Ensimmäinen kuukausi takana, osa 1/2

Ensimmäinen kuukausi thaikuissa alkaa olemaan takana. Mahtavaa on ollut.

Kuukauden aikana ollaan pyöritty Bangkokissa, käyty Koh Sametilla ja Koh Changilla.

Meikäläiselle tämä kuukausi on ollut pelkkää rentoutumista ja lomailua. Täällä on tullut jo sen verran pyörittyä, että uutuudenviehätys on tasoa "Same same, but different" joten en ole myöskään jaksanut hirveästi blogia kirjoitella. Katjalla alkoi koulu ja ilmeisestikkin kaikkea uutta ja jännittävää ihmeteltävää on riittänyt.

Alla ynnäily ensimmäiseltä 2 viikolta.

Kuvat räpsitty kännykällä, Olympus Tough 600u pokkarilla sekä Canon 50D järkkärillä johon kävin ostamassa Tamronin SP24-70mm F/2.8 Di VC USM linssin. Irtosi varsin halvalla suomen hintoihin verrattuna.

Niin ja moni on kysellyt mellakoista. Mellakat eivät ole omaan elämään näkyneet mitenkään muuten, kuin satunnaisina liikennehidasteluina. Media näyttää mitä media haluaa näyttää...

--

1.1.2014

Bangkokiin saapuessa oli jälleen aivan huippu fiilis. Aivan kuin olisi palannut taas toiseen kotiin.

Lentokentältä tottuneeseen tapaan maan alle ja  junalla Phaythain pysäkille. Vaihto varsinaiseen skytrainiin jolla Sam Yan:in pysäkille josta hotelli olikin jo kävelymatkan päässä. Onneksi tuli varattua etukäteen parille ekalle päivälle, koska matkaamisen jälkeen oli aika väsy.

iSanook hotellin huone

Välittömästi nukkumaan ja 4-5h unien jälkeen olikin kuin uusi päivä.

Illasta suunnattiin Khao San Roadille tekemään hieman hankintoja reissua varten sekä safkailemaan ja maistelemaan paikallista norsujuomaa.

Ilta meni varsin mukavasti yön pikkutunneille. Kotiin lähtiessä ostin yöpalaksi vielä muutamia kanavartaita. Syödessä paria varrasta tuli pieni aavistus, että kana ei ole aivan kypsää...

Seuraava päivä menikin ruokamyrkytyksen kourissa. En päässyt koko päivänä ylös sängystä. Kuume nousi ja vessassa sai juosta vähänväliä.

Toinen päivä ei mennyt sekään kovin nappiin. Heti, kun mä aloin tervehtymään niin Katjalla alkoi samat oireet ja päivä meni samalla tavalla sängyssä.

Reissaamisen tulikaste heti alkuun...

Alkuvaikeuksien jälkeen päästiin viimeinkin etsimään kämppää. Katjan koulu on n. 30km Bangkokin keskustasta joten suunnattiin sille suunnalle, Rangsitiin.

Alun perin piti hakea kämppää kampuksen kyljessä olevasta Skyview @TU talosta, mutta paikan päällä selvisi, että eivät voi ottaa miestä ja naista asumaan samaan kämppään. Olisivat voineet hieman katsoa länkkärinä sormien läpi, mutta olisi saatu vain yksi avainkortti joka olisi sitonut liikaa yhteen paikkaan. Mulla on kuitenkin tarkoitus reissailla huomattavasti Katjaa enemmän.

Päädyttiin em. paikasta muutaman kilometrin päähän J-Park nimiseen kompleksiin muutamaksi päiväksi.

J-Parkin asunto

Näkymä parvekkeelta illalla. Keskellä näkyy uima-allas

J-Park oli asuinkompleksina tosi makea. Kämppä oli siisti, uima-allasalue hieno ja kuntosalikin kattava. Ainoa ongelma oli, että kyseinen paikka sijaitsi "keskellä ei mitään". Lähellä oli seven eleven sekä pari ruokapaikkaa, mutta varsinaiseen katuelämään piti tallustella toista kilometriä koululle päin.

