Torstai-aamusta kävin läpi tavaroita mitä vaihdon aikana oli kertynyt. Pakkailin reissukamat rinkkaan ja loput Suomeen lähetettävät yhteen kasaan Mikon ja Lindan kämpille, että pistän paketin postiin, kun palaan saaristosta. Alkuillasta taksi alle ja kohti Khao San Roadia josta bussi kohti Koh Phangania lähti. Aikataulut aasiassa ovat yleensä mitä ovat ja niin bussi lopulta lähtikin vajaa 2 tuntia myöhässä. Bussimatka yöllä meni jo tutulla rutiinilla. Aamusta laiva lähti Surat Thanista ensin kohti Koh Samuita josta lopulliseen määränpäähäni Koh Phanganille. Aikaisempien laivamatkojen kokemuksella syöksyin kylmän ja ahtaan ilmastoidun sisätilan sijaan laivan keulaan missä olikin juuri sopiva paikka, että pääsi pitkälleen kannelle aurinkoon samalla, kun merituuli vilvoitti ilmaa.
Muutaman tunnin matkan jälkeen Koh Phanganin satama näkyikin jo horisontissa. Kävin vetäisemässä aamupalan naamariin ja tutkailin karttaa mihin päin lähden chillailemaan muutamaksi päiväksi ennen kuin muut tulevat. Saaren eteläpuolella on paljon turisteja ja tietenkin itse kuuluisat Full Moon Partyt Haad Rinin rannalla. Ruokapaikan omistajan suosituksesta suuntasin saaren pohjoispuolelle missä oli Ban Chalok:in kylä. Lavataksista päästyäni nappasin rinkan selkään ja lähdin jalkapatikassa kävelemään Coral Beach nimiselle rannalle joka oli syrjässä kaikista yleisistä paikoista. Reilu puolituntia kesti kävellä muutaman kilometrin matka jyrkkää rinnettä ylös ja alas kunnes pääsin beachille.
Paikka todellakin oli rauhallinen ja koko biitsillä oli vain 3 guesthousea. Rannan itä-puolelta löysin mukavan oloisen bungalowin. Paikan nimi oli Haad Klom Bungalows ja siisti mökki hyttysverkolla kustansi 350b yö. Hintoja nosti meneillään oleva high season. Rannan eristäytyneisyydestä kertoi jonkun verran sekin, että sähköä oli saatavilla vain iltakuudesta kahteen aamuyöllä. Tänä aikana aggrikaatti pauhasi metsässä.
Bungalowini
Näkymää ravintolasta
Riippumatto rannalla
Seuraavat 4 päivää menikin aika pitkälti kaavalla: Heräsin aamulla. Menin aamupalalle paikan ravintolaan. Levyttelin ravintolan matoilla ja lueskelin kirjaa. Siirryin oman bungalowin riippumattoon chillailemaan. Kävin syömässä päivällisen ja levyttelin taas kirjaa lueskellen. Siirryin rantaan riippumattoon. Kuljeskelin rannalla. Katselin auringonlaskun. Menin syömään iltapalaa ja omaan riippumattoon levyttelemään.
Pääsi rentoutumaan ihan kunnolla.
Ei tullut siis tehtyä mitään muuta kuin syötyä ja chillailtua. Koko 4 päivän aikana en nähnyt kuin 10 muuta ihmistä joista suurin osa oli keski-ikäisiä saksalaisia.
Rannalla ei ollut ruuhkaa
Paikallinen tapa telakoida vene
Auringonlasku Coral Beachilla
Markus, Niklas ja Victoria sekä Niklaksen kaveri Jaakko olivat tulleet Koh Phanganille sunnuntaina ja he olivat varanneet bungalowin myös miulle maanantaista eteenpäin. Maanantai aamusta suunnistin takaisin satamaan ja siitä edelleen Haad Rinin rannalle. Jollain uskomattomalla diilillä jätkät olivat saaneet ihan perushyvän bungalowin aivan rannasta 300b hintaan. Normaalisti Full Moonien aikaan jokapaikka on aivan täynnä ja hinnat huipussaan.
Kämppä Haad Rinissä
Maanantai menikin mukavasti rannalla paistatellessa. Haad Rinin rannassa porukkaa sitten riittikin vähän eri malliin kuin Coral Beachilla.
Tiistaina oli jälleen itse täydenkuun bileet. Päivä vietettiin jälkeen rannalla ja oli selvästi havaittavissa, että porukkaa rupesi kertymään rannalle. Joka puolella oli rakennustyöt käynnissä, kun paikalliset väsäilivät massiivisia sound systemejä valmiiksi iltaa varten.
