tiistai 29. huhtikuuta 2014

My Burmese days - Yangon

-->
19.02.2014

Myanmar (Burma) - Yangoon

Lähdettiin aamusta Burmaan, nykyiseen Myanmariin. Monista lähteistä olin kuullut, että paikallisen rahan hankkiminen voi olla hieman vaikeaa, koska maassa ei ole yhtään automaattia ja vaihdettavaksi kelpaavat usd setelit pitää olla priimakuntoisia.

Rahan kanssa meinasi olla ongelmaa, koska automaatit eivät suostuneet antamaan yli 20000thb ulos ja piti saada koko kuukauden massit kerralla. 20k saatiin vaihdettua uusiksi 100 usd seteleiksi Central Plazalla ja loput lentokentällä.

Don Muang kentällä vaihtaminen onnistui sekä bahteista, että euroista uusiksi dollareiksi. Burman lentokentällä selvisi, että myös sieltä on nykyään mahdollista nostaa rahaa sekä vaihtaa paikallisiksi kyateiksi. Vaihtaminen onnistuu ainakin thai bahteista, usd dollareista, euroista ja singaporen dollareista.

Yksi parhaista asioista matkustaessa on uusien ruokien ja juomien maistaminen. Tällä kertaa testiin pääsi lentokoneessa myytävä omenaviini.

Ei jatkoon.
Ensimmäisenä tuloaulassa olivat isot kyltit jotka mainostivat MasterCardin olevan ensimmäinen joka tarjoaa ATM palveluita maassa. ATM:iä löytyykin nykyään ainakin lentokentältä, keskustasta ja chinatownista.

Varmuuden varalta kannattaa olla kuitenkin olla ainakin jokunen saturainen dollareina. Isoilla seteleillä on paras kurssi.

Rahaa saa
Olin aikaisemmin varannut hotellin pariksi ekaksi yöksi joten lentokentältä säädettiin taksi majoitukseen. Suurin ihmetyksen aihe oli, että toisin kuin Thaimaassa, kaikki tuntuivat puhuvan ainakin vähän englantia. Toisena ihmetyksenaiheena tuli paikallinen miesten hame johon noin puolet äijistä olivat pukeutuneet. Taksi kentältä keskustaan saatiin 7$ hintaan. Karkeasti 1000 paikallista kyatia on 1$ joten puhun jatkossa dollarihinnoista.

Perinteinen miesten hame eli lungi.
Ensituntumana Burma yllätti melkoisesti. Mielikuva oli alunperin jonkinnäköinen kehitysmaa, mutta Yangonin läpi kulkiessa mieleen tulikin joku etelä-eurooppalainen kaupunki kesällä.

Katukuvasta paistaa rauhallinen leppoisa elämäntyyli. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire mihinkään. Kadut ovat täynnä pieniä ruokakojuja 20cm korkeineen muovijakkaroineen.

Ensituntumaa Myanmarilaiseen safkaan
Majapaikka löytyi pienen alkukommelluksen jälkeen, kun Agga guesthouse nimisiä  majapaikkoja löytyikin 2 kappaletta 100m päässä toisistaan.
Majoituksen hinta Myanmarissa on korkeahko verrattuna muuhun hintatasoon. Maksoimme siististä huoneesta tuplasängyllä ja jaetulla vessalla 25$

Agga Guesthousen huone
Kuukauden massit käteisenä
 
Illasta käytiin pyörähtämässä Sakura Tower nimisessä rakennuksessa katsomassa auringonlasku sen 20. Kerroksessa sijaitsevasta Sky Bistrosta.

Sky Bistro
Jälleen ihmetyksen aiheena oli tuo miesten käyttämä hame. Ravintolassa oli myös eräs hienommin pukeutunut herrasmies. Hänellä oli nimittäin kauluspaita ja hienompi miesten hame.

Auringonlaskua ihailemassa
Horisontiss siinti yksi Myanmarin tunnetuimmista monumenteistä, Shwedagon Pagoda

Takaisinpäin tultiin kävellen ja käytiin katselemassa mestoja.
Ruoka on halpaa. Hyvän safkan saa eurosta pariin euroon ja tuoppi paikallista hanaolutta kustantaa 50 senttiä Dagon Beer Station nimisissä juottoloissa. Beer Stationilla istuessa ja meininkiä seuraillessa pisti silmään tai oikeastaan ennemminkin korvaan erityinen “pusuääni”. Hetken asiaa seurattua kävi ilmi, että kyseessä ei ole Myanmarilainen astetta intiimimpi lähestymisyritys vaan se on paikallinen tapa kutsua tarjoilijaa tai ylipäätään jotakuta luoksesi.

