Alkupäivät

Selvisin juuri kämpille Khao San Roadilta illanvietosta. Nyt on pari tuntia aikaa ja suunta kohti lentokenttää ja etelä-Thaimaata sekä valkoisia hiekkarantoja. Nukkumaan ei uskalla käydä, koska ei varmasti selviä lentokoneeseen sitten.

Pari viimeistä päivää on ollut melkoista toimintaa "aamusta" iltaan.
Keskiviikkona käytiin paikallisen ostoskeskuksen katolla olevassa vesipuistossa ottamassa aurinkoa ja uimassa. Mukaan lähti meidän lisäksi Lappeenrannasta kokoisin oleva Simo.

Ihoani en ole vielä onnistunut polttamaan, koska Bangkoin yllä leijuva saastepilvi blokkaa aika tehokkaasti auringon polttavimmat säteet.
Itseasiassa suomalaisena on todella vaikea tajuta saasteen määrää ilmassa. Pitää matkustaa yli 7000 kilometriä pois kotimaasta, että osaa arvostaa suomalaisen luonnon ja ilman puhtautta.

Toistaiseksi kovin kovin valkoisena:


Aurinko jo laskemassa:


Illalla päätimme lähteä käymään Bangkokin travellerighetossa, Khao San Roadilla.

Heti paikalle päästyäni bongasin jotain kuvottavan mielenkiintoista, kuuluisia öljyssä paistettuja körriäisiä. Tottakai piti päästä maistamaan miltä heinäsirkat, madot, torakat sekä parit muut tunnistamattomaksi jääneet ötökät maistuivat. Pakko todeta, että heinäsirkat ja torakat olivat oikeesti hyviä.

,

Örriäisten ohella tutuksi tuli myös Thaimaan-matkaajille tutut ämpärit eli Samg Som viski, energiajuoma ja kokakola. Paikallinen Red Bull on varsin tyjyä tavaraa. Tuote on noin desin kokoisessa "yskänlääkepullossa" ja huhujen mukaan siinä on 10-kertainen määrä kofeiinia verrattuna suomalaiseen.



Loppuillasta tuli hengailtua Khao Sanin kupeessa paikallisen sekä austraalialaisen kitarahemmon kanssa jotka soittelivat akustusia klassikoita vuorotellen. Kello oli jotain puoli 7 aamulla, kun suuntana oli Tuomaksen kämppä.

Piti kirjoittaa lisää varsinkin liikennekulttuurista täällä, mutta nyt pitää kiirehtiä lentokentälle.
Kirjoittelen myöhemmin lisää.