Feidattiin soppari viimehetkellä ja päädyttiin lopulta Skyview @BU paikkaan joka sijaitsi noin 4km Katjan koululta (AIT) , Bangkok Universityn vieressä, kadulla jossa asuu n. 10000 opiskelijaa.

Vaikka pytinki kuuluu samaan puljuun kuin @TU niin täällä eivät nihkeilleet sen suhteen, että asuttaisiin samassa kämpässä. Tälle asunnolle jää hintaa veden, sähkön ja 10mb/s netin kanssa kuukaudessa n. 210e. Viereisen talon katolla on uima-allas ja alakerrassa kuntosalo jotka ovat käytössä.

52m2 kämppä SkyView @BU:lla

Parveke auringossa

Käytävä kaapistoineen

Vessan eteinen

Kylpyhuone ammeineen

Mahtuu nukkumaan (2x 160cm)

Kämpän saamisen jälkeen käytiin pyörähtämässä keskustammassa hankkimassa hieman kämppätarpeita, kuten pöytätuuletin ja pyyhkeitä yms. krääsää. Nähtiin myös eräs tuttu, Juuso joka oli syksyn vaihto-opiskelemassa Thaimaassa ja häneltä saatiin iso säkillinen lakanoita ja pyyhkeitä.

Öistä Bangkokin liikennettä

Katu jolle muutettiin on todellakin eloisa. Muutaman kilometrin pätkällä on satoja ruokapaikkoja sekä useita yökerhoja sekä "isompi" klubi. 

Valitettavasti kyseinen klubi sattuu olemaan juuri kämppämme edessä soittaen musiikkia helvetillisellä äänenpaineella joka yö klo 03:00 asti.

Täälläpäin talot rakennetaan hieman erilaisella mentaliteetilla, kuin suomessa joten äänieristyksetkin on useimmiten luokkaa A4-paperi. Muutaman yön jälken päädyttiin hakemaan toista kämppää talon vastakkaiselta puolelta ja onneksemme saatiinkin täysin identtinen sellainen.

Miinuksena, että kämppä on varjon puolella jolloin se ei ole läheskään niin valoisa, kuin edellinen sekä iltaisin on hieman viileämpi eli edes tuuletinta ei tarvitse käyttää.

Näkymä uuden kämpän parvekkeelta pellolle

Vaikka henkilökohtaisesti en ole mikään suurin ympäristönsuojelija ja viherpiiperö niin yksi asia on ruvennut ärsyttämään suunnattomasti. Thaimaalaisten ja etenkin tämän talon opiskelijoiden ajattelumaailma luontoa kohtaan. Vaikka jokaisen kerroksen hissien vieressä on roskis johon roskat voisi viedä niin on näköjään helpompi vain viskata ne parvekkeelta alas... Roskia lentääkin vähintään 10min välein kaarella maahan.

Näkymä parvekkeelta, kun kääntää kameraa vähän alaspäin

Kun roskia heitetään korkeista kerroksista niin väkisinkin niitä lentää myös asuinkompleksin alemmille parvekkeille sekä katutason terassille. Sen sijaan, että roskia ei vaan heitettäisi, on kätevämpää työllistää yksi henkilö lakaisemaan roskat terassilta luontoon.

Näin päästään roskista eroon

---

8.1.2014

Kämppä oli hankittu ja päätettiin suunnistaa loppuviikoksi Koh Sametille.

Suunnistettiin illasta kohti Ekkamain bussiasemaa josta napattiin bussi kohti Ban Bhe kylää, jonka satamasta laivat kulkivat saarelle.

Saavuttiin paikalle sen verran myöhään, että isot laivat eivät enää kulkeneet ja tarjolla olisi ollut vain speedboateja kalliiseen 1000thb hintaan. Päädyttiin ottamaan hostellihuone yöksi ja menemään aamulla.

Huone Diamonds-hostellissa hintaan 300thb /yö

Aamusta satamaan ja liput saarelle.