Katukojun snäksejä (C) Katja

Myanmarissa majoitukseen kuuluu lähes poikkeuksetta aamupala. Tällä kertaa vastaan tuli yksi nerokkaimmista oivalluksista ikinä vesimeloonin syömiseen.

Ei likaantuvia suupieliä (C) Katja

Toisena päivänä iltapäivästä suunnattiin kaupungille kävelemään ja kohti keskusrautatieasemaa. Sieltä  pääsi junaan joka kiertää Circle linea pitkin Yangonin ympäri. Rundi maksaa 1$ ja kestää 3h.

Paikallisessa katukahvilassa aamupalaa
Huomio huomio, meillä on "pulu" langalla.
Katja markettien hulinassa
Kadulta tarttui matkaan vielä herkullisia mangoja

Kerettiin istua junassa ehkä 5min, kun luokse tuli 2 paikallista tyttöä ja ilmoittivat reippaana englanniksi, että haluavat jutella. Tytöt opiskelivat englantia ja halusivat harjoitella kieltä juttelemalla kanssamme.
Seuraavat 1,5h menikin nopeasti katsellessa alati vaihtuvaa maisemaa ja jutellessa heidän kanssa, kunnes hyppäsivät kyydistä noin puolessa välissä.

Katja ja paikalliset
Hyvin nopeasti junan lähdettyä liikkeelle huomasi, että ensivaikutelma Yangonista oli hyvin jotain muuta kuin muaalla sen ympäristössä. Keskusta pois päästyä paistoi jälleen köyhyys, roskaisuus ja todella alkeellinen infrastruktuuri. Paikalliset tytöt kertoivat, että keskustassa on työvoimaa jonka tehtävänä on pitää turistialueet siisteinä.

Asutusta Yangonin ulkopuolella
Kerrostaloasumista
Vauhdin huumaa
Paikallinen sikala
Juna välipysäkillä
Ostokset voi kätevästi hoitaa junan ikkunasta
Kierros oli hieno tapa kiertää ympäri Yangonin aluetta, mutta se alkoi puuduttaa viimeistään 2h jälkeen. Suosittelen silti ehdottomasti!

Joko kerkesin mainita, että Myanmarissa ruoka uppopaistetaan? Vaihtoehtoina on uppopaisto rasvassa tai uppopaisto paljossa rasvassa. Jo muutaman päivän jälkeen ruuan rasvaisuus alkaa tympiä.

Ihmiset maassa ovat todella ystävällisiä. Joka puolelta kuuluu kokoajan Hello tai Manglawba huutoja ja pikkulapset vilkuttavat käsiään. Ilmapiiri on tosi lämmin.

Perjantaina päivä meni aamupalan jälkeen kämpillä kärvistellessä. Onnistuin haukkaamaan jotain minkä sisälläolosta kroppa oli erimieltä. Imodiumin avuin onnistuin kuosittautumaan iltapäiväksi siihen kuntoon, että päästiin ihastelemaan Yangonin sekä samalla koko Myanmarin yhtä suurinta nähtävyyttä, Shwedagon Pagodaa.

Taksi Chinatownista maksoi tinkimisen jälkeen 2$ ja pääsymaksu pagodalle oli 8$.

Shwedagon Pagoda - kultaa kultaa kultaa
Temppelialueen toinen torni
2 tornia
Paikallinen nuoriso tyylikkäästi pukeutuneena
Shwedagonia lähempää
Temppelialueella on useampia pyhättöjä joissa jengi käy rukoilemassa

Kyseinen monumentti on yli 100m korkea ja koristeltu sadoilla kiloilla kultaa sekä melkein 80000 timantilla ja muulla jalokivellä. 

