Luang Prabang, Laos

12.01.2011

Aamulla oli jälleen inhottavan aikainen herätys. Piti pakkailla kamat kasaan ja käydä syömässä ennen kuin kyyti tulisi hakemaan puolen kympin maissa bussiasemalle josta bussi lähtisi klo 10.00 . Hieman meinasi ruveta hätäilyttämään, kun kello löi 10 ja istuskelin vieläkin guesthousen terassilla kyytiä odotellen. GH:n tyyppi vakuutteli, että kyllä se kyyti tulee ja niinhän se lopulta tulikin. Laosilaiset aikataulut... Parhaat päivänsä nähnyt pikkubussi keräili porukkaa eri guesthousesta ja heitti meidät bussiasemalle hieman keskustan ulkopuolelle mistä varsinainen bussi lähti matkaan.

Ensimmäisen tunnin bussissa oli aivan tuskastuttavan kuuma, mutta silti jaksoi hymyillä, kun sai olla lämpimässä sen sijaan, että olisi jäätynyt niinkuin pitkänmatkan busseissa Thaimaassa missä ilmastointi huutaa viimeistä päivää. Ensimmäisen stopin jälkeen kuljettaja ilmeisesti muisti laittaa tuulettimet päälle joten bussissa olikin sen jälkeen oikein miellyttävä lämpötila.

Maisemat reitillä Vang Vieng - Luang Prabang olivat aivan jäätävän hienoja. Koko matkan tie mutkitteli ylös alas kiemuraisia teitä pitkin vuoren reunustaa. Tie meni aivan rotkon laidassa. Parhaimmillaan bussin ikkunasta ei nähnyt tien laitaa vaan vain 0,5-1km pitkän jyrkän pudotuksen alaspäin. Välillä bussi kulki melkein pilvien korkeudella ja maisemat olivat entistä mahtavampia. Pelkkä bussimatka on kokemisen arvoinen maisemiensa puolesta. Bussilippu maksoi 90000kip ja matka kesti n. 8,5h taukoineen. Välillä meinasi vähän pelottaa, kun bussi kiihdytteli pitkin kapeita teitä ja vastaan tuli toisia busseja ja rekkoja. Törmäys ison autoin kanssa riittäisi suostamaan bussin kilometrin verran alaspäin rotkon pohjalle. Bussin pysähtyessä toiselle tauolle, söin elämäni parhaat mandariinit. Ne olivat niin tuoreita, että osassa oli kiinni vielä tuoreita lehtiäkin.

Illasta pääsin viimein Luang Prabangiin. Bussiasema sijaitsi jossain kaupungin ulkopuolella joten nappasin tuk tuk kyydin keskustaan 10000kip hintaan. Suuntasin kohti LP:n vanhaa kaupunginosaa joka sijaitsi niemekkeellä. Olin päivän matkasta väsynyt joten en jaksanut hirveästi kierrellä eri guesthouseja halvimman toivossa. Törmäsin erääseen ranskalaiseen tyttöön joka etsi majoitusta lista kädessä. Lyhyen keskustelun jälkeen selvisi, että hän oli kierrellyt jo toistakymmentä paikkaa läpi ja kaikki olivat olleet samaa n. 70-80k hintaluokkaa joten päätin hyväksyä kalliin majoituksen ja kohta löysinkin itseni Sok Dii nimisestä guesthousesta hintaan 8e/yö. Huone oli mahdollisesti siistein gh huone missä olen tämän reissun aikana majoittunut. Hintakaan ei ole paha, kun miettii, että se on bahteissa vähän reilu 300b mikä on aika perus hinta bungalowille Thaimaassa.



Suihkuun mennessä jännitti vähän. Yleensä sähkö ja vesi ei ole kaikkein paras yhdistelmä.


Illasta kävin kävelemässä pitkin Mekongin vartta ja päädyin erääseen joenvarsiravintolaan syömään. Tarjoilija suositteli paikallista perinneruokaa nimelta Laap Chicken. Otin kyseisen annoksen ja siitä tulikin lempiruokani Laosissa. Kyseinen ruoka on pieneksi silpuksi hakattua lihaa joka on sekoitettu erilaisten yrttien, sipulin, chilin ja muiden mausteiden kanssa sekaisin. Mainiota paikallisen sticky rice:n kanssa joka on paljon parempaa kuin Thaimaassa. Koko ateria kustansi juomineen alle 5e.

