Annapurna Circuit - osa 1/3 - maisemia, ruokamyrkytys, kylmä

13.12.2012 - Trekkipäivä 1

Herätys pärähti soimaan 6:00. Kamat oli nopeasti paketissa ja äijät aamupalalla. Aamupalan saamisessa kestikin sitten ikuisuus. Ekan bussin piti lähteä Besisaharista Syaneen 7:30, mutta eipä keretty siihen joten lähdettiin kävelemään bussipysäkkiä kohti.

Pysäkillä selvisi, että seuraava bussi olisi lähtenyt vasta 3h kuluttua ja maksanut 600rp / naama, joten ruvettiin selvittelemään paljonko oma jeeppi maksaisi. Melkoisen säätämisen jälkeen kyyti irtosi 5000rp hintaan.

Rowan heittämässä ylävitosia paikallisille koululaisille

Hinta oli kallis 2h kyydistä, mutta sen avulla säästettiin 2pv kävely. Varsinkin, kun näkymät reitin alussa eivät olleet kovin kummoisia. Jeeppi oli 7 hengelle ja kamoille hieman ahdas, mutta tilanpuutetta saatiin kompensoitua sillä, että 2 matkustajaa matkasi jeepin katolla.

Näkymiä rotkoon

Rowan ja Mikko hyppäsi katolle ensin ja matkan puolivälin jälkeen vaihdettiin, että Lauri ja mä tultiin katolle. Näkymät olivat melkoisesti parempia vaikka kyyti olikin hieman kovempaa. Jännitystä toi myös se, että välillä mentiin melkoisen lähellä rotkon reunamia.

Kattomatkustusta (C) Rowan Savage

Matka taittuu

Maisemaa katolta

Valkoinen hiekka saa veden näyttämään siniseltä

Syaneen päästiin aikanaan ja siellä viskattiin reput selkään ja lähdettiin käppäilemään päivätaivalta kohti Tal nimistä kylää 1700m korkeudessa. Ensimmäisen päivän matkaan aikaa meni 4h hiekkatietä ylösalas. Meikäläisellä taisi olla porukan huonoin kunto ja välillä syke nousi 170, kun yritin pysyä "puolijuoksua" painelevien äijien perässä.

Yksi lukuisista riippusilloista matkalla

Sillat oli lujaa tekoa

Rowan "laidalla"

Tal:iin saavuttiin hieman ennen auringonlaskua. 2 hengen huone irtosi hintaan 100rp eli yhdelle henkilölle jäi maksettavaa vähän alle 0,5 euroa / yö. Tässä vaiheessa käytettävissä oli vielä lämmin suihku joten suihkun kautta kuivat vaatteet päälle ja ravintolaan syömään.

Pelailtiin aikamme korttia ruuan jälkeen ja vetäydyttiin hyvissä ajoin nukkumaan. Kämppä alkoi olla varsin kylmä, mutta onneksi hyvät makuupussit pitivät lämpimänä yön ajan.

14.12.2012 - Trekkipäivä 2

Herätys jälleen hyvissä ajoin, seiskalta ja välittömästi tilaamaan aamupalaa. Syötiin, pakattiin ja lähdettiin vaeltamaan.

Kaljapullot laitettu hyötykäyttöön reunustamaan pihatietä

Edellinen päivä oli kuljettu kokonaisuudessaan hiekkatietä pitkin ja nyt haluttiin kulkea hieman parempaa trekkireittiä pitkin. Jossain vaiheessa kulkemista tuli vastaan polku ja päätettiin valita pienempi ja vähemmän käytetyn näköinen. Hieman hälytyskellot soivat, kun katseltiin, että polun eteen oli rakennettu pieni kiviaita (ja kyltti jossa nuoli osoitti toiseen suuntaan). Tästä huolimatta jatkettiin kulkemista pitkin kyseistä polkua.

Reunalla

Aikamme hienoissa maisemissa kuljettuamme huomattiin, että kantajat kanjonin toisella puolella viittoivat meille, että "takaisinpäin"... Ignoorattiin merkit ja jatkettiin matkaa vielä hetki, kunnes huomattiin, että polku eteenpäin on poikki maansortuman takia. Ei auttanut, kuin palata nöyrästi takaisin. Tästä seikkailusta päivätaipaleeseen tuli about 2h ylimääräistä...

Polkuja tallaillen (C) Rowan Savage

Lauri trekkipolulla

Matkalla pysähdyttiin Kartessa syömässä. Ruokatauko venyi 2h mittaiseksi, koska ruuanlaitto täällä päin alkaa sillä, että kokki alkaa väsäilemään keittiössä nuotiota...