Katja tähyilemässä huipun timanttia.
Näin ne ajat muuttuvat. Nykyään munkitkin poseeraavat kamerakännykkään.
Katja ja pojat
Yhdellä tornilla oli tarina kerrottavanaan

Pikkupojat leikkivät gongilla. Ääni kantautui koko temppelialueelle varsin kovana, mutta eipä tuo ketään tuntunut häiritsevän.
Hame päälle ja siivoamaan?
Illan kuluessa paikalle alkoi valumaan enemmän munkkeja. Kohdalle osui kulkue jossa pikkumunkkea opetettiin tavoille.
Munkit
Ajoitus osui nappiin, kun saavuttiin juuri ennen auringonlaskua. Kerettiin näkemään kaikki vaiheet temppelien kultaisessa loistossa. 
Pakollinen turistipose.
Auringon laskiessa näky oli vaikuttava
Joku oli keksinyt laittaa kaikille patsaille irstaat led-taustavalot
Näkymää pimeässä.

Temppeleiltä poislähtiessä taksikuskit yrittivät pyytää korkeampaa hintaa kuin tullessa. Käveltiin sata metriä päätielle ja sieltä saatiinkin jo taksi samaan hintaa kuin tulessa.

Shwedagon Pagoda oli ehdottomasti näkemisenarvoinen paikka. Seuraavaksi tarkoitus on lähteä länsirannikolle biitsille.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Viisumin metsästystä - Myanmar/Burma & Kiina

Aikaisemmassa blogikirjoituksessa sivusinkin, että tuli tehtyä melkoista viisumirumbaa välissä.

Myanmarin viisumi irtosi varsin helposti ja vaivattomasti, mutta Kiinan viisumia varten joutuikin jo täyttelemään lippulappuja jo hieman enemmän.

Netistä löytyi aika paljon ristiriitaista tietoa joten arvelimpas kirjoittaa viisumien hakemisesta Bangkokissa lyhyen postauksen.

Tilanne siis helmikuun alussa 2014:

Myanmarin viisumi Bangkokista

Myanmarin embassy löytyy Bangkokissa, kun menee skytrainilla Surasak BTS pysäkille ja lähtee kävelemään junan etenemissuuntaan katsoen oikealta puolelta "takaisin päin". Toisen risteyksen jälkeen vasemmalla puolella pitäisi näkyä jo seinässä laatta jonka avulla ovi löytyy helposti.

Ennen visiittiä kannattaa katsoa vielä http://www.myanmarembassybkk.com/?page_id=357 , että ei ole mikään juhlapäivä ja konsulaatti on auki.

Viisumihakemuksen jättöaika on 09-12 joten ei ole niin tarkkaa, että mihin aikaan sinne menee.  Itse taisin mennä joskus 11 jälkeen ja aikaa meni noin puoli tuntia.

Heti sisään mennessä on ohjeet teipattuna seinälle.

Toimintaohjeet

Ensimmäisenä pitää hakea lomake luukulta 4. Luukulle on kuitenkin pitkä jono joten kannattaa härskisti vain ohittaa jono vasemmalta ja pyytää lappua siitä. Ihmiset jonossa jonottavat myöhempää vaihetta varten.

Lippuluukku

Lomake on tälläinen http://www.myanmarembassybkk.com/wp-content/uploads/2013/07/APPLICATION-FOR-ENTRY-TOURIST-VISA.pdf

Lomakkeen eka sivu on normaalia kauraa, mutta siinä saattaa olla pari hämmentävää kohtaa.
Complexion tarkoittaa rotua. Eli vaikka white/european/nordic toimii useimmille suomalaisille.
Address in Myanamar: Monella reissarilla ei valmista majoitusta joten tähän kohtaa voi soveltaa yleispätevää Travellers Guesthousea. Tässä tapauksessa: Travellers Guesthouse, Yangon.

Seuraavalle sivulle pitää täyttää tiedot työhistoriasta. Helpoimmalla pääsee, kun kirjoittaa vaan Student ja jonkun yliopiston nimi.

Hakemukseen lätkäistää mukaan 2 kappaletta värillisiä passikuvia.

Tämän jälkeen mennään jälleen jonottelemaan luukulle 4 ja tällä kertaa ei ehkä kannata enää ohitella...

Lomakkeet virkailijalle ja vastapalloon tulee jonotuslappu jonka perusteella viisumi mennään maksamaan ja passi jätetään virkailijalle.


Jonotuslappu

Jengi venailemassa vuoroaan
Viisumin hinta riippuu kuinka nopeasti sen tarvitsee. Itse otin seuraavan päivän viisumin, koska oli kiire saada jätettyä passi Kiinan konsulaattiin.

Hinnat helmikuussa 2014

Seuraavana päivänä menin hakemaan viisumia. Tällä kertaa huomasin, että olisi kannattanut olla ajoissa.