Illan pimetessä lähdettiin valmistautumaan bileisiin ja tokihan piti hankkia uv-aktiivisia maaleja, että sai töhrittyä jotain "koristeita" kroppaan.
Ovelana käytin harhautusta ruotsin lipun muodossa
Illan myötä siirryttiin itse juhlapaikalle. Aika pitkälti kaikki oli aivain kuin viimeksikin helmi-maaliskuun vaihteessa. Tuhansia päihtyneitä ihmisiä, massiivisia äänijärjestelmiä, konemusiikkia ja hemmetin kauniita ruotsalaistyttöjä.
Niklas ja Jaakko tulessa
Perinteisesti bileet jatkuivat aamuun saakka. Auringon noustessa näky oli taas mielenkiintoinen
Full moonit olivat jälleen kerran mahtavat. Same same but different - niin kuin sanonta menee. Kun on kerran käynyt bileissä, on nähnyt ne, mutta toisaalta meininki on yleensäottaen hyvä joten siellä on kiva käydä useammankin kerran.
Seuraava päivä meni aika pitkälti nukkuessa ja hengaillessa rannan tuntumassa ravintoloissa.
Joulun aaton aattona hyvästeltiin Victoria joka lähti Koh Samuille tapaamaan perhettään joka oli tullut joulun viettoon. Niklaksen, Markuksen ja Jaakon kanssa ostettiin laivaliput Koh Taolle jonne mentiin joulunviettoon.
Majoitus löytyi sataman ja Sairee-beachin välistä mäeltä. Mr. J - bungalows jota pitää munkin näköinen valkoisiin kaapuihin pukeutunut heppu. Jokainen Taolla käynyt ja ohikulkenut tietää varmasti kyseisen hepun.
4 hengen huone irtosi mukavasti joulusta huolimatta siten, että maksettavaa jäi muutama euro per henki.
Jouluaattona lähdettiin "perinteiselle" snorklausretkelle. Laiva kuljetti meitä ympäri saarta eri sukellusspotteihin joissa saatiin snorklailla vapaasti. Kävin helmikuussa myös vastaavalla reissulla ja sukelluskohteet olivat tasan samat. Kävi vähän tylsäksi. Onneksi sentään laiva oli sellaista mallia, että yläkerran kannelta pystyi hyppimään veteen.
Huomasin samalla, että nuha oli sen verran tukkinut ilmatiehyeitä päässä, että syvemmälle sukeltamisesta ei välillä meinannut tulla mitään, kun en saanut tasattua painetta.
Snorklausreissulta sain yhden ainoan kuvan, kun kamera rupesi temppuilemaan. Kyseinen kala oli jäätävän kokoinen.
Illasta lähdettiin kaupungille etsiskelemään jouluillasta. Pitkän kiertelyn ja väännön jälkeen päädyttiin erääseen paikkaan jossa oli buffet pöydässä perinteisiä thaimaalaisia ruokia sekä lisäksi possua ja kalkkuna. Syötiin pitkän kaavan mukaan viineineen kaikkineen.
Pari päivää myöhemmin Niklas ja Jaakko lähtivät kohti Bangkokia. Markuksen kanssa jäätiin vielä yhdeksi yöksi Koh Taolle. Päätettiin vuokrata crossipyörät ja lähteä vähän ajelemaan pitkin saarta.
Pienempi ja halvempi kämppä
125cc pyörä
Markus korkealla kukkulalla.
Tao ei ole hirveän iso saari joten se oli nopeasti ajettu halki. Käytiin jossain rannalla joka oli aivan hirveä turistihelvetti. Kalliita luksus bungaloweja ja ökyturisteja. Ilmeisesti porukka tulee veneellä rantaan. Maitse rantaan mennessä oli vähintäänkin arveluttavan näköinen kävelysilta.
Ajettiin saaren toiseen laitaan ja kohti vuoren rinteitä. Aikamme ajeltua vastaan tuli polku joka vei ylös view pointille. Pitkän nousun ja kapeiden polkujen jälkeen päästiin huipulle asti. Joku oli rakentanut pienen bambuhökkelön ja terassin korkeimpaan kohtaan. Paikka olisi täydellinen katsella auringonlaskua, mutta pimeällä ei enää uskaltaisi lähteä ajamaan alas polkuja pitkin. Paikalla oli ennestään muutama ihminen. Pitihän se arvata, että kun tulee näin kauas ja hankalapääsyiseen paikkaan niin siellä tapaa muitakin suomalaisia.