Ruokaa odotellessa... (Rowan ja Mikko)

Vuoristokylä

Trekkaaminen on vakavaa hommaa (C) Rowan Savege

Ruokailun jälkeen matka jatkui kohti päivän määränpäätä, Temangia. Kerettiin kulkea ehkä tunti, kun mulla alkoi mahassa tuntumaan siltä, että piti suorittaa äkkisyöksyminen puskaan sipalle. Loppumatkatkasta olo alkoi tuntua hieman huonolta. Temangiin päästiin auringon jo laskettua, 6 tunnin trekkaamisen jälkeen. Päivän aikana noustiin 1200 metriä eli päästiin jo 2,6km korkeuteen.

Sirppi ja vasara...

Tilanne päällä. Aussi on hullu.

Tästä sillasta ei tarvinnut kulkea

Majapaikkaan päästyämme taas henkilökohtainen huolto: kuivat vaatteet päälle, märät kuivamaan tuuleen ja syömään. Heti, kun ruoka tuli eteen, huomasin, että ruokahalu oli täysin kadonnut. Ei tehnyt mieli syödä yhtään vaikka koko päivän oli ollut liikenteessä ja kuluttanut varmasti melkoisen määrän kaloreja. Vilu alkoi käydä sietämättömäksi ja palelin hullunlailla vaikka päällä oli lämpimät vaatteet ja untuvatakki. Palelusta johtuva tärinä kävi niin pahaksi, että en pystynyt kunnolla juomaan juomapullosta nestettä, kun käsi tärisi niin pahasti, että pullonsuu ei osunut omalle suulle. Tilanne oli melkeimpä koominen.

Ruoka piti hylätä pöytään ja lähteä huoneeseen makuupussiin lämmittelemään. Tilanne alkoi olla hirveä, koska tärisin makuupussissakin kuin mikäkin horkkainen ja hommasta vielä hankalemman teki se, että maha oli aivan sekaisin eli piti vähän väliä juosta vessaan. Mittailin kuumeen ja lämmöt kohosivatkin 38.1 asteeseen. Meni tunti ja olo huononi siihen pisteeseen, että aloin oksentelemaan.

Tässä vaiheessa alkoi olla melkoisen selvää, että kyseessä oli ruokamyrkytys. Syynä ilmeisimminkin aamupala jonka olin syönyt. Päiväruuan jälkeen oireet alkoivat tunnin kuluttua, kun taas ruokamyrkytyksessä menee yleensä vähintään 3-4h syömisestä.

Kyllä sitä taas kerran mietti, että minkä takia sitä tulee aina lähdettyä reissuun, kun makasi kuumeesta täristen, oksennellen huoneessa jossa oli jo miinus-asteita, ilman minkäänlaista lämmönlähdettä.

Tilannetta helpotti valtavasti, kun äijät kävivät hakemassa keittiöstä mulle pulloja jotka olivat täytettynä  kiehuvalla vedellä. Pullot makuupussissa lämmittivät kivasti ja parasetamoli alkoi pikkuhiljaa laskemaan kuumetta ja imodium vähensi vessassa ravaamista. Yöllä heräsin jossain vaiheessa aivan hiestä läpimärkänä, kun kuume oli vihdoin laskenut.

Kämppä aamun valossa

15.12.2012 - Trekkipäivä 3

Edellisen päivän ruokamyrkytyksen johdosta päätettiin ottaa tänään kevyesti. Aamulla tuli nukuttua kymmeneen asti ja hengailtua aamupäivä guesthousen aurinkoterassilla komeissa maisemissa. Keli oli kirkas ja paljastikin mahtavat vuorimaisemat ihan uudella tavalla.

Aamulla aurinko lämmitti mukavasti

Aamuteet maisemissa

Tiimikuva: Lauri, Mikko, mä ja Rowan (C) Rowan Savage

Vaikka yöllä on pakkasta, jotenkin noi perhoset selviää

Olo parani aamulla

Olo oli parantunut huomattavasti edellisesta illasta, vaikkakin oli vielä kovin voimaton olo. Nyt pystyi jo syömään ja ruoka pysyi sisässä. Päätettiin lähteä kohti seuraavaa kylää, Chamea, kahden maissa iltapäivällä. Päivätaival oli lyhyt ja otettiin se vielä kevyesti, koska en ollut vielä täysissä voimissa.

Maisemia

Manaslu, yksi maailman yli 8000m korkeista vuorista auringon laskiessa

Vuoristohökkeleitä

Taival meni mun osalta suhteellisen helposti, mutta nyt vuorostaan Lauri mainitsi hieman heikosta olosta. Löydettiin Chamesta majatalo jossa oli yhteisessa tilassa kamiina joten päätettiin jäädä sinne.  Hinta jälleen 100rp / huone. Illasta Laurille nousi kuume ja alkoi olla flunssainen olo.

