Annapurna Circuit - osa 2/3 - komeita maisemia, polvivamma, nyrjähtänyt nilkka

16.12.2012 Trekkipäivä 4

Herätys seiskan maissa jääkylmään huoneeseen. Toinen vesipullo ei ollut yöllä makuupussissa joten se oli pamahtanut jäähän. Tällä kertaa saatiin aamupala varsin nopeasti, koska oltiin tilattu se etukäteen edellisenä iltana.

Laurilla oli vieläkin kuumetta joten pohdittiin eri vaihtoehtoja mitä tehdä. Lopulta päätettiin pysyä aamupäivä vielä samassa paikassa ja katsoa tilanne uudelleen iltapäivästä. Laurin lepäillessä, käytiin Mikon ja Rowanin kanssa kävelemässä ja kuvailemassa kylällä.

Miksi suotta tuhlata ruuveja tai nauloja kattoon, kun se kestää paikallaan vaikka kivillä

Rukouslippuja

Aasit ylittämässä siltaa

Rukousrullia joita pyörittämällä paikalliset kajauttaa mantroja maailmalle

Kylän juomavesipiste

Paikalliset väsäilemässä järeää sähköjohtoa rulliksi

Nepalilaisia rukouslippuja lepattamassa tuulessa

Lisää rukousrullia kylän porteilla

Nepalissa oravilla on onnenpäivät, kun kävytkin ovat tätä kokoluokkaa...

Iltapäivästä syötiin auringonpaisteessa pihalla, jonka jälkeen lähdettiin eteenpäin kohti seuraavaa kylää.

Perhoset ne vaan selviää vuoristossa

Taival Dhukurpokariin kesti 3h 30min. Kylä sijaitsi 3170m korkeudessa. Päivämatka ei ollut pitkä, mutta olo tuntui hieman voimattomalta. Tämän lisäksi jo edellisenä päivänä alkanut polvikipu voimistui entisestään. Kävellessä tuntui jatkuva pistävä kipu polvessa, aivan kuin työntäisi ruuvimeiseliä polvilumpion sisään. Ylämäet menivät suhteellisen hyvin, mutta alamäet oli melkoista tuskaa, kun jalan piti koukistua enemmän.

Kävellessä ohitettiin samainen porukka, joka oli aamulla väsäillyt kaapelikeloja. Kovia äijiä. (C) Rowan Savage

Näkymiä matkalta

Pitkiä kivikkoisia teitä

Dhukurpokarissa jäätiin melkein ekaan paikkaan johon saavuttiin. Paikassa oli kamiina yhteisissä tiloissa ja puulämmitteinen suihku. Huoneeseen päästyämme mittasin kuumeen ja mittari näytti pientä lämpöä.

Majapaikka

Huone

Oloa helpotti kummasti, kun pääsi suihkuun ensimmäistä kertaa 3 päivään. Suihkuvesi ei ollut hirveän lämmintä ja vettä ei tullut kovalla painella, mutta näissä olosuhteissa se oli mahtavaa. Ilman lämmitystä suihkussa on käytännössä mahdotonta käydä. Hanasta tuleva vesi on jääkylmää. Se jäätyisi ellei olisi liikkeessä. Ilman lämpimiä huoneita jääkylmässä vedessä peseytyminen on hullun hommaa.

Suihkun jälkeen olin aivan umpijäässä. Kiireellä lämmintä vaatetta päälle ja kaminaan kylkeen sulattelemaan. Ilta meni jälleen kamiinan vieressä hengailleen ja korttia pelaten.

Vuoristossa päivät menevät aikalailla samalla rutiinilla. Aamuisin on herätys jääkylmästä kämpästä. Hirveällä kiireellä lämmintä vaatetta päälle, että ei jäädy samantien, kun makuupussista kömpii ulos. Päivisin kävellessä on ok-lämmin, mutta, kun hetkeksikin pysähtyy niin on vedettävä lämmintä päälle. Iltaisin majapaikkaan päästyä ensimmäinen toimenpide on vaihtaa märät vaatteet kuiviin ja kaivaa untuvatakki sekä pitkät kalsarit esille. Trekki on yhtä palelemista.

Unirytmi on muuttunut varsin radikaalisti reissun aikana. Porukka on yleensä jo ysin jälkeen nukkumassa. Päivän trekkien jälkeen ei unta tarvitse paljoa houkutella.

17.12.2012 Trekkipäivä 5

Aamulla jälleen perusrutiinit. Päivän määränpäänä oli Managin kylä johon pääsi 2 eri reittiä. Mikko ja Rowan lähtivät puolituntia aikaisemmin kulkemaan, koska menivät Upper-Pisangin reittiä joka oli pitempi, mutta vaikeakulkuisempi. Laurin kanssa päätettiin mennä Lower-Pisangin reittiä.

Polvi tuntui jo heti aamusta huomattavasti kipeämmältä, kuin edellisenä päivänä. 

 

Päivän trekkailu oli yhtä tuskaa. Polveen särki entistä enemmän ja ei pystynyt käytännössä kävelemään 10 metriäkään ajattelematta polven kipua. Ensimmäistä kertaa trekin aikana meinasi alkaa epätoivoiset ajatukset virtaamaan, että näinköhän pystyn vetämään trekkiä loppuun jos polvi on yhtä kipeä.

Maisemia matkanvarrelta

Lauri taukoa viettämässä. Oli yllättävän lämmin päivä trekata.

