Eli siis. Löysin kyydin lentokentälle ja jopa oikean lentokoneen.
Suomessa odottelua kentällä oli pari tuntia minkä vietin istuskellen ja kansainvälistä menoa tutkaillen. Heti lentokentällä pääsinkin jo huvittuneena seuraamaan erilaisia kulttuureita, kun lentokentälle saapunut japanilaisten turistien ryhmä bongasi muumipappa-patsaan. Saman tien oli koko porukka ryhmittynyt patsaan ympärille, kun yksi porukasta napsi muista kuvia järjettömän suurella järjestelmäkameralla. Toinen huvittava asia oli, kun eräs japanilaisturisti huomasi hylätyn rullatuolin lentokentällä ja päätti ottaa siitä kuvia. Varsinainen näyttelyharvinaisuus kotopuolessa siis.
Ensimmäinen etappi oli Helsinki-Vantaalta Ataturk:in lentokentälle Istanbuliin, Turkkiin. Heti lentokoneeseen päästyäni huomasin, että paikansaannissa oli käynyt uskomaton tuuri. Sain ikkunapaikan hätäpoistumistien kohdalta. Edellämainittu asiahan tarkoittaa sitä, että jalkatilaa oli 2-3 kertaa enemmän kuin normaalisti istuinpaikoilla on.
Lento Turkkiin kului varsin nopeasti musiikkia kuunnellen ja maisemia vilkuillen. Turkkiin päästyäni edessä oli 6 tunnin odottelu lentokentällä. Odotellessa aloitin projektin jossa menisi tovi - lukemaan Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä. Sivuja vaatimattomat vajaa 800. Odottelu kentällä oli silti hyvin pitkäveteistä. Vaikka penkitkin oli varsin mukavia ja niissä pystyi heittäytymään täysin levyksi, en saanut nukuttua ollenkaan.
Lopulta lento lähti ja pääsin 8 tunniksi kököttämään lentokoneeseen.
Matkasta Turkista Airlinella tuli huomattua muutama seikka. Varsinkin ruuat tekivät erittäin hyvän vaikutuksen. Usein kuulee ihmisten purnaavan lentokoneruokien huonoudesta. Nyt ei kyllä perisuomalaiseen tapaa voi valittaa yhtään. TA:n ruuat voittivat ihan heittämällä normaalit yliopistoravintolan Kokinsuosituksetkin.
Toinen seikka mikä jäi mieleen, oli lentokoneissa näytetyt reitti- ja opastevideot. Olin ennen tätä reissua ollut lentokoneessa viimeksi 2005. Viidessä vuodessa lentokoneen sijainnista reaaliajassa kertova video oli saanut 3d-ulkoasun ja sellaiset efektit, että taikurikin olisi ihmeissään. Kolmas asia mikä lämmitti mieltä ja kehoa kummasti oli se, että lennoilla oli ilmaiset tarjoilut. Periaatteessa kaljaa pystyi vetämään niin paljon, kun vain jaksaa. (ja Teekkarihan aina jaksaa... ;) ) Niimpäniin, vitsit vitseinä.
Vaikka koneessa olikin oikein hyvät palvelut, videojärjestelmät, lentokitit sun muut niin 8 tuntia pienessä tilassa oli varsin tuskaista. Lopulta kone kuitenkin laskeutui Thaimaahan ja pääsin ulos koneesta.
Koneesta ulos ja suunta kohti Immigration officea. Kyselin muutamilta ihmisiltä, pitääkö olla jokin valmiiksi täytetty viisumilappu, kun menee tiskille. Kovasti vakuuttelivat, että ei tarvitse. Tästä rohkaistuneena jonoon vain jonottamaan. Noin 20min päästä nainen tiskillä kertoi, että viisumilaput löytyvät koko fucking jonon takaa tiskiltä, että sieltä vain täyttelemään. Noh, aina oppii jotain uutta. Ei muuta kuin täytetty lappu händyyn ja uudestaan jonottelemaan. Noin 1h 10min koneen laskeutumisen jälkeen kävelin ulos kentältä, kädessä 30 päivän viisumi jonka suomalaiset saavat maahantullessan sekä matkatavarat jotka olivat löytäneet virheettömässä kunnossa perille.
Ei muuta kuin taksi alle ja suunta kohti Tuomaksen kämppää Sukhumvit soi 50:llä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoitavaa? Anna palaa!