Chiang Mai

4. joulukuuta

Lauantai-aamuna oli melkoinen kiire päällä siivoilla kämppää, pakkailla vielä viimeisiä kamoja kämpästä ja roudailla niitä säilöön Mikon ja Lindan kämpille. Kämpän luovutus oli sovittu 9. päivälle, mutta halusin saada kämpän luovutuskuntoon siten, että kun tulen Chiang Maista niin ei tarvitse muuta kuin olla yksi yö kämpässä ja luovuttaa se pois.

Illasta lähdettiin Laurin kanssa kohti Bangkokin pohjoista bussiterminaalia joka sijaitsi lyhyen matkan päässä kämpästämme. Bussi jolla lähdettiin kohti Chiang Maita, oli hyväksi todettuja goverment busseja joissa on hyvä matkustaa edullisesti. Tällä kertaa kävi vieläpä hyvä tuuri ja bussi oli yksi parhaista millä olen matkustanut Thaimaassa. Penkit menivät todella makuuasentoon sekä bussista löytyi viltit ja niskatuet jokaiselle. Jälleen kerran, luurit korville ja fiilistelemään matkaa.

Aamulla, hieman auringonnousun jälkeen, ruvettiin olemaan lähellä Chiang Maita, n. 800km Bangkokista pohjoiseen. Bussiin laitettiin valot päälle ja ”bussiemäntä” aloitti tarjoilemaan aamukahvia/teetä matkustajille. Eipä ole suomessa näkynyt vastaavanlaista palvelua. Bussi saapui aamuseiskan jälkeen Chiang Maihin ja heti perille päästyä saatiin huomata, että ilmasto Thaimaan pohjoispuolella todella oli kylmempi. Ensimmäistä kertaa reissun aikana piti laittaa takki päälle sen takia, että oli viileä.

Hetki pyörittiin bussiasemalla ja tutkailtiin Laurin matkaopasta mihin päin lähdetään etsimään majoitusta. Tovin kuluttua istuttiin jo tuk tukissa kohti Chiang Main ydinkeskustaa joka sijaitsee neliskulmaisen vallihaudan rajaaman alueen sisällä. Nopean tutkailun jälkeen löydettiinkin varsin siisti majapaikka ja todella edulliseen hintaan. Kustannuksia taisi jäädä pari euroa/ henki per yö.
Vedettiin aamupalat guesthousen ravintolassa samalla, kun aurinko nousi korkeammalle ja alkoi pikkuhiljaa lämmittää ilmaa siedettävämpiin lämpötiloihin. Tässä vaiheessa sitä muisti taas pitkästä aikaa miten paljon inhosinkaan kylmää. Hyh. Onneksi tuore kuuma kahvi pelasti tilannetta paljon.

Bussimatkan jäljiltä oli järjetön väsymys päällä joten päätettiin ottaa pienet torkut ennen kaupungille suuntaamista. Iltapäivästä ja illasta pyörittiin kaupungilla ja katseltiin meininkiä. Chiang Mai on luonteeltaan aivan erilainen vaikka taitaa olla Bangkokin jälkeen toiseksi suurin kaupunki (en ole ihan varma, mutta jostain muistelisin kuulleeni). Joka paikassa oli omituisen rauhallista ja yleismeininki oli rento.

Vanhaa kaupunkia kiertävä vallihauta


Leppoisaa ilmapiiriä


Illalla kierreltiin läpi moottoripyörävuokraamoja ja etsiskeltiin pyöriä joita vuokrata. Koko Chiang Main reissun tarkoitushan oli ottaa moottoripyörät alle ja lähteä heittämään roadtrippi vielä enemmän pohjoisessa sijaitsevaan Chiang Raihin ja takaisin. Kierreltiin monta paikkaa läpi, ja lopulta löydettiin erään ”paikallisen” suomalaisen neuvomana mesta mistä saatiin mieleiset pyörät vuokrattua.

Miulle ajopeliksi valikoitui 400 kuutioinen Honda CB. Lauri kokeneena pyörämiehenä otti samanlaisen pyörän, mutta 700 kuutioisena mallina. Alkusäätöjen jälkeen lähdettiin tankkaamaan pyöriä ja etsiskelemään bussiasemaa. Alkuperäinen idea oli, että käydään bussiasemalla ostamassa miulle lippu takaisin Bangkokiin, koska tarkoitus oli olla siellä 8.pv illasta. Lopulta kävi niin, että pari tuntia harhailtiin ja ajeltiin pitkin Chiang Main ympäristöä, löytämättä koskaan bussiasemalle. Onneksi löydettiin sentään takaisin majoituspaikkaan. Illasta mentiin aikaisin nukkumaan, koska aamulla oli tarkoitus lähteä hyvissäajoin liikenteeseen.