Kerettiin alas rinteiltä ja takaisin kaupunkiin juuri ennen pimeän tuloa. Illasta käytiin syömässä ja pyörimässä rantaravintoloissa.
Takaisin kämpille tullessa laitoin tuulettimen päälle ja kumpikin meistä näki sivusilmällä, että jotain isoa vilahti patjan väliin tuulettimen takaa. Ruvettiin siirtelemään patjaa ja penkomaan mitä sieltä löytyy. Hetken kuluttua löytyikin suuri torakka. Järkeilin, että torakkahan se oli ollut ja varjot olivat vain aiheuttaneet sen, että se näytti isommalta. Markus oli vähän epäuskoinen tämän suhteen.
Hetkeä myöhemmin kävin pitkälleni patjalle ja havahduin, kun Markus ilmoitti, että patjan toisesta laidasta oli tullut pienen kämmenen kokoinen hämähäkki. Ei ollut varmuutta oliko kyseinen yksilö myrkyllinen vai ei joten päätettiin lahdata se. Tyhjä pullo aseena koitin murskata hämiksen mutta ovelana veijarina se suoritti harkitun väistöliikkeen ja livahti takaisin patjan väliin. Meinasi tulla vähän uneton yö, kun nyt oli varmuus mikä siellä patjan välissä oli ollut. Arviolta tunti pengottiin patjaa ja kaikkia mahdollisia välejä mihin hämis olisi voinut piiloutua. Lopulta Markus bongasi hämähäkin seinältä ja mie onnistuin harjaa apuna käyttäen listimään sen. Viimein pääsi levollisesti nukkumaan.
Hämis
Seuraavana päivänä luovutettiin kämppä pois ja lähdettiin kohti Bangkokia. Harmitti melkoisesti, että en päässyt laitesukeltamaan nuhan takia. Pari sukellusta olisi saanut edulliseen hintaan saman paikan kautta missä suoritin OWD kurssin helmikuussa.
Laivalle mennessä ihmettelin miksi rinkkoja ei jätetty laivan kannelle niinkuin normaalisti vaan ne käskettiin viemään sisälle laivaan. Suuntasin laivan keulaan ja menin pitkälleen auringonpaisteeseen. Laivan lähdettyä satamasta kannelle tuli pari muutakin ihmistä. Satamasta päästyä laiva alkoi keikkua hieman, mutta se ei vielä menoa haitannut. Keikunta voimistui jatkuvasti enemmän ulapalle mentäessä. Vartin kuluttua laiva keinui niin pahasit, että oli pakko mennä sisälle koska vettä lensi kannelle ja alkoi jo pelottaa, että lennän itse yli laidan.
Keinuminen paheni jatkuvasti aallokon kasvaessa. Lopulta on pakko sanottava, että en ole elämässäni montaa kertaa pelännyt henkeni puolesta samalla tavalla kuin kyseisellä laivamatkalla. Aallokko yltyi arviolta 5 metriseksi ja välillä aallot olivat korkeammat kuin itse laiva. Laiva heilui aivan järjettömästi ja natisi jokaisella allolla aivan kuin olisi hajoamassa palasiksi. Selvisi syy miksi matkatavarat oli otettava laivan sisään. Oli pakko yrittää katsoa ikkunasta horisonttia, että paha olo ei iskisi. Viereisellä penkillä eräs suomalainen tyttö jo oksentelikin. Laivan pienen kioskin tavarat lentelivät pitkin lattioita ja vähän jokapuolelta kuului oksentelun ääniä. Miullakin oli tosi huono olo, mutta onnistuin olemaan laattaamatta.
Piinaavan 3-4 tunnin kuluttua päästiin kuitenkin turvallisesti satamaan.
Satamasta lavataksi heitti juna-asemalle jossa odottelua olikin useampi tunti. Otin rinkan selkään ja lähdin kiertelemään Chumphonin aseman ympäristöä. Löytyi eräs kiva kuppila josta sai erinomaista spicy garlic chikeniä. Syötyäni suunnistin takaisin juna-asemalle. Juna oli 1,5h myöhässä, mutta eihän miulla mikään kiire ollut mihinkään.
Meninki juna-asemalla oli kovasti erilaista verrattuna suomeen. Kun juna pysähtyi asemalle, kymmenet kaupustelijat menivät myymään ruokaa junan sisälle tai suoraan ikkunasta roikkuville ihmisille.