Passin hakemiseen on varattu aikaa vain 1h joten jengiä oli aivan tajuttomasti. Tulin paikalle noin varttia vaille neljä ja jono oli niin pitkä, että piti jonottaa jonkun aikaa, että pääsin edes sisälle rakennukseen. Sisätila oli aivan täynnä jengiä ja jono mutkitteli pitkin huonetta, kuin pahinkin pyythoni. Lämpötila vastasi ruotsalaista saunaa.

Tunnin jonottelun jälkeen sain passin jossa komeili kuukauden oleskeluun oikeuttava viisumileima.

Seuraavana päivänä lähdin metsästämään Kiinan viisumia.



Kiinan viisumi Bangkokista

Olin lukenut internetistä etukäteen melkoisia kauhutarinoita miten jengiä on kyykytetty Bangkokin Kiinan konsulaatissa byrokraattisten paperinpyörittäjien toimesta, joten olin varautunut etukäteen varaamalla mukaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat paperit viisumia varten.

Konsulaatti löytyy Phra Ram 9 MRT pysäkin läheltä. Kun nousee metrosta ja katsoo IT Fortune Mall ostoskeskusta, on konsulaatti oikealla puolella n. 500 metrin päässä olevalla sivukujalla.

Kannattaa tarkastaa aukiolo mahdollisten juhlapäivien varalta http://www.chinaembassy.or.th/eng/
Samoilta sivuilta löytyy myös viisumin hakulomakkeet, mutta ainakin omalla kohdalla kyseiset lomakkeet olivat eri, mitä paikanpäällä jaettiin.

Viisumin hakuaika on 09-11:30 ja paikalla todellakin kannattaa olla ajoissa. Saavuin n.  09:30 maissa ja jono kiemurteli pitkälle talon ulkopuolelle asti. 11:30 jälkeen ei enää pääse hakemaan viisumia, mutta rakennukseen pääsee vielä sisälle jos on esittää vuoronumero eli on siis mahdollista käydä syömässä ja lämmittelemässä ulkona välillä. Kyllä, sisällä on ilmastointi. Kylmä ilmastointi.

Viisumijono
Jonottelun aikana virkailija kävi jakamassa viisumilappuja ihmisille, joten niitä kerkeää hyvin täytellä jonottaessa. Niitä todellakin kerkesi täytellä...

Itku meinasi päästä, kun viimein sisälle päästyäni sain käteen lapun jossa komeili vuoronumero 285 ja taululla luvut rullasi 30 paikkeilla.

Väkeä riitti
Netissä oli ollut monia listoja viisumia varten tarvittavista asiakirjoista. Konsulaatin seinältä löytyi vielä virallinen kappale.
Vaadittavat asiakirjat viisumiin
Viisumihakemukseen piti jälleen täytellä melkoinen määrä tietoja. Mm. yksityiskohtainen reittisuunnitelma missä aikoo käydä ja kuinka kauan viipuä missäkin. Googlettelin kännykällä jotain paikkoja ja lätkin niitä uskottavassa järjestyksessä suunnitelmaan.

Hain 30 päivän viisumia 2 maahantulolla, koska tarkoitus oli vierailla vielä myöhemmin Shanghaissa.

Noin viiden tunnin jonottelun jälkeen pääsin lopulta luukulle jossa oli erittäin tyly ja vittuuntuneen oloinen virkailija.

Loppupelissä tarvittavat paperit olivat:
  • Monisivuinen viisumilomake täytettynä
  • Kopio passin tietosivusta
  • Kopio thaimaan maahantuloleimasta
  • Kopio suomalaisesta opiskelijakortista (onneksi olin tajunnut internetin tekstien perusteella varautua tähän)
  • Lentoliput Kiinaan ja sieltä pois
  • Kopio hotellivarauksesta (olin varannut hostelworldista ekaksi yöksi majoituksen Cloudland hostellista)
  • Värillinen passikuva liimattuna paperiin
Näiden lisäksi olin ottanut mukaan viimeisen palkkakuitin töistä (koska sellainen oli sattunut mukaan eksymään) ihan siltä varalta, että olisivat kyselleet pankkitilin saldoa. Monessa netin tekstissä luki, että ovat kyselleet tietoja. Todellisuudessa virkailijoita ei taida paljon kiinnostaa eivätkä muutenkaan ymmärrä suomea. Pääasia siis, että on jokin lappu jossa on tarpeeksi isoja lukuja.