Katja odottelemassa laivaa

Sataman kalastajalaivoja

Samassa vastassa oli viehättävä merenneito

Saarelle päästyämme heti laiturissa piti maksaa 10thb laiturivero. (WTF???)
Satama oli kehittynyt melkoisesti viimekerrasta, kun kävin saarella syksyllä 2010. Sieltä löytyi iso seven eleven, ATM:iä ja kauppaa sekä kojua.

Lähdettiin kävelemään satamasta poispäin, kunnes pysäytettiin ohi ajanut taksi. Kuski otti meidät kyytiin ja pyysi 100thb kyydistä Ao Phain viereiselle rannalle. Summa oli kyseisestä matkasta paljon, mutta tehtiin diili, että hän "salakuljettaa" meidät lava-auton sisähytissä (tummennetut lasit) tarkastuspisteen ohi ja näin vältymme maksamasta 200thb /henki entry-maksua. Ihan ok diili.

Kämppä 300m päässä biitsistä. 500thb.

Koh Samet oli muuttunut melkoisesti sitten vuoden 2010 syksyn. Kaikki halvat bungalowit oli revitty alas ja paikalle rakennettu hienoja resortteja. Saaren hinnat olivat nousseet myös melkoisesti. High Season nosti entisestään majoituksen hintoja.

Loppuviikko menikin syödessä, juodessa, rannalla ollessa, pannukakkuja mutustellessa ja tulileluilla leikkiessä. Same same. En jaksa sen enempää dokumentoida. Koh Sametista voit lukea lisää vuoden 2010 blogikirjoituksestani http://janimatkalla.blogspot.com/2010/09/koh-samet.html

En jaksanut koko loppuviikkona kantaa kameraa mukana joten lainaan Katjalta pari kuvituskuvaa:

Rannalla (C) Katja H.

Auringonlaskua odotellessa (C) Katja H.

Lauantaina palailtiin takaisin Bangkokiin. Ensimmäinen rantareissu takana. Oli ihan mukava päästä hankkimaan pientä rusketusta, että ei loistaisi niin pahasti valkoisena paikallisten joukossa.

Sunnuntaina kävin pyörähtämässä Chatukchakin weekend marketilla ostelemassa hieman kaupunkikelpoisia vaatteita. Kyseinen markkinapaikka on kyllä aivan huippu. Aivan ykköspaikka shopata Bangkokissa.

--
13.1.2014

Seuraavan viikon alkupuoli menikin jälleen Bangkokissa. Päivät menee iisisti. Katja on koulussa, mä nukun pitkään, käyn syömässä, oon internetissä, luen kirjaa... Simple life.

Auringonlasku SkyViewin katolta

Full moon ja kattoallas.

Katja auringonlaskua katselemassa

Tiistaina oli päivä jota olin odottanut melkein vuoden siitä lähtien, kun viimeksi kävin kyseisessä paikassa... Käytiin nimittäin all you can eat sushi buffeessa nimeltä Shabushi by Oishi.

Lähin mesta kämpiltä on Future Parkin yhteydessä olevassa Major Cineplexissä. Mukaan lähti Katjan saksalainen vaihtokaveri Susan.

Tykkään katkaravuista

Tykkään katkaravuista paljon

PALJON

Future Park on yksi Aasian suurimmista (suurin???) ostoskeskus. Siellä saa palamaan aikaa ja rahaa.

Sellaista. Ensipäivityksessä juttua Koh Changin reissusta ja loppukuusta.

Don Det - 4000 islands

21.1.2011
Kapea long-tail boat rantautui Don Det saaren eleläkärkeen. Porukka purkautui veneestä rannalle ja lähti käppäilemään eteenpäin. Katselin hetken ympärilleni ja huomasin, että hieman kauempana seisoskeli eräs reissaaja tutkiskellen Lonely Planetin karttaa saaresta. En jaksanu kaivella omaa LP:tä rinkan pohjalta joten liityin seuraan tutkimaan karttaa. Hetken jutustelun jälkeen selvisi, että saksalainen Christina oli myös yksin reissussa joten lähdettiin porukassa etsimään majoitusta. Käveltiin tovi saaren itäpuolta kysellen majoituksien hintaa. Lopulta päädyttiin saaren länsi- eli auringonlasku-puolelle. Saatiin vierekkäiset bungalowit mukavilla riippumatoilla aivan Mekongin rannasta hintaan 30k kippiä eli n. 3e/yö.