Horisontissa siintää kiitorata

Virallinen lentokenttähotelli

Karu lentokenttä vuoristossa

Loputtomia hiekkateitä

Päästiin lopulta Manangiin 5,5h taipaleen jälkeen. Loppumatka meni mun osalta täysin linkatessa. Ei pystynyt kävelemään enää ollenkaan normaalisti.

Kerettiin kylään n. 1,5h ennen Mikkoa ja Rowania joten etsittiin meille majoitus. Löytyi iso huone johon mahtui kaikki 4 henkeä. Hintaa jäi 50rp / yö / henki.

Majoitus Manangissa

En ollut polviongelmaisena ainoa jolla ei mennyt trekki putkeen. Rowan oli nyrjäyttänyt päivän aikana nilkkansa joka oli turvonnut tennispallon kokoiseksi patiksi. Tilannetta helpotti kuitenkin se, että Manangissa oli tarkoitus viettää yksi lepopäivä akklimatisoitumista varten, joten huomenna ei tarvitsisi rasittaa jalkoja.

Majapaikassa oli huone jossa oli iso kamiina. Illasta huoneessa oli kymmeniä trekkaajia ja kamiina mansikkana. Tuntui mahtavalta, kun kerrankin ei tarvinnut palella ilta-aikaan.

Yhteinen tila Manangissa

Iltapalaksi tuli tilattua kunnon jakinlihapihvillä oleva hampurilainen ja kyytipojaksi kokista. Hieman kaloreita takaisin. Sykemittari oli laskenut, että ensimmäisen 4 päivän aikana olin polttanut pelkästään 10000 kilokaloria kävelyn aikana. Ruuasta ei ollut mitään saumaa saada samaa kalorimäärää takaisin.

Jakkiburgeri. Kyllä maistui!

Auringonlasku vuoristossa

Ennen nukkumaanmenoa käytiin kuvailemassa hieman tähtiä majapaikan katolla olevalta terassilta.

Tähtitaivasta

Tähdet näkyvät kirkkaasti vuoristossa

18.12.2012 Trekkipäivä 6 (Akklimatisoitumispäivä)

Tänään pidettiin lepopäivä ja annettiin kropan akklimatisoitua ilmastoon. Ylöspäin mentäessä hapen määrä vähenee jatkuvasti, joten välillä pitää pysähtyä lepäämään ja antaa kropan sopeutua korkeuteen. Kun hapen määrä vähenee, keho alkaa tuottaa lisää punasoluja, että hapen kuljetus tehostuu. Nyrkkisääntönä onkin, että 3km korkeuden jälkeen turvallinen nousuvauhti on maksimissaan 400m ylöspäin / vuorokausi. Alaspäin mentäessä vastaavaa ongelmaa ei luonnollisestikkaan ole.

Ohjeet vuoristotaudin varalta (C) Lauri Laine

Aamu meni rennosti. Nukuttiin pitkään ja lätkittiin korttia aamupalan yhteydessä. Safkailun jälkeen oli pyykkäyksen vuoro. Ostettiin porukalla sangollinen lämmintä vettä, että pyykkiaine toimisi edes jotenkuten. Nyrkkipyykin jälkeen vaatteiden huuhtelu jääkylmällä vedellä. Kädet olivat 10 ensimmäisen sekuntin jälkeen aivan tunnottomat.

Iltapäivästä käytiin kävelemässä läheisellä vuoristojärvellä. Matkalla löydettiin lehmän haaskaruho jossa ohikulkiessa oli koira mutustelemassa jäänteitä. Takaisinpäin tullessa koira oli lähtenyt ja korppikotkat olivat vallanneet haaskan.  Varsin vakuuttavan kokoisia lintuja.

Vuoristokylä

Kotieläimiä kivestä tehdyissä aitauksissa

Koira murkinoimassa

Korppikotkat ottivat haaskan haltuun

Isoja lintuja

Vuoristojärvi Manangissa

Alla olevassa videossa tunnelmia reissusta:

 

Ilta meni jälleen korttia lätkien ja syöden. Tällä kertaa ruuaksi valikoitui jakkipihvi sienikastikkeessa. Aivan huippua safkaa.

Jakkipihvi sienikastikkeella. Normaalisti en koskisikaan perunaan, mutta nyt kalorit oli tarpeen.

Illasta jälleen katolle kuvailemaan tähtiä. Yöstä tuli jälleen kylmä. Ärsyttävintä vuoristossa on yölliset kusihädät jolloin joutuu kaivautumaan esiin makuupussin syövereistä ja lähtemään pihalle pomppimaan kohti vessaa. Vuoristossa nestettä täytyy juoda huomattavasti normaalia enemmän ja vastaavasti virtsaa erittyy merenpinnantasoon verrattuna paljon enemmän. Käytännössä siis vessassa joutuu ravaamaan pahimmillaan monta kertaa yössä. Kylmä!

Ryhmäkuvaa katolta (C) Rowan Savage

Kuu mollottaa taivaalla kirkkaana

Kirkas tähtitaivas

19.12.2012 Trekkipäivä 7 

 

Aamulla oli jälleen taktiikkapalaverin paikka. Pohdittiin plääniä kuinka lähdetään etemään, koska Rowanin nilkka oli edelleen todella kipeä. Mun polvi tuntui jo huomattavasti paremmalta, kun edellisenä päivänä oli pystynyt lepäämään.