Seuraavana aamuna heräsin jääkylmään kämppään. Lämpötila oli yöllä laskenut vain 15 asteeseen ja ikkunoissahan ei ollut verhojen ja hyttysverkon lisäksi mitään muuta eristettä. Piti heittää päälle pitkät housut, hihaton, t-paita, takki ja kaulaliina, että tarkeni lähteä pihalle. Kävelin aikani kunnes päädyin yhdelle Luang Prabangin ravintolakaduista ja ravintolaan tilaamaan eileillan ravintolan tarjoilijan suosittelemaa toista paikallista herkkua, Steamed fish in banana leaves eli höyrystettyä kalaa joka oli kääritty banaanin lehtiin. Taas osui tilaus nappiin.



Ravintolan herkkutiski


Hintaa aterialle veden ja Lao Coffeen kanssa jäi 5,3e. Ruuan hinnat Luang Prabangissa ovat selvästi Vang Viengia kalliimmat, mutta maku korvaa kyllä täysin menetetyn rahan. (Tälleen, kun on yksin reissussa niin on aikaa kirjoitella hintoja yms. yksityiskohtia ylös ilman kiirettä, että pitäisi hosua seuraavaan paikkaan...)

Jo ruokapaikkaa etsiskellessäni panin merkille kaupungin arkkitehtuurin. Ei voisi mitenkään kuvitella vastaavaa Laosin kaltaisessa kehitysmaassa. On tainnut olla Ranskalaisilla kolonialisteilla näppinsä pelissä tämänkin suhteen. Koko Luang Prabangin katukahvilakulttuurista tulee muutenkin mieleen euroopan vastaava. Henkilökohtaisesti tykkään älyttömästi tälläisestä kahvilakulttuurista. Ihmiset istuvat ulkona terasseilla syöden aamupalaa ja juoden aamukahvia luskellen samalla kirjoja tai päivän lehtiä.





Toinen asia minkä on huomannut väkisinkin täällä on ihmisten ikä. Joka paikka vilisee iäkkäitä länsimaalaisia. LP:n suurimmalla ravintolakadulla yli 50v länsimaalaisia on melkeimpä enemmän kuin paikallisia.

Syömisen jälkeen otin suunnaksi niemen kärjen ja lähdin käppäilemään ympäriinsä ihastelemaan kaupungin vanhaa osaa ja sen arkkitehtuuria.



Betonimylly valjastettu kuivalihan tuottoon


Aurinko alkoi pikkuhiljaa porottaa taivaalta ja pian olikin jo t-paita päällä kuuma. Kiertelin temppeleitä aina, kun niitä tuli vastaan ja lopulta päädyin niemekkeen laidalle Arts Cafe-nimiseen kuppilaan istumaan aivan Nam Khan joen varteen. Reilu tunti hurahti mukavasti Bangkok Postia lueskellessa ja loputtomalla re-fillillä olevaa kahvikuppia hörppiessä. Kuppi maksoi 1e. Arts Cafe:n omistaja oli vanha amerikkalainen nainen joka jaksoi iloiseen sävyyn höpötellä kaikkien asiakkaiden kanssa mitä työltään ehti.

Arts Cafe


Pöytiä myös joen varressa


Temppeli


Temppeli kallion sisässä


Nuoria munkkinoviiseja






Iltapäivän aikana kävelin koko niemenkärjen ympäri samalla etsiskellen halvempaa guesthousea. Ei löytynyt. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni banaanipuun jossa oli banaaneja. Yllätykseksi banaanit ovatkin tertussa ylösalaisin. Kasvaako ne oikeasti niin vai kääntyykö terttu jossain vaiheessa vain väärinpäin banaanien painosta? Samalla reissulla selvisi viimein mikä eräs pitkulainen hedelmä oli joita olin nähnyt Laosissa siellä täällä kasvamassa. Se oli mango-hedelmä. En ollut aikaisemmin nähnyt kokonaista hedelmää, vain halkaistuja oranssihtavia hedelmiä joten heti ei osannut yhdistää hedelmää ja puuta.

