Malariaa ja Dengue-kuumetta odotellessa

Noniin, fuck the small animals. Selkä täynnä moskiiton puremia.(Voin vaikka vannoa, että tästä oli kuva, mutta se katosi mystisesti digitaaliseen limboon). Vaikka suljimmekin bunglalowin oven hyvissäajoin ennen pimeäntuloa ja ennen kuin moskiitot alkoivat lennellä enemmälti, ei turvatoimet olleet riittävät. Kahdella muulla bungalowin asukkaalla ei mitään jälkiä ja paikallisten mukaan tämä on vielä ihan normaalia, että moskiitot syövät vain yhtä henkilöä. Pistää vituttamaan hieman.

Eikä siinä vielä kaikki. Seuraavana yönä suojasin yläkropan pitkähihaisella paidalla ja laitoin jalkoihin hyönteismyrkkyä. Aamulla oli jalkapyödät ja polven yläpuolelta, housujen sisästä aivan täynnä puremia. Nopealla laskemisella pelkistä jaloista löytyi yli 200 puremaa. Ja taas sama juttu, Tuomaksella ja Maylla ei yhtään puremaa. Perkele.

Hirveät kuumotukset päällä, että kaikki inhat Malariat ja Denguet iskevät vielä päälle.

Sukelluskurssin seuraavana päivänä pidin rehellisen lepopäivän. Vietin koko päivän riippumatossa chillaillen, kun sillävälin Tuomas ja May kiertelivät saarta ympäri skoottereilla.

Illalla kävimme BBQ buffetissa jossa oli lukemattomat määrät raakaa lihaa valittavana. Lihat haettiin lautasille ja sitten itse grillailtiin pöydissä olevilla grilleillä. Lihan lisäksi oli myös salaatteja, mereneläviä ja kaikkea mahdollista. Ruokaa sai syödä niin paljon kun halusi ja se oli tosi hyvää. Parasta kaikessa oli, että hintaa aterialle tuli 139 bahtia eli noin 2,8 euroa. Itse tosin kuittasin julman summan sukelluskurssiltani saamalla ilmaislipulla.

Aikaisemmin, sukeltaessa räpylät olivat hiertäneet kummankin jalan akillesjänteen kohdan verille. Toisen jalan haavauma oli tulehtunut varsin pahasti, amiseptillä puhdisteluista huolimatta. Pikkurillin kynnen kokoinen haavauma oli levinnyt yli peukalon kokoiseksi tulehtuneeksi punoitukseksi. Kävin apteekista hakemassa antibioottista voidetta haavaumaan. Apteekista sai suoraan ostettua salvaa jonka vaikuttava aine on fusidiini. Suomessa vastaava tökötti on reseptilääkettä.

Seuraavana päivänä otimme skootterit vuokralle ja kiertelimme ympäri saarta. Käytiin rannoilla missä Tuomas ja May eivät vielä olleet kerenneet käymään. Skootteri jossa oli offroad-renkaat, kulki varsin kivasti, välillä varsin jyrkähköjäkin rinteita pitkin. Välillä tiet olivat aivan järkyttäviä, täynnä pään kokoisia kivenmurikoita yms. muuta sälää kuten lehtiä ja rakennusjätteitä. Pimeällä ajaminen on näillä teillä hengenvaarallista. (Toinen hengenvaarallinen tapa tuntuu olevan paikallisten ja varsinkin ruotsalais- ja austraalialaisturistien tapa ajella kännissä... Eräs ilta tuli vastaan joku länsimaalainen jolle ei meinannut 2 kaistainen tie riittää leveydeltään ajelemiseen. Hyvä, että en jäänyt alle.)

Ajeluista huolimatta, koko päivän oli ollut hieman heikko ja väsynyt olo sekä kaikkiin lihaksiin särki ja kolotti. Loppupäivästä en voinut käydä meressä uimassa, kun vesi tuntui niin kylmältä (29 astetta) ja palelti hitosti. Takaisin bungaloweille palattuamme mittasin kuumeen ja sitä olikin 38.2 astetta. Kelailin mielessäni vaihtoehtoja kuumeen aiheuttajaksi. Mielessä kävi jalan tulehduksesta Dengue-kuumeeseen.

Panadolia naamaan ja pienen levon jälkeen, kun paleleminen loppui, rantaravintolaan syömään. Ravintolasta palattuamme kävin suoraan nukkumaan. Tulikin nukuttua melkein 12h.

Aamulla olo oli taas huomattavasti parempi. Palautimme skootterit ja luovutimme bungalowin pois. Etsiskelimme aikamme bungaloweja ja sataman läheisyydestä löytyikin varsin mukava bungalowi hintaa 400 bahtia yö. Otin omani ja Tuomas ja May omansa. Ja mikä tärkeintä, bungalowissa on varsin mukava parveke johon saa viritettyä riippumaton. Bungalowia tutkiessani löysin vessan seinältä hauskan näyn. Gekkohan se siellä rötväili ja odotti illan pimentymistä ja sen mukana tuomia moskiittoaterioitaan. Otimme bungalowit vain yhdeksi yöksi, sillä huomeaamuna on tarkoitus lähteä aamulautalla kohti Koh Phangania.