Päädyttiin lopulta ratkaisuun, että me muut kävellään tänään Yakhariin ja Rowan jää vielä vuorokaudeksi lepäämään Manangiin josta hän tulee sitten seuraavana päivänä hevosella Ledariin jossa törmätään.

Päivä oli varsin sumuinen, mutta aurinkoinen. Polvi tuntui tosi hyvältä verrattuna aikaisempiin trekkipäiviin. Maisemat olivat mahtavia ja kokonaisuutena tämä olikin paras trekkipäivä koko reissun aikana.

Rakennelmia vuoristossa

Hieman ennen Yakharia meni 4km korkeusraja rikki. Trekkipäivä oli lyhyt, vain 3,5h ja se meni erittäin mukavasti. Yakharissa saatiin 3 hengen huone hyvällä näkymällä. Kiivettiin ennen auringonlaskua läheiselle kukkulalle hieman valokuvailemaan. Kiipeäminen oli helppoa, mutta alastulo pimeän tultua olikin astetta kinkkisempää.

Näkymiä Yakhariin saapuessa

Kiva huone Yakharissa

"Luksus-WC" komealla vuoristonäkymällä

Chili-chickeniä iltapalaksi

Auringonlaskun aikaan

Illalla nukkumaan mennessä oli pientä korkeudesta johtuvaa päänsärkyä. Korkeassa ilmassa on tullut huomattua, että unenlaatu huononee varsin merkittävästi ja nähtyjen unien määrä kasvaa. Yön aikana näkee hirveän määrän unia ja aamulla muistaa ne.

(Olen palannut reissusta jo takaisin Suomeen, joten blogin päivitys jatkuu takautuvasti...)

Annapurna Circuit - osa 1/3 - maisemia, ruokamyrkytys, kylmä

13.12.2012 - Trekkipäivä 1

Herätys pärähti soimaan 6:00. Kamat oli nopeasti paketissa ja äijät aamupalalla. Aamupalan saamisessa kestikin sitten ikuisuus. Ekan bussin piti lähteä Besisaharista Syaneen 7:30, mutta eipä keretty siihen joten lähdettiin kävelemään bussipysäkkiä kohti.

Pysäkillä selvisi, että seuraava bussi olisi lähtenyt vasta 3h kuluttua ja maksanut 600rp / naama, joten ruvettiin selvittelemään paljonko oma jeeppi maksaisi. Melkoisen säätämisen jälkeen kyyti irtosi 5000rp hintaan.

Rowan heittämässä ylävitosia paikallisille koululaisille

Hinta oli kallis 2h kyydistä, mutta sen avulla säästettiin 2pv kävely. Varsinkin, kun näkymät reitin alussa eivät olleet kovin kummoisia. Jeeppi oli 7 hengelle ja kamoille hieman ahdas, mutta tilanpuutetta saatiin kompensoitua sillä, että 2 matkustajaa matkasi jeepin katolla.

Näkymiä rotkoon

Rowan ja Mikko hyppäsi katolle ensin ja matkan puolivälin jälkeen vaihdettiin, että Lauri ja mä tultiin katolle. Näkymät olivat melkoisesti parempia vaikka kyyti olikin hieman kovempaa. Jännitystä toi myös se, että välillä mentiin melkoisen lähellä rotkon reunamia.

Kattomatkustusta (C) Rowan Savage

Matka taittuu

Maisemaa katolta

Valkoinen hiekka saa veden näyttämään siniseltä

Syaneen päästiin aikanaan ja siellä viskattiin reput selkään ja lähdettiin käppäilemään päivätaivalta kohti Tal nimistä kylää 1700m korkeudessa. Ensimmäisen päivän matkaan aikaa meni 4h hiekkatietä ylösalas. Meikäläisellä taisi olla porukan huonoin kunto ja välillä syke nousi 170, kun yritin pysyä "puolijuoksua" painelevien äijien perässä.

Yksi lukuisista riippusilloista matkalla

Sillat oli lujaa tekoa

Rowan "laidalla"

Tal:iin saavuttiin hieman ennen auringonlaskua. 2 hengen huone irtosi hintaan 100rp eli yhdelle henkilölle jäi maksettavaa vähän alle 0,5 euroa / yö. Tässä vaiheessa käytettävissä oli vielä lämmin suihku joten suihkun kautta kuivat vaatteet päälle ja ravintolaan syömään.

Pelailtiin aikamme korttia ruuan jälkeen ja vetäydyttiin hyvissä ajoin nukkumaan. Kämppä alkoi olla varsin kylmä, mutta onneksi hyvät makuupussit pitivät lämpimänä yön ajan.

14.12.2012 - Trekkipäivä 2

Herätys jälleen hyvissä ajoin, seiskalta ja välittömästi tilaamaan aamupalaa. Syötiin, pakattiin ja lähdettiin vaeltamaan.

Kaljapullot laitettu hyötykäyttöön reunustamaan pihatietä

Edellinen päivä oli kuljettu kokonaisuudessaan hiekkatietä pitkin ja nyt haluttiin kulkea hieman parempaa trekkireittiä pitkin. Jossain vaiheessa kulkemista tuli vastaan polku ja päätettiin valita pienempi ja vähemmän käytetyn näköinen. Hieman hälytyskellot soivat, kun katseltiin, että polun eteen oli rakennettu pieni kiviaita (ja kyltti jossa nuoli osoitti toiseen suuntaan). Tästä huolimatta jatkettiin kulkemista pitkin kyseistä polkua.

