Vientiane

15.01.2011
Aamulla oli aikainen herätys. Kylmäkin vielä. Perkele. Pakkasin kamat kasaan ja lähdin kulmakuppilaan vetämään aamupalaa naamariin. Kerkesin juuri takaisin guesthouselle, kun tuk tuk kuski tulikin jo hakemaan bussiasemalle. Samalla kyydillä bussiasemalle tuli vanha Amerikkalainen papparainen jonka kanssa turistessa matka menikin nopeasti. Jenkki kertoi, että on viettänyt jo vuosia kaikki talvet Aasiassa. Bussiin päästyämme huomattiin, että sattumalta istuttiin vierekkäisillä penkeillä. Bussimatka kesti rapiat 11 tuntia ja maksoi 150000 kippiä.

Vientianessa tuk tukilla bussiasemalta keskustaan ja etsimään majoitusta. Samassa kyydissä oli saksalainen Johanna ja uusi-seelantilainen Clain joiden kanssa lähdin kiertelemään majapaikkoja. Aikamme kierreltyämme he lähtivät takaisin erääseen paikkaan missä olimme käyneet aikaisemmin kysymässä huoneita. Jatkoin halvan majapaikan etsiskelyä vielä yksikseni.

Kiertelin reilun tunnin ja eksyin ihan totaalisesti pimeässä kaupungissa. Väsytti ja ärsytti aivan totaalisesti. Lopulta onnistuin löytämään majoituksen hintaan 6,5e ja kamat lensivät välittömästi nurkkaan. Olin matkustanut 13,5h ja syönyt koko päivänä vain pienen annoksen joten suuntasin kaupungille syömään. Pienen kävelyn jälkeen löysin kivan pikku ravintolan jossa mainio Laap Chicken ja iso olut pelasti päivän. Kotimatkalla eksyin taas. Oivallinen kikka on ottaa valokuva guesthousen nimestä ja etuovesta niin on huomattavasti helpompi kysyä neuvoa löytämiseen, kun edes tietää paikan nimen mitä etsii...

'Vientiane on paska paikka' - oli ensimmäinen fiilis aamulla. Edellisen illan eksyminen söi miestä vieläkin. Suuntasin aamupalalle kaupungille ja päädyin ranskalaiseen pikkukuppilaan. En kerennyt kauaakaan odotella ruokaa, kun Clain ja Johanna kävelivät ohitse. Juteltiin aikamme ja sovittiin tapaaminen saman paikan eteen iltakuudeksi.

Aurinko paistoi ja kävelin pitkin katuja ristiin rastiin. Samalla selvisi ja alkoi hahmottua missä kaikkialla olin edellisenä iltana haahuillut majapaikkaa etsiessä. Alkoi pikkuhiljaa tuntua, että ehkä Vientiane ei olekkaan niin huono paikka mitä ensivaikutelma antoi ymmärtää. Oikeastaan aika kiva kaupunki katukahviloineen ja Mekongia reunustavineen kävelykatuineen.

Siellä liehuu sirppi ja vasara


Ennen auringonlaskua suuntasin joenrantaan lueskelemaan ja katselemaan auringonlaskua. Kello rupesikin olemaan jo melkein kuusi joten suunnistin tapaamispaikkaan. Lähdettiin porukalla syömään ja sen jälkeen pyörähtämään Mekongin vieressä sijaitsevaan kattopubiin. Yön pikkutunneilla palasin takaisin majapaikkaani ja aloin etsiä huoneen avainta. Aikani etsittyäni en löytänyt sitä mistään ja niimpä jouduin herättämään aulavahdin ja pyytämään vara-avainta huoneeseen. Pääsin huoneeseen, mutta en saanut sähköjä päälle, koska vara-avaimessa ei ollut magneettikorttia jolla sähköt sai aktivoitua. Aamulla selvisi, että olin majoituspaikasta lähtiessä jättänyt avaimen respaan enkä ollut siis ottanut sitä alunperinkään mukaan kaupungille. Nice.