Ajokkini


Aamulla herätyskellon riistävä pirinä yhdeksän maissa herätti jälleen todellisuuteen. Yöllä oli ollut sen verran viileä, että tuuletinta ei tarvinnut käyttää. Jääkylmä suihku kämpän hanasta ja ei ainakaan enää ollut uninen olo. Aamupala naamaan, kämpän check-out ja ylimääräisten tavaroiden jemmaaminen guesthousen säilytykseen. Tämän jälkeen päästiinkin jo matkaan. Käytiin vielä pyörähtämässä bussiasemalla ostamassa miulle bussilippu Bangkokiin. Nyt päästiin hetkessä perille ja takaisin oikealle reitille. Ehkäpä suunnistaminen valoisassa on vaan helpompaa. Karttakin saattoi auttaa...

Chiang Raihin pääsee pariakin eri reittiä. Suunniteltiin, että ajetaan sinne ensin läntistä reittiä pitkin joka kulkee läheltä vuoristoja. Takaisin sitten itäistä reittiä joka kulkee vuoristoalueen toiselta puolelta, hieman tasaisempaa maastoa pitkin. Alkumatkasta oli kaupunkiosuutta, mutta pian päästiin väljemmälle alueelle jossa oli jo pitempiä suoria pyörän testaamista varten. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että kypärät olivat ajamisen heikkous. Itseasiassa kypärien visiirittömyys, koska yli 80km/h vauhdissa ilmavirta rupesi käymään aika häijysti silmiin. Kahden euron Ray-Ban kopiot eivät ole mitkään parhaat ajolasit. Matka taittui ja upeat maisemat vilisivät ohitse.

Maaseutua


Matka taittui


Lauri ja iso pyörä tauolla


Saavuttuamme alavalta maalta kohti vuoristoisempaa pätkää, oli jännä mutkitella pitkin kiemuraisia vuoristoteitä taitellen pyörää mutkasta toiseen minkä kerkesi. Vuoristo-osuuden jälkeen saavuttiin kaupunkiin jossa päätettiin pitää ruokatauko.

Lauri kuvaustauolla




Korkeuseroja löytyi


Pysähdyttiin tyypilliseen thaimaalaiseen katukeittiöön jossa vedettiin naamaan herkulliset nuudeli-lihakeitot. Matka jatkui ja oltiin noin 50km Chiang Raista, kun pysähdyttiin tankkaamaan pyöriä. Samalla Lauri huomasi, että hänen pyörästään valuu jatkuvalla syötöllä öljyä. Pyörän äänikin kuulosti oudolta joten Lauri soitteli vuokrafirmaan ja lopulta parin tunnin ja pitkän säätämisen jälkeen tehtiin ratkaisu, että Laurin pyörä jäi huoltamon pihaan ja vuokrafirma hakee sen sieltä huoltoon. Matka jatkui siis miun pyörällä kohti päämäärää.

Päästiin lopulta Chiang Raihin juuri ennen auringonlaskua. Lauri alkoi valitella hieman huonoa oloa, kun pysähdyttiin sijoittelemaan itseämme kartalle Chiang Rain keskustassa. Yllätykseksi löydettiin varsin nopeasti siisti kämppä tosi edulliseen hintaan ja päästiin majoituumaan yöksi. Vain hetkeä kämpille pääsyn jälkeen Lauri alkoi oksennella. Noin vartti myöhemmin myös miulle alkoi tulla huono olo ja kohta oksenneltiinkin vuorotellen vessassa. Koko vaihdon ensimmäinen ruokamyrkytys oli hankittuna!

Ilta oli aivan hirveä. Ramppaamista vessan ja sängyn välillä. Loppuajasta, kun vatsahapot ja kaikki oli oksennettuna pihalle tuli vain kouristuksen omaisia yökköliikkeitä ja pieniä määriä verta. Chiang Rai:n nähtävyyksien katselu rajoittui siis varsin pieneen alueeseen.

Aamulla olo oli jo huomattavasti parempi, mutta kurkusta todellakin tunsi, että oli tullut oksenneltua. Ensimmäistä kertaa sai syötyä jotain edellisen päivän ”myrkytyssafkan” jälkeen ja lopulta alkoi jo tuntua siltä, että elämä voittaa sittenkin. Lauri lähti bussilla takaisin Chiang Maita ja itse lähdin ajelemaan pyörällä alunperin suunniteltua reittiä. Pakko sanoa, että matkaan päästyäni harmitti todella, että Lauri ei päässyt mukaan ajelemaan. Reitti oli aivan mahtava. Aivan heittämällä parempi kuin tullessa. Melkein koko matkan kaksikaistaista tietä joka mutkitteli viidakon keskellä. Mutkia oli niin paljon, että ajaminen ei käynyt tylsäksi, mutta samalla mutkat oli sen verran loivia, että niihin pystyi ajamaan hyvällä vauhdilla.