Reunalla

Aikamme hienoissa maisemissa kuljettuamme huomattiin, että kantajat kanjonin toisella puolella viittoivat meille, että "takaisinpäin"... Ignoorattiin merkit ja jatkettiin matkaa vielä hetki, kunnes huomattiin, että polku eteenpäin on poikki maansortuman takia. Ei auttanut, kuin palata nöyrästi takaisin. Tästä seikkailusta päivätaipaleeseen tuli about 2h ylimääräistä...

Polkuja tallaillen (C) Rowan Savage

Lauri trekkipolulla

Matkalla pysähdyttiin Kartessa syömässä. Ruokatauko venyi 2h mittaiseksi, koska ruuanlaitto täällä päin alkaa sillä, että kokki alkaa väsäilemään keittiössä nuotiota...

Ruokaa odotellessa... (Rowan ja Mikko)

Vuoristokylä

Trekkaaminen on vakavaa hommaa (C) Rowan Savege

Ruokailun jälkeen matka jatkui kohti päivän määränpäätä, Temangia. Kerettiin kulkea ehkä tunti, kun mulla alkoi mahassa tuntumaan siltä, että piti suorittaa äkkisyöksyminen puskaan sipalle. Loppumatkatkasta olo alkoi tuntua hieman huonolta. Temangiin päästiin auringon jo laskettua, 6 tunnin trekkaamisen jälkeen. Päivän aikana noustiin 1200 metriä eli päästiin jo 2,6km korkeuteen.

Sirppi ja vasara...

Tilanne päällä. Aussi on hullu.

Tästä sillasta ei tarvinnut kulkea

Majapaikkaan päästyämme taas henkilökohtainen huolto: kuivat vaatteet päälle, märät kuivamaan tuuleen ja syömään. Heti, kun ruoka tuli eteen, huomasin, että ruokahalu oli täysin kadonnut. Ei tehnyt mieli syödä yhtään vaikka koko päivän oli ollut liikenteessä ja kuluttanut varmasti melkoisen määrän kaloreja. Vilu alkoi käydä sietämättömäksi ja palelin hullunlailla vaikka päällä oli lämpimät vaatteet ja untuvatakki. Palelusta johtuva tärinä kävi niin pahaksi, että en pystynyt kunnolla juomaan juomapullosta nestettä, kun käsi tärisi niin pahasti, että pullonsuu ei osunut omalle suulle. Tilanne oli melkeimpä koominen.

Ruoka piti hylätä pöytään ja lähteä huoneeseen makuupussiin lämmittelemään. Tilanne alkoi olla hirveä, koska tärisin makuupussissakin kuin mikäkin horkkainen ja hommasta vielä hankalemman teki se, että maha oli aivan sekaisin eli piti vähän väliä juosta vessaan. Mittailin kuumeen ja lämmöt kohosivatkin 38.1 asteeseen. Meni tunti ja olo huononi siihen pisteeseen, että aloin oksentelemaan.

Tässä vaiheessa alkoi olla melkoisen selvää, että kyseessä oli ruokamyrkytys. Syynä ilmeisimminkin aamupala jonka olin syönyt. Päiväruuan jälkeen oireet alkoivat tunnin kuluttua, kun taas ruokamyrkytyksessä menee yleensä vähintään 3-4h syömisestä.

Kyllä sitä taas kerran mietti, että minkä takia sitä tulee aina lähdettyä reissuun, kun makasi kuumeesta täristen, oksennellen huoneessa jossa oli jo miinus-asteita, ilman minkäänlaista lämmönlähdettä.

Tilannetta helpotti valtavasti, kun äijät kävivät hakemassa keittiöstä mulle pulloja jotka olivat täytettynä  kiehuvalla vedellä. Pullot makuupussissa lämmittivät kivasti ja parasetamoli alkoi pikkuhiljaa laskemaan kuumetta ja imodium vähensi vessassa ravaamista. Yöllä heräsin jossain vaiheessa aivan hiestä läpimärkänä, kun kuume oli vihdoin laskenut.

Kämppä aamun valossa

15.12.2012 - Trekkipäivä 3

Edellisen päivän ruokamyrkytyksen johdosta päätettiin ottaa tänään kevyesti. Aamulla tuli nukuttua kymmeneen asti ja hengailtua aamupäivä guesthousen aurinkoterassilla komeissa maisemissa. Keli oli kirkas ja paljastikin mahtavat vuorimaisemat ihan uudella tavalla.

Aamulla aurinko lämmitti mukavasti

Aamuteet maisemissa

Tiimikuva: Lauri, Mikko, mä ja Rowan (C) Rowan Savage

Vaikka yöllä on pakkasta, jotenkin noi perhoset selviää

Olo parani aamulla

Olo oli parantunut huomattavasti edellisesta illasta, vaikkakin oli vielä kovin voimaton olo. Nyt pystyi jo syömään ja ruoka pysyi sisässä. Päätettiin lähteä kohti seuraavaa kylää, Chamea, kahden maissa iltapäivällä. Päivätaival oli lyhyt ja otettiin se vielä kevyesti, koska en ollut vielä täysissä voimissa.