Muutenkin, kun mietti tilannetta, niin tarvittavat asiakirjat voisi tekaista varmasti photarilla 10 minuutissa ja menisi varmasti läpi. (lentoliput, tiliotteet, kopiot opiskelijakortista yms)

Paikanpäällä kävi ilmi, että jos maksaisi jollekkin matkatoimistolle 10-20 euroa ylimääräistä niin he hakisivat viisumin ja huolehtisivat itse kaikista tarvittavista asiakirjoista. Ei loppupelissä välttämättä huono diili, kun ottaa huomioon kuinka paljon aikaa kyseiseen prosessiin meni.

Päivän aikana näki myös varsin hajonneita ilmeitä, kun virkailija käännytti 4 tunnin jonottamisen jälkeen jonkun pois tiskiltä, koska puuttui joku yksittäinen valokopio. Tämän jälkeen uudestaan jonottamaan...

Jonotusta
Neljän päivän jälkeen menin hakemaan viisumia. Jälleen aivan tajuton määrä jengiä. Tällä kertaa olin sentään hyvissäajoin ja jono muutenkin liikkui nopeammin.
Viisumien haku on klo 15-16.

Viisumi maksettiin ensin yhdelle luukulle salin vasemmassa laidassa josta saatiin kuitti jonka perusteella seuraavalta kassalta sai kerättyä passin. Hintaa jäi 4 päivän odottelulla 1100 thb.

Tarkastin tiedot passista ja huomasin, että minulle oli myönnetty 15 päivän viisumi yhdellä entryllä. Kahteen entryyn olisi pitänyt kuulemma esittää myös toisen visiitin lentoliput ja majoitustiedot yms.
VMP.

Tälläistä tälläkertaa, toivottavasti on jollekulle hyötyä!

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Muutto keskustaan, biletystä, viisumibyrokratiaa, mellakoita ja kaupunkielämää

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta onkin vierähtänyt hyvä tovi ja kaikenlaista on kerennyt tapahtumaan. Välissä tuli pyörähdettyä mm. 3vko Myanmarissa ja nyt olen Kiinassa.

Nettiyhteydet ovat olleet reissunpäällä aika kuraa, joten ei ole ollut mitään saumaa saada kuvia aikaisemmin nettiin. 

Jospa nyt onnistuisi paremmin...

------

Tammikuun loppupuoli sekä helmikuun alkupuoli kuvapläjäyksenä:

Kämppämme Rangsitin opiskelijakadulla oli mukava, mutta niin kuin aikaisemmin jo kerroinkin, kovin meluisa. Baari soitti musiikkia törkeän kovalla aamuyöhön joka päivä ja naapurit ulvoivat, kuin mielipuolet joka toinen ilta. Seinät luonnollisesti äänieristykseltään paperin luokkaa.
Olihan se kämppä vähän kaukana kaikesta muutenkin joten pohdintojen jälkeen päätettiin muuttaa lähemmäksi Bangkokin keskustaa.

Muuttoa edeltävä iltana kaupungin yllä näkyi ilotulitusta
Takaisin tutuille hoodeille.

Kämpän etsimisen jälkeen saatiin 32m2 kokoinen kämppä rakkaan norsutalon vierestä, Prim's Place nimisestä kompleksista hintaan 9000thb/kk (200e). 

Uusi kämppä
Yhdistetty makuuhuone, olohuone ja keittiö

Kämppä on melkein puolet pienempi kuin edellinen, mutta kyllä siinä mahtuu sen verran asumaan, kun kämpillä ollaan. Käytettävissä on myös norsutalon uima-allas ja talon oma kuntosali. Ennen kaikkea tämä kämppä on hiljainen ja kohtuullisen pelipaikoilla Bangkokin keskustan suhteen.

Katjan koulumatka kasvoi nyt reiluun tuntiin bussilla suuntaansa, mutta tilannetta hepottaa se, että yliopistolta irtosi pieni dormiasunto 2000thb/kk (44e) hintaan jossa voi punkkailla alkuviikon ma-ke aina, kun kouluun menee.

