2. päivä iltapäivästä napattiin taksit kohti Khao San Roadia josta kyyti lähti kohti Laosia. KSR:lta fiksailtiin matkaan vielä malarialääkitykset varsin edulliseen hintaan. Laosin malariakantaan toimii yleisantibioottina tunnettu doksisykliini jota nappaillaan 100mg päivässä ja 1kk reissun jälkeen.
Bussiksi sattui tällä kertaa ihan hyvän tasoinen auto ja matka sujui varsin joutuisasti. Tuli jopa muutama tunti torkuttua yön aikana. Aamusta n. 6 aikaan pysähdyttiin hieman ennen rajaa täyttämään immigration laput viisumia varten. Rajalta sai 1kk viisumin 25 eurolla.
Aamulla varhain
Laosin pohjoinen sijainti alkoi tuntua välittömästi autosta ulos päästyä. Pihalla oli kylmä. Rajalla meni noin tunti, että saatiin koko bussin porukka ulos ja täyttämään tarvittavat byrokratian läpyskät ja takaisin bussiin. Nouseva aamuaurinko lämmitti hieman, mutta silti oli kylmä. Bussi ei voinut tulla mukana Laosin puolelle joten rajalta hypättiin pienempään ja kämäisempään kotteroon jolla matka taittui Vientianeen, Laosin pääkaupunkiin. Hetken rajalta kuljettuamme meidät kaikki valtasi omituinen olo. Aivan kuin jokin olisi ollut pahasti pielessä. Siinä vaiheessa nokkelimmat meistä jo huomasivatkin, että liikenne kulkeekin Laosissa "väärällä puolella totutusta" eli siis oikealla puolella niinkuin suomessakin. Reissun aikana oli kerennyt jo tottua täysin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja nyt paluu oikealle kaistalle herätti hämmennystä.
Bussi tiputti meidät kyydistä erään ravintolan edestä ja siinä olikin erinomainen paikka syödä aamupalaa ja ottaa ensimakua paikalliseen Beer Lao - olueeseen. Miikan kanssa suoritimme makutestin ja erinomaistahan se oli. Heti tässä ravintolassa pääsikin jo ranskalaisten patonkien makuun jotka taisivat jäädä perintönä siirtomaa-ajoista Ranskalta.
Beer Lao
Tunnin odottelun jälkeen porukka pakkaantui rämään paikalliseen bussiin ja alkoi matka Vang Vieng:iä kohti pitkin kiemuraisia vuoristoteitä. Vang Viengiin saavuttiin reilun neljän tunnin bussimatkan jälkeen. Bussista hypättyämme katseltiin hetki ympärillemme ja jo siinä välissä Miika onnistui bongaamaan majatalon jossa vaihtarikaverimme Ilmari, Lasse, Markus ja Linda olivat majoittuneet muutamia viikkoja aikaisemmin. Vaihdettiin rahaa paikalliseen valuuttaan, KIP:iin ja lähdettiin kyselemään majoituksen hintaa. Hinnat olivat nousseet tässä välissä joten suunnattiin seuraavalle kadulle ja etsimään halvempaa majoitusta. Toinen paikka missä käytiin oli Malany Villa niminen guest house. 50000 paikallisella eli noin 5 eurolla irtosi kahdenhengen huoneisto joka oli tasoltaan varsin hyvä. Ei paha hinta, kun ottaa huomioon, että se jaettiin vielä kahden maksajan kesken. Tähän majapaikkaan jäätiinkin koko reissun loppuajaksi. Saatiin vielä kätevästi vierekkäiset huoneistot tyttöjen kanssa niin oli helppo liikkua porukkana.
Malany Villa
Näkymä kämpän ikkunasta illalla
Saavuttiin Vang Viengiin sen verran myöhään, että ensimmäisenä päivänä ei keretty harrastamaan paikan ykkösaktiviteettia eli tuubailua. Tuubailuhan tarkoittaa yleispätevästi traktorin sisäkumista olevalla renkaalla joessa lillumista alajuoksuun. Illalla katseltiin vähän paikkoja ja valmistauduttiin seuraavaan päivään.