Maisemia

Manaslu, yksi maailman yli 8000m korkeista vuorista auringon laskiessa

Vuoristohökkeleitä

Taival meni mun osalta suhteellisen helposti, mutta nyt vuorostaan Lauri mainitsi hieman heikosta olosta. Löydettiin Chamesta majatalo jossa oli yhteisessa tilassa kamiina joten päätettiin jäädä sinne.  Hinta jälleen 100rp / huone. Illasta Laurille nousi kuume ja alkoi olla flunssainen olo.

Vuoristomaisemia

Ilta meni kamiinan kyljessä makoillessa, syödessä ja korttia pelatessa. Ruokien hinnat alkoivat kallistua kokoajan mitä ylemmäksi vuoristoon nousi.

Huone

Illanviettoa yhteisissä tiloissa

(..ttu näitä blogipäivityksiä... Tähänkin meni aikaa yhteensä about 6h)

Besisahariin kohti vuoristoa

Blogin kirjoittamisessa on ollut taas taukoa, kun oltiin trekkailemassa vuoristossa 12 päivää ja luonnollisesti siellä ei ollut läppäri mukana eikä yhteydet käytettävissä.

11.12.2012

Aamulla tuli nukuttua pitkään. Heräiltiin vasta 11 jälkeen. Aamupalan jälkeen vuorossa oli varustehankinnat tulevaa trekkiä varten. Netistä tuli lueskeltua paikasta nimeltä Shona's jonka kehuttiin myyvän laadukasta tavaraa hyvään hintaan. Paikan pitäjä oli austraalialainen vanhempi mies joka tuo tuotteiden vetoketjut ausseista ja teetättää sitten itse varusteet Nepalissa. Ihan hyvä peliliike sillä vetoketjut tuppaavat menemään helposti rikki täkäläisissä vaatteissa.

En muista olenko tässä blogissa jo avautunut siitä miten aasialaiset eivät osaa valmistaa toimivia vetoketjuja. Mulla ei ole yhtään aasiasta ostettua vaatekappaletta jossa olisi enää vetoketjut ehjinä...

Shona'sista tuli hankittua untuvamakuupussi talvikäyttöön. Hintaa jäi vähän reilu 70 euroa. Varsin kohtuullinen hinta sillä vastaavien hinnat pyörivät suomessa 250-350 euron luokassa. Tuli ostettua myös lämpimät hanskat, lämmin fleece (850rp = 7,3e) ja teleskooppisauvat.

Varustehankintojen jälkeen lähdettiin säätämäään tarvittavat luvat trekkaukseen sekä kantajat.
Trekkaamiseen tarvittava TIMS lupa kustansi 10$ ja Annapurna Sanctuary pääsymaksu 23$.
Päätettiin palkata reissuun mukaan 2 kantajaa joille heitetään päivätaipaleiden ajaksi rinkat kantoon, että pystyy itse keskittymään enemmän valokuvaukseen. Kantajien päiväpalkaksi jäi 2x13$ eli 6,5$ / henki/ päivä.

Alunperin oltiin suunniteltu, että vuokrataan untuvatakit trekkiä varten, mutta Shona'sissa niiden hinta näytti olevan 42 euroa. Mikko hehkutti omaa untuvatakkiansa hyvin lämpöiseksi ja Suomessahan on kylmä, kun palaan,  joten tulipa ostettua semmoinenkin omaksi. Suomessa kunnon untuvatakista saa pulittaa monta sataa...

Lähdettiin illasta syömään aikasemmin hyväksi todettuun Gozy Bar ravintolaan. Seuraan liittyi myös Laurin kaveri Olli joka oli vaihto-opiskelijana Nepalissa.

Nepalilainen lämmin olut

Ruokalistalta tuli bongattua Nepalilainen lämmin olut. Pitihän sitä maistaa, kun sen verran erikoiselta vaikutti. Kun juoma viimeinen saapui, jäi sen maistelu melkeimpä ensimmäisiin hörppyihin. Aivan hirveää tököttiä. Olut koostui astian pohjalla olevasta liejusta, jonkinnäköisestä mäskiseoksesta sekä kiehuvasta vedestä. Sekoitusta sitten juotiin alumiinisella pillillä kolpakosta.

Paikan erikoisuus, friteerattuja sieniä. Oli hyviä.

Safkailujen jälkeen siirryttiin istumaan iltaa vielä Full moon chill out bariin jossa oli thaikkutyyliin matalat pöydät ja levyttelypatjoja.

Full Moon Chill out bar

Illan päätteeksi pakattiin vielä trekille tarvittavat neljän henget varusteet 2 rinkkaan jotka otetaan mukaan. Loput tavarat pakattiin muihin rinkkoihin ja jätetään ne hostellin säilytykseen trekin ajaksi.


12.12.2012

Aamulla herätys 7:30, huoneen luovutus ja pikainen aamupala. Käytiin hakemassa kantajat messiin ja suunnistettiin kohti bussiasemaa josta paikallisbussilla kohti Besisaharia, trekin aloituspaikkaa.
Bussimatka kesti 8h ja oli kohtuullisen ikävä. Paikallisbussin jalkatila oli niin pieni, että jalat eivät mahtuneet ollenkaan väliin vaan joutui istumaan koko matkan vinossa jalat käytävän puolella. Loppumatkasta selkä alkoi jo kipeytyä monen tunnin vinossa istumisen seurauksena.