Vuoristomaisemia

Ilta meni kamiinan kyljessä makoillessa, syödessä ja korttia pelatessa. Ruokien hinnat alkoivat kallistua kokoajan mitä ylemmäksi vuoristoon nousi.

Huone

Illanviettoa yhteisissä tiloissa

(..ttu näitä blogipäivityksiä... Tähänkin meni aikaa yhteensä about 6h)

Bangkokissa taas!

Pitkästä aikaa taas blogin pariiin...

Sillä aikaa, kun olin ollut poissa Bangkokista, kaverini Jarkko ja hänen tyttöystävänsä olivat käyttäneet kämppäämme majoitukseen sen aikaa kun kaupungissa viipyivät reissunsa lomassa.

Oli kiva palata takaisin reissusta kämpille ja huomata, että jääkaappi oli täytetty oluella ja kämppään ilmestynyt kaikenlaista pientä naposteltavaa. Asustelijat olivat jättäneet ne ilmeisesti kiitokseksi lainasta.

Muutaman päivän kuluttua Ilmari, kämppiskin, palasi reissusta mukanaa tyttöystävänsä joka oli tullut suomesta käymään. Asunto alkoi pikkuhiljaa muistuttaa kommuunia, kun 5 henkeä asui yhtäaikaa samassa paikassa.

Saku ja Rane kiertelivät Bangkokia ympäriinsä ja välillä tuli lähdettyä mukaan katselemaan nähtävyyksiä missä ei aikaisemmin ollut tullut käytyä. Yksi sellainen oli Bangkokin kuuluisa "transu-kabaree".

Suurin osa Thaimaalaisista on uskonnoltaan buddhalaisia. Heidän uskomuksessaa on 3 sukupuolta, mies, nainen ja ladyboy. Ladyboyt ovat siis miehiä jotka tuntevat olevansa naisia vankeina miehen vartalossa ja käyttäytyvät ja pukeutuvat sen mukaan. Calypso Cabaree on kabaree performanssi joka on näiden ihmisten esittämä. Lähdettiin katsomaan Sakun, Ranen ja Katjan kanssa kyseinen show ja pakko sanoa, että varsin hieno ja hätkähdyttävä show oli kyseessä. Kabareeseen kuului erilaisia laulu, tanssi- ja koreografiaesityksiä. Hämmentävintä showssa oli, että välillä ei meinannut millään uskoa kaikkien esiintyjien olevan miehiä. Kaverin sanoja lainaten: "Syntisen kauniita miehiä". Suosittelen kyllä ehdottomasti kaikkia poikkeamaan showssa Bangkokin vierailun aikana. http://www.calypsocabaret.com/show.html

Aikaisemmin kirjoitin blogiin, kun käytiin katsomassa Thaiboxing matsia Lumpinilla Henkan ja Markuksen kanssa. Kyseinen reissu oli totaalinen pettymys. Ottelijat olivat tuolloin jotain 40 kiloisia nuoria ja paikalla ei ollut kuin kourallinen länsimaalaisia.

Viimekerrasta viisastuneena selvitettiin oikeat matsipäivät ja nyt lähdettiinkin katsomaan otteluita tiistaina. Tällä kertaa meininki oli täysin erilainen. Heti Lumpini Stadioinille päästyämme kimppuu hyökkäsi riivaajien lauma joka joka yritti kaupitella ökyhintaisia lippuja Ringside paikkaan lähimmäksi ottelukehää. Marssittiin kuitenkin lipputiskille kyselemään paikkoja 3. luokkaan eli ns. "huonoimpaan luokkaan". Haluttiin päästä paikallisten keskelle, sinne missä meininki on. Tällä kertaa käytiin sisällä katsomassa oliko porukkaa ja olihan sitä. Myös ottelulistat ja painoluokat tarkistettiin ennen lippujen ostoa. Lopulta liput olivat kädessä ja istuttiin areenan ulkopuolella hörppien virvokkeita ja odottaen matsien alkua. Kun meinattiin mennä sisälle niin turvamiehet näyttivät, että ei saada viedä pulloja sisälle. Lopulta tämäkin ratkesi, huomatessamme että virvoikkeet saa viedä sisään, kun vain ne ensin kaataa muovipusseihin. Ilmeisesti järjestäjät eivät halunneet, että ihmisillä on mitään heiteltävää sisällä.

