Aamulla herätys ajoissa ja kaupungille pyörimään. Iltapäivästä alkoi valmistautuminen Full Moon Partyille eli käytiin Seven Elevenistä hakemassa Changia ja Smirnoff Icea ja sen jälkeen rannalle levyttelemään.
(On muuten vika kuva miun Ipodista)
Lähdettiin Haad Rin beachille, tapahtumapaikalle puolen ysin maissa illalla. Guesthousen pihasta saatiin suoraan taksikyyti tilavassa minibussissa tyypillisten lavataksien sijaan.
Kun päästiin rannalle, alkoi välittömästi joka suunnasta kuulua eriasteista mölyä. Käytiin pelailemassa ennen bilerannalle menoa hieman biljardia. Tässä vaiheessa tajusin, että olin ottanut aivan liian vähän rahaa mukaan reissuun, joten päätin lähteä etsimään rahanvaihtopistettä mistä sain vaihdettua lompakossa olevia dollareita thaimaan valuutaksi.
Samalla löysin vahingossa kulkureitin rannalle joka ohitti viralliset sisäänkäynnit jonoineen.
Lopulta selvittiin rannalle ja näky oli uskomaton. Koko vajaan 0,5km mittainen ranta oli aivan täynnä ihmisiä ja kello oli vähän yli yhdeksän illalla.
Ihmisiä oli tuhansia. Ensimmäisenä mieleen tuli Colors Festivalit Kaapelitehltaalla, mutta ihmisiä oli 5x enemmän, 10x enemmän päissään ja viina oli 5x halvempaa, hiekkaranta, lämmintä oli 30 astetta, naiset kauniita (go ruotsi go) ja vaatteita vähän ihmisillä.
Koko rannan mitalta oli rakennettu 50m välein erilaisia massiivisia sound systemejä joista kaikista pauhasi konemusiikki. Oikea konemusiikin ystävän taivas.
Näissä bileissä ei soiteltu mitään hiton Meiju Suvasta eikä DJ:ltä käyty kyselemässä "Tuntematon artisti - Jotain parempaa musiikkia" (niinkuin joissain bileissä Lappeenrannassa on tapana) vaan ilmoille raikui järisyttävällä voluumilla hard trance, psy-trance, hard house ja happotekno.
Tässä vaiheessa jos arvon Techmulaiset luette blogia niin voittekin jo kirjata kevätkokouksen pöytäkirjaan, että vuoden 2011 Techmu-excursio tulee suuntautumaan Koh Phanganin Full Moon Partyille.
Käytiin Full Moon partyille tyypilliseen tapaan hakemassa thaimaalaiset ämpärit, eli bucketit eli siis sanko, pullo sang som viskiä, tölkki coca-colaa ja pullo m150 energiajuomaa sekä läjä pillejä.
Illan mittaan käveltiin pitkin rantaa ristiin rastiin ja tuon tuostakin leiriydyttiin johonkin musiikin kohdalle, että pääsi tanssimaan. Itseasiassa laskeskelin, että 10 tunnin bilealueella viipymisestä tuli tampattua hiekkarantaa jytkävän trance-baselinen tahtiin noin 7 tuntia.
Tuomas ja May lähtivät varsin aikasin, jo puolen yhden maissa takaisin guesthouselle. Jäätiin Simon kanssa vielä bilepaikalle.
Simolla oli ollut vähän huono tuuri puhelinten kanssa viimeaikoina. Edellisenä päivänä hän oli mennyt uimaan, mutta unohtanut puhelimen housujen taskuun. Full Moon aamuna oli käynyt ostamassa uuden puhelimen paikallisesta Tesco Lotuksesta, mutta hävitti sen Full Mooneilla. Kerkesi sentään ainakin yhden puhelun soittaa puhelimella. Onneksi menetys ei ollut suuri, koska kyseinen Nokian puhelin kustansi noin 30e.
Full Moon Partyjen loppupuolella tuli seurattua ensimmäinen auringonnousu Thaimaassa. Yhtä kaunista katseltavaa, kuin auringonlaskutkin. Parasta tässä oli vielä se, että taustalla soi Cafe Del Mare tyyppinen rento house-musiikki.
Ihmisiä oli auringon noustessa paikalla vieläkin lukemattomat määrät.
Kaikenkaikkiaan Full Moon Partyt menevät ihan heittämällä elämäni bileet top3 listalle. Ainakin itseeni kyseinen meininki upposi täysin.
Kyseessä, kun on silti legendaaritset, jossain yhteyksissä myös pahamaineiset Full Moonit, oli myös varjopuolet havaittavissa. Illan pimentyessä rannalla rupesi näkymään täysin tiedottomaan tilaan hyytyneitä juhlijoita, kuka alkoholista, kuka sienistä tai muista päihteistä, kaikki tavarat vietynä. Varsin surullinen näky.