Loppukuusta Bangkokiin tuli lisää tuttua jengiä. Vanha naapurinpoika lapsuudesta, Henkka oli reissussa ja sattui osumaan nurkille samoihin aikoihin. 
Pitemmälle reissulle oli lähtenyt jälleen myös kaverini Heidi, kehen tutustuin alunperin Bangkokissa 2010.  Hauskana yksityiskohtana huomattiin, että päädyimme asumaan toisistamme tietämättöminä samaan opiskelijataloon Otaniemessä kesällä sekä työpaikkamme olivat vierekkäiset rakennukset Ruoholahdessa. Pieni maailma.

Sovittiin heidän kanssa, että törmäillään kaupungilla ja lähdetään käymään jossain. Aikamme hengailtiin kunnes päädyttiin lähtemään isommalla porukalla istumaan iltaa lappeen Rannan porukan kanssa. He olivat samassa koulussa vaihdossa nyt, kun mitä itse olin 2010.

vasemmalta: Ilari, mä, Katja, Antti, Heidi, Antti ja Henkka
Volkswagen muuttunut käteväksi katubaariksi

Tammikuun vika päivä oli Kiinalainen uusivuosi joka osui tänä vuonna sopivasti perjantaiksi. Lähdettiin katselemaan meininkejä Bangkokin Chinatowniin yhdessä Heidin, tämän jyväskyläläisen tutun Ellan ja hänen vaihtarikaveriensa kanssa.

China Townin melskettä

Aikamme katseltiin meininkejä ja todettiin, että ei siellä kovin erikoista ollut joten napattiin tuktuk kyydit ja suunnattiin Route66:lle jatkamaan iltaa.

Katja ja Ella tuktukin kyydissä
Heidi tutustumassa ohjainlaitteisiin
Viimeiset kaahailut ennen Route66:stä
Legendaarinen Route66
Jälleen kerran tuli yllätyksenä, että eihän sinne päässyt flipflopeissa (tälläkään kertaa), mutta onneksi Ella oli bongannut 200m ennen sisäänkäyntiä kojun josta kenkiä sai vuokrata illaksi. Homma pelastui!

Seuraava viikko menikin Myanmarin ja Kiinan viisumeita metsästäessä. Niiden hakemisesta Bangkokista ei ihan hirveästi tunnu tietoa löytyvän joten kirjotan näistä erillisen blogipostin.

------
05.02.14

Heräsin aamuisella aikaisemmin, kuin laki salli. Suunnitelma oli lähteä kiinan lähetystöön hakemaan viisumia. Lyhyehkö matkustamisen jälkeen löysin lähetystölle, joka sijaitsee Phra Pram 9 metroaseman vieressä, vain kuullakseni, että se on tänään suljettuna pyhäpäivän takia. Olin vielä etukäteen katsonut aukiolon netistä, mutta eipä kyseinen tieto sieltä ollut silmiin osunut.

Muutos plääneihin ja suunnistin kohti Myanmarin lähetystöä. Huomasin, että ottamalla seuraavan päivän pikaviisumin, kerkeän heittämään passin Kiinan lähetystöön vielä perjantaiksi. Tällöin voisin rauhassa olla alkuviikon Hua Hinissa kavereita morjenstamassa, sillä välin kun passi on lojuu käsittelyssä Bangkokissa.

Myanmarin lähetystöstä lähtiessä kävin pyörähtämässä Pantip Plazalla mikä on yksi Bangkokin suurista elektroniikka-ostoskeskuksita.

Radio-ohjattava minisukellusvene
Tällä kertaa matkaan tarttui minikokoinen radio-ohjattava sukellusvene. Kukapa ei joskus olisi halunnut sellaista??? Pientä iltapäivähupia uima-altaalle...

Pantip Plazalta lähtiessä käppäilin erään aluuen ohi jossa näitä "kuuluisia" Bangkokin mielenosoittajia majaili.
Ahkeria mielenosoittajia
Suljettu katu oli muuttunut markkina-alueeksi
Kevyttä kenttämajoitusta

Koko päivä hujahti, mutta sain ainakin haettua Myanmarin viisumia, jonne tarkoitus on lähteä 19.2.

Ruuhkat Pahonyothilla Bangkokista ulos päin

Seuraavana päivänä suunnistin iltapäivästä hakemaan passia lähetystöstä. Tällä kertaa nappasin järkkärin mukaan ja kävin jälleen pyörimässä mellakka-alueilla.

