sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Liikennekulttuurista ja kulttuurishokista

Viimepäivien tapahtumien ja kiertelyiden ansiosta olen saanut jonkinlaisen tuntuman Thaimaalaiseen liikennekulttuuriin.

Se on aivan kuin Suomalainen liikennekulttuuri, mutta ajetaan vasemmalla puolella. Lisäksi ajetaan aivan helvetin kovaa ja puikkelehditaan kaikista mahdollisista väleistä. Suosittuja ovat varsinkin 120km/h vauhdissa ohitukset siten, että edelläajavan auton kulmaan jää noin 20cm. Lisäksi punaisiin liikennevaloihin voi joko pysähtyä tai olla pysähtymättä. Ohittaa voi joko oikealta tai vasemmalta ja kätevästi myös vastaantulevien kaistan kautta. Tuli vastaan ketään tai sitten ei.
Autojen kyytiin voi lastata tavaraa ja ihmisiä aivan kuin haluaa. Kyytiin mahtuu tarvittaessa vaikka 5-6 henkeä. Ihmisiä voi kuljettaa myös pickupin lavalla tai vaikka katolla.
Yhtenä pienenä erona suomalaiseen liikenteeseen on vielä 2 pyöräisten kulkuneuvojen uskomaton määrä. Edelläolevaan liikennekuvaukseen lisätään vielä joka suuntaan 10 mopoa jotka puikkelehtivat autojen välistä.
Jännä huomio on kulkuneuvojen monimuotoisuus. Liikenteessä näkee vaikka minkälaista viritelmää katukeittiöstä tuk-tuk takseihin jotka kulkevat 2 tai 3 pyörällä.

Silti niin hämmentävää, kuinka tuon suomalaisen silmään olevan kaaoksen keskellä, kaikki toimivat liikenteessä harmoniassa ja sujuvasti. Aivan käsittämätöntä.




Bangkokissa liikkuessa sky train, kaupungin yläpuolella kulkeva "metro", on loistava kulkuväline. Se ei jää ruuhkiin jumiin ja sillä pääsee kätevästi kaupungin halki.

Taksilla liikkuminen on hyvin halpaa. Aloitustaksa on noin 70cnt ja 30km matkalle tulee hintaan mittarilla ajettuna noin 3-4e. Kuskit tosin yrittävät hyvin usein kusettaa ja sopia hinnan etukäteen käyttämättä mittaria, mutta aina voi ottaa toisen taksin joka suostuu ajamaan mittarilla. Toisinaan taas saattaa tulla halvemmaksi yrittää neuvotella hinta etukäteen, koska tällöin mahdolliset ruuhkiin jumittumiset eivät lisää taksaa. Taksi saattaa pahimmillaan seisoa 30min - 45min liikkumatta metriäkään.

Erityisen käteviä lyhyisiin, parin kilometrin siirtymiin ovat skoottereilla liikkuvat heput jotka 20cnt hintaan heittävät paikasta A paikkaan B. Pakko myöntää, että ekat kerrat kyseisissä kyydeissä pelotti aivan älyttömästi johtuen siitä, että kypäriä ei ole ja liikenne on mitä kuvailin aikasemmin.

Pieni kulttuurishokki on ollut järjetön ihmismäärä mikä kaupungissa on. Varsinkin, kun on elämänsä asustellut pienissä, alle 70 000 ihmisen kaupungeissa. Normaalisti suomalainen "tarvitsee" ympärillee neliömetrin "omaa ilmaa" tilaa, jossa ei muita ole. Pelkästään sky trainissa tässä tilassa saattaa olla 6 muuta ihmistä ja koko sky train aivan täynnä.
Varsin hämmentävää.

Suuri ihmismäärä ja varallinen eriarvoisuus hämmentää myös. Täällä on porukkaa niin paljon, että kaikenlaisiin "paskahommiin" riittää tekijöitä aivan naurettavalla palkalla. Heidän on tienattava rahansa. Esimerkiksi vessassa saattaa olla kädenkuivaaja jonka tehtävänä on vain kuivata asiakkaan kädet. Toinen henkilö puolestaan käy jokaisen asiakkaan jälkeen huuhtelevan vessanpöntön. Ei kovin houkutteleva ammatti loppuelämäkseen.

Kun näkee kaupungilla huono-osaisia ihmisiä joiden jokainen päivä on kamppailua selviytymisestä elämässä, ei voi kuin olla hyvin hyvin onnellinen, että on sattunut syntymään hyvinvointivaltioon. Nämä kommentit ovat vain ajatuksia mitä ovat heränneet pelkästään seuraamalla kaupungin elämää keskustassa. Voi vain kuvitella miten huonoissa oloissa ihmiset asuvat slummialueilla.

Kaiken kaikkiaan on jännä huomata miten asiat ovat juurtuneet päähän niinkuin ne suomessa ovat. On välillä hyvin ristiriitaista ymmärtää miten asiat eivät jokapaikassa toimikkaan samalla tavalla kuin niihin on oppinut suomen oloissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoitavaa? Anna palaa!