Hyvin askeettinen bungalowi




Kun kirjauduin guesthouseen sisään, omistajan tyttö tuli kysymään, että olenko suomesta, koska aksentti oli kuulostanut tutulta. Kertoi samalla, että yhdessä toisessakin kämpässä asui joku suomalainen.

Jäin gh:n ravintolan terassille syömään ja lueskelemaan kirjaa. Hetken kuluttua Christina liittyi seuraan ja seuraavat 12h menikin mukavasti jutustellessa ja istuessa iltaa. Jossain vaiheessa porukkaan liittyi tämä toinen suomalainen, Lauri. Laurin kanssa hetki jutusteltuamme tajuttiin, että oltiin kumpikin samaan aikaan Bangkokissa, Mikon ja Lindan tupareissa elefanttitalolla. Silloin oli niin paljon uusia tuttavuuksia, että ei pystynyt kaikkia muistamaan.

Illan aikana porukkaan liittyi myös israelilainen Roy ja kanadalainen Jenn.
Laosin hintataso jaksoi jälleen vaikuttaa. Päivän ja illan saldoon kertyi aamukahvi, 2 isoa ateriaa, 4 olutta, 2 kokista, iso pullo vettä ja puoli pulloa Lao-viskiä. Loppusumma kohosi niinkin huimaan summaan, kuin 11,5e.

Auringonlaskua Mekongilla


Örriäisiä lampun ympärillä


Christinan ja Jenn:in kanssa sovittiin, että seuraavana aamuna vuokrataan polkupyörät ja lähdetään tutkimaan saarta.

Puolenpäivän maissa Jenn tuli guesthousellemme mistä pyörien vuokrauksen jälkeen lähdettiin polkemaan pitkin hiekkaisia pikkuteitä saaren itä-puolta. Päivävuokra peruspyörälle oli 7000kippiä. Maisemat olivat todella maaseutumaista ja kuivaa. Tien vieruksilla juoksi jatkuvasti vapaita kanan ja hanhen poikasia.

Pelloilla näkyi myös hieman isompia otuksia


Peltomaisemaa


Don Det saaren päätyyn päästyämme käytiin katsomassa siellä sijaitsevaa vesiputousta.


Vesiputouskierroksen jälkeen hypättiin vanhaa ranskalaista rautiesiltaa pitkin Don Khon nimiselle saarelle. Rautatienpätkä joka yhdistää Don Detin ja Don Khonin on siitä varsin mielenkiintoinen, että se on koko Laosin ainoa rautatie. Miksi ihmeessä ranskalaiset kolonialistit ovat rakentaneet rautatiesillan keskelle ei mitään?



Kuva sillalta


Don Khonin saaren päädystä löytyi pieni hiekkaranta josta pääsi uimaan joen yli toiselle puolelle kallioille. Paikalla oli muutakin porukkaa hyppimässä kallioilta.


Don Khonilta pyöräiltiin takaisin Don Detille ja tultiin saaren toista puolta takaisin guesthouselle. Saaret ovat niin pieniä, että ne voi helposti ajella ympäri päivässä.

Saarella risteileviä pikkuteitä


Edellisenä iltana oltiin tilattu guesthousen ravintolaan grilli-illallinen täksi illaksi sen jälkeen, kun keksittiin, että isot reiät pöydässä eivät olekkaan minkään ilkikurisen majavan työtä vaan ne oli urat mihin grillipata on tarkoitus upottaa.

Grillailuun ja illanistumiseen osallistui eilisen illan porukan lisäksi myös austraalialainen Rihanna joka vain sattumalta sattui eksymään kyseiseen sakfapaikkaan. Christinen ja Jenn:in kanssa päätettin lähteä seuraavana aamuna aikaisin Don Khonille ja veneretkelle jossa olisi tarkoitus spottailla harvinaisia makeanveden Irrawaddy-delfiinejä joita kyseisessä kohdassa Mekongia asustelee.