Ensimmäinen vaihe Thaimaalaisessa mellakassa on rakentaa lava ja laittaa sinne bändi soittamaan.
Jengi mellakoimassa
Aktiivisia mielenosoittajia

Heti, kun jokin katu suljetaan mielenosoituksen yhteydessä, siihen putkahtaa sata kojua myymään ruokaa ja kaikkea mahdollista mitä ihmiset vain tarvitsevat. Suomessa tämä ilmiö tunnetaan esim. termillä syysmarkkinat.

Kojuja
Mellakoitsijoille rekvisiitat kuntoon

Takaisintulomatkalla kävin hakemassa läheisestä katukojusta välipalaa.

Kuvan setti 40thb + juoma 10thb eli n. 1,1e

Thaimaan katukeittiöistä saa uskomattoman määrän erilaisia safkoja. Yleensä ongelmana vain on, että niitä ei osaa tilata. Tätä ongelmaa helpottamaan väsäilin pienen listan josta voi luntata erilaisia safkoja mitä yleensä voi tilata. Hakasuluissa ääntäminen suomalaisilla ääkkösillä.

Lunttilappu thaimaalaiseen katusafkaan

Perjantai-päivä hujahti kiinan lähetystössä viisumia hakemassa. Menin aamulla yhdeksän jälkeen ja jono ulottui 50 metriä rakennuksen ulkopuolelle. Lopulta, kun pääsin sisälle asti sain jonotusnumeron 285. Teki mieli kääntyä kannoiltaan ja tulla joku toinen päivä uudestaan. Nyt oli pakko kuitenkin saada viisumi, koska käsittelyaika on 4 päivää ja tulossa oli jälleen pyhäpäiviä jolloin konsulaatti on kiinni.

Lisää kiinan viisumin hakemisesta myöhemmässä blogipostauksessa. Lopulta aikaa tuhrautui 5h ja helvetillisen byrokratiapläjäyksen jälkeen sain jätettyä passin käsiteltäväksi.

Viikolla suomesta oli tullut lisää tuttuja joten viikonloppuna lähdettiin pyörähtämään vähän kylillä isommalla porukalla ja juhlistamaan Lauran tulevia synttäreitä.

Viimeksi oltiin oltu Hannan ja Heidin kanssa Bangkokin yössä keväällä 2011, joten oli mukava taas lähteä juhlistamaan.

Juhan, meikä, Hanna ja Heidi
Hanna, synttärisankari Laura ja Juhan

Ilta meni jälleen Route66:lla.

-----
09.02.14

Vaihtarikaverini vuodelta 2010, Henkka ja Katja, olivat tulleet myös loppuviikosta Thaimaaseen.
Sovittiin, että lähden moikkaamaan heitä Hua Hiniin joten sunnuntaina suunnistin Victory Monumentille ja nappasin sieltä minivanin kohti Hua Hinia.

Heidän vuokraama kämppä oli Hua Hinin ja Chamen puolivälissä joten yritin tehdä peliliikkeen ja jäädä Chamessa pois kyydistä. Chamessa aikani tuskailtua huomasin, että eihän koko tuppukylässä ole yhtään taksia joten ainoa vaihtoehto oli napata uusi minivan Hua Hiniin ja säätää sieltä kyyti.
Lopulta pääsin mopotaksin kyydissä kohtalaisen lähelle kämppää josta Henkka tulikin hakemaan skootterilla.

I hate Mondays.

Päivä meni leppoisasti altaalla ja välillä syömässä käydessä.

Ikää 27, mutta vielä voltti pyörii.

Hua Hin on turistien suosiossa, koska se on lähimpiä rantakohteita Bangkokista. Myös ateriat on Bangkokista poiketen turistikokoisia.

Valtaisa Laap Kai annos.
Vanha klassikkokaava rusketukseen...
Auringonlasku sisämaassa




Tiistaina otettiin pyörät alle ja lähdettin ajelemaan pitkin rannikkoa Chamesta Hua Hiniin päin.

Henkka pyörän selässä
Pitkältä rantaviivalta löytyi myös turistivapaata pätkää
Näkymä vierashuoneen terassilta pihalle

Tiistai-illasta suunnistin takaisin Bangkokiin, koska seuraavana päivänä piti lähteä hakemaan passi Kiinan konsulaatista.

Passinhakureissu meni tällä kertaa vähän jouhevammin ja olinkin ulos konsulaatista alle tunnissa.
Hain 30 päivän viisumia 2 maahantulolla, mutta sain 15 päivän viisumin 1 entryllä.