Hyvin tyypillistä Laosilaista näkymää. Kuivaa riisipeltoa ja sokeritoppavuoria.
Aamusta iloinen auringonpaiste herätti ensimmäiseen tuubailupäivään. Aamupalan jälkeen sännättiinkin jo vuokrailemaan renkaita ja kyytiä kohti tuubailun aloituskohtaa. Tuubin vuokraan sisältyi siis tuk tuk kyyti joen yläjuoksulle.
Toisen päivän tuubailumatka
Aamupalalla
Heti yläjuoksulle päästyämme päätettiin aloittaa nesteytys, koska auringossa on aina nestehukan riski olemassa.
Kävi ilmi, että parin viime vuoden aikana tuubailun aloituspaikka on siirtynyt yhä ylemmäksi joen yläjuoksuun joten meillekkin jäi käveltävää vielä reilu kilometri kohdasta mihin tuk tuk jätti.
Iltapäivästä
Myöhemmin iltapäivästä
Saatiin pari seniori-jenkkipappaa vahvistukseksi tiimiin
Itse alkuperäinen tuubailureitti on 3km jokea alajuoksulle, mutta meiltä kesti 4 päivää päästä koko reitti. Kaikkina muinan päivinä jumituttiin 4 ensimmäiseen joenvarsiravintolaan bilettämään muiden juhlijoiden kanssa. Itse tuubailun pääpaino onkin vuosien varrella siirtynyt rauhallisesta chillailusta railakkaaksi bilettämiseksi. Joen varrella olevat baarit ovat chillauskeitaita joissa juhlijat voivat nesteyttää itseään, nauttia kovalla soitettavasta musiikista ja tutustua uusiin ihmisiin. Baarityöntekijät viskovat naruja joessa lilluville hedonisteille ja kiskovat heitä lepäämään baarin suojiin rankasta tuubailusta.
Tytöt pelastettiin juuri
Tuubailua parhaimmillaan
Vesipuhvelit kylpemässä aivan joen rannassa
Lähes jokaiseen baariin on rakennettu hyppytorneja tai ns. swingejä eli kiikkuja joista juhlijat pääsevät hyppimään veteen. Juuri swingit tekevät baareista niin mahtavan paikan kuin ne ovat. Korkein viritys taitaa heittää hyppääjän parhaimmillaan 10 metrin korkeuteen jos osaa päästää irti oikeaan aikaan.
Swingailua (matalin swingi)
Itsehän olin luonnollisesti vanhana kikkailija heti ensimmäisten joukossa hyppimässä näistä swingeistä. Kaikenkaikkiaan tulikin heitettyä useiden päivien aikana kymmeniä hyppyjä veteen. Oli volttia, takaperinvolttia, kierrevolttia ja takaperin kaksoivolttiakin (jota tein ekaa kertaa elämässäni). Kerkesin hyppiä ehkä noin 30-35 onnistunutta hyppyä, kun päätin vielä kerran tehdä yhden volttihypyn korkeimmasta swingistä. Ylihän se meni ja tipuin kaksoistakaperinvoltin jälkeen n. 8-9 metristä selälleni veteen.
Tältä näyttää selkä läsähdyksen jälkeen. Seuraavana päivänä osa punnerruksesta muuttui mustelmiksi.
Läsähdys oli aivan uskomaton. Pääsin omin avuin uimaan rantaan, mutta sitten piti puhallella ihan kunnolla koska kaikki ilmat lähti keuhkoista läsäyksen yhteydessä. Seuraavan tunnin verran yskinkin sitten verta. Meinasi pieni paniikki iskeä, koska ei ollut hajuakaan mistä veri tuli ja lähin pätevä sairaala oli n. 6 tunnin matkan päässä. Onneksi sain vähän rauhoitettua oloa, kun verentulo lakkasi noin tunnissa. Selkä ja kylki olikin sitten kosketusarkoja seuraavan viikon. (Älkää lukijat hätäilkö, tätä tekstiä nettiin kirjoittaessani tapahtuneesta on jo 6vko ja elossa olen vieläkin. Kylki on tosin vieläkin kipeä...)