Auringonlasku grillailujen ohessa


Auringonlaskut on välillä varsin upeita


Grillailuja



Aamusta herättiin ennen seiskaa ja syömisen jälkeen vuokrattiin polkupyörät jälleen. Pitkällisen neuvottelun jälkeen saatiin neuvoteltua vene ja kuski järkevään hintaan. Venereissulla pyörittiin reilu tunti pitkin Mekongia ja yritettiin nähdä delffiinejä. Lopulta nähtiinkin muutamia yksilöitä, mutta harmiksi ne olivat niin lähettä Kambodzan rajaa, että kuski ei voinut viedä meitä lähemmäksi. Onnistuin saamaan kuvan todisteeksi vaikka mitään telezoomia ei ollut kameraan.

Irrawaddy delfiini (kun katsoo oiken tarkkaan)


Delfiininbongausreissulta tultaessa aurinko alkoi laskea mukavasti jälleen.





Vajaa viikko Don Detillä vierähti äärettömän rennoissa merkeissä Laosin ajattomuudessa ja chillissä elämäntavassa. Eräänä päivänä törmäsin sattumalta englantilaisen ja austraalialaisten tyttöjen ryhmään joiden kanssa oltiin tultu samaa matkaa Pakse:en asti. He olivat käyneet välissä pyörähtämässä jossain toisessa kaupungissa. Hetkeä myöhemmin paikalle pamahti myös hollantilainen Tim joka oli myös ollut samassa bussissa.

Don Detin auringonlaskupuolella on mielenkiintoinen kämppä. Keltaisesta bambusta ilman nauloja tai ruuveja rakennettu kaksikerroksinen mökki kuuluu ruotsalaiselle 24 vuotiaalle jampalle nimeltä Siba. Tyyppi kävi monta kertaa Don Detilla reissussa ja tykästyi saareen niin paljon, että päätti rakentaa itselleen kämpän jossa asustelee Ruotsin talven ajan. Kesällä Siba käy norjassa vetämässä kovaa liksaa ja palaa taas takaisin Laosiin.

Käytiin Siban kämpillä monena iltana Christinan ja Laurin kanssa ottamassa osaa grilliruokailuun. Perhe joka asuu Siban naapurina kokkailee erittäin maittavan moniosaisen aterian ja grillailee paikallista jokikalaa jota sitten kuka tahansa saa liittyä syömään n. 3e hintaan. Syödessä ruuat oli katettu läjään keskelle lattiaa ja ihmiset sitten ruokailivat porukalla ringissä ympärillä. Ateria oli aivan loistavaa ja todellakin hintansa väärti. Kannattaa käydä pistäytymässä jos Don Detillä päin käy.

Don Detilla tuli vastaan älytön määrä suomalaisia. Tuntuu, kuin kaikki reissussa olevat maanmiehet olisivat keskittyneet yhteen paikkaan.

Tuubailu yhdistetään yleensä Vang Viengiin. Samaa pystyy tosin harrastamaan missä tahansa missä vesi virtaa. Niimpä yhtenä iltapäivänä otettiin Laurin kanssa tuubit vuokralle 1/10 hinnalla Vang Viengin vastaavista ja lilluttiin iltapäivä pitkin Mekongia.

Lauri tuubin kyydissä


Bungalowit joelta päin


Miulla oli lento varattuna 28.1 kohti Medania, Sumatralla Indonesiassa joten ostin bussilipun Bangkokiin. Lähtöpäivänä herättiin Christinen kanssa jo viiden jälkeen ja lähdettiin katselemaan auringon nousua saaren itä-puolelle. Oli tosi jännä katsoa ku täysi hiljaisuus alkoi pikkuhiljaa rikkoutua, kun paikalliset heräili auringon tuoman valon myötä. Lauri lähti miun kanssa samaa matkaa Bangkokiin. Christina jäi vielä pariksi päiväksi saarelle. Lähdettiin Don Detiltä yhdentoista aikaan päivällä ja oltiin perillä Bangkokissa seuraavana aamuna kuuden jälkeen.
Maahantulolomakkeita rajalla täytellessä huomasi, että sen verran on reissussa joutunut passia näyttämään, että muistin jo ulkoa passin myötämis- ja voimassaolopäivät, myöntämispaikan ja itse passinumeron. Lomakkeet täyttivät ilman, että koko passia tarvitsi kaivaa esiin.

