Annapurna Circuit - osa 1/3 - maisemia, ruokamyrkytys, kylmä

13.12.2012 - Trekkipäivä 1

Herätys pärähti soimaan 6:00. Kamat oli nopeasti paketissa ja äijät aamupalalla. Aamupalan saamisessa kestikin sitten ikuisuus. Ekan bussin piti lähteä Besisaharista Syaneen 7:30, mutta eipä keretty siihen joten lähdettiin kävelemään bussipysäkkiä kohti.

Pysäkillä selvisi, että seuraava bussi olisi lähtenyt vasta 3h kuluttua ja maksanut 600rp / naama, joten ruvettiin selvittelemään paljonko oma jeeppi maksaisi. Melkoisen säätämisen jälkeen kyyti irtosi 5000rp hintaan.

Rowan heittämässä ylävitosia paikallisille koululaisille

Hinta oli kallis 2h kyydistä, mutta sen avulla säästettiin 2pv kävely. Varsinkin, kun näkymät reitin alussa eivät olleet kovin kummoisia. Jeeppi oli 7 hengelle ja kamoille hieman ahdas, mutta tilanpuutetta saatiin kompensoitua sillä, että 2 matkustajaa matkasi jeepin katolla.

Näkymiä rotkoon

Rowan ja Mikko hyppäsi katolle ensin ja matkan puolivälin jälkeen vaihdettiin, että Lauri ja mä tultiin katolle. Näkymät olivat melkoisesti parempia vaikka kyyti olikin hieman kovempaa. Jännitystä toi myös se, että välillä mentiin melkoisen lähellä rotkon reunamia.

Kattomatkustusta (C) Rowan Savage

Matka taittuu

Maisemaa katolta

Valkoinen hiekka saa veden näyttämään siniseltä

Syaneen päästiin aikanaan ja siellä viskattiin reput selkään ja lähdettiin käppäilemään päivätaivalta kohti Tal nimistä kylää 1700m korkeudessa. Ensimmäisen päivän matkaan aikaa meni 4h hiekkatietä ylösalas. Meikäläisellä taisi olla porukan huonoin kunto ja välillä syke nousi 170, kun yritin pysyä "puolijuoksua" painelevien äijien perässä.

Yksi lukuisista riippusilloista matkalla

Sillat oli lujaa tekoa

Rowan "laidalla"

Tal:iin saavuttiin hieman ennen auringonlaskua. 2 hengen huone irtosi hintaan 100rp eli yhdelle henkilölle jäi maksettavaa vähän alle 0,5 euroa / yö. Tässä vaiheessa käytettävissä oli vielä lämmin suihku joten suihkun kautta kuivat vaatteet päälle ja ravintolaan syömään.

Pelailtiin aikamme korttia ruuan jälkeen ja vetäydyttiin hyvissä ajoin nukkumaan. Kämppä alkoi olla varsin kylmä, mutta onneksi hyvät makuupussit pitivät lämpimänä yön ajan.

14.12.2012 - Trekkipäivä 2

Herätys jälleen hyvissä ajoin, seiskalta ja välittömästi tilaamaan aamupalaa. Syötiin, pakattiin ja lähdettiin vaeltamaan.

Kaljapullot laitettu hyötykäyttöön reunustamaan pihatietä

Edellinen päivä oli kuljettu kokonaisuudessaan hiekkatietä pitkin ja nyt haluttiin kulkea hieman parempaa trekkireittiä pitkin. Jossain vaiheessa kulkemista tuli vastaan polku ja päätettiin valita pienempi ja vähemmän käytetyn näköinen. Hieman hälytyskellot soivat, kun katseltiin, että polun eteen oli rakennettu pieni kiviaita (ja kyltti jossa nuoli osoitti toiseen suuntaan). Tästä huolimatta jatkettiin kulkemista pitkin kyseistä polkua.

Reunalla

Aikamme hienoissa maisemissa kuljettuamme huomattiin, että kantajat kanjonin toisella puolella viittoivat meille, että "takaisinpäin"... Ignoorattiin merkit ja jatkettiin matkaa vielä hetki, kunnes huomattiin, että polku eteenpäin on poikki maansortuman takia. Ei auttanut, kuin palata nöyrästi takaisin. Tästä seikkailusta päivätaipaleeseen tuli about 2h ylimääräistä...

Polkuja tallaillen (C) Rowan Savage

Lauri trekkipolulla

Matkalla pysähdyttiin Kartessa syömässä. Ruokatauko venyi 2h mittaiseksi, koska ruuanlaitto täällä päin alkaa sillä, että kokki alkaa väsäilemään keittiössä nuotiota...