Banaania


Halvemmalla budjetilla reissaajia?


Ennen auringonlaskua kävelin pitkin Mekongin vartta ja lopulta päädyin varmaan puolentoista kilometrin päähän majapaikasta ennenkuin löysin hyvän ravintolan josta on esteetön näkymä joelle ja auringonlaskuun. Se kannatti. Ruuaksi valikoitui tällä kertaa paistettuja sieniä kanan kanssa. Taas kerran loistava Laosilainen ruoka.



Terassinäkymää Mekongille


Postikorttimaisemia


Takaisinpäin kävellessä törmäsin mielenkiintoiseen pikkukojuun. Myynnissä oli Laolao-viskiä johon oli survottu isoja liskoja, käärmeitä ja muita niljakkaita otuksia. En uskaltanut maistaa. Matkalla bongasin Lonely Planetissa kehutun Saffron Cafe:n joten kävin siellä vetämässä jälkiruuaksi hedelmäpekonisalaatin. Tämäkin oli mainiota. En ole vielä Luang Prabangissa törmännyt yhteenkään huonoon ruokaan.

Saffron Cafe:n tyylikästä sisustusta


Herkullinen salaatti


Epäilyttävää juomaa



Guesthouselle palattuani päätin lähteä pyörähtämään Laosilaisessa Herbal Saunassa, jonka olin päivällä bongannut keskustasta. Pimeän tultua alkoi olla taas kylmä joten sauna oli paikallaan. Paikka oli pääkadulta hieman sivussa, puusta rakennetussa puoliksi avoimessa tilassa. Aulassa oli puisia lepotuoleja joissa ihmiset viilentyivät löylyjen välissä. Muuten tilassa oli lukolliset kaapit ja verhoilla rajatut pukuhuoneet. Itse sauna oli n. 2,5m x 1,5m koppi joka oli rakennettu tiiviisti bambusta. Saunaa reunusti kummaltakin puolelta n. 20cm leveät penkit. Sisältä sauna oli aivan täynnä yrttihöyryä. Lattianrajassa oli pieni putki josta höyryä tuli jatkuvalla syötöllä tilaan. Putken suuaukon edessä oli pieni, saunavastaa muistuttava kimppu yrttejä jonka läpi höyry tuli levittäen samalla aromin saunaan. Lämpöä saunassa oli arviolta n. 50-60 astetta ja ilmankosteus oli järjetön joten ei siellä yli 10min pitempään kärsinyt putkeen olla. Jäähdyttelytauoilla nautittiin suomen malllin kylmän oluen sijaan kuumaa yrttiteetä. Oli oikeastaan aika jännä olla ainoana länsimaalaisena paikallisten joukossa saunomassa. Saunominen Laosilaiseen tyyliin oli oikein mukavaa ja koko lysti kustansi yhden euron joka sisälsi saunan, teen ja pyyhkeet.

Seuraava aamu alkoi jälleen jäätävän kylmyyden merkeissä. Paksun peiton alta oli tosi vaikea päästä pois. Pienen taistelun jälkeen uskaltauduin ulos ja aamupalalle. Ruuaksi valikoitui tällä kertaa taas Laap Chicken uudessa ravintolassa. Hintaa oli nyt 3,5e ja maku oli uskomattoman hyvä jälleen kerran.



Keli lämpeni auringon myötä. Tuli mieleen aivan kuin viimeiset syyspäivät Suomessa. Auringon paistaessa on siedettävää, mutta heti pimeän tultua liian kylmä. Päivä kului kävellessä kaupunkia ristiin rastiin. Tuli vierailtua mm. Wat Phu Si:n temppelissä mikä on Luang Prabangin ehkä kuuluisin nähtävyys. Kyseinen temppeli sijaitsee keskellä vanhaa kaupunkia noin 100m katutason yläpuolella. Portaat tuntuivat loputtomilta, kun nousin niitä pitkin kohti temppeliä. Huomasi jälleen kerran miten kunto on päässyt reissun aikana rupsahtamaan.

