Mikään hyvä ei kestä ikuisesti...

Bussimatkan jäljiltä tulikin nukuttua melkein iltaan asti. Illan ohjelmana oli lähteä pyörähtämään Pallotallaajien matkailufoorumin meetingissä Bangkokissa. Homman ideahan oli, että porukka joka sattui olemaan reissussa, kaupungissa kyseisenä ajankohtana kokoontui istumaan iltaa ja vaihtamaan matkasuunnitelmiaan ja –kokemuksiaan. Paikalle päätyi toistakymmentä henkeä ja moni taisi löytääkkin uusia reissukavereita.

Seuraavana päivänä edessä olikin enää viimeisten reissukamojen heitto Mikon ja Lindan kämppään sekä kämpän luovutus pois. Pakko sanoa, että tuli tosi haikeat fiilikset, kun viimeistä kertaa kiertelin kämppää ympäri ja tutkailin, että mitään ei ole unohtunut. Asunnosta oli kerennyt tulemaan todellinen koti viimeisen 5kk aikana. Aina, kun reissusta palasi rakkaaseen elefanttitaloon, tunsi olevansa kotona. Tuskin tulen lähitulevaisuudessa asumaan yhtä hienossa kämpässä tai tuskin koskaan yhtä hienolla näköalalla olevassa kämpässä. Ai, että Bangkokin silmänkantamattomiin jatkuva suurkaupunkimaisema olikin hieno.

Chang Tower in memoriam


Illasta lähdettiin toteuttamaan Mikon, Sinin, Sannin ja Mian kanssa eräs suunnitelma josta oli puhuttu pitkin vaihtoa, mutta kertaakaan ei oltu saatu aikaiseksi lähteä. Lähdettiin piknikille yhteen Bangkokin suurista puistoista, Lumpini Parkiin. Lähtö meni hieman myöhäiseen ja ruuhkassa jumittelun takia saavuimme puistoon juuri ennen auringonlaskua. Kukaan ei ollut hoksannut, että metrolla olisi päässy suoraan ja varmaan tunnin nopeammin aivan puiston kupeeseen.

Lumpini Parkia


Puiston näkymät olivat hienoja ja auringonlaskua olikin kiva seurata piknikillä samalla punaviiniä hörppien.


Auringonlaskunäkymää


Pimeän laskeuduttua päästiin näkemään asia mistä Lumpini Park on kuuluista. Isot matelijat. Puiston lammikoissa asustelee toista metriä pitkiä liskoja jotka tulevat välillä hyvinkin lähelle ihmisiä. Myös meidän edestämme kömpi isohko otus ylös ja käveli pitken lammen laitaa. Töllisteltiin sitä aikamme ja moskiittojen alkaessa pyöriessä tarpeeksi ympärillämme laitettiin kamat kasaan ja suunnattiin Bangkokin yöhön.

Sieltä se lisko tulee


Mahoton mötkö


Vaikka oltiinkin Bangkokissa ja ulos katsoessa ensimmäisenä ei tullut mieleen joulu, päätettiin siltikin pitää perinteiset pikkujoulut. Glögiä ei ollut, mutta sen korvasi Sam Song. Meidän vaihtariporukan lisäksi muitakin suomalaisia oli opiskelemassa kaupungissa, Siam Universityssä joten vedettiin porukka kasaan ja pidettiin yhteiset pikkujoulut. Tällä kertaa tapahtumapaikkana olikin toisten tyyppien kämppä Bangkokin keskustassa.

Kämppä sijaitsi kätevästi suoraan erään skytrain pysäkin vieressä joten päästiin nopeasti tapahtumapaikalle. Aloiteltiin porukalla iltaa kämpässä jonka jälkeen siirryttiin talon katolla olevalle helikopteripädille. Rakennus sattui olemaan Bangkokin korkeimpia ja näköalat olivat myös sen mukaisia. Loppuillasta siirryttiin aikaisemmin jo tutuksi tulleeseen Narcissus-clubille.

Aloitteluja kämpillä


Katolla ihmettelemässä


Pari päivää meni taas perinteisellä kaavalla leffassa ja ostoksilla käydessä sekä poolilla hengaillen. Torstaina edessä oli viimeinen kouluun liittyvä suorite. Viimeinen kerta, kun koulupuku kaivettiin kaapista ja nykäistiin päälle. Käytiin valmistujaispäivänä hakemassa todistukset opiskelusta, kuuntelemassa pari puhetta, antamassa palautetta opiskelusta sekä syömässä ihan mukavan kattava koulun tarjoama ateria. Tämän jälkeen toivoteltiin koulun henkilökunnalle hyvästit ja lähdettiin menemään.

Koulutytöt koulupuvuissa




Illan tullen kasaannuttiin Markuksen ja Laurin kämpille juhlistamaan viimeistä koulupäivää vielä kerran isolla porukalla ennen kuin porukka hajoaa omille teilleen tai pahimmillaan lähtee takaisin suomeen. Mukana bileissä oli myös muutamia ihmisten tuttuja jotka sattuivat olemaan paikanpäällä Bangkokissa. Mukavahan aina on uusia tyyppejä tavata. Illan kääntyessä mölyisämpään suuntaan suunnistettiin Khao San Roadille josta edelleen tuttuun kattobaariin joka on auki ainakin aamuseiskaan asti.

Seuraavat päivät tulikin palloiltua taas perinteiseen tyyliin norsutalolla ja kaupungilla. Khao San Roadilla tuli rampattua pariinkin otteeseen, kun kävin räätäliltä tilaamassa puvun, bleiserin ja muutaman kauluspaidan mittojen mukaan tehtynä. Ensin tein tilauksen ja sen jälkeen mittoja otettiin pariinkin eri otteeseen. Hölmöähän se olisi Thaimaassa pyöriä käyttämättä edullisen puvun hankkimismahdollisuutta hyväkseen.

Päivät kuluivat ja porukka alkoi pikkuhiljaa hajota. Ensimmäisenä Suomeen lähti Sini, seuraavana päivänä kämppikseni Ilmari. Pari päivää meni ja Henkka ja Katjakin lähti takaisin Suomeen. Kyllähän sitä varsin haikea fiilis tuli taas monta kertaa. Mutta niin kuin aina, kaikki hyvä loppuu aikanaa. Jäihän jäljelle kuitenkin melkoinen määrä loistavia muistoja.

Kaikenkaikkiaan meillä oli tosi hyvä vaihtariporukka josta muodostui ajan mittään varsin tiivis ja hyvähenkinen yhteisö. Oli ilo tutustua kaikkiin tyyppeihin. Tarkoitus on kokoontua porukalla taas kasaan Suomessa joskus kesän tienoilla. Kämppiksen suhteen on sanottava, että kävi todellinen tuuri, kun Ilmari löysi tiensä samaan kämppään. Helvetin hyvä tyyppi jonka kanssa tultiin toimeen loistavasti. Olisi voinut käydä paljon paljon huonompikin mäihä.

Keskiviikkona Khao Sanilla pyörähtäessäni ostin bussi+laiva joint-ticketin Thaimaan etelä-osassa sijaitsevalle Koh Phanganin partysaarelle. Suuntana oli Full Moon-partyt joissa kävin myös edellisellä reissullani tämän vuoden helmi-maaliskuussa.
Blogikirjoitus viimekerrasta tässä

Reissuun mukaan lähtee myös Markus, Niklas ja Victoria, mutta he tulevat muutaman päivän myöhemmin perässä. Suunnitelmani on mennä saarelle chillailemaan ja odottelemaan heitä.