Auringonlasku Mekongilla


Mie, Johanna ja Clain


Pakkasin kamat ja lähdin kohti Mixay Guesthousea johon olin edellisenä päivänä käynyt varaamassa paikan dormista. Perillä selvisi, että ei ollutkaan mitään bookkausta koska joku oli sotkenut homman joten ei auttanut kuin lähteä etsimään uudestaan majoitusta. Päädyin lopulta Syri2 gh:seen. Siisti huone ikkunalla ja jaetulla vessalla 6e/yö. Pyörähdin aamupalalla kaupungilla ja takaisin gh:lle mennessä törmäsin taas Clainiin ja Johannaan. Sovittiin taas tapaaminen iltaseiskaksi. Heidän kanssaan oli israelilainen tyttö, Reut, johon he olivat törmänneet jo aikaisemmin jossain muualla Laosissa.

Syri2 guesthouse


Päivä meni eri kahviloissa istuskellessa ja kirjaa lueskellessa. Ennen auringonlaskua suunnistiin jälleen Mekongin varteen. Tapaamispaikalta mentiin rantaravintolaan syömään jossa istuskeltiinkin myöhään iltaan. Jutellessa tuli ilmi, että Israelissa kaikki joutuvat menemään armeijaan. Miehillä palvelus kestää 3 vuotta ja naisilla 2 vuotta. Ihan mielenkiintoista. Reut oli armeijan jälkeen ollut vuoden töissä ja sen jälkeen lähtenyt reissaamaan.

Seuraavana päivänä menin uudestaan Mixay Guesthouseen ja tällä kertää bookkaus oli onnistunut joten sain sänkypaikan ylimmän kerroksen 5 hengen dormista. Dormimajoitus maksoi 4e/yö ja sisälsi tukevan aamupalan. Samassa dormissa oli samaan aikaan 2 amerikkalaista, englantilainen sekä kiinalainen elämäntapahippi. Hyvää porukkaa. Juteltiin heti alkuun pakolliset "mistä, mihin, kuinka kauan, kenen kanssa" - löpinät.

Mixay Guesthousen dormi


Päivä meni taas mukavasti katukahviloissa istuskellessa ja lueskellessa sekä kameran kanssa ympäri Vientianea käppäillessä. Illasta oli jälleen sovittu tapaaminen Clainin, Johannan ja Reutin kanssa. Clain ja Johanna tuli tapaamispaikalle suoraan Burman suurlähetystöstä mistä kävivät anomassa viisumia maahan. Lähettiin Mekongin rannassa sijaitsevaan katuravintolaan syömään. Kyseisessä ravintolassa tuli syötyä Laosin reissun paras Laap Chicken ateria. Illasta siirryttiin istumaan iltaa erääseen Vientianen kuppilaan. Clain ja Johanna oli lähdössä pariksi päiväksi ajelemaan skoottereillä Vientianen ympäristöön sillävälin, kun odottelevat Burman viisumia. Reutin kanssa sovittiin, että seuraavana päivänä lähetään käymään hieman keskustan ulkopuolella olevassa palatsissa mikä on joku paikallinen nähtävyys.

Vesi on melkoisen alhaalla kuivalla kaudella


Jokinnäköinen itsenäisyyden monumentti


Todella herkullista kahvia. Ostin pussin kotiin vietäväksikin


Tuoreita herkullisia hedelmiä


Paikallisen koulun pihalla


Auringonlaskua




Aamusta törmättiin sovitussa paikassa ja hetken neuvottelun jälkeen saatiin neuvoteltua tuk tuk kuski heittämään edestakaisin temppeleille edulliseen hintaan. Temppeli oli ihan siisti, mutta viimeaikoina niitä oli tullut nähtyä niin paljon, että ei oikeen jaksanut enää säväyttää. Kuski venaili meitä 1-1,5h mitä jakseltiin kierrellä paikkaa ympäri. Kierroksen jälkeen mentiin intialaiseen ravintolaan syömään. Hyvää ja edullista mättöä.

Vapaussankari


Buddhan vapaapäivä


Lisää buddhia


Itse päämonumentti



Kattomaalauksia


Koristeita





Reut tutkailemassa kuvasatoa


Iltapäivä vierähtikin kivasti netissä blogia kirjoitellessa. Samalla tuli varattua lentoliput Indonesiaan Sumatralle. Kaveri kertoi, että ovat menossa pyörähtämään Lake Toballa joten päätin liittyä seuraan.