Meininki ja yleistunnelma areenalla oli uskomaton. Ei voinut viimekertaa verrata missään mittapuussa. Ei edes meinannut uskoa, että kyseessä oli sama paikka. Paikalla oli tuhansia ihmisiä. Jokaisen potkun ja lyönnin aikana koko sali huudahteli, vedonlyöjät välittivät vetojaan ja tunnelta oli erittäin hektinen. Ottelijat olivat aikuisia ja nyt pääsi näkemään kunnon Thaiboxing otteluja joissa nytkit, potkut, polvet ja kyynärpäät sinkoilivat. Illan viimeisessä matsissa nähtiin vielä tyrmäyskin. Reissu oli totaalisen onnistunut.

Yleisöä


Matsi käynnissä


Saku ja Rane pussilla


Kommuunielämä Elefanttitalon kämpässä jatkui, kun Ilmarin tyttöystävä lähti takaisin suomeen ja seuraavana päivänä "vaihdossa" tuli Ilmarin kaveri Lasse.

Aikaisemmin Miika ja hänen kylässä olleet kaverinsa olivat keksineet, että paloportaita pitkin pääsee Elefanttitalon katolle, jonne muuten ei ole mitään asiaa. Seuraavina viikkoina tulikin sitten käytyä porukalla siellä useampia kertoja vilkuilemassa maisemia ja auringonlaskuja.

Talon katto näyttää siltä, että se jostain syystä jäänyt kesken. Siellä on uima-allas ja poreallas joita tuskin on koskaan käytetty.





Näkymät katolta on vielä paremmat ku kämpän ikkunasta. Bangkokia silmänkantamattomiin.




Auringonlaskun fiilistelyä








Saku ja Rane lähtivät loppuviikosta takaisin Balille ja kämppään jäi asumaan miun ja Ilmarin lisäksi vielä Lasse joka on reissussa pitemmänaikaa.

Syysloman loputtua alkoi koulukin taas. Nyt erona oli vain, että koulua oli joka päivä ja päivät olivat pitkiä. Seuraavat pari viikkoa meni aika perusrutiinilla taas. Käytiin leffoissa, syömässä, bilettämässä, makoiltiin uima-altaalla, pelailtiin pingistä... Uutuutena käytiin ajelemassa Cartingia joka sijaitsi kilometrin päässä kämpästä. Koko 3kk oli ollut puhetta, että "joku päivä pitää mennä ajamaan". Viimeinkin saatiin aikaiseksi ja mentiin. Ajaminen on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. 10min ajo maksaa 250b ennen neljää ja 350b neljän jälkeen eli 6 eurosta 8 euroon. 10 minuuttia kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta ei kyllä paljoa pitempään jaksaisi ajaa. Ajon jälkeen kädet olivat kipeät melkein viikon.

Race team


Ajon jälkeen kaikki oli hiestä märkiä


Marraskuun puolenvälin jälkeen meillä oli mahdollisuus osallistua paikallisten Thai-opiskelijoiden valmistujaisbileisiin. Meitä lähti edustamaan 5 hengen iskujoukko: mie, Markus, Lauri, Niklas ja J-P. Aamulla bussi starttasi kohti toisessa provinssissa olevaa armeijan koulutuskeskusta, missä kertoman mukaan piti olla jotain "extreme-toimintaa".



Käytännössä osoittautui, että siellä olikin laululeikkejä ja tehtävärasteja. Vähän samanlaisia juttuja mitä tehtiin suomessa ripari-ikäisenä... Illasta saavuttiin Green Mountain hotelli-resorttiin jossa ohjelmassa oli illanvietto.

Majoittauduttiin hotelliin joka olikin varsin hieno. Tuskin tulen reissun aikana majoittumaan kertaakaan yhtä hienoon majapaikkaan. Koulu maksoi meidän puolesta huoneet.


Illan ohjelmassa oli buffet syöminen, eri luokkien vapaamuotoiset esitykset ja yleistä illanistumista.

Hotellihuoneessa valmistautumassa iltaan.


Tosimiehen laser-efektilaite


Käytiin meidän iskuryhmän kanssa vetämässä lavalla tanssiesitys Shakiran tahtiin.


Koreografioina toimi perinteisen Suomalaisen pilkkitanssin liikkeet (Klubeiltakin tuttu).
Show oli menestys.

Loppuilta meni Thai-opiskelijoiden kanssa iltaa istuessa.


Aamusta lähdettiin takaisin kohti Bangkokia. Poikettiin matkalla syömässä hyvä ja runsas päivällinen sekä pistäydyttiin isolla padolla katselemassa maisemia.

Resortin pihajoki


Juomatauko.


Päivällinen. (kuva pöllitty ilman lupaa Markuksen galleriasta)


Reissu oli ihan mielenkiintoinen. Tuskin tälläisiä mahdollisuuksia tulee muuten reissussa ellei nytkin koulu olisi sitä meille mahdollistanut.

Palaillaan taas. Pitää yrittää saada blogia ajantasalle vähän useammin.