Illasta käytiin pyörähtämässä norsutalon jengin kanssa läheisessä raflassa josta löytyi innovatiivinen uudelleenkäyttö leffateatterin penkeille.

Torstaina oli vuorossa jälleen vierailu Myanmarin lähetystössä. Tällä kertaa kävin hakemassa Katjan passin, koska hän itse lähti kavereidensa kanssa Full Moon Partyille Koh Phanganille eikä siten päässyt itse hakemaan.

Aamupäivästä juttelin netissä austraalialaisen Rowanin kanssa, kenen kanssa olimme vuosi sitten Nepalissa trekkailemassa ja kävi ilmi, että hän on sattumalta menossa myös hakemaan omaa passiaan samasta lähetystöstä. Rowan kävi ausseissa vuoden verran tekemässä massia ja nyt hän meinasi reissata jälleen vuoden tai pari. Sovittiin, että nähdään lähetystössä.

Lähetystö oli tällä kertaa aivan täynnä jengiä ja passin saamisessa kesti pieni ikuisuus. Lopulta sain Katjan passin lunastettua ja lähdettiin Rowanin kanssa kävelemään kohti keskustaa.

Oli mukava nähdä jälleen vuoden jälkeen ja käytiinkin paljon kuulumisia läpi. Samalla päätettiin lähteä pyörimään Lumpini Parkiin jossa mielenosoittajia oli majoittumassa.

Ilmainen ruokajono mielenosoittajille
Teltat siisteissä riveissä
Leppoisaa leireilyä Lumpinin lammella
Osa leiriytyi pelipaikalle lammen rannalle

Mielenosoittajat katselemassa auringonlaskua kaiken rähinöinnin tiimellyksessä


Perjantaina lähdettiin iltapäivästä Heidin kanssa pyörimään China Towniin ja ihmettelemään mitä kaikkea sieltä löytyy. Käveltiin iltapäivä ja alkuilta ristiinrastiin sekä maisteltiin kaikkea mielenkiintoista mitä sieltä sattui löytymään.
Se iso temppeli
Ai ei raha kasva puissa?
Temppeli Chinatownissa
Pyhää patsastelua
Kaksi possua kultakaupan edessä eli kultapossut
Todellinen taskukoira
Kranaattiomena. Näistä tehdään mehua tai käytetään kranaattiomenaiskuissa
Kiinalaisesta apteekista meriheppoja


Jokin erittäin hyvänmakuinen hedelmä. Tietääkö kukaan mikä?
Dragon fruit
Dragon fruit syötynä
Sivukujalta löytyi tosi makoisia possupalasia jotka oli grillattu ja pujotettu olkinaruun
Rapuja kasa

Parin tunnin kävelyn ja ihmettelyn jälkeen päätettiin mennä Chinatownin vieressä olevaan Little Indiaan syömään. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimmekin vegemättöä tarjoilevan raflan.

Pitkästä aikaa pääsi juomaan intialaista teetä, chaita
Ateriasetti + intialaista chaita
Ruuan jälkeen intialainen digestiivi. Betelin lehteen kääritty Paan.

Ruuan jäkeen käveltiin vielä takaisin Chinatownin läpi rautatieasemalle missä sovin tapaamisen Henkan kanssa, joka oli juuri palannut takaisin Vietnamista.

China Town illalla
Pekingin ankkaako?
Herkullinen(?) mustekalatikkari

Henkka tuli majoittumaan meidän kämpille pariksi päiväksi ennen kuin hänen lento lähtee takaisin Suomeen. Illasta käytiin norsutalon äijien kanssa katsomassa suomen peliä Sport Academyssa, jossa se näkyi suomenkielisen selostuksen kanssa.

Lauantaina iltapäivästä napattiin Henkan, Ilarin, Antin ja Saaran kanssa taksi kohti Bangkokin keskustassa sijaitsevaa Flow Parkkia ja sen surffisimulaattoria. Laitteessa on keinotekoinen aallokko jossa voi surffata.

Henkka näyttää mallia
Mä ja tuima surffi-ilme

Surffien jälkeen käytiin pyörätämässä illasta Narz nimisellä klubilla, missä on loistava konemusiikin puoli alakerrassa.

Seuraavalla viikolla edessä on lähtö Myanmariin.
Siitä lisää tulevissa blogipäivityksissä.