryhmä oli osunut maanvierimään ja valunut yli 100m matkan alaspäin. Kukaan heistä ei onneksi kärsinyt pahempia vahinkoja.

Thorong Ped sijaitsi 4450m korkeudessa ja seuraavana päivänä olisi edessä nousu huipulle, melkein 1km, joten päätettiin helpottaa taakkaa ja mennä suoriltaan High Campiin yöksi. Sinänsä tässä oli riski vuoristotaudista, mutta koska kellään ei ollut mitään oireita, päätettiin mennä. High Campiin oli 300m nousu eli päädyttäisiin 4800 metriin yöksi.
Nousun aikana sai puuskuttaa jälleen melkoisesti. Happi alkoi olla vähissä.
Ilta meni tuttuun tapaan kamiinan vieressä kökkiessä.

Talviaikaan majapaikkojen sisälläkin oli kovin viileä

Kylmyys ei tosin tuntunut paikallista kloppia vaivaavan.

Vuoristossa ilma on ohutta ja tähtitaivas aivan mieletön. Vaikka yöllä alkoi olla todella kylmä, piti sitä uhmata sen verran, että sai muutaman tähtitaivaskuvan napsittua.

Tähtitaivas 4800 metrissä

Aamuherätys aikasemmin, kuin minään muuna aamuna. Kello 04:15 herätyskello herätti meidät jäätävään kylmyyteen. Pakkasta oli -10 astetta huoneen sisällä.
Pakkailtiin kamat kasaan ja lähdettiin aamupalalle joka oli edellisenä iltana pyydetty etukäteen.
Päärakennuksen ovet olivatkin yllätykseksi lukossa ja ketään ei näkynyt mitään. Aikamme ovea hakattua ovi aukesi ja siellä oli juuri heränneen näköinen kokki... Prkl. manasimme tyyppiä, koska nyt aikataulu tulisi varmasti myöhästymään.

Saatiin safkat ja päästiin lopulta lähtemään hieman kuuden jälkeen. Ulkona oli vielä varsin pimeää ja ennenkaikkea mielettömän kylmä. Noustiin puoli tuntia ylöspäin, kun päivä alkoi pikkuhiljaa kirkastua.

Auringonnousun aikaan

Eteneminen tapahtui hyvin pienin askelin ja vähänväliä sai pysähtyä hengittelemään. Happea oli entistä vähemmän. Kylmyys vitutti entistä enemmän. Tuuli puhalti kylmästi ja sormet olivat paikoitellen tunnottomat. Lauri totesi pitävänsä tälläisestä kylmästä sissimeiningistä. Katsoin Lauria, kuin hullua...
Rowan eteni hieman meitä muita hitaammin ja jäi noustessa kokoajan enemmän. Yritettiin välistä pysähtyä odottamaan, mutta kylmyys ei antanut olla pitkänaikaa paikallan joten matkaa oli jatkettava.

Viimeiset 200 metriä olivat hankalia. Happi tuntui loppuvan aivan totaalisesti. Edettiin askel askeleelta ja lopulta solan huippu alkoi näkyä.

Alla videopätkä tunnelmista nousun viimehetkillä ja huipulla:

Thorong-La Pass from janive on Vimeo.

Destination: Thorong-La Pass
Altitude: 5416 meters
Crew:
Jani Vehviläinen
Mikko Kultanen
Lauri Laine
Rowan Savage

Huipulla tunne oli aivan mieletön!

Merkki Thorong-La Pass:in huipulla

Tyytyväinen trekkaaja

10 päivää hidasta nousemista ja luihin hiipivää kylmyyttä oli takana. Nyt oltiin viimeinkin saavutettu Thorong-La Pass sola 5416 metrissä. Kerettiin olla hyvä tovi huipulla, kun näimme myös Rowanin saapuvan paikalle parin muun trekkaajan kanssa. Viimeinkin koko 6 henkinen ryhmämme oli kasassa. Ylös päästiin vaikka matkalla oli jos minkälaista ongelmaa.

Trekkitiimimme: Rowan, Mikko, Jani ja Lauri. Keskellä portierit.

Huipulla kerettiin muistella myös tulliin jäänyttä sekä hajonnutta Jallu-pulloa. Nyt olisi ollut hieno hetki ottaa huikka ja pari valokuvaa.

Monet trekkaajat ovat tuoneet huipulle rukouslippuja, joita sinne onkin kertynyt melkoinen määrä

Puolisen tuntia oltiin huipulla ja sitten piti lähteä laskeutumaan alaspäin, koska kylmyys kävi niin pahaksi. Seuraavaan kylään oli 1620 metriä laskeutumista. Kulkiessa polkuja alaspäin, polvi kävi jälleen temppuilemaan. Alaspäin meneminen rasitti huomattavasti enemmän kuin nouseminen.

Kivinen sola alaspäin

Suunnattiin alaspäin kohti Muktinahia. Polveen särki vietävästi, mutta mieltä lämmitti ajatus, että lämpötila nousee kokoajan sitä mukaa, kun mennään alaspäin.

Maisemia matkalla Muktinahiin

Henkeä salpaavat maisemat. (C) Mikko Kultanen

Tuntien laskeutumisen jälkeen Muktinah alkoi näkyä horisontissa.

Muktinah

Kylään päästyämme lämpötila alkoi olla jo huomattavasti enemmän meikäläisen mieleen. Muktinah oli kokoluokaltaan jo isompi. Löytyi kauppaa, majataloa ja putiikkia vaikka mihin lähtöön. Kiertelimme läpi muutamia majapaikkoja ja lopulta päädyimme yhteen jossa oli kivanoloinen kattoterassi. Paikassa oli myös kaasulla toimiva lämmin suihku joka oli aivan ehdoton valtti 6 päivän suihkussa käymättömyyden jälkeen.

Majapaikassa kamat lensi nurkkaan ja alkoi välitön kuosittautuminen. Trekkiparrat olivat päässeet hieman kasvamaan ja olemukseltaan porukka oli muutenkin varsin räjähtänyt. Henkilökohtaisen huollon jälkeen suunnattiin kattoterassille nauttimaan kylmät oluet. Fiilis oli ihan uskomaton, kun trekki oli takana ja aurinko lämmitti kuumasti. Huomattiin myös, että lähes kaikki jotka olivat High Campissa samaan aikaan, päätyivät samaan majataloon.

Majoitus Muktinahissa

Huipulle päästiin ja onneksi myös alas. Trekki opetti ainakin itselle, että kovatkaan kivut eivät ole esteenä jos tahtoa on tarpeeksi päämäärän saavuttamiseen.( Samalla tuli jälleen kerran vahvistettua oma tiedostus, että kylmä ilmasto ei vain yksinkertaisesti ole minulle. Vihaan kylmää. )

Blogi jatkuu lämpimimmissä merkein!