Bussimatka alkamassa

Rowan ja bussiin maalattu Che Guevara

Lopulta päästiin perille ja saatiin majapaikka. Hintaa jäi majoitukselle 4 hengen huoneessa 125 rp / henki eli hieman päälle euro yöltä. Illan päätteeksi käytiin vielä kävelemässä hieman kaupungilla, mutta koko kylä tuntui olevan jo pimeänä vaikka kello ei ollut hirveän paljon.

Majoitus Besisaharissa

Makuupussi pääsi testiin jo käytännössä, koska huoneessa ei ollut minkäänlaista lämmitystä ja lämpötila laski yön aikana lähelle nollaa.

Thamelin kaduilla

9.12.2012

Lento Helsingistä Delhiin meni varsin leppoisasti vaikkakin kone lähti tunnin myöhässä johtuen jäänpoistosta ja viimehetkellä lentokoneessa sattuneesta sairastapauksesta. Finnair yllätti positiivisesti sekä ruuan , että tarjoilun suhteen. Ruoka oli intialaistyyppistä makoisaa kanasafkaa. Juomatarjoilu toimi koko lennon ajan ja sekös lämmitti kahden teekkarin mieltä. Lento kesti reilu 6h. 

Delhissä meillä oli reilu 5h vaihtoaika Delhi-Kathmandu lentokoneeseen joka lähti lähti 12.40 paikallista aikaa (sunnuntain puolella). Laurin kanssa oli tarkoituksena kummallakin ottaa pullo Jallua mukaan reissuun tarkoituksena ottaa kuvia “Jallu around the world” ryhmään. Ostin omani Helsinki-Vantaan tax freesta. Mentäessä turvatarkastukseen Kathmandun lennolle kävikin ilmi, että koska tax free myyjä ei ollut pakannut pulloa sinetöityyn pussiin niin en saanut viedä sitä lentokoneeseen. Se omasta pullostani sitten. Harmitusta helpotti ajatus siitä, että Laurilla oli toinen pullo joka oli pakattu ruumaan menevään rinkkaan ja siten menisi ainakin Nepaliin asti.

Delhin kentältä

Delhi-Kathmandu lento meni nopeasti, alle 2 tuntia. Lähes heti lennon alkamisen jälkeen horisontissa alkoi siintää pilvien yläpuolelle kohoavat vuoret jotka vain kasvoivat, kun lähestyttiin Nepalia.

Lentokoneesta päästäessä ensimmäinen ihmetyksen aihe oli lentokentän pienyys ja rauhallisuus. Kyse oli kuitenkin maan päälentokentästä. Kathmadussa elelee 0,8 miljoonaa ihmistä.

Täyteltiin viisumipaperit ja maksettiin 30 päivän viisumista 40 dollaria. Rinkkoja hakiessa Lauri huomasi heti pistävän Jallun hajun. Lasipullo oli hajonnut matkan aikana samalla hajoittaen kaikki Jallu around the world suunnitelmat…

Aikaisemmin oltiin sovittu kaverimme Mikon kanssa, että tavataan Hotel Silver Home nimisessä majatalossa heti, kun hän kerkeää Bangladeshista Nepaliin. Meillä piti olla myös tyyppi hakemassa lentokentältä, mutta jonkun aikaa lentokentän edessä pyörittyämme todettiin että ei taida olla kyytiä. Hetken aikaa kyseltiin hintoja taksille lentokentältä Thamelin kaupunginosaan missä majapaikka sijaitsi. Suurin osa kuljettajista pyysi 500-600 intian rupiaa. Lopulta maksettiin kyydistä 350 rupiaa eli n. 3,1 euroa.

Taksissa tuli todettua, että Googlen joku aika sitten lanseeraama offline maps + gps toimi loistavasti. Latasin suomessa valmiiksi puhelimeen koko Kathmandun tiekartastot ja nyt olikin kätevä seurata puhelimen näytöltä auton etenemistä kohti Thamelia. Liikenne yllätti rauhallisuudellaan. Olin odottanut jotain Intian tyyppistä kaaosta, mutta nyt liikenne oli todella rauhallista ja leppoisaa.

Majapaikasta saatiin 3 hengen huone pienen neuvottelun jälkeen hintaan 800 rupiaa (7,1e) mikä ei todellakaan ole paha hinta 3 hengen majoituksesta lämpimällä suihkulla, länsimaisella wc:llä ja alakerrassa olevalla langattomalla netillä.

Hotel Silver Home, meidän huone

Kannettiin rinkat huoneeseen ja suunnattiin lähes samoilla vauhdeilla suoraan syömään läheiseen ravintolaan. Koko reissun aikana ei ollut tullut nukuttua yhtään joten kumpikin alkoi muistuttaa jo zombieta ajatuksenjuoksultaan.

Iloisena seikkana tuli huomattua, että ruoka on Nepalissa todella halpaa. Aterian saa halvimmillaan alle eurolla ja 0,66L kokoinen Everest olutkin kustansi ravintolassa vain 2,7e.

Ruokailun jälkeen oli mahtava päästä kuosittautumaan matkustamisesta suihkuun. Majoitushuone itsessään on varsin kylmähkö joten lämmin suihku pelasti nyt päivän.

Nukkumaan tuli mentyä seitsemän jälkeen illalla ja nyt kirjoittelenkin tätä blogia kellon näyttäessä 3 aamuyöllä. Hieman on uniryhmissä vielä korjaamista...