Yksi illan mieleenpainuneista tilanteista oli myös, kun eräs varsin viehättävän näköinen englantilaistyttö tuli viattomasti juttelemaan. Hetken small talkin jälkeen hän kysyikin jos hakisin hänelle jostain sienipirtelön. Ihan, kuin olisi ollut mitään hajuakaan mistä sellaisia edes saa tai, että vielä rupeaisin niitä hankkimaan. Ovelaa yrittää laittaa joku toinen asialle hämärähommiinsa. Eiköhän silti joku arjen sankari tällekkin tytölle hakenut pirtelön ja ottamalla huomattavan riskin itselleen. Rannalla näkyi myös poliiseja kiinniottamassa henkilöitä jotka jäivät kiinni verekseltään huumausaineiden käytöstä.
Aamun valjetessa paljastui se uskomaton jätteen ja roskan määrä mikä juhlijoilta jälkeensä jäi. Kuva on vain jäävuoren huippu.
Lopulta, kun selvittiin noin 07.00 maissa takaisin guesthouselle, huomasimme jonkun murtautuneen yön aikana kämppäämme. Onni onnettomuudessa oli, että ainoa varkaiden mukaan lähtenyt arvotavara oli miun pinkki Ipod ja sen lisälaitteet. Kävi tuuri, että varkaat eivät olleet huomanneet sängyn alla piilossa ollutta Simon järjestelmäkameraa eikä patjan välissä olleita rahoja ja passeja. Omat rahani olivat guesthousen safeboxissa.
Menetyksestä huolimatta ei jaksanut sillä hetkellä jäädä murehtimaan vaan lähdettiin samantien hakemaan Seven Elevenistä virvoikkeita ja siirryttiin altaalle nauttimaan niitä, alkavan päivän kuumentuessa. Altaalla ei lopulta jaksanut olla pitkään ja väsymys vei voiton, joten siirryin sisälle nukkumaan.
Illalla käytiin syömässä ja syönnin jälkeen lähdin ajelemaan skootterilla pitkin jyrkkiä ja kiemuraisia vuoristoteitä, koska bensaa oli melkein täysi tankki ja pyörä pitäisi palauttaa aamulla. Oli varsin vapaa ja mahtava fiilis ajaa komeissa maisemissa, auringonlaskussa pitkin teitä, hakien hyviä ajolinjoja, kuin paraskin kilpa-ajaja. Palmut vain heiluivat maisemissa tuulessa. Aivan kuin olisi ollut osa jotain elokuvaa.
Aamulla Tuomas ja May lähtivät kohti Bangkokia. Simo oli suunnitellut menevänsä käymään Koh Taolla, koska ei ollut siellä vielä käynyt joten päätin lähteä Simon mukaan reissuun ja palata Bangkokiin loppuviikosta. Mieli teki taas sukeltamaan.
Aamulla selvisi, että kaikki lautta- ja laivaliput Taolle oli menneet, koska sama laiva kulki myös saaristosta satamakaupunkiin ja oli täynnä Full Moon Partylta palailevia matkustajia.
Ostettiin liput seuraavalle päivälle ja sen jälkeen otettiin vielä päiväksi skootteri vuokralle. Tällä kertaa saatiin aivan upouusi 135-kuutioinen kulkuneuvo.
Lähdettiin ajelemaan ja noin tunnin päästä löydettiin pala paratiisia saaren länsi-puolelta.
Bungalowi-kylä jonka rannasta kulki pieni hiekkasärkkä toiselle saarelle nimeltä Koh Mao. Otettiin siisti bungalowi omalla terassilla hintaan 500bahtia yö.
Päivä kului rannalla levytellessä ja illalla auringonlaskua katsellessa. Ranta sattui olemaan juuri ns. auringonlaskuranta.
Aamulla bungalowin luovutus, satamaan, pyörän luovutus ja laivalla kohti Koh Tao:a.
Koh Taolla etsittiin bungalowia mihin maijoittua ja lopulta päädyttiin samaan paikkaan, DD Hut:iin, missä oltiin viikkoa aikaisemmin majoituttu Tuomaksen ja May:n kanssa. Tosin nyt sillä eroituksella, että saatiin 2 hengen bungalowi joka oli kaikkein lähimpänä merta ja isoimmalla terassilla. Hintakin oli vielä pienempi.
Iltapäivästä kävin kyselemässä sukellusreissujen hintoja huomiselle ja päädyinkin varaamaan päivän fun diven samasta firmasta missä suoritin aikaisemmin PADI OWD-kurssin saaden siten alennusta. Huomenna siis tiedossa 2 sukellusta, maksimissaan 18 metriin.
BTW: Ärsyttää nämä hitaat nettiyhteydet. Näidenkin kuvien nettiin saamiseen meni yli 1,5h.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoitavaa? Anna palaa!