Illasta lähdin käymään Reutin ja hänen israelilaisen kaverinsa kanssa syömässä paikallisessa kadunvarsikojussa. Mainio annos ankkaa kustansi 1,5e. Ei paha. Loppuilta vierähti taas tietokoneen parissa kuvia läpikäydessä ja sänkynaapurina olevan amerikkalaisen Jen:nin kanssa jutellessa. Tuli ostettua myös bussilippu seuraavaksi päiväksi kohti etelässä sijaitsevaan Don Det:ia. Lippu sleeper bussiin maksoi 200k kippiä.

Seuraavana päivänä olin aamupalalla guesthousessa Jen:in kanssa ja juteltiin niitä näitä. Viereisessä pöydässä oleva heppu kysyi yllättäen, että mistä olen kotoisin ja paljastui, että ollaan kummatkin suomesta. Aksentti paljasti jälleen kerran. Oltiin törmätty moneen kertaan guesthousessa, mutta kumpikaan ei ollut aikaisemmin huomannut, että ollaan suomalaisia. Vaihdettiin hetki reissukuulumisia ja Mika lähti kohti Vang Viengia. Itse pakkailin kamat huoneenluovutusta varten. Päivä vierähti jälleen kuvia läpikäydessä ja blogia kirjoitellessa.

Juuri ennen auringonlaskua menin taas Mekongin varteen vielä kerran syömään Laap Chickenia ja katselemaan auringonlaskua, kun jostain kaukaa alkoi kuulua hirveä suomenkielinen mölötys. Porukka tuli joenrantaan töllistelemään ja vaihdoin muutaman tyypin kanssa sanasen. He olivat liikenteessä 26 suomalaisen voimin. Joukko koostui 45-60 vuotiaista mammoista ja papoista jotka olivat päättäneet lähteä reissuun. Ennen tätä aamua en ollut törmännyt suomalaisiin moneen viikkoon.

Kyyti bussiasemalle tuli Laosilaisen aikataulun mukaisesti tunnin myöhässä. Erittäin epävakaa kuorma-auto lastattiin aivan täyteen ihmisiä ja sitten meidat kuskattiin jonnekkin sivukujalle syrjään. Istuskeltiin ja odoteltiin tunnin verran ennenkuin sama häkkyrä tuli hakemaan meidät varsinaiselle bussiasemalle. Ihme logistiikkaa. Odottelun lomassa tutustuin 4 austraalialaisen ja englantilaisen tytön ryhmään sekä hollantilaiseen Tim:iin. Aika meni varsin rattoisasti reissukokemuksia ja vinkkejä vaihdellessa. Bussiasemalla oli edessä iloinen yllätys, sleeper bussit Laosissa olivat oikeasti sleepereitä. Penkkien tilalla oli täysipitkät sängyt tyynyineen ja peittoinen. Kävi vielä tuuri ja miun paikka oli aivan takana, ikkunapaikalla. En ole ikinä nukkunyt yhtähyvin kulkuneuvossa. Paras tapa matkustaa mitä tiedän.

Sleeper bus



Aamulla heräsin vasta Paksessa missä kulkuneuvo vaihtui pienempään bussiin kohti Don Det:ia. Paksesta oli 3h matka Don Det:ille. Maisemat olivat nyt juuri sitä mitä olin kuvitellut ennen Laosiin tuloa. Ranskalaistyyliset hienot rakennukset olivat vaihtuneet lautahökkelöihin maalaismaisemissa. Viimeiset kilometrit olivat karseaa hiekkatietä ennen kuin bussi oli joenrannassa. Siellä porukka sullottiin kapeisiin long tail - veneisiin ja matka Don Det:in saarelle alkoi. Tässä vaiheessa selvisi miksi Mekongin tätä aluetta kutsuttiin 4000 islandiksi. Joki oli aivan täynnä erikokoisia saarekkeita.

Loppupohdintana voin todeta, että Vientiane oli tosi siisti kaupunki ja tykkäsin siitä tosi paljon. Katukahvilakulttuuri oli tosi eurooppalaista ja ihmiset ystävällisiä.