10.12.2012

Viimeyönä herättiin Laurin kanssa kumpikin vähän kahden jälkeen. Unirytmit olivat aivan sekaisin. Pari tuntia tuli oltua koneella sekä kuunneltua musiikkia. Lopulta rupesi väsyttämään kuitenkin sen verran, että pystyi nukkumaan uudestaan. Aamulla herättiinkin sitten 12 jälkeen seuraavan kerran eli tuli nukuttua  n. 15 tuntia yhteensä.

"Aamusta" suunnattiin kaupungille ja syömään. Safka Nepalissa on mielettömän hyvää. Päivä meni aika pitkälti kaupungilla kävellessä ja tuotteiden hintoja vertaillessa.  Tuli hankittua mm. jodi-tabletit veden puhdistukseen sekä alumiininen juomapullo (3,5e).

Thamelin katuja

Thamelia

Katuja kierrellessä tuli huomattua, että Thamelissa kaikki kadut ovat täynnä liikkeitä jotka myyvät piraatti-trekkivaatteita. Onnistuttiin löytämään lopulta muutama liike jotka myivät aitojakin vaatteita. (Saatiin vahvistus sekä netistä, että eräältä Austraalialaiselta tyypiltä joka on asunut täällä jo vuosikymmenen verran). Päädyttiin lopulta Marmolin liikkeeseen josta bongasin kuoritakin itselleni. Kyseinen takki oli normihinnaltaan 4990 rupiaa, mutta nyt niitä oli vain muutama jäljellä joten olivat tarjouksessa -50% ja siten sain oivan kuoritakin n. 40e hintaan. Bongasin myös eräästä liikkeestä Nortfacen kuoritakki-kopion hintaan 7e. Voi olla, että ennen Nepalista lähtöä käyn hankkimassa myös kyseisen kopion, koska sen hinta/käyttöarvo on kuitenkin erinomainen.

Trekkitakki

Päästiin kaupungilta takaisin majapaikalle, kun huomattiin eteisaulassa tuttu rinkka. Kaverimme Mikko oli juuri saapunut Bangladeshista Nepaliin ja majapaikkaamme.

Oli mielettömän mukava nähdä monen kuukauden jälkeen. Tutustuttiin samalla Mikon austraaliaiseen kaveriin joka lähtee kanssamme trekkailemaan Annapurnalle.

Suunnattiin nopeiden kuulumistenvaihtamisien jälkeen läheiseen ravintolaan syömään mikä oli bongattu jo päivällä, kun kierreltiin pitkin Thamelin katuja. Raflassa tilattiin safkaa vähän reilummalla kädellä ja tälläkään kertaa ruoka ei ollut pettymys. Tuli syötyä paras jakki-pihvi mitä olen ikinä syönyt.  Hintaa pihville jäi alle 4 euroa. 

Huomenna olisi tarkoitus käydä ostamassa talvimakuupussit sekä käydä katsomassa Kathmandun nähtävyyksiä. Keskiviikkona on tarkoitus suunnistaa vuoristoon.

Nepal - Vuoriston kutsu

Hellou hei!

Blogi teki jälleen comebackit ja tällä kertaa astetta rivakammalla aikataululla. Kirjoittelen tätä tekstiä parhaillaan Helsinki-Vantaan lentokentältä. Lentokone lähtee tunnin kuluttua ja tällä kertaa suuntana on Kathmandu, Nepal.

Vuoristot on kiehtoneet jo pitkään reissukohteena erityisesti niiden valokuvauksellisuuden takia. Ajatus vuoristotrekkauksesta syntyi (tai oikeastaan vahvistui), kun törmäsin alkuvuodesta Intiassa portugalilaiseen Andreen joka oli juuri tullut Nepalista. Hän näytti valokuvia ja kertoi juttuja reissultaan Annapurnalle. Sain häneltä myös loistavan kartan Annapurnan seudun alueesta.

Ajatus reissusta jäi polttelemaan ja alkukesästä kysyinkin kaveriani Lauria, johon tutustuin vaihdossa Bangkokissa, mukaan reissuun. Lauri oli välittömästi mukana ja niin alkoikin trekkireissun suunnittelu.

Suunnitelmat konkretisoituivat kesäkuun lopussa, kun varattiin lentoliput Helsinki-Delhi-Kathmandu-Delhi-Bangkok-Helsinki.

Plääni on siis lentää Delhin kautta Kathmanduhun mistä lähteä Pokharan kautta vaeltamaan Annapurna Circuit niminen trekkireitti. Parhaimmillaan reitti kulkee solan yli 5,5 kilometrissä. Kaverimme Mikko lähti reissuun jo monta kuukautta sitten ja tulee näillä näkymin Nepaliin pari päivää meidän jälkeen.

Kathmandusta lennetään uudeksi vuodeksi Bangkokiin josta puolestaan heilahdetaan Laosiin heti, kun porukkaan liittyy vaihtarikaverimme Henkka joka saapuu 3. päivä. Sattuman kautta Bangkokissa on samaan aikaan myös muita vaihtarikavereitamme, joten uudesta vuodesta tulee varmaan loistava juhla.

Reissu eroaa aikaisemmista reissuistani ennenkaikkea varustuksen suhteen. Kun normaalisti on riittänyt pelkkä etelän rantavarustus, nyt mukaan pitää ottaa myös talvivaatteet. Myös vaellusreitit, korkeassa ilmanalassa liikkuminen ja vaeltelu vuoristossa on myös vaatinut selvitystyötä ja perehtymistä aiheeseen.