Portaat mäen päälle


Wat Phu Si huipulla


Kävin katsastamassa temppelin ja kävelin portaat takaisin alas. Nokkelana poikana päätin kiertää koko alueen ympäri ja löysin polun jota lähdin seuraamaan auringon paahtaessa samalla niskaa. Päädyin edellisiä portaita vieläkin jyrkempien portaiden päähän. Kävelin portaat puuskuttaen ylös ja kappas, olikin saman temppelin luona, eri puolella tosin. Nyt vain kaksi kertaa hengästyneempänä ja hikisempänä. Temppeliltä suunnistin eilen löytämääni Arts Cafeeseen jossa vierähtikin useampi tunti kirjaa lueskellen ja kahvia hörpiskellen.

Hyvissäajoin ennen auringonlaskua suunnistin kohti keskustasta eilen bongaamaani viinibaaria. Maistelin Chileläistä viiniä, lueskelin kirjaa ja katselin auringon laskevan ranskalaistyylisten talojen taakse. Tuli varsin aristokraattinen olo. Viini loppui sopivasti ennen kuin tuli täysin pimeää joten kerkesin vielä Mekongin varteen katselemaan auringonlaskun viimeiset punat taivaanrannassa.

Viinibaarin terassia





Nälkä alkoi kurnia pikkuhiljaa joten suunnistin kohti Lonely Planetin kehumaa Tamarind nimistä ravintolaa jonka olin myös sattumalta löytänyt eilen. Paikka oli kulinaristin lottopotti. Kyseisen ravintolan erikoisuus oli tarjota orginaalia Lao-ruokaa. Tilasin alkuun perinteisen Lao-beer snacks setin jossa tuli Lao olut ja pikkupurtavaa. Meriheinä-snäksejä, paahdettuja tamariinin siemeniä, kuivattua banaania, riisileipää ja todella herkullista bambunverso-snäksiä. Koko setti ison 0,66L oluen kanssa maksoi 2,2e.



Pääruuaksi valikoitui lajitelma perinteisiä Lao-ruokia. Setissä oli täyslihamakkaraa, kuivattua buffaloa, salaatin lehteen käärittyä lemongrass-peanut tahnaa sekä paria muuta herkkua mitä en tiedä/muista suomeksi. Koko ateria oli yhtä makujen sinfoniaa kielellä ja suussa. Parasta Laosilaista ruokaa koko reissulla. Tarjoilija ystävällisesti kertoi jokaisen ruan kohdalla mitä se on ja kuinka sitä kuuluu syödä. Paikasta ostin matkaan myös pussillisen Laosilaista kahvia ja 3 paikallisen chilin lajitelman. Kyllähän vanhana chilimiehenä pitää maistella millaisia chilejä täältä löytyy. Kaikille ruuille ja matkaeväille jäi hintaa 9,9e yhteensä.



Myöhempään illasta pyörähdin vielä night marketilla joka ilmestyi kaupungin pääkadulle pimeän tultua. Silmänkantamattomiin kojuja jotka myivät kaikenlaista käsintehtyä tavaraa. Löytyi seinäkoristeista laukkuihin ja vaatteisiin. Ensimmäistä kertaa törmäsin myös asiaan mihin olin koko Laosin reissun ajan odottanut törmäävänikin eli pullotettuun käärmeviinaan. Paikallisilla on jännä tapa sulloa vaikka mitä matelioita pulloon Laolao viskin kanssa. Koristeena näyttäviä, mutta en kyllä uskaltaisi itse mennä maistelemaan kyseisiä litkuja.

Night Market


Käärmeviinaa


Löytyy käärmettä ja skorpionia...


Luang Prabang oli mahtava kaupunki. Pidin erityisesti eurooppalaisesta arkkitehtuurista yhdistettynä katukulttuuriin unohtamatta aivan mahtavia ruokia. LP:ssä olisi voinut viettää paljon pitempäänkin, mutta aamuinen ja iltainen kylmyys kävivät sietämättömäksi. En tullut Kaakkois-Aasiaan palelemaan. Tammikuu, kun sattui olemaan kylmin kuukausi Laosissa. Tämän johdosta ostinkin night marketilta paluumatkalla bussilipun seuraavaksi päiväksi kohti pääkaupunkia, Vientianea joka sijaitsee onneksi vähän etelämmässä.