Auringonsarastus


Matkalla takaisin sivistyksen pariin ohitse kiitivät maalais-Laosilaiset maisemat


Don Det oli Laosin ehdottomasti chillein paikka. Saarella aika on täysin pysähtynyt ja ei ole kiire mihinkään. Riippumattoja on jokapaikassa, ruoka on halpaa ja ihmiset ystävällisiä. Ehdottomasti paikka minne tulen palaamaan jossain vaiheessa. Sitten pitää varata ainakin 2 viikkoa aikaa.

Viimeisen kuukauden aikana mitä vietin Laosissa, tykästyin maahan älyttömästi. Mahtava maa. Meni miun tämänhetkisen reissun top1 maaksi. Kaikki oli vaan jotenkin niin rentoa. Ihmiset eivät todellakaan ota stressiä elämästä Laosissa.

Koh Chang, episodi 2

16.11.10
Oltiin edellisellä viikolla keksitty uusi ruokapaikka eräältä sivukadulta elefanttitalon vastapäätä ja mentiinkin sinne porukalla istumaan iltaa ja syömään. Aikaisemmin päivällä oli selvinnyt, että loppuviikolla ei ollutkaan enää kuin yksi tunti koulua joten oli loistava tilaisuus skipata se ja lähteä reissuun. Jo jonkunaikaa oli ollut puhetta, että pitäisi lähteä käymään uudestaan Koh Changilla, koska se oli niin mukavan rento paikka. Nyt olisi sopiva, melkein viikon rako, jossa sinne kerkeäisi hyvin. Ruvettiinkin miettimään lähtöä seuraavana päivänä, kun jostain puskista tuli extempore idea, että lähdetäänkin jo tänään puoleltaöin lähtevällä yöbussilla. Aikaa oli vielä ihan riittävästi joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Peli biljardia, ruoka naamaan ja kämpille pakkailemaan kamoja. Ennen puoltayötä sitten istuttiinkin jo bussissa. Mie, Henkka, Katja, J-P ja Lauri. Loput porukasta tulisi myöhemmin loppuviikosta perässä.

Jollain omituisella tavalla miulle on kehittynyt viha-rakkaussuhde pitkiä bussimatkoja kohtaan. On aivan uskomattoman terapeuttista istua pimeässä bussissa, musiikin pauhatessa korvilla, samalla kun katselee ohitse viliseviä maisemia ja tähtiä, kuitenkin ollen täysin omissa ajatuksissaan. Silloin tällöin havahtuu oikomaan koipiaan ja vaihtamaan asentoaan ahtaiden penkkien jumittaessa jäsenet sekä inhaan pelkoon takaraivossa, että jos rupeaa kusettamaan niin onkohan bussissa tällä kertaa vessaa ja jos on niin toimiiko se ja jos ei ole niin montako tuntia on enää seuraavaan pysähdykseen jos sellaista edes tulee. (niinkuin aikaisemmin jo kirjoittelin, bussit eivät tosiaankaan pysähtele turhan usein täälläpäin...)

Itse en osaa oikein nukkua busseissa, mutta Henkalle uni näytti maittavan...


Tälläkin kertaa matkasta selvittiin ja aamun sarastaessa saavuttiin Tratin kaupunkiin. Kaupungista piti värvätä lavataksi heittämään meidät muutaman kymmenen kilometrin matkan päähän laituriin mistä lautta Koh Changille lähti. Osuttiin lautalle mukavasti siten, että sai katsella auringon nousua merestä ja siten kaunista horisonttia. Satamaan päästyämme toinen lavataksi alle ja vielä vajaaksi tunniksi matkalle kohti Lonely Beachia.