Heikko olo ja ruokamyrkytyksen muut oireet suorastaan unohtuivat, kun pääsi kunnolla vauhtiin ja pujottelemaan autojen lomassa ohitellen niitä kevyin kallistuliikkein. Ajaminen sai niin mahtaviin fiiliksiin, että ei malttanut edes pysähtyä ottamaan valokuvia matkanvarrelta vaikka maisemat olivat huikeita. Reitti oli huomattavasti nopeampi ajaa kuin tulomatka, koska vauhtia pystyi pitämään hyvin yllä eikä kovin jyrkkiä vuoristoisia kiemurateitä ollut. Lopulta kerkesin takaisin Chiang Maihin ennen Lauria. Pakko sanoa, että toisen ajopäivän reitti pelasti koko reissun. Aivan uskomattoman siistiä ja kaunista maisemaa ajettavaksi. Voin rehellisesti suositella kaikille joita moottoripyöräily kiinnostaa. Yhtä ajamisen juhlaa.

Perille päästyäni kävin palauttamassa pyörän vuokrapaikkaan ja etsimässä majapaikan Laurille yöksi. Itse olin lähdössä yöbussilla takaisin Bangkokiin, mutta Lauri jäi vielä pohjoiseen muutamaksi päiväksi pyörimään. Majapaikan löydettyäni pääsin kätevästi käymään siellä suihkussa ja lepäilemään ajopäivän rasituksesta, ennen kuin Lauri saapui Chiang Maihin ja otti yöpaikan haltuunsa.

Bussiasemalla ja lopulta bussissa istuessani pääsi kirosana jos useampikin. Tulomatkalla bussi oli ollut mitä mainioin. Nyt ei todellakaan voinut sanoa samaa. Vanha rupuinen bussi. Hyvä, että sai edes penkkejä taitettua taaksepäin. Bussi irtosi laiturista n. 45min myöhässä ja lopulta olin matkalla takaisin Bangkokiin. Chiang Maihin olisi voinut jäädä vielä pitemmäksikin aikaa jos kämpän luovutus ei olisi ollut edessä. Kaupungin ympäristössä olisi ollut aktivitettia jos vaikka minkälaista elefanttisafareista vuoristotrekkeihin ja koskenlaskuihin.

Alkumatkasta huomasi, että ilmastointi oli normaaliin tapaan jäätävän kylmällä. Matkan aikana huomasin, että ilmastointi olikin vielä kylmemmällä kuin jäätävän kylmällä. En ole ikinä matkustanut yhtä kylmässä bussissa, kuin kyseinen. Jopa paikalliset matkustajat näyttivät vetävän vilttiä korviin asti ja kääriytyvän siihen huolellisesti.

Olen moneen otteeseen ihmetellyt kuinka ”aasialaiset eivät kuse”, jos bussimatkoihin on uskominen. Eivät näköjään nytkään. Bussin vessa oli tietysti rikki ja ensimmäinen pysähdys oli neljän, NELJÄN tunnin kuluttua lähdöstä ja sekin sen takia, että bussi hajosi. Heti, kun huomasin kuskin ja apupoikien hääräävän auton ympärillä epätoivoinen ilme naamallaan, syöksyin bussista ulos ja metsikköön. Kohta rivissä olikin käytännössä kaikki bussin ei-aasialaiset matkustajat. Yhtään paikallista ei näkynyt... ei voinut kuin ihmetellä.

Tunnin ihmettelyn jälkeen bussi lähti rullaamaan verkkaisesti eteenpäin ja tovin kuluttua oltiin jonkinnäköisen liiterin pihassa jossa oli autonromuja ympäriinsä. Näytti siltä, että nyt aikaa kuluu joten bussikuskin luonnollinen reaktio oli laittaa ilmastointia vielä kylmemmälle. Tässä vaiheessa piti lähteä ulos lämmittelemään. Parin tunnin jälkeen bussi oli fiksattu ja pääsimme jatkamaan matkaa. Vaikka päällä oli pitkät housut, pari paitaa, kaulaliina, takki ja viltti, silti sai palella bussissa. Sääliksi kävi niitä kenellä oli vain shortsit ja t-paita. Aamuyhdeksän jälkeen pääsin viimein takaisin elefanttitalolle.

Tavarat lensi nurkkaan ja mie päiväunille.