Ruokaa odotellessa... (Rowan ja Mikko)

Vuoristokylä

Trekkaaminen on vakavaa hommaa (C) Rowan Savege

Ruokailun jälkeen matka jatkui kohti päivän määränpäätä, Temangia. Kerettiin kulkea ehkä tunti, kun mulla alkoi mahassa tuntumaan siltä, että piti suorittaa äkkisyöksyminen puskaan sipalle. Loppumatkatkasta olo alkoi tuntua hieman huonolta. Temangiin päästiin auringon jo laskettua, 6 tunnin trekkaamisen jälkeen. Päivän aikana noustiin 1200 metriä eli päästiin jo 2,6km korkeuteen.

Sirppi ja vasara...

Tilanne päällä. Aussi on hullu.

Tästä sillasta ei tarvinnut kulkea

Majapaikkaan päästyämme taas henkilökohtainen huolto: kuivat vaatteet päälle, märät kuivamaan tuuleen ja syömään. Heti, kun ruoka tuli eteen, huomasin, että ruokahalu oli täysin kadonnut. Ei tehnyt mieli syödä yhtään vaikka koko päivän oli ollut liikenteessä ja kuluttanut varmasti melkoisen määrän kaloreja. Vilu alkoi käydä sietämättömäksi ja palelin hullunlailla vaikka päällä oli lämpimät vaatteet ja untuvatakki. Palelusta johtuva tärinä kävi niin pahaksi, että en pystynyt kunnolla juomaan juomapullosta nestettä, kun käsi tärisi niin pahasti, että pullonsuu ei osunut omalle suulle. Tilanne oli melkeimpä koominen.

Ruoka piti hylätä pöytään ja lähteä huoneeseen makuupussiin lämmittelemään. Tilanne alkoi olla hirveä, koska tärisin makuupussissakin kuin mikäkin horkkainen ja hommasta vielä hankalemman teki se, että maha oli aivan sekaisin eli piti vähän väliä juosta vessaan. Mittailin kuumeen ja lämmöt kohosivatkin 38.1 asteeseen. Meni tunti ja olo huononi siihen pisteeseen, että aloin oksentelemaan.

Tässä vaiheessa alkoi olla melkoisen selvää, että kyseessä oli ruokamyrkytys. Syynä ilmeisimminkin aamupala jonka olin syönyt. Päiväruuan jälkeen oireet alkoivat tunnin kuluttua, kun taas ruokamyrkytyksessä menee yleensä vähintään 3-4h syömisestä.

Kyllä sitä taas kerran mietti, että minkä takia sitä tulee aina lähdettyä reissuun, kun makasi kuumeesta täristen, oksennellen huoneessa jossa oli jo miinus-asteita, ilman minkäänlaista lämmönlähdettä.

Tilannetta helpotti valtavasti, kun äijät kävivät hakemassa keittiöstä mulle pulloja jotka olivat täytettynä  kiehuvalla vedellä. Pullot makuupussissa lämmittivät kivasti ja parasetamoli alkoi pikkuhiljaa laskemaan kuumetta ja imodium vähensi vessassa ravaamista. Yöllä heräsin jossain vaiheessa aivan hiestä läpimärkänä, kun kuume oli vihdoin laskenut.

Kämppä aamun valossa

15.12.2012 - Trekkipäivä 3

Edellisen päivän ruokamyrkytyksen johdosta päätettiin ottaa tänään kevyesti. Aamulla tuli nukuttua kymmeneen asti ja hengailtua aamupäivä guesthousen aurinkoterassilla komeissa maisemissa. Keli oli kirkas ja paljastikin mahtavat vuorimaisemat ihan uudella tavalla.

Aamulla aurinko lämmitti mukavasti

Aamuteet maisemissa

Tiimikuva: Lauri, Mikko, mä ja Rowan (C) Rowan Savage

Vaikka yöllä on pakkasta, jotenkin noi perhoset selviää

Olo parani aamulla

Olo oli parantunut huomattavasti edellisesta illasta, vaikkakin oli vielä kovin voimaton olo. Nyt pystyi jo syömään ja ruoka pysyi sisässä. Päätettiin lähteä kohti seuraavaa kylää, Chamea, kahden maissa iltapäivällä. Päivätaival oli lyhyt ja otettiin se vielä kevyesti, koska en ollut vielä täysissä voimissa.

Maisemia

Manaslu, yksi maailman yli 8000m korkeista vuorista auringon laskiessa

Vuoristohökkeleitä

Taival meni mun osalta suhteellisen helposti, mutta nyt vuorostaan Lauri mainitsi hieman heikosta olosta. Löydettiin Chamesta majatalo jossa oli yhteisessa tilassa kamiina joten päätettiin jäädä sinne.  Hinta jälleen 100rp / huone. Illasta Laurille nousi kuume ja alkoi olla flunssainen olo.

Vuoristomaisemia

Ilta meni kamiinan kyljessä makoillessa, syödessä ja korttia pelatessa. Ruokien hinnat alkoivat kallistua kokoajan mitä ylemmäksi vuoristoon nousi.

Huone

Illanviettoa yhteisissä tiloissa

(..ttu näitä blogipäivityksiä... Tähänkin meni aikaa yhteensä about 6h)