Viimein junani saapui ja pääsin etsimään omaa sänkyäni. Yöjunalla matkustaminen Thaimaassa on varsin mukavaa, kun pääsee täysin pitkälleen ja matka kuluu nukkuessa. Second Class sleeper tuulettimella on varsin hyvä ratkaisu. Jos juna lähtee aikaisin illalla, kannattaa valita yläsänky koska sinne pääsee heti alusta alkaen pitkälleen, kun alasänky on käännettynä penkiksi iltaan asti. Jos juna lähtee myöhään illasta niin kannattaa ottaa alasänky, koska se on vähän leveämpi ja siinä on ikkuna josta voi seurata matkan kulkua.
Aamulla hieman auringonnousun jälkeen konduktööri kulki vaunujen läpi herätellen ihmiset. Oltiin saapumassa Bangkokiin.
Auringonnousu Bangkokin ylle
Bangkokissa oli muutama päivä aikaa ennen uudenvuoden vaihdetta. Majoituin Mikon ja Lindan kämpillä sen aikaa mitä kaupungissa olin.
Edessä oli taas yksi reissu Khao San Roadille. Kävin räätälillä testaamassa valmiin puvun, bleiserin ja paidat mitä olin tilannut aikaisemmin ja lopputuloksen hyväksyttyäni otin vaatteet mukaani. Kerrankin pystyi sanomaan kirjaimellisesti, että "istuivat ihan, kuin miulle tehdyt".
Suunnitelmissa oli lähteä vuoden alusta porukalla Laosiin, Vang Viengiin tuubailemaan joten kävin samalla ostamassa lipun miulle, Miikalle, Tainille, Sannille ja Mialle.
Seuraavina päivinä pyörin paljon Bangkokin ostoskeskuksissa ostellen tavaraa ja vaatteita mitä lähetän suomeen samalla, kun lähetän vaihtoajalta kertyneet ylimääräiset tavarat.
Saaristoreissun aikana kaupunkiin oli ilmestynyt lisää joulukoristeita
Täälläpäin pukki liikkuu hieman modernimmin, kuin reellä.
Ruuhkissa on hyvin havaittavissa kumpaan suuntaan ihmiset ovat menossa tiettyyn kellonaikaan
Keskipäivän ruuhkaa elefanttitalon läheisellä Union Malilla
Onnistuin nappaamaan reissun toisen ruokamyrkytyksen 2 päivää ennen uuttavuotta. Tällä kertaa se tuli elefanttitalon ruokalasta jossa oltiin syöty kymmeniä ja kymmeniä kertoja aikaisemmin ilman mitään ongelmaa. Kai se on vain huonoa tuuria, että joku kerta sattuu napsahtamaan. Tällä kertaa ruokamyrkytys oli vielä huomattavasti rankempi, kuin Chiang Raissa. Taas sai loppuyöstä oksennella verta.
Ruokamyrkytyksestä kerkesin toipua juuri sopivasti uudenvuoden aatoksi. Tytöt pitivät bileet heidän 24. kerroksen penthousessaan. Paikalle tuli kaikki jotka olivat vielä reissussa sekä osa Bangkok universityn vaihtareista. Ennen puolta yötä lähdettiin keskustaan saman korkean talon katolle jossa oltiin oltu aikaisemmin viettämässä pikkujouluja. Katolle oli kertynyt paljon paikallisia kameroineen katsomaan ilotulistusta.
Pakko sanoa, että olin varsin pettynyt Bangkokin ilotulituksiin. Olin odottanut jotain valtavaa spektaakkelia joka kestäisi pitkiä aikoja, mutta lähinnä siellä täällä räjähteli isoja raketteja. Itse kovin paukuttelu kesti ehkä 5-10 minuuttia. Oltiin sen verran korkean talon katolla, että oli jännä katsella kun pienemmät raketit räjähtelivät meidän alapuolella ja isoimmatkin vain samalla korkeudella. Kokemus sinänsä.
2011
Uudenvuoden vaihteen jälkeen porukka suunnisti tuttuun Narcissus clubiin. Bileitä varten koko parkkipaikka oli rakennettu isoksi bilealueeksi. Näin baarialueelle mahtui huomattavasti enemmän porukkaa.
Mitä tulee musiikkiin... parasta mitä ikinä kuullut missään bileissä. DJ veivasi kaikki parhaat trance klassikot. Yön aikana kuulin varmaan kaikki mahdolliset biisit mitä löytyy myös omista biisikokoelmistani. Pelkää helmeä helmen perään. Yö menikin varsin rattoisasti ja kämpille suunnistin aamumetrolla auringon jo noustua.
Päivä palautumista uudesta vuodesta ja seuraavana päivänä Laosiin.