Nepalissa on alkamassa talvi ja high season on päättymässä. Trekkaajamäärät tipahtavat radikaalisti ilman kylmetessä. Samoin tippuvat majoituksien hinta. Parhaillaan majoituksen saa vuoristomajasta ilmaiseksi, kun vain lupaa syödä pari ateriaa kyseisessä mestassa.
Vuoristossa saattaa majoitushuoneissa olla pakkasasteita sisällä joten kunnollisen talvimakuupussin.
Internetin perusteella Kathmandusta pitäisi löytyä kunnollisia untuvamakuupusseja huomattavasti suomea edullisemmin.

Reissua varten hankin myös kunnolliset vaelluskengät jotka löytyivätkin onnekseni alennusmyynnistä Savonlinnan Sport Gear Servicestä. Kenkiä on tullut käytettyä lähes päivittäin, että ne ovat sisäänajautuneet ja siten eivät aiheuta rakkoja pitemmilläkään kävelymatkoilla.

Koko trekin pituus on tarkoitus olla yli 100km. Päivittäiset etapit eivät ole pitkiä, mutta niissä menee paljon aikaa koska polut risteilevät ylös-alas pitkin vuoriston rinteitä.

Blogin päivittämisessä tulee olemaan pitkiä taukoja johtuen valluksesta vuoristossa. Läppäriä ei ole mitään järkeä ottaa mukaan turhaksi painolastiksi trekille, eikä siellä toisekseen ole edes mitään yhteyksiä. Puhelimessakaan ei välttämättä ole kenttää.

Laitan tähän vielä varustelistan näkyville. Listamuodossa näyttää jälleen kerran, että minulla on koko omaisuus mukana, mutta kyseiset kamat menevät varsin kätevästi rinkkaan ja päiväreppuun.

Rinkan sisältö

RINKKA:
Vaatetus:
2 hihatonta paitaa
5 alushousut
shortsit
uikkarit
flipflopit
fisherman päntsit
pitkähihainen rantapaita
reissulätsä
villasukat
2 paria teknisiä sukkia
2x vaellussukat
villapaita
kaulaliina (puffi)
tekninen aluskerrasto (merinovillaa)
tekninen aluskerrasto
Juomapullo
Vesitiivis säläpussi


Lisäksi päällä alushousut, t-paita, poolopaita, ultrakevyt takki ja reisitaskuhousut, vaelluskengät, pipo ja lämpimät rukkaset.

Yleissälät:
Satiininen makuupussi (ohut ja kevyt)
Sarongi (Todella kevyt ja kuivaa nopeasti)
Riippumatto (lähes tärkein kaikista)
4 metriä narua riippumaton kiinnitykseen / pyykkinaruksi
Rinkan suojapussi lentokoneita varten
Jätesäkki ja pusseja likapyykille / muulle tavaralle
Kynttilä ja tulitikut
Metalliketjua
SA-int nasselaukku (kameralaukuksi)
Kompassi

Säläpussi:
1 kiinnityshihna
kasa nippusiteitä
luha
muutama metri "jekkulankaa" (osoittautunut aivan korvaamattomaksi reissussa)
wannabe Leatherman
kääntöveitsi
pieni lukko ja avaimet
ompelusetti

Hygisäkki:
kynsisakset
partahöylä
aurinkorasva
palasaippua
tiikeribalsami (toimii kaikkeen)
hammasharja + tahna

Lääkintä-säkki:
Parasetamolia päänsärkyyn (Parasetamoli toimii myös Dengue-kuumeeseen)
imodiumia "delhi bellyyn"
bepanthenia haavoihin ja naarmuihin
hydrokortisonia örriäisten puremiin
cetiriziä allergiaoireisiin (itikan pistot)
laastaria (nalle puh) ja compeed-rakkolaastaria (Puolustusvoimien ajoilta)
puhdistusainetta
kuumemittari
antibact - käsidesi

PÄIVÄREPPU:
aurinkolasit
Macbook
kännykän ja Ipodin laturi sekä itse laitteet
kamera ja oheissälät (Olympus u - pokkari)
Tikka Petzl Zipka2 - otsavalo
tarvittavat sähköadapterit
deodorantti
sykemittari

kuulokkeet + lentokone-adapteri (Senkun HD-25, aivan lyömättömät reissussa)
nappikuulokkeet
Koss Porta pro - kuulokkeet
korvatulpat
kirjoja
muistiinpanovälineet
vessapaperirulla
valokopiot tärkeistä papereista
-passi
-visa/pankkikortti
-lentoliput
-vakuutustodistus
tärkeät puhelinnumerot
-pankkikortinsulkupalvelu
-vakuutusyhtiön numero
-suomen suurlähetystön numero
Canon EOS 50D + Tokina 12-24mm f/4 + Canon 50mm f/1.8
Akkukahva 50D:hen
Canon Speedlite 430EX - Salamalaite
Salaman ETTL-kelpoinen etäkaapeli
kameran laturi ja muistikortinlukija

RAHAVYÖ:
isommat käteiset
passi
lentoliput
vakuutustodistus
valokopiot pankkikorteista
pari imodiumia
pari buranaa

Lisäksi Nepalista pitää hankkia:
Talvimakuupussi (untuvaa)
Kuoritakki
Trekkisauvat
Jodi-tippoja veden puhdistukseen vuoristossa

Ja vuokrata:
Untuvatakki


Tälläistä tälläkertaa... :-)