Lonely Beachilla käytiin heti alkuun kyselemässä paria guesthousea, mutta vapaita bunglaloweja löytyi tosi nihkeästi. Syötiin aamupalat saman guesthousen meriterassilla missä oltiin viimereissullakin majoituttu ja jatkettiin majapaikan etsimistä. Lopulta löydettiin halvat majoitukset aivan LB:n rannasta, Siam Huts nimisestä paikasta. Päädyttiin varaamaan 3 bungalowia siten, että 2 niistä oli halvimpia mahdollisia kauempana rannasta ja yksi oli hieman kalliimpi suoraan rannasta. Idea oli, että voidaan hengailla sitten rantabungalowin terassilla koko porukka.

Oma bungalowi


Bungalowi rivistö rannassa


Pihanäkymää


Bungalowit olivat todella pelkistettyjä, bambusta väsättyjä häkkyröitä, mutta kyllä niissä yönsä nukkui. Hintakin oli hyvin edullinen. (En valitettavasti tähän hätään muista, mutta ei montaa euroa ollut)



Tässä vaiheessa edellisen yön huonot unet alkoi jo painaa ja nopean meressä pulahtamisen jälkeen tulikin mentyä päiväunille ja nukuttua melkein iltaan asti. Illasta lähdettiin pyörähtämään Dingdong baarin ilmaisella varrasbuffetilla ja istumassa vähän iltaa. Edellisen yön väsymys kuitenkin painoi kaikkia niin pahasti, että kaikki taidettiin olla nukkumassa jo 11 aikaan illalla.

Dingdong bar (dingdong = thaimaaksi hullu)


Lonely Beach


Aamupalalla ollessa joukkoon liittyi myös Niklas joka oli juuri saapunut saarelle matkustettuaan edellisen yön.


Seuraavana päivänä porukkaan liittyi myös Taini ja Victoria, perjantaina myös Ilmari, Lasse ja heidän ruotsalainen ja norjalainen kaverinsa.

Perjantaina Siam Hutsin rantahietikolla oli isommat bileet mitä varten oli rakennettu massiivisemmat äänentoistot ja valolaitteistot. Bileissä porukkaa olikin jo huomattava määrä.

Koko Changin reissu meni kokonaisuudessaan varsin levyttäen. Ei tullut tehtyä mitään muuta kuin rentouduttua ja maattua riippumatossa. Mukana oli mm. snorklailuvälineet, mutta "en kerennyt" missään vaiheessa edes sukeltelemaan. Ihan selvästi eniten aikaa meni jo viimereissulta tutuksi tulleessa Stonefree baarissa. Paikassa on herkulliset safkat ja äärettömän rento atmösfääri. Rentoa musiikkia ja riippumattoja. Mitä sitä muuta tarvitseekaan.
Heti aamusta oli mukava mennä ruokailemaan paikkaan josta sai Kunnon aamupalan!


Reissun voisi kiteyttää näihin kuviin



Sunnuntaina luovutettiin bungalowit pois ja lähdettiin vielä kerran Stonefreehen nappaamaan vähän ruokaa. Mentiin rantaa pitkin kulkevaa oikoreittiä joka olisi toiminut hieman paremmin laskuveden aikana.


Kaatunut puu


Matkalla vastaan tuli myös vanha Treehouse bungalowi-mesta joka nykyisellään oli täysin hylättynä. Siinä ilmainen majoitusvaihtoehto tosibudjettireissaajille.


Aamupalalla


Aamupalan jälkeen alkoi kotimatka ja takaisin Bangkokissa oltiin joskus illasta myöhään.


Ensimmäisen Koh Changin reissun jälkeen tykkäsin saaresta tosi paljon. Nyt toisen reissun jälkeen vielä enemmän. Paikka näytti tällä kertaa aivan erilaiselta, kuin sadekauden aikana. Ihmisiä oli enemmän nyt, mutta silti saari oli varsin rauhallinen ja ilmapiiriltään rento.