Tuubailupäivien jälkeen illat menivät mukavasti rantabaarien nuotion ääressä istuessa tai chillailubaareissa löhöillessä.
Chillibaarissa
Vang Vieng on täynnä sämpylämestoja. Jokapaikassa on kojuja joista ison patongin lihätäytteillä saa n. 1e hintaan.
Aamupalaksi kanapatonki ja kahvi irtosi 1,5e hintaan
Koko reissun ajan keli oli mitä mainioin. Päivällä aurinko helotti taivaalta ja tarjosi mukavaa lämpöä. Yöllä taas oli viileämpi ja nuotion lämpö olikin tarpeen. Tämä tuli hieman yllätyksenä, koska en osannut kuvitella, että talvella Laosissakin olisi kylmä.
Muu porukka suunnisti takaisin Bangkokiin 7.pv perjantaina, joten jäin vielä yksikseni Vang Viengiin. Seuraavana aamuna sää olikin täysin toisenlainen. Oli harmaata ja KYLMÄÄ. Kylmyys iski varsin kavalasti päin näköä. En pystynyt mitenkään kuvittelemaan, että Laosissa voisi olla niin kylmä. Aamupalalle mentäessä piti shortsien sijasta laittaa pitkät housut ja ihan poolopaita päälle jotta tarkeni.
Malany Villan halvempi huone.
Mainio ruokapaikka jossa vielä ilmainen langaton netti.
Pari seuraavaa päivää oli hieman lämpimämpiä ja valoisat ajat menikin riippumatoissa chillatessa. Välillä tuli kuljeskeltua ristiin rastiin polkuja kaupungin lähimaastossa. Yksi hetki on jäänyt hyvin mieleen, kun kävellessäni havahduin uskomattomaan hiljaisuuteen. Vaikka miten yritin kuunnella, en kuullut, kuin veden pientä liplatusta. Jotenkin outoa, kun oli viettänyt menneinä kuukausina paljon aikaa Bangkokin metropolissa.
Ranskalaisten perintönä Laosissa on monessa paikkaa eurooppalaiset vessat. Ainoastaan jostain rantabaareista on mahdollista bongata näitä alkeellisia vessakoppeja
Meininki Vang Viengissä on rennoin mahdollinen. Jokapaikka on täynnä riippumattoja ja päivällä kaupunki on suorastaa tyhjä, koska kaikki ovat joella tuubailemassa.
Tyhjä kylä
Chillailukatos
Chillailukatoksia joenrannassa
Iltaisin joenrannassa olevat riippumattokatokset olivat mahtavia paikkoja katsella auringon laskevan sokeritoppavuorten taakse.
Riippumattobaari, ei siinä oikeen muuta tarvitse
Paikallinen kalastamassa perinteisellä Laosilaisella heittoverkolla
Maasto on täynnä vapaana vipeltäviä elikoita. Sekä suuria, että pieniä.
Paikalliset lapset leikkimässä
Jotenkin sitä alkaa arvostamaan suomalaista rakennuslainsäädäntöä...
Paikallinen lentoyhtiö
Tykkään Laosilaisten ihmisten huolettomasta ja kiireettömästä elämäntyylistä. Eivät hirveästi stressaa töiden tai kiireen takia. Ilmapiiri on suorastaan rentouttava. 5 päivän visiitti Vang Viengissä venyi lopulta 10 päivään jonka jälkeen ostin bussilipun kohti Laosin kulttuuripääkaupunkia Luang Prabangia. Vang Vieng on ehdoton bilepaikkojen ykkönen Laosissa. Jos haluaa bilettää kunnolla muiden samanmielisten seurassa tai vain chillata ja lipua jokea hissukseen alas tuubin kyydissä auringon hehkuessa taivaalla, Vang Vieng on paikka mihin mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoitavaa? Anna palaa!