Kämpillä vaihdettiin kuulumisia ja toivuin hetken lennosta. Alakerrasta löytyi pienestä kaupasta 0,64L kokoinen pullo loistavaa Chang-olutta hintaan 42 bahtia. Aika hyvä diili.
Vaikka tässä vaiheessa olin ollut hereillä jo yli 24 tuntia, ei kämpille malttanut jäädä jumittamaan.
Päätettiin lähteä kaupugnille hoitamaan juoksevia asioita ja katsomaan paikkoja. Ensimmäisenä suunnistin parturiin, jotta pääsin eroon hirveästä ruuhkatukastani jota olin yli 4kk kasvatellut. Bongasin sopivan salongin jossa oli sekä parturi, että hieromo samassa. Tässä vaiheessa Thaimaan hintataso rupesi viimeistään hymyilyttämään. Mainittakoon vaikka, että tunnin hierotan kustansi noin 3e. Oli oikein omiaan kuosittamaan lentomatkasta jumittunutta selkää ja jalkoja.
Sillä aikaa, kun olin parturissa ja hierojalla, Tuomas oli lähtenyt, myös Lappeenrannasta olevan kaverinsa, Simon kanssa pelaamaan biljardia. Törmäsin heidän kanssaan myöhemmin ja istuimme tyypilliseen Thaimaalaiseen katukeittiön penkistöön. Sormella osoittamalla osoittelin kioskin mamalle hämärännäköisiä vartaita ja sitä mukaa hän laittoi niitä kypsentymään. Vartaassa oli lihaa sekä chiliä ja jotain hedelmää. Kappalehinta oli huimat 10 bahtia eli 20 senttiä. Katuruoka oli aivan käsittömättömän hyvää. Maut oli jotain niin kuvailematonta, että rakastuin katukeittiön safkoihin välittömästi. Tämä oli vasta alkua.
Sillävälin, kun odottelimme Simon kanssa ruokia, Tuomas kävi läheisessä "sevenileventistä" hakemassa jo tutuksi tullutta Changia pullot. Käynnillä mukaan oli tarttunut myös Thaimaalainen pre-paid kännykkäliittymän ja siihen puheaikaa. Heitin sim-kortin puhelimeen ja pienen säädön jälkeen numero toimikin loistavasti. Nyt ei tarvitse maksaa suomen riistohintoja soitoista Thaimaassa.
Illasta kiertelimme erilaisia baareja sekä vähän väliä pysähtelimme syömään vartaita. Erikoisinta tähän mennessä oli grillattu mustekalavarras.
Illan aikana tuli poikettua myös katukioskilla hakemassa paikallista nuudelikeittoa. Sanoin myyjälle sanan chili, jonka hän ilmeisesti ymmärsi, koska kippasi annoksen sekaan lusikallisenkärjen jotain häijynpunaista sekoitusta. Vaikka paatuneena chilistinä, sekä chilien kasvattajana olen tottunut tuliseen ruokaan, tämä annos oli jotain melkoista. Rehellisesti täytyy myöntää, että kyyneleet valuivat silmistä ja hiki otsalta kun kumosin kippoa naamaani. Viereisessä pyödässä paikallisilla henkilöillä oli ilmeisesti hauskaa seuratessaan syömistäni, kun heiltäkin valui melkein vedet silmistään nauraessaan.
Takana alkoi olemaan jo 36 tuntia valvomista ja päätimme lähteä kämpille. Matkalla kävimme vielä katukojulta hakemassa näitä mitä mainioimpia vartaita. Hauskaa oli huomata, että perille pääsi vaikka kuski ei puhunut sanaakaan englantia eikä ilmeisesti alussa edes tiennyt missä Sukhumvit Soi 50 sijaitsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoitavaa? Anna palaa!